Ateismi ei ole ideologia
En ole koskaan mieltänyt itseäni ateistiksi, koska jokaisen teismin taakse kytkeytyy jonkunasteinen yhteenkuuluvuus. Kaikkein mieluiten pitäytyisin kutsumasta itseäni minkään ennalta määritellyn katsontakunnan edustajaksi, mutta käteni ovat sidotut. Hyväksyn ko. termin kuvaamaan sitä, kuinka minä maailman koen, mutta asiat eivät silti ole lainkaan yksiselitteisiä.
Kaljun hiusten väriä ei voi määritellä. Et voi määritellä, että kuinka kovaa on ilma tai minkä väristä se on. (Synestesia olkoon asia erikseen).
Samaa kaavaa jatkaakseni ateismi on kaikkien teismien negaatio. Se ei ole puute. Se on teistisen uskon olemattomuus. Ateismi on uskonto samalla tavalla kuin on harrastus, ettei pelaa shakkia. Shakinpelaamattomuus ei käyne harrastuksesta. (Lisäys 2.7.-12.)
Nähdäkseni tätä puute-tarve -aspektia on kovin monen hankala sulattaa. Ateistin (joita on toki moneen junaan ja osittain siitä syystä tämäkin kirjoitus on täysin turha) elämä ei ole tyhjä tai jollain tapaa vajaa.
Elämästä ei välttämättä puutu mitään olennaista, vaikkei kohdehenkilö tunnustaisi mitään sen kaltaista ideologiaa kuin häntä ympäröivän väestön huomattava enemmistö. Päin vastoin ateisti saattaa kokea elämänsä hyvinkin eheäksi, koska hänellä ei ole pakottavaa tarvetta etsiä ja todistaa alinomaa.
Hänen ei tarvitse todistella olevansa tärkeä.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
(kirjautuminen facebookin kautta)
Suomen Kirkon Päivän Sana:
Päivän sana
Jeesus sanoi: "Luuletteko, että he olivat suurempia syntisiä kuin kaikki muut galilealaiset, koska saivat tuollaisen lopun? Eivät suinkaan - samalla tavoin te kaikki olette tuhon omia, ellette käänny." Luuk. 13:2-3
Käännyin juuri tuolilla hieman oikeaan. Pelastus on taattu.
Ateismi on henkienpalvontaharhojen olemattomuutta, eli normaalia harhattomuutta, terveyttä - ainakin jumalharhojen osalta.
Ateismi on totuutta eli totuus universumin reaaliolosuhteista.
Aivovammaisia henkiharhoja aiheuttaa mm. epilepsia ja etenkin kissojen levittämä toksoplasmoosi parantumaton elinikäinen aivoloinen, jota on jopa puolella populaatiosta. Kaikkialla tunnetaan hullut mökkieukot kymmenine kissoineen. Noidilla ei suotta ollut kissaa, vaikka pääsyy painajaisiinsa olivatkin torajyvät eli homehtunut ruis.
Hupsut sinkut kissoineen eivät tänäänkään ole syyttömiä vanhapiikuuteensa. Mummothan tyhjät kirkkopenkitkin istuttavat ja maksavat pappien herraselämän.
Enemmistö laumaeläimistä usein on sairaita.
Jos puhut jumalalle, olet uskonnollinen. Jos jumala puhuu sinulle, olet psykoottinen.
Rituaalit kuten runot, laulut olivat tärkeitä muistin, tiedon, tunteen säilyttämisessä ja siirtämisessä, mutta nykyään paremmat tavat, eli ei enää tarvita.
Tiede antaa jokaiselle mahdollisuuden vapautua pelastajataikauskostaan.
Mihinhän väestöön galilealaiset nykyään rinnastetaan? Ranskalaisiin?
Edit: anteeksi, olisi voinut tietenkin ihan arkisesti googlettaa ennen kuin alkaa lausua mitä sattuu.
Ateismi on pakanuutta eli epäjumalanpalvontaa puhtaimmillaan.
http://mikaeltorppa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/10001...
Kaiken lisäksi suurin osa ateisteiksi itseään nimittävistä eivät niitä edes ole. Sillä he uskovat yliluonnolliseen mielikuvituksentuotteeseen siitä miksi ovat olemassa ja se muokkaa koko heidän maailmankatsomuksensa.
Oikea ateisti ei uskoisi mitään todistamatonta faktaa siitä miksi on olemassa ja miksi maailma on syntynyt mutta ns; nimiateistit uskovat hypoteesiin eli evoluutioteoriaan josta on muodostunut heille oma uskonto muoto.
Ylivoimaisesti suurin lasten aivopesu suoritetaan koulun biologian tunneilla joissa lapsille kerrotaan satua nimeltä kehitysoppi. Tällä sadulla lapset koitetaan aivopestä pois Jumalan tuntemisesta ja näin lapsista tehdään koululaitoksissa kivikovia ateisteja (epäjumalanpalvoja).
Kehitysopin jumalatar on äitiluonto joka taikoo tyhjästä ennestään täysin uutta ja hyödyllistä materiaa. Kehitysoppi onkin taikuuden uskonto jossa uskotaan yliluonnolliseen taikuuteen ja palvotaan eli annetaan kunnia luodulle eli luonnolle luojana ja näin kehitysopissa harjoitetaan epäjumalan palvontaa. Kehitysopin epäjumala on jumalatar äitiluonto jolla on maaginen kyky taikoa tyhjästä uutta materiaa (informaatiota).
Kehitysoppi täyttää kaikki uskonnon edellytykset sillä se ei ole todistettu fakta vaan todellisuudessa se on luonnossa havaitun (evoluution = muuntelu/sopeutuminen) vastakohta. Kehitysoppi uskonnon todisteet ovat mielikuvitusolentoja (välimuotoja) jotka esitetään piirroshahmoina oppikirjoissa.
Onkin täysin käsittämätöntä että tämä maailman suurin uskonto nimeltä kehitysoppi saa jatkaa aivopesuaan rauhassa kouluissamme. Täälläkin uudessa suomessa äänekkäimmät Raamatun Jumalan vastustajat ovat pajastuneet kehitysoppi uskovaisiksi. He sanovat olevansa ateisteja ja väittävät etteivät usko mihinkään yliluonnolliseen mutta silti he uskovat kiihkeä mielisesti kehitysoppiin ja pitävät sitä todistettuna faktana vastoin jopa evoluutio tutkijoiden mielipiteitä.
Eli nämä ateistit ovat tehneet vanhasta teoriasta hypoteesista (oletus) itselleen oikean uskonto muodon jossa he ovat antaneet tällä oletukselle totuuden arvon sillä eihän ateistit voi julkisuudessa uskoa asiaan mitä ei ole todistettu. Todellisuudessa he uskovat täydelliseen mielikuvituksen tuotteeseen joka on vastakohta sille mitä havaitsemme luonnossa. He uskovat myös satu olentoihin joidenka ainoat todisteet ovatkin vain piirroshahmoja niin kuin saduissa ruukaakin olla ja ironisesti pitävät apinaa lähisukulaisena kehityspuussa.
Suomen koululaitos siis aivopesee lapsistamme tehokkaasti kehitysoppiuskovaisia (lue epäjumalan palvojia) jotka uskovat taikuuteen ja mielikuvitusolentoihin. Kyllä mahtaa saatana nauraa partaansa kun on saanut aikaan tällaisen eksytyksen nimeltä kehitysoppi jota ns viisaat ihmiset nostavat jalustalle tehden näin itsestään juuri niitä mistä Raamattuun uskovia pilkkaavat.
Valehtelu on eräs asia josta tulee hyvin ilmi se mihin ihmisten arvomaailma pohjautuu. Esimerkiksi jos uskoisimme että kehitysoppi olisi totta niin valehtelu olisi silloin täysin sallittua ja suotavaa ihmiselle jos siitä ei vain jäisi kiinni ja se tuottaisi yksilölle hyötyä eloonjäämisen ja lisääntymisen kamppailussa.
Kehitysopissa kaikki mistä on eliölle hyötyä on suotavaa ja vain tärkeää ja loppupeleissä kehitysopin ollessa totta sillä ei ole mitään väliä miten toiselle käy sillä vain oma selviäminen ja lisääntyminen on tärkeää. Vahvimmat voittakoon heikot elämän kamppailussa ja jos valehtelu tuottaa hyötyä ja etua niin se on suotavaa. Jos kehitysoppi olisi totta niin kukaan ei olisi oikeutettu sanomaan kenellekkään mikä on oikein ja väärin sillä jokainen olisi vain sattuman ja kehityksen tulos sellaiseksi kuin on.
Esimerkiksi raiskaaja voisi sanoa että toteuttaa vain luontoaan miksi sattumalta on kehittynyt ja hankkii raiskaamalla itselleen etua lisääntymisessä eli suvunjatkamisessa. Raiskaamalla mahdollisimman paljon raiskaaja koittaisi varmistaa paremmat mahdollisuudet sukunsa jatkumiselle.
Miksi raiskaus olisi tuomittavaa jos kehitysoppi olisi totta sillä raiskaajahan toteuttaisi vain luontoaan miksi on kehittynyt ja koittaisi parhaansa mukaan jatkaa sukuaan eli hankkia ITSELLEEN hyötyä.
Miksi joku toinen sattuman tuloksena syntynyt olisi oikeutettu sanomaan ettei toinen sattuma saa toteuttaa luontoaan miksi on kehittynyt ja hankkia sitä kautta etua itselleen. Jos joku yrittäisi näin raiskaajaa saada lopettamaan toimintansa niin hän puheillaan veisi raiskaajalta lisääntymisen hyötyä pois ja saisi itselleen ja omille tavoitteilleensa hyötyä.
Kehitysopissa tärkeää on vain hengissä säilyminen ja suvunjatkuminen eloon jäämisen kamppailussa ja miksi joku toinen sattumanvaraisen kehityksen tulos olisi muka oikeutettu arvostelemaan ja rajoittamaan toisen sattumanvaraisen kehityksen tuloksen elämänkamppailua. Kehitysopin ollessa totta voisi kaikilla moraali arvoilla heittää vesilintua sillä jokainen kehityksen tulos toteuttaisi vain luontoaan miksi on kehittynyt.
Kehitysopin ollessa totta ihmiset voisivat kehittää lakeja mutta niilläkin vain jotkut sattumanvaraiset kehityksen tulokset koittaisivat hankkia itselleen etua (mukavempaa elinympäristöä ja valtaa). Mitään moraalista oikeutta ei heillä lakien kehittämiseen olisi sillä kukaan kehityksen tulos ei ole oikeutettu rajoittamaan sitä että toinen sattumanvaraisen kehityksen tulos toteuttaisi luontoaan miksi on kehittynyt.
Murhaajakin murhaisi siksi että hankkisi niin itselleen etua elämänkamppailussa eliminoimalla niitä jotka koittavat hyötyä samoista asioista ja näin tappamalla kilpailijoita saa yksilö etua itselleen elämisen ja suvunjatkamisen kamppailussa.
Kehitysopin ollessa totta olisi murhaaminen vain hyöty joka paremmin kehittyneellä (voimakkaamalla) yksilöllä olisi heikkoon nähden. Evoluutiohan karsii heikot ja huonot yksilöt teorian mukaan ja huonomman yksilön tappaminen olisi näin vain kehitysopin mukaista evoluutiota jossa vahvat saavat hyödyn ja heikot tuhoutuvat. Evoluutiotiede väittää että on olemassa väkivalta geenejä.
Murhaajakin siis noudattaisi vain luontoaan miksi on sattumalta kehittynyt ja kukaan toinen sattumanvaraisen kehityksen tulos ei ole moraalisesti oikeutettu toista arvostelemaan sillä mitään moraalia ei edes olisi jos kehitysoppi olisi totta sillä olisi vain eliöitä jotka toteuttaisivat luontoaan miksi ovat sattumalta kehittyneet.
Jos kehitysoppi olisi totta ei olisi ketään mille sattumanvarainen kehityksen tulos olisi vastuussa teoistaan ja siksi kaikki mistä on vain eliölle hyötyä olisi suotavaa. Kehitysoppi uskonto on uskonto joka mahdollistaa täydellisen eläimellisen ja silmittömän ja raakan elämisen ilman mitään vastuuta kenellekkään. Kehitysoppi uskonto kieltää Jumalan ja antaa ihmisille mahdollisuuden elää synnissä ilman syyllisyyttä siitä että oltaisiin tekemisistä vastuussa jollekkin korkeammalla voimalle. Näin olisi jos kehitysoppi olisi totta. Onneksi se ei ole totta.
Kehitysopin opettaminen on täysin oman ateistisen aatesuuntauksen opetusta jossa lapset halutaan kehitysopin pakkosyötön kautta aivopestä uskomaan että he olisivat vain eläimiä jotka ovat sattumalta kehittyneet kehitysopin opettamalla tavalla. Lapsille halutaan takoa kehitysopin kautta se kalloon ettei ole olemassa Jumalaa eikä sitä kautta syntiäkään.
Lapsille halutaan opettaa samaa vanhaa Eedenin puutarhan käärmeen valhetta "onko Jumala todella sanonut niin" ja "ette suinkaan kuole jos teette vastoin Jumalan sanaa" sillä eihän Häntä edes ole koska ihmistä ei ole luotu vaan ihminen on kehittynyt lätäkön limasta erinlaisin kehitysastein nykyiseen muotoonsa..
Tällaisen uskomuksen opettaminen totena lapsille kouluissa aivopesee lapset aatemaailmaltaan pitämään itseään eläiminä jotka ovat sokean sattuman aikaansaannoksena syntyneet. Tällainen opetus aivopesee lapset pitämään esimerkiksi uskoa Raamatun ilmoitukseen satuna vaikka heidät itse aivopestään kehitysopin sadun kautta uskomaan valheeseen. Uskosta Jumalaan tehdään satua ja epäuskosta viisautta. Totuudesta valhe ja valheesta totuus juuri niinkuin tapahtui jo Eedenissä.
Tällaisella toiminnalla on todella vakavia seuraamuksia. Kun ihminen aivopestään niin että hän luulee olevansa vain yksi eläin niin silloin ihminen helposti myöskin alkaa käyttäytymään kuin eläin jolloin Jumalalta ihmiselle annetut moraali säännöt (kymmenen käskyä) menettävät merkityksensä.
Tällöin tappamisesta ja lähimmäisen oman himoitsemisesta tuleekin jopa "suotavia" asioita ihmiselle sillä kehitysopissa oma etu on eliölle tärkeintä ja voimakkaat selviytyköön elämän kamppailussa.
Itsekkyys muiden kustannuksella on sotien syynä ja kehitysopillinen maailmankatsomus aivopesee lapsista itsekkäitä oman edun tavoittelijoita joka pahimmillaan voi johtaa hirmuisiin seurauksiin.
Natsit ovat yksi hyvä esimerkki tällaisesta aatemaailmasta jossa he olivat korottaneet itsensä herraroduksi muiden yläpuolelle elämän kamppailussa.
Kehitysoppi aivopesee lapsen itsekeskeiseen oman edun tavoitteluun kun taas kristinusko opettaa lähimmäisen rakkautta henkilöön katsomatta. On sanomattakin selvää onko se että nyky-yhteiskunta on erkaantunut kristinuskon totuudesta ateistiseen maailmankatsomukseen kehitystä vai rappeutumista ihmisten moraali arvoissa.
2.Tim.3:1 Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja.
3:2 Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita,
3:3 rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä,
3:4 pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia;
3:5 heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.
Mikael!
Kun on ilmeistä, että et ole ymmärtänyt koko evoluutiota.
Koet olevan absoluuttista oikeaa ja väärää.
Pidät merkityksettömyyttä argumenttina.
Jätä vilosohoviointi muille.
Kun ei kestä ilmeisintä johtopäätöstä ihmisen osasta kaiken saatavilla olevan tiedon mukaan, turha siihen on alkaa mielikuvittelemaan.
Abiogeneesiä ei ole laboratoriossa tehty. Siitä sanotaan silloin, ettei tiedetä - ei satuilla.
Talkorigin -sitelta löydät useimmat etsikkokkojen ihmettelemät asiat tieteen kannalta.
Ei, en kaipaa sivustoja, jotka tehtiin tuon sivuston opponointiin.
Tää luu on kaluttu nettikeskusteluissa pian sen syntymisen.
Harva jaksaa enää.
Esim. Ei kukaan evobiologi lähde TV keskusteluun kreationistin kanssa. Syy on se, että hän tietää kreationistin tietävän, ettei pärjää asiaargumentein. Tietää, että niiden ymmärtäminen vaatii jonkin asteista biologin ym.tuntemusta. Tietää kretionistin olevan välinpitämätön tästä seikasta mutta myös sen, että pihtiputaan mummolle jää kuva että "tiedemiehetkin" kiistelevät evoluutio teorian paikkansa pitävyydestä.
Joku sanoi ettei autonasentaja rupea väittelemään korjauksesta tyypin kanssa, jonka milestä rengas pitää paikata purukumilla, kun kerran eräässä vanhassa laulussa niin tehtiin.
Evoluutio tarkentuu ja muuttuu kaiken aikaa. Esim epigeneettiset muutokset ovat melko uutta.
Isokuva on ja pysyy; Jos kokoa tuhannen palan palapeliä. Eteesi ilmaantuu Eiffel-torni, enää muutama pala nurmikosta alhaalla pitäisi saada kohdalleen. Ei ne tule muuttamaan koko kuvaa Niagran putouksiksi.
Tietääkö Mikael argumentointivirheen jota kutsutaan 'olkiukoksi'? Otapa huviksesi selvää mitä sillä tarkoitetaan ja peilaa omiin juttuihisi.
Kuten "Kehitysopin jumalatar on äitiluonto joka taikoo tyhjästä ennestään täysin uutta ja hyödyllistä materiaa."
Siis aivan JIIHAA!...
Onko mielestäsi rehellistä kritisoida sitä mitä sinä uskot tai jopa olet päättänyt ihmisten ajattelevan, vai tulisiko ottaa ensin selvää mitä ihmiset tarkalleen ottaen ajattelevat ja sitten kritisoida ihan tarkalleen sitä? Katsos kun ihmisen kieli on yllättävän surkea kommunikointiväline, jonka käytännön seuraukset merkityksellisen keskustelun käymistä varten tulisi tiedostaa. Muuten puhe on tyhjää melua tuulessa.
Vastaa itsellesi. Meille muille ei ole yhtään mitään väliä.
Viisaampaa saattaisi olla viitata Science-lehden taannoiseen tutkimukseen, jonka mukaan 30 prosenttia suomalaista pitää evoluutioteoriaa vääränä.
Jos 30% prosenttia pitää evoluutiota vääränä niin miksei kukaan vaadi pakkobiologian poistoa opetussuunnitelmasta? Biologiassa ei ole mitään järkeä jos evoluutio ei olisi tosiasia.
Mutua, mutta sanoisin että helposti 50%, todennäköisesti paljon suurempi osa, suomalaisista ei edes ymmärrä evoluutioteoriaa tarpeeksi vastatakseen tuohon kysymykseen.
Siksi varmaankin, että yleisin vaihtoehtoinen teoria esitellään uskonnontunneilla.
On se kyllä hauskaa, kun tieteellisen tutkimuksen todistusvoimaa epäillään ainoastaan silloin, kun se puhuu uskontojen puolesta.
"on se kyllä hauskaa, kun tieteellisen tutkimuksen todistusvoimaa epäillään ainoastaan silloin, kun se puhuu uskontojen puolesta."
Kyllä tietellisen tutkimuksen todistusvoimaa voi ja tulee epäillä muulloinkin. Esim. silloin kun joku sanoo masennuksen lähtevän ledivalot korviin tunkemalla. Tai silloin kun hikinen käppänä selittää pokkana ,että pankkeja on nyt vaan tuettava koska käppyrä niin sanoo.
'Jumala' on joko päässä tai kaikkeus - toisessa tapauksessa siis molempia. Ihmisen aivot vapauttavat kuoleman hetkellä purskeena DMT:tä. Ne jotka tietävät mitä se on, ovat 'jumalan' jo kohdanneet.
Olisi kiva nähdä kysymykset.
Kehittyvätkö eri lajit, vai loiko Jumala ne kaikki sellaisiksi kuin ne nyt ovat?
Vai
On ihminen polveutunut apinasta?
Molemmat kysymykset tietysti aivan vääriä.
Aika erilaisia vastauksia, joista molemmat voidaan julkaista saman otsikon alla. Kyselyssä pitäisi myös kysyä tunteeko tentattava evoluutiota tarpeeksi vastatakseen.
30% kertoo siitä, että noin 30% ei asiaa ymmärrä, jolloin vastaus on "minähän en apinoista polveudu".
@Eve
- Raamattu sisältää kaksi vaihtoehtoista teoriaa jos viittaat maailman luomiseen (joidenkin mielestä kolme).
Maailmanluomisteoria ja evoluutioteoria ovat kuitenkin kaksi aivan eri asiaa.
Missähän sellaista tieteellistä tutkimusta on esitetty, joka puhuisi uskontojen puolesta.
Tieteellisistä tutkimuksista raportoitaessa ei oteta kantaa uskontoihin, siksi koska uskonnollisilla seikoilla ei ole niiden suhteen mitään merkitystä. Kaikille muille tämä on itsestään selvää, paitsi ei ehkä joillekin lahkolaisille ja kreationisteille.
"Siksi varmaankin, että yleisin vaihtoehtoinen teoria esitellään uskonnontunneilla."
Ei esitetä ainakaan Suomen peruskouluissa
"Kyllä tietellisen tutkimuksen todistusvoimaa voi ja tulee epäillä muulloinkin."
Nimenomaan. Tieteellisen tiedon pitää olla falsifioitavissa.
mikael: "Oikea ateisti ei uskoisi mitään todistamatonta faktaa siitä miksi on olemassa ja miksi maailma on syntynyt mutta ns; nimiateistit uskovat hypoteesiin eli evoluutioteoriaan josta on muodostunut heille oma uskonto muoto."
Ei.
Ateismi ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että ateisti ei usko jumalan tjsp olemassaoloon. Ateismi ei sisällä mitään oletusta MISTÄÄN muusta.
Kieltämättä evoluutioon 'uskominen' varmasti kuuluu monen ateistin maailmankatsomukseen, mutta ei se merkitse että evoluutioteoria kuuluisi ateismiin.
Ateismi kertoo vain ateistin kannan jumalan(tai vastaavien) olemassaolosta. Ei muuta.
Ei mitään muuta.
(kirjautuminen facebookin kautta)
Vapaus ajatteluun on tietenkin kaikilla. Ei kannattaisi vittuilla Kristukselle, jos tulisi kylään. Näin itse ajattelen.
Paavilta ainakin vedettäisiin alushousut korviin.
Varmaan Kristukselle ensimmäinen ja tärkein asia olisi vapauttaa orjat. Miten itse näen asiat.
Aloittaisi varmaan väli-amerikoista ja sitten siirtyisi lähi-itään. Siitä sitten Pohjois-Koreaan ja onko siellä sitten enää muuta vapautettavaa.
Jos siis miten uskotaan, mutta melkein uskallan luulla, että Kristus on vasemmistolainen. :)
Mukavia nämä bloggaukset joissa saa pohtia omaakin arvomaailmaa.
Hallelujaa tai miten kukakin asiaa kokee. Itse olen ateisti.
(kirjatuminen facebookin kautta)
Jos voin tähän vielä huumorilla jatkaa niin kuulin, että Kristus on myös nyt ateisti. Hermostui isäänsä. Mutta tiedäthän, noi perhesuhteet...:D
Eli ateisitina olen aika hyvässä seurassa.
Päädytään sanojen merkityksiin ja varsinkin varovasti sanottuna subjektiivisiin eroihin niiden merkityksistä. Rippikoulut opettavat, että usko on "luja luottamus siihen, mitä toivoo" uskonnoissa se on jumala ja iankaikkiset jatkot ilman krapulaa.
Uskikset hokevat ateisminkinolevan uskonto. Sanon heille joskus, olkoon menneeksi, en kylläkään toivo muuta kuin kivutonta lähtöä kadotukseen. Kaiken saatavilla olevan tiedon mukaan, tässä sopassa ei ole hämmentäjää, jos on pankaa terveisiä, ettei jatkot kiinnosta.
En voi aina ymmärtää, kuinka joku voi haluta jotain muuta kuin totuutta. Minulle uskonnot edustavat sitä, jotain muuta. Uskonnot ovat tekemällä tehty virtuaalitodellisuus, jonne voi mukavasti paeta selittelemään ankaraa arkea. Uskonto on jo syöpynyt selkärankoihimme, koska me luomme itse ominaisuutemme, valinnoilla. Geenin ja meeminjalostusta teemme joka hetki. Uskonto on oopiumia. Tuleeko sitä huumepäissään sitten oikein elettyä?
Elämän tarkoitus on käsittääkseni elää sitä, ei tehdä sitä, tai elää muiden elämää, ajatuksia yms. Kaikki kuitenkaan eivät jostain syystä uskalla elää elämäänsä, muumilaakso on niin liian jännä paikka. En voi ymmärtää, kuinka joku voi haluta muuta kuin totuutta, vaikka se olisi kuinka hirvittävää tahansa.
;D
Kyse onkin toisesta todellisuudesta, joka kyllä löytyy kun vähän näkyvää pintaa raaputtaa. Jos uskonnot olisivat ihmisen tuotosta, ne olisivat kuolleet aikoja sitten.
Mitä tulee eri uskontoihin, niin Raamatunkin mukaan kolmasosa enkeleistä on langenneita. Näin ollen henkimaailma on kuin internet, kuka tahansa voi väittää olevansa kuka tahansa.
Maailmassa on 2,3 miljardia kristittyä ja 137 miljoonaa itsensä ateistiksi mieltävää. Jos 6,86 miljardin enemmistö on oikeassa, niin oikea tulokulma eksistentialistisiin kysymyksiin ei ainakaan ole ateismi. http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011011112986133_...
Asian kannattajien määrä ei ole koskaan ollut eikä tule koskaan olemaan missään relaatiossa asian ansion kanssa.
Tarkoitatko, että 98 maailman väestöstä elää jonkinlaisessa harhassa, ja ainostaan nuo 2 prosenttia todellisuudessa?
Nyt meni matikka sekaisin noista antamistasi luvuista laskien, mutta vastaan silti. Kyllä, yleisestikin ottaen maailman väestöstä enintään jokunen prosentti on syvällisesti tajunnut olennaisen. Tilanne on todella aivan niin karmiva ja ihmiskunta niin primitiivinen.
Ei se mitään sekaisin mennyt, maailmassa on 7 miljardia ihmistä, ja tuossa Iltalehden jutussa lukee, että "maailmassa on tällä hetkellä 137 miljoonaa ateistiksi itsensä mieltävää ihmistä. Luku vastaa noin kahta prosenttia maailman väestöstä". http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011011112986133_...
Toinen todellisuus - näkymätön todellisuus -------> psyyke, mieli.
Sen kummallisia toimintoja kun hämillään alkaa kokea, iskee väliin yksilön psyyken hallintaoikeudesta kiinnostunut sadistinen pappi tahi muu 'uskonoppinut' hullu. Siis näissä perinteisissä ulkoisen jumalan opeissa.
Muusta ei ole kyse.
Mieltä voisi hallita ilman sitä kaamea kontrollointihalua mitä nämä perinteiset uskonnot edustavat - sen hallinnan ja kehittämisen oikeutus tulisi olla vain ja ainoastaan yksilöllä itsellään, joka sitten halutessaan pyytää apua sitä enemmän ymmärtää. Nyt kirkot tunkevat sille reviirille ilman lupaa - koska vallanpitäjä niin tahtoo.
Agnostikot koen itse piirun 'miellyttävemmiksi' kuin ääriateistin. Saati hullun Abrahamistin.
-------------
Eve: Se ei todellakaan kerro mitään jos on 'enemmän' porukkaa jotka ovat jotain mieltä jostain. Totuus kun on että ihmiset ovat mieluummin laumassa ynisijöitä kuin oikeassa.
Ps. Jeesustelulla ei yksikään näistä laitteista olisi kehittynyt. SE on vaatinut tieteellistä tutkimusta.
Mielessä on se kaikki mitä salatuksi sanotaan. SIellä on 'magia', 'voima', ja universumin portit.
Sekoitit kun puhuit ensin 2,3mrd. kristitystä ja 137milj. ateistista. Sitten esitit 6,86 miljardin enemmistön, joka olisi oikeassa. Siihen kuulunee kuitenkin muitakin kuin kristittyjä, jolloin he eivät tietenkään voi olla kaikki oikeassa, koska ovat erimielisiä. Tästä syystä ajatukseni keskittyi noihin 2 ensinmainittuun, joista ateisteja olisi 5,6%.
"Jos uskonnot olisivat ihmisen tuotosta, ne olisivat kuolleet aikoja sitten."
Niin kuten myös miljoona kärpästä ei ole vuosituhansien saatossa lakanneet uskomasta että se ruskea kiintoaine on hyvää.
Mitä jos onkin niin, että uskonnot ovat säilyneet siksi, että tuntuu liian lohduttomalta ajatella että ihminen kuollessaan lakkaa olemasta niinkuin tietokone josta sammutetaan virta. Mitä jos uskontoja on ylläpidetty valtaapitävien intressien takia. Ja ihmisen aivotoiminnon tarpeesta ajatella että täytyy olla jotain "muuta" kuin tämä arkitodellisuus.
Uskonnot ovat maailman historian suurinta huijausta. Rationaalinen ihminen ei voi käsittää, että uskotaan olemattomaaan, mielikuvuksen tuotteeseen. Todisteet ovat vain nuo kirjoitukset joita tuhansia vuosia sitten jokin mieleltään häiriintynyt on saanut ja muille kertonut sekä vakutellut. Jokainen uskonto perustuu vain ja ainoastaan kertomuksille. Ei minkään sortin tieteellistä argumentaatiota. Toki on vaikea todistaa olemattonta todeksi. Vain tästä olemattomuuden todistuksesta on todisteena nämä kirjoitukset. Ei mitään muuta. Mutta uskohan on uskoa. Pitää uskoa, kuten aikoinaan uskottiin joulupukkiin ja satuihin.
Puhuin tosiaan myös eri uskonnoista. Mutta merkittävää on, että kolmannes maailman väestöstä on kristittyjä.
Ateistien luku kaksi prosenttia 7 miljardista on pyöristettynä 140 miljoonaa, vaikka jutussa luki 137.
Näin ollen 6,86 miljardilla ihmisellä eli 98 prosentilla on jokin uskonto. Ajatuksenihan oli, ettei ateismi ole oikea maailmankatsomus, jos enemmistö olisi oikeassa.
Jos nyt vedetään vaikka Stettinistä Triesteen näkymätön raja, niin siitä tuonne Uralille asti vielä 25 vuotta sitten 99% "mielsi itsensä" leninisteiksi aina, kun vaaliuurnilla kysyttiin. On ihan selvää, että maailmassa ei ole 2,3 miljardia ihmistä, jotka uskoisivat, että teloitettu mies nousi kuolleista ja antoi etukäteen anteeksi kaikki synnit niille, jotka uskovat häneen.
Monet ateistit ovat hyvin evankelisia.
Kuuluuko ateismin olla yksityisasia, kuten uskon Suomessa kuuluu olla?
Kyllähän se Peter vaivaa kun kaikilla on äänioikeus. Torppa tuolla ylempänä oli vaatimassa muutoksia opetusohjelmiin. Kysyppä jos hengissä löydät vanhan kaukopartiomiehen, otettiinko parioon tyyppejä, jotka tiukanpaikan tullen rupevat pomiloimaan, tai hullunrohkeiksi kaitsemusta tuntien.
Äänioikeus? kaukopartio? vaivaa? pomiloimaan?
En ymmärtänyt viestiäsi.
Käsitin, että tarkoitit evankelisella julistavaa.
Ateisti saarnaa kun tuntee, ettei ole täyspäisten kanssa reissussa tässä maailmassa. Koittaa potkia perseelle. Tuoda uskikselle peili ja käskee katsoa näkyykö sieltä jotain minkävuoksi joku jumalolento viitsisi edes haukotella.
SN:"Kysyppä jos hengissä löydät vanhan kaukopartiomiehen, otettiinko parioon tyyppejä, jotka tiukanpaikan tullen rupevat pomiloimaan, tai hullunrohkeiksi kaitsemusta tuntien."
Kysyppä sinä otettiinko partioihin vain hurskaita ateisteja? Eli, tuskin on kyselty mitään, parhaimmat ja tasaisimmat otettiin, niin luterilaiset, ortodoksit, agnostikot kuin ateistit.
Timo Anttila!
Minähän sanoin: tiukan paikan tullen alkaa pomiloimaan tai heittäytyy hullunrohkeaksi.
Reaktioista ympäröivään siinä on kysymys, hermot meni ateisteiltakin varmasti niissä tiukoissa paikoissa. Uskovaisilla ne näyttää menneen ilmankin - ahdistuvat omasta ilmeisestä merkityksettömyydestään.
Ateismi ei ole ideologia, niin kuin ei mikään muukaan uskonto. Siitä olen samaa mieltä. Sitä vastoin ateismi on uskonto siinä missä muutkin. Niin kuin muissa uskonnoissa, löytyy hyvin hartaita ateistejä, ja nimellisateistejä. Nimellisateistit ja nimellisuskontovaiset voivat olla hyvin lähellä toisia ajatuksissaan.
Kaiken lisäksi vakuuttunut ateisti voi olla lähempää Jumalaa kuin nimellisuskovainen -vain sitä yhtä askelta puuttuu, silti täysin ratkaiseva askel. Askeltaa pidättää usein väärinymmärryksiä ja väärien esimerkkien katsomista.
Joka sydämessään todella etsii totuutta löytää sen, mutta välinpitämätön jatkaa tyytyväisenä matkaansa ymmärtämätt mistä jää paitsi.
Ros-Brit!
Jää paitsi jostain, jolle lanttumaakareille on kyllä nimi ja koodi.
Siinä päästään eufooriseen tilaan heittämällä aivot narikkaan.
Veisaus lähellä urkupillejä auttaa. Alimpien äänien pillit tuottavat infra-ääniä,jotka saa aivot hallusinoimaan kultuurisidonnaisest eli, kristitty näkee enkeleitä.
Toiston poisto!
Ros-Brit Kankaalle
Kyllä uskonto on ideologia uskovaiselle. Pyrkiväthän he sen avulla taivasten valtakuntaankin. Ideologia tarkoittaa samaa kuin arvojärjestelmä laajasti ymmärrettynä. Se on elämänstrategia. Se sisältää omat tarpeet, edut, arvot ja ihanteet. Esimerkiksi islamin uskonto ja juutalaisuus määrittelevät tarkasti kaikki yksilölliset ja yhteisölliset tekemiset.
" Sitä vastoin ateismi on uskonto siinä missä muutkin."
Ei ole.
Ateismi sisältää vain tiedon siitä, henkilö ei usko jumalien olemassaoloon puhumattakaan siitä, että uskoisi jumaliin oman elämänsä hallitsijoina, rankaisijoina tai palkitsijoina.
Uskonnottomuus (joka kai väistämättä sisältää ateismin) ei sekään ole uskonto.
Pidän pöhköinä ihmisiä, joiden mielestä uskonnottomuus on uskonto.
Tieto on perusteltu tosi uskomus. Ateisteilla on uskomuksia. Myös uskonnottomilla on uskomuksia. Uskonto on eri asia kuin uskomus.
"Kaiken lisäksi vakuuttunut ateisti voi olla lähempää Jumalaa kuin nimellisuskovainen -vain sitä yhtä askelta puuttuu, silti täysin ratkaiseva askel. Askeltaa pidättää usein väärinymmärryksiä ja väärien esimerkkien katsomista."
Toiveajattelua. Tätä sivusin kirjoituksessani.
Toki ateisteja on moneen junaan, enkä epäile hetkeäkään, eikö jostain sellaiseksi tunnustautuvasta kuoriutuisi oikeinkin säntillinen kristitty, jos hän sellaisen sysäyksen saisi.
Luontevia sysäyksen paikkoja ovat vakava sairastuminen, vankeusrangaistus tai lähimmäisen menetys, jotka niin edelleen ovat kaikenlaisille evankelistoille otollisia hetkiä tehdä käännytys.
"Sitä vastoin ateismi on uskonto siinä missä muutkin."
Muistelen jonkun jossain sanoneen osuvasti: "Ateismi on uskonto samalla tavalla kuin on harrastus, ettei pelaa shakkia."
Loistava analogia! Sallittaneen, että lisään sen itse kirjoitukseen. Harmi, etten keksinyt mitään noin nerokasta itse.
Tähän asti olen luullut, ettei minulla ole sen kummemmin uskontoa kuin harrastustakaan. Nyt sain molemmat.
Seuraavanlaisen luin hiljattain: "Ateismi on uskonto siinä missä postimerkkien keräilemättömyys on harrastus."
"Sallittaneen, että lisään sen itse kirjoitukseen."
En muista missä sen tällaisessa vastaavassa keskustelussa jokunen vuosi sitten kuulin, taisi silloinkin olla lainaus jostain ja variaatioita näemmä on muitakin, joten eiköhän se ole vapaasti käytettävissä.
Simolle: Ahaa. Niin, olen samaa mieltä. Sitä tarkoitin kyllä.
Evankeliset ateistit ovat ongelma. He kokevat että valistuksen perinne oikeuttaa heidän käännytystyönsä. Kaikki käännyttäminen on kuitenkin mielestäni lähinnä huonoa käytöstä.
Eiköhän uskonnon nimissä ole sodittu ja tapettu ennemmän ihmisiä ihmiskunnan historiassa ja tänäkin päivänä kuin minkään muun -ismin nimissä...
Historia ei tue tuota väittämää.
Sekä Neuvostoliitto, Khmerien Kamputsea, Maolainen Kiina, että natsi-Saksa olivat ateistisia.
Toki 30 vuoden sota oli suuri tragedia.
Itse asiassa tukee, koska uskonnollisuutta/uskovaisuutta ei määrittele sisältö vaan se on ajattelu-/asennoitumistapa. Noissakin paikoissa on ollut uskonnollinen suhtautuminen ideologioihinsa. Tarkemmin sanoen suorittavan portaan kavereilla on ollut tuo suhtautumistapa käytössä, vaikka korkein johto ei olisikaan edes itse 'uskonut' ideologiaan vaan käyttänyt sitä kylmän tietoisesti vallanhankkimismetodina.
Yhteiskunnan terveyttä, esim. väkivallan ja inhimillisen kärsimyksen osalta ei siis oikeastaan määrää ateistisuus/teistisyys, eli jumaliin uskominen tai uskomattomuus, vaan muut seikat. Niistä voitaisiin käydä hedelmällinen keskustelu.
Tähän täytyy muuten kommentoida sen verran, etten ole koskaan uskonut esimerkiksi suuren ja mahtavan ateistisuuteen. Toki se julistettiin näyttävästi, mutta jos ja kun Venäjällä on tätä nykyä miljoonittain ortodokseja - muista uskontokunnista puhumattakaan -, on melko varma juttu, että uskontoja harjoitettiin Stalininkin aikana, mutta piilossa.
Uskontojen ja yhteiskunnan välinen suhde on siinä mielessä jännä, että jos valtiojohto (sanotaan nyt sitten Mao, Pol Pot, Stalin ja Hitler) julistaa valtion olevan uskonnoton, väki kyllä tietää oman elämänkatsomuksensa, mutta pitää sen vakan alla.
Toisaalta taas uskonnolliseksi julistautuva yhteiskunta (islamilaiset valtiot Pakistan ja Iran tai Vatikaani) näyttäytyy sellaisena ulos päin, mutta iranilaiset ateistit ne vasta hiljaa ovatkin. Hieman kuin ne kuuluisat iranilaiset homoseksuaalit, joita ei pitänyt presidentti Ahmadinejadin mukaan ollakaan.
Natsi-Saksa ei ollut ateistinen. Hitler oli Saksan pelastaja Jumalan armosta ja ateistiset järjestöt kiellettiin.
Himmlerillä oli tavoitteena korvata kristillinen uskonto skandinaavisella.
Sekä Hitler että Stalin pukivat kielensä retorisesti uskonnollisiin vertauskuviin ja ajatuskulkuihin ja loivat poliittisen näyttämön, joka toisti tuttuja kristinuskosta peräisin olevia ajattelu- ja toimintatapoja ja näyttämökuvia. Stalin vetoaa Hitlerin tavoin puheissaan suoraan kristinuskon Jumalaan.
Miksi Wermachtin asepuvun vyön soljessa luki: "Gott mitt Uns" (=Jumala kanssamme)?
Koska tuo "Gott mit uns" oli Saksalaisen ritarikunnan taisteluhuuto 1200-luvulta.
Väite natsi-Saksan ateistisuudesta on pötyä, vaikka sitä usein toistellaankin. Hitler oli harras kristitty ja uskoi itse olevansa Jumalan tahdon toteuttaja:
“So glaube ich heute im Sinne des allmächtigen Schöpfers zu handeln: In dem ich mich des Juden erwehre, kämpfe ich für das Werk des Herrn.” —Mein Kampf (1938) s. 70
“Niin minä siis uskon tänä päivänä toimivani kaikkivaltiaan Luojan hengessä: puolustautuessani juutalaisuutta vastaan taistelen Herran työn puolesta.” —Taisteluni (1941, suom. L. Hirvensalo) s. 78
Mitä tulee Neuvostoliittoon, Khmereihin tai maolaisiin, niin niissä missään ei ollut ideana ateismi vaan eräänlainen uusi uskonto tai uskonnon korvike: tietyn aatteen ja henkilön kritiikitön palvonta.
Historia ei tue väitettäsi, sillä natsi-Saksa ei ollut ateistinen
Entä jos uhrit lasketaan prosentuaalisesti kulloisenkiin telluksen väkimäärään suhteutettuna? Silloin uskonnot ottanevat kärkisijan.
Lisäksi uskontojen piikkiin voi panna paljon epäsuoraa syyllisyyttä. En viitsi laittaa esimerkkiä, koska niistä intetään.
Olen kuullut, että mahtava USSSR poisti tarpeettomana hengen n. 100.000.000 kansalaiseltaan? Seitsemän kymmenen vuoden ajanjaksolla.
Minusta taas jos toteaa olevansa agnostikko, sitä ei ymmärretä. Pitää kait olla selkeästi ns. puolesta tai vastaan.
Näyttää myös siltä, että tällaisiin puheenvuoroihin eivät tosissaan tartu muut kuin uskonlahkolaiset, tosin ehkä kreationisteja on luterialisen kirkon jäsenissäkin.
Itse rimpuilin kirkon jäsenenä 50 vuotta kunnes tajusin että höpön pöpön. Itsellä oli se kuvitelma että vaikka vanhan testamentin tarinat ovatkin ilmeistä satua ja legendaa niin ainakin väitetyille jeesuksen ajan tapahtumille löytyy totuuspohjaa. Miksei joku saarnaaja tai saarnaajia on tuona aikana ollut vaikuttamassa, mutta siis nimenomaan sille osalle tarinoista jotka todistavat saarnaajan jumalallisesta/yliluonnollisesta luonteesta. Vaan sain selville ettei niinkään ollut ja epävarmuuden myöntävät myös tutkijat kirkon parista. Sepä oli sitten se viimeinen niitti.
Kirkon ja uskonnon vankkaa asemaa Suomessa pitää yllä ainoastaan ihmisten henkinen laiskuus - etteivät ihmiset viitsi perehtyä näihin asioihin kunnolla saatikka kyseenalaistaa tosissaan. Sen sijaan mennään kirkkoon kerran kymmenessä vuodessa sopertelemaan sen "yhteisen kristillisen uskomme" tunnustus.
Raamatun lauseiden postailijat älkööt vaivautuko.
Juuri näin. Itse olen agnostikko myös. Minulla ei kerta kaikkiaan ole tunteenomaista joko-tai suhdetta koko asiaa. Useimmilla on.
"Minusta taas jos toteaa olevansa agnostikko, sitä ei ymmärretä. Pitää kait olla selkeästi ns. puolesta tai vastaan."
Minusta taas agnostisismi (kirjoitetaanhan se noin?) on helpointa perustella. Kumpikin "puolesta tai vastaan" asenteista on hankalampaa. Tuolla yllä Mikael Torppa itse asiassa listasi aika hyviäkin argumentteja, mikäli ne irrotetaan uskonnollisesta kiihkosta ja vankkumattomasta luotosta sen erehtymättömyyteen.
Evoluutioteoriaankaan ei pidä suhtautua kuin kivitauluun hakattuun totuuteen (hauska viittaus Raamattuun tähän väliin). Sillä on kuitenkin huomattavasti suurempi potentiaali muuntautua ja tunnustaa aiemmat virhearviot kuin yhdelläkään varsinaisella uskonnolla.
Olin itsekin omasta mielestäni pitkään agnostikko, mutta se on jotenkin itsensä pettämistä. Paljon yksinkertaisempaa on reilusti todeta, että mitään yliluonnollista ei ole olemassa. Agnostikko on ikään kuin siinä uskon ja tiedon harmaassa välimaastossa.
Loogisestihan a-teismi ja a-gnostisismi ovat melko sama asia. Jälkimmäisen hienon termin käyttäminen aiheuttaa kuitenkin niin paljon sanaan "gnosis" liittyvää hämmennystä, että minäkin olen ruvennut sanomaan olevani ateisti.
VT:n tarinatko legendaa? Ainakaan arkeologia ei tätä tue. Esim. kaikki VT: mainitsemat kuninkaat ovat historiallista faktaa. Hallitusvuodetkin jopa.
Olen ateisti, mutta en ole ketään tai mitään vastaan ja olematonta vastaanhan ei voi ollakaan.
Kysyn vaan, miksi Jumala on luonut ateistin, vaikka Hän on kaikkivaltias ja mikään ei ole Hänelle mahdotonta ?
Niin ja miksi jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon, jos hän kaikkivaltiaana kuitenkin tietää miten ihminen valitsee. Helpoin tapa "pelastaa" ihmiset olisi tietysti ottaa tämä vapaa tahto pois välittömästi.
Jukalle
Se oli todellakin virhe, että ihmiselle annettiin aivot, jolloin ärsytyksen ja reaktion väliin mahtuu harkinta. Jumalahan antoi ihmisille myös libidon. Suvunjatkamis-ärsytyksessä katoliset ja vanhalestatiolaiset haluavat laskea aivot virkavapaalle ja turvautua pelkkään libidoon. Libido toimii tuolloin aivojen varajärjestelmänä. Varajärjestelmän toimintaohjelma ei sisällä ärsytyksen ja reakoinnin väliin tulevaa harkintaa eli syntyvyyden säännöstelyä.
Tai varmistaa, että ihminen tekee vapaalla tahdollaan hyviä ratkaisuja eikä sellaisia, joita kutsutaan suomalaisten geneettisesti erityispiirteeksi kuten känniberserktapot.
Jos on kaikkivaltias, pitää ymmärtää luomistöitään eikä järjestää Utnapistimiä tulvan alle heti kun alkaa kaduttaa.
Kaikkivaltiaalle ei ole mitään ongelmaa tehdä taivasta heti. Kaikkivaltias tietää myös etukäteen, mitä ihmiset vapaasta tahdostaan valitsevat, joten sitä on turha odottaa.
Sori, tämä oli tylsä vanha provo. Olen väsynyt näihin varjonyrkkeilynäytöksiin. älkää vastatko raamattusitaatein, kiitos.
Heh, jos muumilaakso käy liian tylsäksi paikaksi, niin kyllä siihen jahvetilaisella menolla saa melkoista vipinää aikaiseksi . . .
Minun on tietysti pakko luokitella itseni noihin ei-teisteihin, ja vieläpä välillä turhan äänekkäisiin sellaisiin. En menisi kuitenkaan panemaan ateistin hihamerkkiä käsivarteeni koska minua ei oikein miellytä uskovaisten yksioikoinen helvettiin menijöiden leimakirveellä huitominen, mutta mieluusti osallistuisin sellaisiin keskusteluihin, jossa mietittäisiin niitä erilaisia asetelmia ihmisten mielenmaisemissa jotka jumaluususko ja uskonnottomuus luovat.
No niin, yritänpä sitten ottaa härkää suoraan sarvista: ennen en oikein millään voinut käsittää kuinka uskonnottomuuteni tuntui saavan muutamat ihmiset suorastaan suuttumuksen valtaan tai suhtautumaan minuun vähän kuin pelkäisivät saavansa minusta jonkun tappavan kulkutaudin. Tänä aamuna tätä blogia lukiessani minulle itsellenikin alkoi valjeta että miksiköhän minusta joskus tuntuu siltä.
Sanottakoon että olen arkielämässä lainkuuliaisuuteen pyrkivä ihan tavan tallaaja, ja pyrin toteuttamaan kristinuskon rakkauden kaksoiskäskyn jälkimmäistä osaa parhaani mukaan. Mutta miksi se ei voi koskaan auttaa tukahduttamaan sitä ristiriitaa, joka uskonnollisen lähimmäisen ja minun välillä aina kytee?
Tietysti siksi että koska olen itse psykologisesti rakentunut niin, että minun on paljon helpompi käsittää ihmisen luoneen jumalansa eikä päinvastoin, joten uskovaiset näyttäytyvät pakostakin minulle ihmisinä jotka omassa sisäisessä maailmassaan pelkäävät, rukoilevat ja palvovat idealisoitua omaa kuvaansa. Toisinaan sellaisen näkeminen voi herättää vähän samantapaisen surkuhupaisan hassun säälittävän tunteen, kuin jos seuraisi kissanpennun raivoisaa varjonyrkkeilyä oman peilikuvansa kanssa.
Tässä valossa on päivänselvää että se minkä uskovainen kokee olevan harrasta jumalanpalvelusta, voi pahimillaan vaikuttaa minusta itsekeskeiseltä, epämielekkäältä ja jopa kätketysti erittäin narsistiselta teatteriesitykseltä oman itsensä psyykkisessä maailmassa. Ei siis ihme että uskovaiset närkästyvät, mutta lukuisista omista, ja myös joistakin uskovien (pelastus)yrityksistä huolimatta en pysty näkemään palavan uskonnollisuuden psykologista mielenmaisemaa toisin.
Eikös, ateismi ja pakanuus, ateisti ja pakana, ole pilkkanimityksiä, niille, jotka eivät koe tarvetta uskomuksiin ja jumaluuksiin.
Jokainen meistä aistii ja havaitsee ympärillämme olevan, sitä ei tarvinne erikseen uskoa, sensijaan aisteillemme olematon on uskomusta.
Ateismi on mielipide jumalten lukumäärästä, ja ateistille lukumäärä on nolla. Ateismi ei merkitse etteikö henkilöllä voisi olla uskonnollista vakaumusta, hänelle vain jumalten määrä on nolla. Ei ateismi minustakaan ole ideologia. Jumaluskon olemattomuus voi myös olla antiteismiä tai igteismiä. http://en.wikipedia.org/wiki/Igtheism
Vähän tulee haikea olo siitä että ateismi on niin muodikasta, sillä minusta jo kristinusko yksine jumalineen on jo melkoista hengellistä askeesia. Ennen vanhaan sentään muinaissuomalaisilla oli useita jumalia, sitten tuli piispa Henrik ja kutisti määrän yhteen, nyt tulevat sekulaarihumanistit kutistamaan sen nollaan. Näkisin sekulaarihumanismin lähinnä kristinuskon jumalattomana, entistäkin asekeettisempana, muunnoksena. Uskoo ken tahtoo!
Myös buddhalaisuudessa tai kungfutselaisuudessa jumalien määrä on nolla.
Ne ovatkin pienenpientä pykälää lähempänä filosofiaa kuin uskontoa. Eli pientä pykälää terveempiä.
Niin, en tiedä kuinka tervettä on ateismin jumalanpalvontakaan, kun Leniniä ei päästetä haudan lepoon.
"Vuosikymmenten kuluessa muumiointimenetelmässä on tehty parannuksia, ja nykyään arvioidaankin, että ruumista ei enää uhkaa mikään ainakaan sataan vuoteen, jos käsittelyä jatketaan."
"Kahdesti viikossa mausoleumin laborantit käsittelevät muumion konservointiaineella, joka pitää ihon kimmoisena. Kerran vuodessa mausoleumi suljetaan, ja ruumis käytetään ulkona mausoleumista laboratoriossa, jossa se upotetaan kauttaaltaan preservointiliuokseen. Kolmen vuoden välein muumiolle vaihdetaan uusi puku ja kravatti. Ennen toista maailmansotaa ruumis oli puettu sotilaspukuun, mutta nykyään käytetään tummaa juhlapukua." (Wikipedia)
No jaa. Teoriassa ehkä.
Samalla tavalla ortodoksit ovat teoriassa monoteisteja, kolmipersoonainen jumaluus ja tärkein jumala tuntuu silti olevan jumalatar, jonka ikoneja paljon suudellaan.
"Niin, en tiedä kuinka tervettä on ateismin jumalanpalvontakaan, kun Leniniä ei päästetä haudan lepoon."
Siis eihän Leninin palvonta jumalana liity mitenkään ateismiin? Siis oikeasti, en palvo Leniniä, vaikka olen ateisti (nolla jumalaa). Jos palvoisin, en olisi ateisti.
Tekisi mieleni lanseerata kompleksismi, jossa jumalien määrä on -2 pi i kpl.
Kyseisen uskomuksen mukaan ei ole olemassa reaalisia jumalia, mutta imaginaarista jumaluutta puuttuu, jotta maailma olisi ateistinen.
"...kungfutselaisuudessa jumalien määrä on nolla."
Ei ole. Kungfutselaisuus ei ota kantaa puolesta eikä vastaan jumalien olemassaolosta.
Buddhalaisuuden alkuaikoina oli Siddharta Gautaman seuraajien muistissa vielä hänen sanansa siitä, että häntä ei saa ruveta palvomaan eikä hänestä saa tehdä patsaita. Pikku hiljaa Buddhaa ruvettiin kuitenkin palvomaan. Ensin veistettiin pelkkiä Gautaman jalanjälkiä ikään kuin palvonnan kohteeksi, mutta pikku hiljaa hänen sanansa patsaiden tekemisen kieltämisestä unohdettiin ja tällä hetkellä Buddhan pienoispatsas löytyy vähintään joka toisen Thaimaan-matkaajan laukusta. Filosofiasta tehtiin uskonto.
No, miksi ateistit ja aggressiivisen sekularismin ystävät kokevat niin suurta tarveta taistella tietoisesti ja aktiivisesti uskontoja vastaan?
Kyllähän siihen syitä löytyy. Vaikka en kirkollisveroa enää maksakaan, niin silti maksan TV-luvan ja sen osana TV:n kristillisen ohjelmatarjonnan, sekä veronmaksajana lasten kouluopetuksessa uskontotunnit. Ja yliopistollisen pappiskoulutuksen, käsittääkseni. Eiköhän nuo asiat pitäisi kustantaa seurakuntalaisten maksamista jäsenmaksuista, sitten kun valtio erotetaan kirkosta, lapset kastetaan seurakuntaan vasta täysi-ikäisenä kun itse pystyvät asiasta päättämään. Eli saavutetaan aito uskonnonvapaus.
Siis, syyt ovat mielestäsi taloudellisia?
Tämän linjan ymmärrän täysin ja verotusta olisikin muutettava, niin että kansalaisilla olisi laajempi ja tarkennut mahdollisuus osoittaa minkä puljun(uskonnollisen, poliittisen tms.)toimintaa se haluaa tukea.
Ja kristittyjen lapsikasteeseen, sinulla ei mielestäni ole mitään nokankoputtamista, sen enempää kun minulla on ei-uskonnollisten ihmisten lasten kasvatukseen.
Hierarkia on ilmeisesti liian syvä, mutta vastaan omani perään. Siis uskonnottomien perheessä kasvaneella on vapaus liittyä kirkkoon tai uskontoon täysi-ikäisenä. Samoin kuin luterilaisen perheen lapsen erota - paitsi että luterilaisen lapsi kastetaan vauvana seurakuntaan ilman että tältä kysytään siihen omaa mielipidettä. Ja kasteen mukaisesti osallistuminen koulun tunnustukselliseen uskonnonopetukseen, rippikouluun ja pyhäkouluun. Uskonnottomien lapsista tuskin vastaavalla energialla kasvatetaan vartavasten jumalankieltäjiä. Ei tässä yksilön oma tahto uskonvakaumuksensa suhteen ole ihan samalla viivalla.
Kyllä ne tärkeimmät syyt ovat taloudelliset. Mikäli kirkko tulisi omillaan toimeen: esimerkiksi järjestäisi oman uskontonsa koulutuksen ja kasvatuksen (papisto, kirkon jäsenet), keräisi itse rahoituksensa esimerkiksi jäsenmaksuina, rahottaisi tyystin oman propagandansa toimittamisen jne, saisi kirkko olla ihan rauhassa.
Muhonen vaikuttaa järkimieheltä.
Eihän sellainen todellakaan voi muodostaa ideologia, jota ei tiedä olemassa olevaksi. Ateismi onkin uskovaisten antama termi niistä jotka eivät lukeudu heihin.
Todistustaakka jumala-asiassa on uskovaisilla. Jos joku väittää jotain olevan olemassa, hänen velvollisuutensa on todistaa se. Oikeudessaki syytetystä tulee rikollinen vasta sitten, jos syyttäjä pystyy syytetyn syylliseksi todistamaan. Jumalan olemassaoloa ei voida todistaa "todennäköisin syin". Faktaa pitää löytyä.
Minäkään en ole koskaan pitänyt itseäni ateistina. Eihän sellaista voi kieltää, jota ei ole, ainakaan minulle.
Ei uskovalla ole todistustaakkaa Jumalasta sillä usko on Jumalan teko ei ihmisen. Kukaan ihminen ei voi saada toista uskoon sillä usko on Jumalan lahja joka annetaan Jumalan armosta sille joka Jumalan sanan kuulemisesta nöyrtyy sitä Jumalalta pyytämään.
Uskovan eli kristityn osa on julistaa evankeliumia eli ilosanomaa Pelastajasta Herrasta Jeesuksesta joka pelastaa sanansa kuulemisen kautta ne jotka Hän tahtoo.
Todistustaakka on siis Jumalalla ja Hän antaa uskon niille joille Hän haluaa.
Hebr.4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Jaak.4:6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon."
Room.10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Efe. 2:8. Sillä armosta te olette autuaiksi tulleet, uskon kautta, ja ette itse teissänne: Jumalan lahja se on:
9. Ei töistä, ettei yksikään kerskaisi.
10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jesuksessa hyviin töihin, joihin Jumala meidät on jo ennen vaeltamaan valmistanut.
Joh.6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
Joh.7:16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
***Todistustaakka on siis Jumalalla ja Hän antaa uskon niille joille Hän haluaa***
Arrogantti ja omahyväinen pelle. Tämä lause selittää hienosti, miksi Torppa ja hänen kaltaisensa katsovat oikeudekseen ylenkatsoa ei-uskovaisia. Ällöttävää.
Jumala lähestyy niitä, jotka lähestyvät häntä. Jos Jumala on olemassa, aina kun otat yhden askeleen häntä kohti, hän lähestyy myös sinua.
Ei siis mikään ihme, että ateisteja on olemassa, koska he juoksevat Jumalaa karkuun.
Torpalle
Tuo nyt on täyttä soopaa. Se ei ole mitenkään yhteydessä ihmisen tiedodtamisprosessiin. Ihminen tekee havaintoja aistiensa avulla ja tekee sen perusteella johtopäätöksiä. Jos nuo johtopäätökset ovat vääriä, hän ei selviä hengissä esimerkiksi liikenteessä. Tietenkin ihminen myös erehtyy. Ne hän kokee välittömästi epäonnistumisena. Sen jälkeen hän korjaa johtopäätöstään ja käyttäytyy turvallisesti liikenteessä.
Sinua nuorta miestä on johdettu kodin, koulun tai ystäviesi toimesta harhaan. Olet ollut vallan käytön kohteena. sosiaalisen vuorovaikutuksen tarkoituksena on saada toinen ihminen (objekti) toteuttamaan subjektin arvojärjestelmää. Papit ovat kautta aikojen olleet yhteiskunnallisia vallankäyttäjiä, ovat sitä edelleen. Uskonto on vallan käytön väline. Sen avulla tehdään henkisiä ja myös aineellisia orjia.
Uskonto on ooppiumia sorretuille, syrjityille, riistetyille ihmisille. Se on. Se on protesti yhteiskunnallista kurjuutta vastaan. Tuohon protestiin sisältyy myöskin tavoite paremmasta maailmasta, mutta se koittaa uskonnon mukaan vasta sitten kun sitä ei enää tarvitse, eli kuoleman jälkeen. Tavallisesti nuoret hurahtavat uskontoon suin päin nuoruuden innolla. Kun ikää ja elämänkokemusta tulee enemmän niin realismi palaa takaisin.
Jos jumala antaa uskon niille joille haluaa, onko hänellä siihen jotkut perusteet vai toimiiko sattumanvaraisesti. Kannattaako uskovaisten oikeastaan puhua yhtään mitään uskonnottomia vakuuttaakseen, jos kerran homma on kuitenkin kiinni jumalan oikuista.
Jos jumala antaa uskon niille keille sattuu haluamaan ja jeesus pelastaa ne ketkä sattuu haluamaan, mitä se heistä kertoo.
Siis niinkö miten tämä oikein teidän päissänne toimii...
Jumala antaa uskon niille, jotka osoittavat pienintäkään kiinnostusta häntä kohtaan.
Suhdetta on aika vaikea aloittaa, jos toista osapuolta ei voisi vähempää kiinnostaa.
Vaan kun siihen kiinnostukseen pitäisi ensin olla jotain perusteita.
Jumala ilmaisee itsensä ja olemassaolonsa, jos häneltä sitä pyytää.
Mutta ymmärrän kyllä, ettei kaikkia ihmisiä kiinnosta tällaiset asiat. Minua askarruttaa edelleenkin kovasti, miksi olemme täällä.
Kuten myös. Minua on kovin nuoresta lähtien kiinnostanut, ja tähänastiset pohdiskelmani jättävät jumalat mahdollisuuksien listan häntäpäähän.
Minusta miksi-kysymys edellyttää ulkopuolisen suunnitelman tai persoonan olemassaoloa, eikä esim. evoluutioteoria vastaa kysymykseen.
Ei edellytä suunnitelmia eikä persoonia, vaan ihminen haluaa nähdä sellaisia ns. elottomissakin asioissa, koska mieli peilaa maailmaa siten. Tuo on siis inhimillinen harhaluulo, samassa luokassa eläinen inhmillistämisen kanssa, jos on tullut katsottua liikaa piirrettyjä. Koko miksi kysymys, eli se että asioille olisi syy siten kuin ihmismieli kuvittelee, saattaa alun alkaenkin olla harhaa.
Tämä on tällainen oman mielen liikkeiden tiedostamiseen liittyvä kysymys, joka on mm. näissä uskontoasioissa aivan kriittisen tärkeä. Ihminen nimittäin tekee suunnattomia määriä oletuksia, ja liian harvoin tutkitaan varsinkaan sen kaikkein ensimmäisen oletuksen relevanssia. Lempparilainaukseni tulee Tom Clancyltä:
"Assumption is the mother of all fuckups"
Hetken kun pohtii niin tuon sotajännärikirjailijan lausahdus on yllättäen psykologisesti ja filosofisesti todella syvällinen.
Ärsyttää ateistin ja agnostikon ja kaikkien muiden olkiukkoherkät liian tarkat määreet.
Minä tiedän että mitään Jumalaa ei ole. Ei voi olla. Toki voi olla niin kehittyneitä ihmisiä tai muita olentoja, että 2000 vuotta sitten elänyt perusjuntti voi niitä Jumalina pitää.
Ateisti on vain simppeli sana annettavaksi nimenomaan uskiksille.
Ateismi ei voi olla uskonto.
"Todistustaakka jumala-asiassa on uskovaisilla."
Ei ole. Todistustaakka on sillä, joka haluaa toista mieltä olevan muuttavan kantaansa. Ei tässä missään oikeussalissa olla, kumpikaan osapuoli ei ole syytettynä vaan kyseessä on väittely.
"Minäkään en ole koskaan pitänyt itseäni ateistina. Eihän sellaista voi kieltää, jota ei ole, ainakaan minulle."
Sekoitat ateismin ja antiteismin.
SN:"Noissakin paikoissa on ollut uskonnollinen suhtautuminen ideologioihinsa."
Huumorimiehiä taidat olla ja asiaan, oivan lainaus David Bentley Hartilta:
"Uusateistien suosiman retorisen strategian mukaan: kaikki, mistä ei pidetä - vaikka se sijoittuisi puhtaasti sekulaariin ympäristöön - luokitellaan "uskonnoksi" (siten esimerkiksi kaikki 1900-luvun totalitaariset järjestelmät ovat "poliittisia uskontoja", joista sekularistien ei tarvitse ottaa vastuuta), ja samanaikaisesti väitetään, että kaikki hyvä, kuuluipa se taiteeseen, moraaliin tai muulle alueelle tahansa - vaikka se näyttäytyisi täysin uskonnollisessa ympäristössä - liittyy uskonnollisuuteen vain sattumanvaraisesti ja on todellisuudessa ihmiskunnan yhteistä omaisuutta (esimerkiksi heräte lähimmäisenrakkauteen syntyy tämän mukaan aina siellä, minne "valistunut" yhteiskunta alkaa juurtua).Samalla tavalla jokainen vääryys, joka näyttää seuraavan jostakin sekularistisesta periaatteesta, on tuon periaatteen väärinkäyttöä, kun taas kaikki paha, joka on kääriytynyt papinkaapuun, on kiistatta täysin puhdas ilmaus uskonnon sisimmästä olemuksesta."
"Uusateistien suosiman retorisen strategian"
Ei ole retorinen strategia. Esittämäni perustelun vähätteleminen retoriseksi strategiaksi on älyllistä epärehellisyyttä, jota kristityn uskovaisen termein lähinnä saattaa olla ns. 'väärä todistus lähimmäisestä'. Tältä näyttää kun teologi (Hart) ampuu oman jalkansa irti.
Toistan. Uskonnollisuus/uskovaisuus ei määrity sisällöllä vaan asennoitumis-/ajattelutavalla. Mihin tahansa asiaan voi suhtautua joko uskovaisesti tai jotenkin terveemmin. Näihin asioihin kuuluvat tasavertaisina niin kokonaisen maailmankatsomuksen määrittävät uskonnot kuin hyvin spesifiset 'maalliset' seikat. Politiikka on aivan priima esimerkki asiasta, johon modernissakin yhteiskunnassa suhtaudutaan uskovaisesti, eli yhdellä paremmalla sanalla sanoen vaikkapa 'kyseenalaistamatta'.
Kielenkäytön tarkkuuden vuoksi ateismi/teismi vastakkainasetteluun ei kuulu muuta kuin jumalaan tai jumaliin uskomattomuus tai uskominen. Ei muuta. Laajempi asetelma on tämä asennoitumiskysymys, sanotaan nimeämisen vuoksi vaikka usko vs. järki. Siinä on omasta mielestäni kysymys siitä, että kukin on henkilökohtaisesti vastuullinen selvittämään ITSELLEEN onko oma katsantonsa perusteltu, ja jos ei, mikä olisi.
Ateismin kanssa käsi kädessä kulkee materialismi, käsitys siitä että kaikki on selitettävissä aineellisen todellisuuden kautta. No, M-teoria antaa ymmärtää, että materia sinällään on pelkkä säikeiden manifestaatio, eikä näin ollen todellista. Energia siis esiintyy toisessa ilmiasussaan, massana.
Keskusteluissani ateistien kanssa esim. tietoisuuden mahdollisesta säilymisestä kuoleman jälkeen on jatkuvasti tullut ilmi ateistien yksioikoinen käsitys (etten sanoisi usko, koska kukaan meistä ei tiedä varmasti) siitä, että kun ihminen kuolee niin se on valot pois ja kaikki oli sitten siinä. Ateistien yksioikoisuus jatkuu siinä, että he dissaavat johdonmukaisesti kaikkien niiden ihmisten kokemukset, jotka ovat esim. aivoleikkauksissa kokeneet asioita ja tienneet leikkauksen kulusta yksityiskohtia, mikä ei ole nykyisen neurotietämyksen valossa mahdollista. Selitykset ovat aina tyyppiä: "Mutta se ei tapahtunut leikkauksen aikana, vaan juuri sitä ennen tai sen jälkeen." Valitettavasti tapahtumien tosiasiat eivät tue tuota selitystä.
Näin agnostikkona minä en ole kieltämässä yksioikoisesti ruumiin kuoleman jälkeistä tietoisuuden säilymisen mahdollisuutta. Olen erittäin kiinnostunut aiheesta, sillä se on jossain vaiheessa minunkin todellisuuttani. Maailmankaikkeus ja elämä ovat paljon monimutkaisempia rakenteita kuin mitä materialistinen maailmankuva pystyy kuvailemaan, eihän se pysty todistamaan oikeaksi tai vääräksi säieteorioita tai M-teoriaakaan. Toivottavasti Stuart Hameroffin ja Roger Penrosen teorian pohjalta tehtävä tutkimus valaisee kuoleman mysteeriä, sillä materialistinen tiede ei sitä edes halua tutkia.
Kerroppa Eero, mihin tätä tomumajaa sitten tarvitaan!
Älä vaan sano tutkimattomat ovat herran tiet!
Nuo near death jutut tuntuu olevan kumman kulttuuri sidonnaisia, mitä hallusinaatioihin tulee, toiset näkevät budhan.
Yhteistä on näkökentän supistuminen pistemäiseksi valoksi ja euforia.
Saadaan tiettävästi aikaan aina kun aivojen hapen saanti rajoitetaan.
Olen kuullut leikaussalista, johon kirurgit olivat piilottaneet kaapin päälle esineen, jonka sieluparka olisi taatusti pannut merkille, jos olisi irtautunut katonrajaan levitoimaan, kuten usein kuvaillaan.
Ns. Ujousilmiö näihin pätee. Mitä tarkemmin tutkitaan, sitä varmemmin ilmiö häviää.
Kysytkö minulta siis elämän tarkoitusta? Huh-huh! Siihen voin vain vastata: A gnosis. Jos ajatellaan tätä evoluution kannalta, niin elämän tarkoitus lienee koko ajan monimutkaisempien rakenteiden kehittyminen, mikä vastaa paikallista järjestyksen kasvua, vaikka universumissa epäjärjestys kasvaakin. Termodynamiikan toisen pääsäännön eli entropian mukaisesti. Sen parempaa selitystä minulla ei ole.
En todellakaan aio alkaa ladella mitään uskonnollisten satukirjojen korulauseita.
Mitä taas tulee OBE- ja NDE-ilmiöiden tutkimukseen, niin sinäkin osoitat tyypillistä ateistien kantaa: Kun se ei perustu materialismiin, sitä ei ole olemassa eikä näin ollen edes kannata tutkia. Tiedän, että tämä menee ainakin sinun kohdallasi hukkaan, mutta ehkä jotakuta muuta saattaa kiinnostaa:
Tulinkohan kysyneeksi materian eli, kropan tarkoitusta, jos kerran tietoisuus tulee toimeen irrallaankin.
Olet oikeassa, olen aika pinttynyt materialisti. Niin pinttynyt, etten ymmärrä v.1904 jälkeen tuotettua fysiikkaa. Aika monen mielestä käyttis ei riitä.
En hämmästyisi, vaikka tietoisuus kyettäisiin joku päivä ikuistamaan, MUTTA jälleen materiaan eli kopioimalla koneeseen. Luulen, että monimutkainen rakenne tuottaa monimutkaisen mielen.
Evoluution tarkoitus ? Tarkoitus on ihmismielen luom illuusio, luulen. 8v kersani osaa kysyä tarkoitusen tarkoitusta uskis sukulaisilta. Ilman minkäänlaista puhetta aiheesta.
Näissä kuoleman rajakokemuksessa olen kuullut vastaavanlaisen tarinan eräältä sukulaiseltani. En epäile hänen kokemustaan tippaakaan. Eri asia on vain, että mistä se todistaa.
Miksi näissä ei tuoda esille sitä, että valtaosa hengettöminä hetken aikaa maanneista ei koe siellä tuolla puolen yhtikäs mitään. Epäilen vahvasti että näiden tutkimustulosten tulkintaa ohjaa tutkijoidensa usko siihen, että ilmiöiden takana on jotain todellista - ja sitä myöden oman taustakäsitysten mukaiset tulokset nostetaan julkisuuteen.
Ateistin materialistisesta maailmankuvasta tuli mieleeni, että törmäsin uutispuolella muutama vuosi sitten ateistiin, joka huomaamattaan paljasti uskovansa etiäisiin.
Ateisteja onkin ainakin kahdenlaisia, ensinnäkin niitä, jotka eivät usko mihinkään yliluonnolliseen. Sitten on niitä, jotka eivät usko Jumalan hallitsemaan henkimaailmaan vaan sellaiseen, jossa on kaikenlaisia pikkutekijöitä häiritsemässä unia ja antamassa etiäisiä ja enneunia.
Osa ateisteista siis kieltää vain Jumalan ja hänen auktoriteettinsa ihmisen elämässä, muttei sinänsä henkimaailman tai yliluonnollisen olemassaoloa.
Niin, ateismilla tarkoitetaan käsitystä, että jumalia on nolla.
Ateisti voi siis teknisesti olla ei-materialisti tai mystikko.
Tarttuisin kyllä tuohon "Jumalan kieltämiseen". Nimittäin ateisti ei kiellä jumalia. Saat uskoa valintasi mukaan boddhisattvoihin(*), Jehovaan, Krisnaan, Ihmeitä Tekevään Jumalanäidin Ikoniin tai vaikka Pyhään Henkeen ja minkä tahansa tai kaikkien näiden auktoriteettiin. Ateistin mielestä ne ovat vain mielikuvituksen tuotetta.
Oma ateistisuuteni ei kumpua halusta käännyttää, vaan historiallisesta perspektiivistä omaan kulttuuritaustaamme ja lujasta luonnontieteellisestä sivistyksestä. Olen materialisti, koska ei-materialistiset ilmiöt karttavat tieteellisen lähestymistavan omaavaa ihmistä. Se ei varsinaisesti ole minun syyni.
*) Boddhisattvat eivät periaatteessa ole jumalia, mutta niiden palvomismenot noudattavat jumalien palvontaan liittyviä tunnusmerkkejä siinä määrin, että voidaan kysyä miten jumala tässä tapauksessa pitäisi määritellä.
Tarkoitan sellaisia ateisteja, jotka ovat jonkin elämänsä tapahtuman takia loukkaantuneet Jumalaan niin paljon, että ovat kieltäneet hänen olemassaolonkin.
"Tarkoitan sellaisia ateisteja, jotka ovat jonkin elämänsä tapahtuman takia loukkaantuneet Jumalaan niin paljon, että ovat kieltäneet hänen olemassaolonkin."
Sekoitat ateistit ja antiteistit.
Edes perinteikäs ja arvovaltainen julkaisu, Wikipedia, ei tunne antiteisti-käsitettä, joten voin ihan vapaasti sekoittaa sen ateismiin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Antitheism
Ateismi ei ole jumalan(jumalien tms) kieltämistä, se on niihin uskomisen puuttumista. Jonkin kieltäminen on aktiivista, uskonpuute ei.
Jos ei usko jumalaan, ei ole mitään tarvetta kieltää jumalan auktoriteettia.
Henkimaailman tai yliluonnollisen liittyminen ateismiin riippuu siitä, miten jumaluus määritellään. Jos niitä ei pidä jumalallisina, ei ole mikään ongelma ateistin niihin uskoa.
"Tarkoitan sellaisia ateisteja, jotka ovat jonkin elämänsä tapahtuman takia loukkaantuneet Jumalaan niin paljon, että ovat kieltäneet hänen olemassaolonkin."
Tuo "olemassaolon kieltäminen" on aika mielenkiintoinen käsite.
Jos ihminen loukkaantuu toiselle IHMISELLE riittävän perusteellisesti, niin hän saattaa sulkea tämän pois omasta elämästään ja olla olematta tämän kanssa missään tekemisissä; käyttäytyä ikäänkuin tätä ei olisi olemassakaan.
Vastaavan tunnetilan voi toki kohdistaa johonkin henkiolentoonkin, mutta vain jos alunperin uskoo kyseisen henkiolennon olevan olemassa. Eihän olennolle loukkaantumisessa muuten olisi mitään mieltä. Harva ryhtyy kiukuttelemaan Joulupukille, Loch Nessin hirviölle tai Väinämöiselle, vaikka elämässä olisi miten tiukkoja vastoinkäymisiä. Miksi ihmeessä sitten jollekin muinaisen paimentolaiskansan tarinoiden henkilöhahmolle?
Eero Tillanen:
"Keskusteluissani ateistien kanssa esim. tietoisuuden mahdollisesta säilymisestä kuoleman jälkeen on jatkuvasti tullut ilmi ateistien yksioikoinen käsitys (etten sanoisi usko, koska kukaan meistä ei tiedä varmasti) siitä, että kun ihminen kuolee niin se on valot pois ja kaikki oli sitten siinä."
Niin. Emmehän me tiedä ihan varmasti sitäkään, etteikö joku punapukuinen ukkeli ajelisi lentävällä porovaljakollaan pitkin taivaita ja jakelisi lahjoja savupiiun kautta. Monet meistä ovat silti niin yksioikoisia materialisteja, että eivät kuluta aikaansa miettimällä, että josko se sittenkin olisi mahdollista. Ja harva yrittää ehdottaa, että a-joulupukismi olisi uskonto muiden joukossa.
Kuolemanrajakokemuksia saavat lähinnä sellaiset henkilöt, jotka ovat niistä paljon lukeneet, tai katsoneet liikaa television sairaalasarjoja. Kyllähän ihminen ihan terveenäkin, saati sitten narkoosissa, näkee outoja unia, jotka liittyvät johonkin sellaiseen mitä hän on valveilla ollessaan miettinyt. Ei siinä sen kummempaa mystiikkaa tarvita.
SN:"Reaktioista ympäröivään siinä on kysymys, hermot meni ateisteiltakin varmasti niissä tiukoissa paikoissa. Uskovaisilla ne näyttää menneen ilmankin - ahdistuvat omasta ilmeisestä merkityksettömyydestään."
Näyttää ja näyttää, näytöt kehiin vaikka Mannerheim-ristin saaneiden uskonnollisuuden kielteisestä vaikutuksesta annettujen tehtävien suorittamisessa?
Nimitykseen "ateisti" liittyy aika rankka arvolataus, se useimmiten mielletään jokseenkin militantiksi jumalankieltäjäksi. Siksi en koskaan sano itseäni ateistiksi. Sanon vain, etten ole mikään kova kirkossakävijä (lue: ei koskaan paitsi joskus sukulaisten takia ristiäisissä, konfirmaatiossa, häissä tai hautajaisissa). Säästyn paljolta turhalta höpinältä.
Jos haluaisin olla pilkuntarkka, sanoisin itseäni kai agnostikoksi. Mutta kuten Jukka Konttinen tuolla jo kerkesi toteamaan, sitä harva ymmärtää. Olen laiskana miehenä valinnut helpoimman tien.
Uskonto ja uskomus on 'selviytymisstrategiaa', tulla 'joksikin', olla 'jokin', mennä 'johonkin' ja sitä rataa, uskominen ikuiseen olemiseen - mikä on ikuinen - onko se loputon, eikö ollutkaan alkua, jos on olemassa alku, pitäisi siis kaiketi olla tulemassa myös loppu, jos on loppu, ei silloin kaiketi ole olemassa ikuisuutta.?.
Mulle riittää kyllä se että pennut (ja pian lastenlapset...) kasvaa, ruoka ja olut on hyvää. Kaikki muu on vain itsensä huijaamista.
Toivoisin, että evankelisluterilainen kirkkomme kertoisi tarkemmin oman oppinsa ytimen kaikille jäsenilleen. Koulun tunnustuksellinen uskonnonopetus ja ratsastusrippikoulu eivät todellakaan siihen riitä.
Tiivistettynä voidaan sanoa, että iänkaikkisen elämän saadakseen ei ihminen voi oman elämänsä aikana tehdä mitään asian hyväksi. Ainoastaan Jumalan armo ratkaisee, pääseekö taivaaseen vai ei. Tämä on Lutherin oppi ja luterilaisuuden ydin kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Olisiko liikaa vaadittu , että kirkkoon kuuluvat tietäisivät sen uskonnon ydinkohdat, jonka varaan rakentavat elämänsä ja ikuisuuden tavoittelunsa ? Sen sijaan Uuden testamentin eksegetiikkaa eli selitysoppia en suosittele kenellekään uskonsa kanssa kilvoittelevalle, sillä siihen tutustumisen myötä jokainen ajatteleva yksilö kadottaa ainakin lapenuskonsa ja helposti myös uskonsa.
Kirkon mykkyys ja vetäytyminen opillisista keskusteluista ja väittelyistä ei ole sattumaa vaan tarkoin harkittua, toki sinänsä ymmärrettävää, mutta mielestäni halveksittavaa.
Luterilainen kirkko käsittääkseni sietää tällaisen keskustelun ja epäilykset. Muutamia kirkonihmisiä on lähtenyt avoimesti keskusteluun uskonnottomien kanssa näissä asioissa - minulla on kirjahyllyssä muutamia näitä mielenkiintoisia "kaksintaisteluja", joista saa hyviä ajatuksia.
Olen täysin eri mieltä.
Takavuosilta muistamme Helsingin yliopiston Uuden testamentin selitysopin professorin, teologi Heikki Räisäsen taistelun papinoikeutensa säilyttämiseksi ja viimeisen julkisen taistelun samoissa merkeissä kävi teologi Antti Kylliäinen.
Viime vuosien kirjan muotoon puetut keskustelut ovat olleet tasoltaan kehnoja, koska näissä uskonnottomat ovat valikoituneet ainoastaan julkisuusarvonsa perusteella ja heidän tietämyksensä kirkon virallisesta opista on ollut olematon. Kirjat ovat olleet suuri pettymys uskonasioihin perehtyneelle ja niistä kiinnostuneelle lukijalle.
Pekka Toivoselle "kirkon virallisesta opista". Eiköhän esimerkiksi piispa Juha Pihkalalla ole kykyä tuoda virallista oppia esiin ihan riittävissä määrin, mitä professori Valtaojan kanssa peistä taittaa.
Mutta näissä väittelykirjoissa ei ole tarkoituskaan kiistellä joistakin kirkon sisäisistä tulkinnan vivahde-eroista, vaan niin selkeistä peruskysymyksistä, kuten pahuuden olemassaolosta, uskonnollisesta kokemuksesta sekä tiedon ja uskon suhteesta. Uskonnottoman julkisuusarvo ei vähennä hänen argumenttiensa arvoa ja miksi sen tekisikään. Lisäksi kun argumentit voivat olla sellaisia ettei niitä ns. virallisissa opeissa edes haluta huomioida.
En ymmärrä perustelujasi vähätellä teosten merkitystä, muuta kuin ehkä että happamia sanoi kettu...?
Hienoa, että olet saanut vastauksia kysymyksiisi.
Minä puolestani olen jäänyt kaipaamaan juuri niitä kysymyksiä, joihin vastausten antaminen kirkon virallisilla edustajilla on vakio : Tutkimattomia ovat Herran tiet.
P.S. En lainkaan ymmärrä heittoasi " happamia.." Tosin en ymmärrä kaikilta osin evankelisluterilaisen kirkon oppiakaan.
Hmm....Kummallista kyllä ateisti osaa kertoa mihin uskoo ja itseästään ateistina, vain negaation kautta, elikä kertoamalla mihin ei usko ja minkälainen ei ole (kaiken lisäksi vertaamalla johonkin,milloin mistäkin saatuun, harhakuvaan uskosta ja uskovaisista).
Uskovainen sitä vastoin enimmäkseen tietää mihin usko, ilman negaatioon kuuluva ateistinen vastakohta (joskin vertauksia saatetaan käyttää).
Ateistin myös- ihan näiden kommenttien perusteellakin-näyttää "tietävän" paremmin kuin uskovainen mihin uskoo ja mistä on kyse. Hieman epäilyttää tuo tietämys.
Kummallista kyllä, uskovaiset kutsuvat ateisteja negaation kautta jumalanKIELTÄJIKSI.
P.S. Ehkä uskovaisille olisi helpompaa hyväksyä ateistien kanta jumaluskoon , jos ateistit kertoisivat uskovansa pilvenreunalla istuvaan harmaapartaiseen ukkoon , joka aina vastaa kysyttäessä : Ei, en minä todellakaan ole Jumala.
Juuri jumalankieltäjä on se lähestymistapa, joka minua eniten ottaa pannuun. Se asettaa premissin, että ateisti tiedostaisi Jumalan olemassaolon, ja tämä olemassaolo hänen tulisi sitten kieltää.
Joka ei usko jumalaan, uskoo ihan mihin tahansa.
Jos minun on 'pakko' uskoa 'jumalaan', niin se on helppo 'nakki', minun 'jumalani' on 'Aurinko', joka lakkaa viiden miljardin vuoden kuluttua olemasta.
Ilman 'Aurinkoa' ei olisi 'täällä' - maassa - 'elämää', vain 'elämä' osoittaa olemassaolomme.
Kunnon Jumalankieltäjät tykäävät negaatioista, useampi parempi:
"En voi uskoa, että joku ei voi uskoa, etten minä voi uskoa jumaluuteen."
Että ateisti osaisi kertoa mihin uskoo vain negaation kautta?
Uskon, että olen läheisempää sukua simpanssille kuin koiralle, läheisempää sukua koiralle kuin narsissille, läheisempää sukua narsissille kuin kolibakteerille ja läheisempää sukua kolibakteerille kuin timantille, vaikka timanttikin on hiiltä.
Uskon, että termodynamiikan toinen peruslaki tuottaa ajan nuolen. Uskon, että evoluutiolla ei ole tarkoitusta, mutta avointen systeemien termodynamiikka aiheuttaa sille suunnan.
Elämä oli aluksi yksinkertaista, nykyään monimutkaista. On paikallisia tapauksia, joissa jokin elämänilmiö pärjää yksinkertaistumalla, mutta elämän kokonaisuus monimutkaistuu, koska avoin systeemi joutuu syömään ja tuottamaan jälkeläisiä, ottamaan ympäristöstä energiaa kopioidakseen informaatiotaan. Oman entropian vähentäminen lisää sitä aina ympäristössä.
'Aurinkojumala' lopettaa olemassaolonsa [ http://fi.wikipedia.org/wiki/Olemassaolo ] viiden miljardin vuoden kuluttua, mitä 'me' sitten teemme.?.
Jukka Konttinen :”Hierarkia on ilmeisesti liian syvä, mutta vastaan omani perään. Siis uskonnottomien perheessä kasvaneella on vapaus liittyä kirkkoon tai uskontoon täysi-ikäisenä. Samoin kuin luterilaisen perheen lapsen - paitsi että luterilaisen lapsi kastetaan vauvana seurakuntaan ilman että tältä kysytään siihen omaa mielipidettä. Ei tässä yksilön oma tahto uskonvakaumuksensa suhteen ole ihan samalla viivalla.”
Kunnioittavatko muiden kuin uskonnollisten näkemysten edustajat lastensa vakaumusta samalla tavoin? Rohkenen epäillä. Poliittiseen ja muunalaiseen toimintaa myös he kantavat aivan varmasti lapsensa mukaan, heiltä paljoa mielipiteitä kyselemättä.
Täysin asian vierestä (kaiketi): vanhoillislestadiolaisten piireissä toimenpiteisiin on johtanut väärän puolueen äänestäminen. Oikea vaihtoehtohan on keskustapuolue.
Uskonnollista kasvatusta voi toki perustella perinteiden tai omien perusarvojen vaalimisella ja seuraaville sukupolville siirtämisellä. Näinhän nuo poliitikotkin perustelevat sitä, miksi koulussa pitää laulaa suvivirttä ja vaikka joulujumalanpalvelus pitää tulla YLE:n kanavalta. Selväähän on, että uskonkasvatus on niin aivopesty suomalaisiin "perinteisiin", ettei sitä pystytä edes tiedostamaan, saatikka kyseenalaistamaan. Mutta ei se vaikuta siihen mitään, että lapsikaste on uskonnonvapauden kannalta selvästi konfliktissa.
Huomasin että Janne Muhosella on lapsikasteeseen liittyvä alustus aiemmassa blogissa, joten keskustelua voi jatkaa siellä tarpeen mukaan.
"En hämmästyisi, vaikka tietoisuus kyettäisiin joku päivä ikuistamaan, MUTTA jälleen materiaan eli kopioimalla koneeseen"
Tekeekö se tietoisuudesta materiaalisen entiteetin? Mielestäni ei, jos olet toista mieltä niin kuulisin mielelläni perustelut.
"Evoluution tarkoitus ? Tarkoitus on ihmismielen luom illuusio, luulen."
Minä sanoin "elämän tarkoitus" ja katsoin elämän olevan termodynamiikan toisen pääsäännön mukaista järjestyksen paikallista kasvamista ulkopuolelta tulevan energian ansiosta. En nyt veisi johtopäätöstä ihan niin pitkälle, että entropian nimenomainen tarkoitus oli luoda homo sapiens. Tietoisuus on muillakin eläimillä, joten sitäkään ei voi käyttää mittarina "tavoitteelle". Kyseessä ei mielestäni ole niinkään tavoite, vaan väistämätön seuraus. Tämä varmistuu siinä vaiheessa, jos onnistumme löytämään vierasta älyllistä elämää muilta planeetoilta.
"Miksi näissä ei tuoda esille sitä, että valtaosa hengettöminä hetken aikaa maanneista ei koe siellä tuolla puolen yhtikäs mitään."
Mitä tutkimistä olemattomassa on? Vai kuvitteletko, että Hameroff ja Penrose ovat uskovaisten puolella ja kyseessä on jonkinasteinen salaliitto?
"näiden tutkimustulosten tulkintaa ohjaa tutkijoidensa usko siihen, että ilmiöiden takana on jotain todellista - ja sitä myöden oman taustakäsitysten mukaiset tulokset nostetaan julkisuuteen."
Samaa voidaan sanoa materialistisesta näkemyksestä, yhtä hyvin perustein.
Se tekee tietoisudesta materia riippuvaisen.
Tietoisus termon seuraus - ei lisättävää !
No ei, jos kerran aivokuolleena olleet pystyvät kertomaan esim. tapahtumia leikkauksen ajalta, jolloin silmät ovat olleet peitettyinä. Ei tiedon siirrettävyys tee siitä materiariippuvaa. Vai oletko sitä mieltä, että radioaallot eivät olekaan sähkömagneettista aaltoliikettä, vaan siirtyvät materian eli eetterin välityksellä? Edelleen, jos vielä pidemmälle mennään, niin kvanttikietoutuminen (entanglement) siirtää informaatiota täysin viiveettä, valoa nopeammin eikä siinä ole edes mitään tunnettua hiukkasta (säikeen manifestaatiota) siirtämässä informaatiota.
Ajatusrakennelma (materialismi) mättää pahasti.
Radioaallot siirtää informaatiota.
Hollantilais naistutkija pysäytti valon, ja päästi taas jatkamaan matkaa.
Se vaati materiaa mihin pysäyttää. Voisiko radioaallot pysyttää ja infon säilöä ilman materiaa ? ?
Kvantit käyttiksen ulottumattomissa, siinä en ole huonossa seurassa,
Ei aivokuollut pysty kertomaan enää yhtään mitään, koska hermosolut ovat kuolleet.
SN:”Ei ole retorinen strategia. Esittämäni perustelun vähätteleminen retoriseksi strategiaksi on älyllistä epärehellisyyttä, jota kristityn uskovaisen termein lähinnä saattaa olla ns. 'väärä todistus lähimmäisestä'. Tältä näyttää kun teologi (Hart) ampuu oman jalkansa irti.”
Ei ehkä sinulle, mutta monille sekularisteille kylläkin. Toisaalta, sinun tapasi puhu Hartista ampumassa jalkaansa, kertonee taasen ei-uskonnollisen ihmisen mielihaluista kristittyjä kohtaan(?) Eli, ymmärrät varsin hyvin, että Bentleyllä on validi pointti. Vai väitätkö todella, että totalitariset ideologiat, joiden ”saavutuksia” Bentley mm. esitteli, olivat sittenkin pohjimmiltaan uskontojen syytä, koska politiikkaan suhtauduttiin ja sitä toteutettiin mielestäsi "uskonnollisesti"?
SN:”Toistan. Uskonnollisuus/uskovaisuus ei määrity sisällöllä vaan asennoitumis-/ajattelutavalla. Mihin tahansa asiaan voi suhtautua joko uskovaisesti tai jotenkin terveemmin. Näihin asioihin kuuluvat tasavertaisina niin kokonaisen maailmankatsomuksen määrittävät uskonnot kuin hyvin spesifiset 'maalliset' seikat. Politiikka on aivan priima esimerkki asiasta, johon modernissakin yhteiskunnassa suhtaudutaan uskovaisesti, eli yhdellä paremmalla sanalla sanoen vaikkapa 'kyseenalaistamatta'.”
Yhtä lailla, voitaisiin puhua estetisoidusta politiikasta, poliittisesta fanatismista tai sekulaaristi tai ateistisesti todellisuuteen ja ihmisyyteen suhtautuvien ihmisten julmasta ja epäitsekkäästä toiminnasta?
Voiko mielestäsi muuten olla tervettä uskonnollista uskonnollista asennoitumista suhdetta maailmaan, todellisuuteen?
SN:”Laajempi asetelma on tämä asennoitumiskysymys, sanotaan nimeämisen vuoksi vaikka usko vs. järki. Siinä on omasta mielestäni kysymys siitä, että kukin on henkilökohtaisesti vastuullinen selvittämään ITSELLEEN onko oma katsantonsa perusteltu, ja jos ei, mikä olisi.”
Tämä totta, mutta toisaalta yleisessä keskustelussa tämä asetelma, tarkoittaa lähinnä sitä, että vaikka argumenttini olisivat järjellisiä ja niitä diggaisivat jopa ei-uskonnolliset ihmiset, on ne hylättävä, koska minä johdan ne kristillisesta teologiasta. Tai kuulun vain kirkkoon. Tämä tuli oivasti ilmi taannoisessa eutanasia-keskustelussa, jossa Räsästä vähäteltiin osin törkeästi, siksi että hän kuuluu KD:heen tai on kristitty.
Lisäksi, "sota uskonnon ja tieteen" välillä on liioiteltu. Valitettavasti, sitä entisestään hypetetään lähinnä pelolla siitä että Suomessa kristityt haluaisivat kieltää evoluutio-teoriaan liittyvän opetuksen kouluissamme. Olen myös täällä Uudessa Suomessa havainnut, että monetkin sekularistit ihan aidosti luulevat tai tietoisesti puhuvat potaskaa kuinka uskontotunneilla, neitseestä syntymistä, ylösnousemista ja taivaaseen astumista, esiteltäisiin uskontotunneilla tieteellisinä totuuksina. Tai, että niitä pyrittäisiin tieteen avulla selittämään.
"sinun tapasi puhu Hartista ampumassa jalkaansa, kertonee taasen ei-uskonnollisen ihmisen mielihaluista kristittyjä kohtaan(?)"
'Ampua jalkansa irti' on vapaasti kopioitu versio 'ampua itseään jalkaan' kielikuvasta, jolla kuvataan esimerkiksi tilannetta vakavissaan esitetystä perustelusta, joka ontuu niin pahasti että todistaa oman pointtinsa vääräksi, sekä hyvällä onnella vielä puhuu väittelyn toisen osapuolen asian puolesta. Tuossa Hartin tapauksessa siis mennään vielä pidemmälle, mikäli se on tietoista vääristelyä, eikä vain älyllinen lapsus. Siispä seuraa kysymys. Etkö ymmärtänyt tätä tuosta kielikuvasta?(Mikä olisi aivan huisia) Jos ymmärsit, piikitteletkö vain vai yritätkö tahallasi vääristää asiaa?
"Yhtä lailla, voitaisiin puhua estetisoidusta politiikasta, poliittisesta fanatismista tai sekulaaristi tai ateistisesti todellisuuteen ja ihmisyyteen suhtautuvien ihmisten julmasta ja epäitsekkäästä toiminnasta?"
Ei kyllä auta keskustelun popularisoimisessa. Toivon mukaan mahdollisimman moni ymmärtäisi tätä laukomista. Sanotaan asia toisin. Jos joku on omannut ja/tai kannattaa ja/tai toteuttaa poliittista ideologiaa kyseenalaistamatta, varsinkin jos sokeasti jatkaa huomaamatta sen aiheuttavan kärsimystä muille, niin suhtautuminen siihen on uskovaista. Tätä tarkoitan. Toimintaa vailla jatkuvaa uudelleenarviointia, kyseenalaistamista, seurausten tarkkailua, jne.
"totalitariset ideologiat...olivat...uskontojen syytä" En alkuunkaan siis tarkoittanut tätä. Miten saatoit näin ymmärtää. Jos syy oli oma huono kommunikointini, pahoittelen.
"Voiko mielestäsi muuten olla tervettä uskonnollista uskonnollista asennoitumista suhdetta maailmaan, todellisuuteen?"
Ei. Uskonnollinen/uskovainen katsantotapa on sulkeutunut, kun taas näkemykseni mukaan ihmisolennon käsitys ympäröivästä maailmasta ja itsestään on emergentti. Koko olevaisuus kokonaisuutena ja osinaan on emergentti. Kankeat katsantotavat eivät siten vain ole toimivia. Siinä on perustavanlaatuinen ristiriita. Vaikka uskonnollinen näkemys sattuisi olemaan oikea, se on arvoton. Jos se olisi väärä, siitä on paha olla kovin vihastunut. Ironisesti, he eivät tiedä mitä tekevät, mitä sitten tekevätkään.
Eli "vaikka argumenttini olisivat järjellisiä ja niitä diggaisivat jopa ei-uskonnolliset ihmiset, on ne hylättävä, koska minä johdan ne kristillisesta teologiasta". Juudidäi. Mutta tämä on hitusen ristiriitainen lauselma. Nyt on tosi vaikea pukea sanoiksi. Yhtäältä sanot että argumenttisi ovat järjellisiä. Siltä osin sinä et kylläkään johda niitä mistään muusta kuin järjestä. Toisaalta sanot johtavasi niitä kristillisestä teologiasta. Siltä osin olet uskovainen, eli et siis ymmärrä/tiedosta itse miksi niin vaan uskot niin olevan koska niin uskontosi sanoo. Vai meneekö se näin kun "johdat kristillisestä teologiasta" jotain? Otatko silloin teologiasta irti jonkin asian ja arvostelet sitä järjelläsi? Eihän se lopputulos silloin tule sieltä teologiasta...
"Tai kuulun vain kirkkoon." - Tämä ei välttämättä ole oleellista. Se voi kyllä johtaa enemmän tai vähemmän perusteltuun oletukseen että olet uskovaisesti suhtautuva.
Mautonta on se, miksi älyllinen olento ylipätään suostuu enää käyttämään niin avutonta metodia kuin usko. Ihminen on aikoja sitten havainnut itsessään ja muissa sen, miten kykenee uskomaan mihin vain, täysin riippumatta siitä miten asiat todella ovat. Usko ei siis ole kelvollinen työkalu - päinvastoin. Tämän havainnon pitää johtaa muutokseen käyttäytymisessä.
Psykiatrina ajattelen niin, jotta oikeastaan ainoa asia, missä Freud todella oli oikeassa, on hänen käsityksensä uskonnosta.
Uskonto on Freudin mukaan neuroosi, mikä johtuu kuolemanpelosta. Sillä torjutaan kuoleman tuottamaa ahdistusta.
Itse en tarvitse uskontoa. Psykiatrina kuitenkin tiedän, että suuri osa ihmisistä tarvitsee sitä. Dostojevskin mukaan ihminen on psykopaatti ilman uskontoa. En menisi näin pitkälle, mutta on myönnettävä, että esim. kristinuskolla ja buddhalaisuudella on - ainakin osalla niiden alatyypeistä - epäilemättä myönteisiä vaikutuksia ihmisiin. En siis mitenkään niitä vastusta, enkä niiden harjoittajia halveksi.
Kerrotaanpa vielä anekdoottina, että kerran jouduin siunaamismatkalla olleen isä Ambrosiuksen autokuskiksi, mikä oli ihan hauskaa -:)
Freud oli väärässä. Ainakaan hänen käsityksensä ei enää kuulu nykyaikaan, koska kirkonkin piiristä kielletään helvetin olemassaolo.
Raamatun mukaan pelon vastakohta on rakkaus, ja usko ei synny pelosta. Jos syntyisi, sellainen Jumala olisi sadisti, enkä tunnista sitä Raamatun Jumalaksi. Usko ei myöskään synny järjen päätelmistä, tai jos tiede todistaisi Jumalan olevan olemassa.
Freud ei osaisi selittää alle kouluikäisten uskonnollisia kokemuksia. Hyvä jos tämän ikäiset osaavat pelätä elämää, saati kuolemaa.
Pohdintaa aiheesta... Et edes tiedä mikä ns. sinä itse olet, puhumattakaan joistain ns. todellisuuden ulkopuolisista entiteeteistä. Mitä hittoa sitä uskomaan aivan kaikkeen mitä aivot keksii suoltaa! Onko ihminen universumin silmä, jumalan alkio, bakteerien kasvialusta, vai aina samaa vanhaa paskaa jauhava kopiokone? Mielestäni voisimme alkaan ottaan vastuuta, ja alkaa oikeesti olemaan. Olemaan jotain järkevää, semmoista jonka määrittelemme pitkän valoisan tulevaisuuden puitteisiin, kestävää ja mahtavaa että niin tosissaan kannatettavaa, olemista. Emme ole tehneet tähän päivään vielä yhtikäs mitään. Meidän juttu vois olla esim. levittää elämä pitkin poikin galaksia, täh?
Jos näin villejä vilosofointeja pohtii, niin nykytiedon valossahan ihmisen kaltainen älyllinen olento näyttää olevan universumin kehityksen tulos. Kenties tämänhetkinen huippuilmentymä. Carl Sagan ymmärtääkseni kuvaili jotenkin näin. Tylsästä materiasta ja energiasta on lopulta muotoutunut kasauma tuota materiaa ja energiaa, joka nyt tiedostaa itsensä, pohtii tuota materiaa ja energiaa.
Jos näin on, tuleeko katsantomme, pyrkimyksemme, tekomme ja hemmetti soikoon olemuksemme, olla yhtään vähäisempiä. Ja mitä jos meidänlaisia on tuolla jossain muitakin? Tässä valossa jokin uskonnollinen riitely jumalannimistä ja paneskelusäännöistä tai niiden puutteesta sun muusta toisiaan teurastaen asettuu perspektiiviin...
hienoinen fail...
"..ateismi on kaikkien teismien negaatio. Se ei ole puute. Se on teistisen uskon olemattomuus."
"teismi yleisnimitys uskonnoille, joissa jumaluus käsitetään persoonalliseksi ja maailmasta erilliseksi mutta siihen vaikuttavaksi"
- http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/siv/sanatt.html#teismi
Periaatteessa on aivan mahdollista uskoa johonkin, joka ei ole persoonallinen jumaluus. Voi uskoa myös maailmaan kuuluvaan persoonalliseen jumaluuteen. Tai uskoa voi myös siihen, ettei tällaista jumalaa ole.
Sanaa 'ateismi' käytetään kyllä joskus, kun halutaan sanoa ettei usko mihinkään. Mitä tämä sitten ikinä tarkoittaa? Voiko silloin uskoa Tiede-lehden artikkeleihin, yliopistoprofessoreihin tai naapurin Jarmoon?
RV:"us ja tärkein jumala tuntuu silti olevan jumalatar, jonka ikoneja paljon suudellaan."
Tuntuuko siltä! Siis, sinusta -minkä täysin sinulle suon- vai miten olet päätynyt tuohon tuntumaan? Ikoneista voisimme puhua myös, kun tunnut tietävän niistäkin, mutta ehkä toinen aika ja paikka.
KS:”Jos ymmärsit, piikitteletkö vain vai yritätkö tahallasi vääristää asiaa?”
Suurpiirteistä retoriikkaa eli lähinnä piikittelyä, jolle avautui luova mahdollisuus kommenttisi perusteella. Fairplay aint just petting!
KS:”Tätä tarkoitan. Toimintaa vailla jatkuvaa uudelleenarviointia, kyseenalaistamista, seurausten tarkkailua, jne.”
Turhaan otat monopolistisen attituden noihin, nuo kaikki kuuluvat terveeseen ja maltilliseen uskonnollisuuteen.
KS:” ”Siltä osin sinä et kylläkään johda niitä mistään muusta kuin järjestä. Toisaalta sanot johtavasi niitä kristillisestä teologiasta.”
Woe, woe, asuvaisia maan päällä! Nyt vaikuttaa, siltä että sinä et tiedä kristillisestä teologiasta (ainakaan katolisesta –ortodoksisesta puhumattakaan- pölyhiukkasen vertaakaan), jelppaan sinua siis hiukan, ettet jatkaisi harhaluulojasi vastaan taistelemista, vaan keskustelua minun kanssa.
Kristillisen teologian mukaan tiede tutkii todellisuuttamme; sitä samaa, jossa kaikki ihmiset, järjellisiksi luodut/järjen omaavat elämme, niin uskovaiset kuin ei-uskonnolliset. Ja vaikka Jla ei ole sama kuin ihmisenjärki tai mieli, paljastaa tiede ja tieteellinen tutkimus (so. karkeasti ottaen järjenkäyttö), meille aina jotain uutta ja mielenkiintoista Jlasta ja Hänen luomasta maailmastaan.
Minä yritän jättää sitä epäselkokielistä piikittelyä vähemmälle asiakeskusteluissa.
"KS:Tätä tarkoitan. Toimintaa vailla jatkuvaa uudelleenarviointia, kyseenalaistamista, seurausten tarkkailua, jne.”
"TA:Turhaan otat monopolistisen attituden noihin, nuo kaikki kuuluvat terveeseen ja maltilliseen uskonnollisuuteen."
Ei, en näe miten voi kuulua. Listasta jäi pois ilmeinen ajattelun ja toiminnan muutos noiden soveltamisen myötä. Voi väittää kuuluvan jotta saisi niiden mukanaan tuoman arvostuksen, mutta nuo asiat nimenomaan määrittävät uskonnollisuuden/uskon hylännyttä järkiperäistä asennoitumistapaa. Uskonnollisuushan on nimenomaan sitä, että ei kyseenalaista, ja vaikka sattuisi vahingossa havaitsemaan jotain omien uskomusten vastaista, se torjutaan. Tiedän myös uskovaisten kanssa keskusteltuani heidän keskuudessaan ilmenevän sellaista aivan huikeaa ilmiötä kuin rajoitettu kyseenalaistaminen. Eli perusteita ei kyseenalaisteta mutta pinnallisempia asianpalasia kyllä. :)
TA:"Woe, woe, asuvaisia maan päällä! Nyt vaikuttaa, siltä että sinä et tiedä kristillisestä teologiasta (ainakaan katolisesta –ortodoksisesta puhumattakaan- pölyhiukkasen vertaakaan), jelppaan sinua siis hiukan, ettet jatkaisi harhaluulojasi vastaan taistelemista, vaan keskustelua minun kanssa."
Mikä tuo ensimmäinen virke edes oli. Kai ymmärsit ettei tuossa esittämässäni pohdinnassa, johon huonosti viittasit, ollut merkitystä sillä tietääkö kukaan mitään jonkun tietyn teologian sisällöstä.
TA:"Kristillisen teologian mukaan tiede tutkii todellisuuttamme; sitä samaa, jossa kaikki ihmiset, järjellisiksi luodut/järjen omaavat elämme, niin uskovaiset kuin ei-uskonnolliset. Ja vaikka Jla ei ole sama kuin ihmisenjärki tai mieli, paljastaa tiede ja tieteellinen tutkimus (so. karkeasti ottaen järjenkäyttö), meille aina jotain uutta ja mielenkiintoista Jlasta ja Hänen luomasta maailmastaan."
"Jumala ja Hänen luomansa maailma" ovat tuossa se perusteeton oletus, jolle ei ole todisteita, ja joka siis vaatii ns. uskoa. Se on uskovaisten mielipide asiasta. Occamin partaveitseksi kutsutun logiikan vuoksi järjellisesti ajatteleva lyhentää tuon vain 'maailmaksi'.
Mitä kukaan piittaa siitä, miksi kristillinen teologia määrittelee 'tieteen' eli ts. ehkä järjenkäytönkin. Eikö käytännöllisempää ja rehellisempää ole keskustella siitä, miksi ne puolueettomasti määritellään.
KS:"Uskonnollisuushan on nimenomaan sitä, että ei kyseenalaista, ja vaikka sattuisi vahingossa havaitsemaan jotain omien uskomusten vastaista, se torjutaan."
Annatko tästä esimerkkejä?
KS:"Kai ymmärsit ettei tuossa esittämässäni pohdinnassa, johon huonosti viittasit, ollut merkitystä sillä tietääkö kukaan mitään jonkun tietyn teologian sisällöstä."
Totta. Olin juuri korjaamassa sitä, mutta ehdit ensin. Kiitos.
KS:"Mitä kukaan piittaa siitä, miksi kristillinen teologia määrittelee 'tieteen' eli ts. ehkä järjenkäytönkin. Eikö käytännöllisempää ja rehellisempää ole keskustella siitä, miksi ne puolueettomasti määritellään."
Aika monet ihmiset piittaavat ja ovat kiinnostuneita -puolin ja toisin. Määrittely koski nyt lähinnä, kristittyjen järjenkäyttöä. Ei sitä miten sinun tai jonkun toisen tulisi se ymmärtää tai sitä käyttää. Tarkoitukseni oli demytologisoida vallitsevaa uskomusta siitä että uskonto ja tiede olisivat sovittamattomassa ristiriidassa keskenään.
Rauni Virenin ajatuksessa että jumalien lukumäärä pitäisi ilmaista kompleksiluvulla on kyllä järkeä. Ehkä kompleksilukujen joukosta nimittäin löytyy arvo johon kaikki voivat olla tyytyväisiä niin ettei enää tarvitsisi käydä tätä JONNINJOUTAVAA debattia jumalien lukumääristä (terveiset Dawkinsille)!
Jonnia joo. Minua ihmetyttää se, että monet vapaiden suuntien ja herätysliikkeiden kristityt ovat tosi tyytyväisiä juutalaisuuteen uskontona Israelin muodossa, ja he hyväksyvät myös hindut (vaikka hinduilla on kaikenlaisia jumalia), mutta ateisti tuntuu olevan hirveän aggression kohde, samoin kun katolisuus ja jopa korrekti suomalainen luterilainen oppi evoluutio-oppeineen ja naispappeineen.
Ts. kulttuurisesti ja opillisesti läheiset opit ovat dissattavia, romanttinen Israel-toiviomatkailu ja jalot villit kelpaavat.
Jeesuksella oli hyvin yksinkertainen uskomus:
"Hedelmistään puut tunnetaan".
ja
"Sinun uskosi on sinut parantanut"
Aika pirun simppelit uskomukset kaiken toiminnan taustalla. Hyvin universaalit. Uskottavat.
On aivan eri asia, uskooko Jeesuksen puheisiin vai järjestönsä johtajan ristille nostmaan Jeesus-kuvaan.
Oli uskovainen tai vain Kataista pelkäävä ateisti niin se mitä me teemme ja aiheutamme toisille ihmisille, on meidän ihmisarvomme ja jumaluutemme mitta.
Ei mikään muu.
Ateismi ei ehkä ole uskonto, mutta kovin moni ateisti tekee siitä itselleen uskonnon.
Tuo oli kyllä pistämättömästi sanottu Jenni Martinilta.
Miksei vaikka agnostikko ateismiin taipuvaisella epäilyksellä varustettuna?
VOip olla tai voip olla olemattakii?
Se on varmaa, että olematon jahveallahsaatana on erittäin väkivaltainen ja kammottava alistaja. Siihen ei esimerkkejä lie tarvitse alkaa näpyttelemään.
Minä se jo kerran sanoin: En halua joutua silmätikuksi julistautumalla ateistiksi (olisi muuten liian dramaattista minun makuuni, myös), agnostikko on aivan liian vaikea useimmille ihmisille. Olen siis mielummin laiska kirkossakävijä. Pitkälti aivan totta, mutta ei ehkä kerro koko totuutta.
"agnostikko on aivan liian vaikea useimmille ihmisille."
Siinäpä se! Jos jokin on vaikeaa niin aivot lukkoon ja määkien teuraalle. Siinä on Abrahamismin kammottavan voittokulun salaisuus. Alistumisessa.
Totta helvetissä tekee, olen aina tehnyt.
Miksi kaikki ateistit eivät tee sitä en käsitä.
Uskon, että elämä on syntynyt tyhjästä noin 2000 v sitten, minulle käsittämättömällä tavalla joten, minun uskoni suosimisesta ei koulujen biologian tunneilla kannata puhua!
Totta. Samoin voitaneen tunnistaa tiedeuskovaisiksi kutsuttava ryhmä asian väärinymmärtäneitä. Kokonaisuutenaan on kyse porukasta, joka hyppii uskonnosta toiseen hoksaamatta erota kokonaan uskovaisesta katsantotavasta.
Googlaa ja lue THIAOOUBA !
Törmäsin joskus siihen .Myös eräs puliukko huusi kerran vastaavaa oksentaessaan kävellessään.
Linjani tiedän - en sitä julki tuo, mutta buddhalaisia, agnostikkoja, zeniläisiä, 'shamanistejä' ja paria muuta samankaltaista EN härnää sillä niillä yleensä leikkaa hieman vähemmällä riehumisella.
Siinä mm. korjataan Raamatun puutteita ja epäselvyyksiä.
Sitä voi vielä ihmetellä, että miksi uskonvakaumuksen omaavat viitsivät edes lähteä tällaisiin väittelyihin. Jos se oma logiikka kuitenkin pohjautuu kehäpäätelmiin kuten että "jumala on kaiken luonut koska raamattu sanoo että asia on niin".
Vanhempieni kuolemat ovat olleet minulle tuskallisia. Olen kuitenkin tunteiden tasolla ymmärtänyt, että olen syntynyt heistä, ja kun he kuolivat, myös minä tulen kuolemaan. Eikä siinä ole sen kummempaa, ei myöskään pelättävää.
Ajattelen: minä olen merkityksetön ja arvoton, mutta kaikki elävä on ihmeellistä ‒ siis minäkin.
Valonen
Minullekin rakkaan isäni pitkään jatkuneen järjettömän kärsimyksen näkeminen oli kuin elävän helvetin tarkkailua. Kuolemansa sitten jopa helpotus(olenko siis huono kun niin ajattelen?).
Ei kai se sinun merkitystäsi ja arvoasi poista jos/koska elämä on ihmeellistä?
Arvot ja merkitys saattavat näyttäytyä tuleville vasta kun me olemme tuulessa jo tomuna. Tai eivät. So what? Muistellaan nyt kuitenkin menneitä rakkaitamme.
Siihen ei alistavia jumalia tarvita.
Merkityksetön ja arvoton tarkoittaa minulle, että en tarvitse itselleni mitään erikoisasemaa universumissa esimerkiksi uskonnoista. Minusta kaikki mikä elää on oikeasti ihmeellistä, ja vain mielikuvitus on rajana kuvamaan sitä. Kuvaamista lähemmäs en usko ikinä päästävän.
Arvelen ymmärtäväni. Itse taas näen että tulen kokemaan vielä sen missä ei ole tilaa eikä suuntaa - mutta jossa koen sen suuren ja käsittämättömän et tyystin erilaisen jota ei voi sanoilla kuvata tästä rajallisesta horisontista. Eikä muustakaan sillä sana on määreettömässä mahdoton.
sekavasti kummallisesti.
Jos uskonnot näkevät kaiken R>0 ja tiede R=0 , niin ajattelen kokonaisuuden olevan kuitenkin R>=0 . En ala avaamaan, koska näin vain ajattelen.
Nyt menen pois tämän aikavarkaan ääreltä. Minusta se on ihmeellistä, että menneet rakkaat tulevat mieleen joskus kuin sähkö taivaalta.Hyvää jatkoa ja kestämistä ihmeellisessä elämässämme.
Jumalan kerrotaan olevan hyvän ja kaikkivaltiaan.
Miksi maailmassa on kuitenkin niin paljon pahaa , miksi Jumala kaikkivaltiaana tekee pahoja tekoja tai ainakin sallii niiden tapahtuvan ?
Onko Jumala sadisti ?
Kyllä tuo Abrahamismin (ja hindujen) jumala sellaiselta kaiken sen seuraajaporukkansa tekosten mukaan enemmän näyttää.
Sitten on taas universumin luonnonlait. Mitään ei synny ilman kahden vastakkaisen kohtaamista. Energiakinhan on eräänlaista elävää 'ristiriitaa' kahden vastakkaisen välillä?
Poistun palstalta. Näkemiin.
Ateismi ei ehkä ole ideologia, mutta jollain tavalla kiihkeimmät ateistit ovat kuitenkin samasta muotista.
Heitä yhdistää tietty ehdottomuus ja huumorintajuttomuus, poikkeuksena tietysti Seppo. http://seppohilden.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu...
Sori blondi. Sekoilin jotain tuon suosittelunapukan kanssa sitä erheellisesti painaen - eli osuin vahingossa kun etsin toisesta ikkunasta pornoa. Seppo on kyllä kuitenkin hupimies.
Otan kaikki suosittelut ilolla vastaan kyselemättä enempää niiden tarkoitusperiä.
Näin arvelenkin. Nyt vain tuli harhalaukaus.
Kiihkeimmät ovat aina huumorintajuttomia. Tulee mieleen Mikael Torpan julistukset ja miksei myös Jyrki Soini. Kiihkeiden ateistien hyvä puoli on ainakin se, että he eivät kehota uskomaan mitään olematonta kuten Paavin auktoriteettiä, Dalai Lamaa* tai hindutyyppistä pantheonia.
Olenko minä nyt samasta muotista?
*) Lama-instituutio. Henkilö, joka esittää reinkarnaatiota on tietysti olemassa.
Kiihkeimmät ateistit nimenomaan kehottavat uskomaan olematonta.
No mitäpä he kehottavat uskomaan?
Ei silti, olen ihan samaa mieltä siitä että "kiihkeimmät" pitäisi jokaisessa ryhmässä laittaa nurkkaan ja suut tukkia ilmastointiteipillä.
Ateistien kohdalla tosin ei edes pitäisi puhua mistään ryhmästä. Jos ateistit muodostavat 'seurakunnan', ollaan jo lähempänä antiteismia kuin ateismia.
Voidaanko uskovien kohdalla puhua mistään yhtenäisestä ryhmästä, jos kolmannes maailman väestöstä on kristittyjä tai 98 prosenttia ei-ateisteja?
Ateistit kehottavat uskomaan olematonta, eli ettei mitään muuta ole olemassa kuin materialistinen todellisuus, vaikka uskovan oma kokemus on toinen.
Tilanne on vähän sama, kuin ulkopuolinen sanoisi miehelle, että kuule sinun ja vaimosi välillä ei ole rakkautta. Sitä vain ei voi olla, koska minulla ei ole kokemusta sellaisesta eli en ole koskaan tavannut kaltaistanne paria, joiden välillä olisi ollut rakkautta.
Mies vastaisi, että kyllä me rakkaudesta taidettiin naimisiin mennä. Johon ulkopuolinen vastaisi, ei pidä paikkaansa. Se on mahdotonta, että rakkautta olisi edes ollut välillänne. Uskot olemattomia, minä tiedän paremmin.
"Ateistit kehottavat uskomaan olematonta, eli ettei mitään muuta ole olemassa kuin materialistinen todellisuus, vaikka uskovan oma kokemus on toinen."
Sekoitat edelleen antiteistit ja ateistit, epäilemättä siksi että moni kuvaamallasi tavalla 'saarnaava' väittää itseään ateistiksi.
Ja vaikka monella ateistilla toki onkin materialistinen maailmankatsomus, se ei mitenkään liity ateismiin sinänsä - siihen liittyy vain jumaluskon olemattomuus.
Tässä vaiheessa keskustelua pitänee ehkä todeta, etten itse ole ateisti vaan eräänlainen toiveikas agnostikko.
Jos edes ateisti ei tiedä olevansa oikeasti antiteisti, niin eikö se ole vain ateismin alakategoria?
Kaipa ateisti voi olla MYÖS antiteisti, mutta ei se sisällytä antiteismia millään tavalla ateismiin.
Ei luterilaisuuskaan ole katolilaisuuden alakatergoria, niiden sisältö poikkeaa merkittäviltä osin vaikka toinen juontaakin toisesta(jep, huono vertaus muttei tullut mieleen edes mitään teoreettista tilannetta jossa joku kuvittelisi kuuluvansa johonkin uskontokuntaan, mutta olisikin väärässä).
Minusta antiteistia voisi verrata islamistiin, joka on myös muslimi, mutta vastustaa aktiivisesti muita uskontoja tavoitteenaan islamilainen teokratia.
Ajatteletko, eveavolin, että asymptootti on sama kuin antisymptootti? Et sinäkään ole antivolin.
Ajattelen, että jos ateistilta puuttuu vain jumalusko, mutta antiteisti on jumaluskoa vastaan, ja pitää sitä haitallisena yhteiskunnalle; antiteisti haluaa täysin sekulaarin eli ateistisen yhteiskunnan samalla tavoin kuin islamisti haluaa teokratian.
"Minusta antiteistia voisi verrata islamistiin, joka on myös muslimi, mutta vastustaa aktiivisesti muita uskontoja tavoitteenaan islamilainen teokratia."
Oikein hyvä vertaus. Islaminuskoisuuteen(muslimiuteen) ei myöskään mitenkään sisälly islamistisuus, joka on poliittinen agenda.
Tosin kaikki islamistit lienevät muslimeja, toisin kuin antiteistit, jotka eivät kaikki ole ateisteja vaan vastustavat teismia perusteenaan uskontojen vaarallisuus yhteiskunnalle tai vastustavat teismien määritelmää jonka mukaan jumala on hyvä ja kiva(tjsp).
"Radioaallot siirtää informaatiota."
Mutta eivät ole materiaa, vaan energiaa. Sinä sanoit, että tietoisuus on sidottu materiaan, mikä ei tässä pidä paikkaansa.
"Hollantilais naistutkija pysäytti valon, ja päästi taas jatkamaan matkaa."
Tuskinpa, vaan pisti sen kulkemaan siksakkia hilojen välissä siten, että sen eteneminen oli muutama senttimetri sekunnissa. Tämä ulkomuistista, jos sinulla on linkki tuohon tutkimukseen niin lukisin sen mielelläni.
Valoa ei muuten voi pysäyttää siksi, että sillä ei ole lepomassaa. Siis nykyisen fysiikan tietämyksen mukaan.
"Kvantit käyttiksen ulottumattomissa, siinä en ole huonossa seurassa"
Samassa veneessä ollaan, mutta Roger Penrose ei kvanttifyysikkona ole.
"Ei aivokuollut pysty kertomaan enää yhtään mitään, koska hermosolut ovat kuolleet."
Aivokuoleman määritelmä ei ole neuronien nekroosi vaan se, että aivosähkökäyrä on suora viiva. Tällainen tilanne on esim. aivojen jäähdytysleikkauksessa, missä poistetaan vaikeassa paikassa oleva aneurysma. Nykyisen neurotieteen valossa tietoisuutta ei tuolloin voi mitenkään olla, sillä neuronien metaboliaa ei ole. Jos olisi, neuronit menisivät nekroosiin alle viidessä minuutissa ja paluu elämään ei olisi mahdollinen.
Aikamoinen haaste materialistiselle näkemykselle selittää, miten potilaat pystyvät kertomaan tarkkoja yksityiskohtia leikkauksen kulusta, kun ovat käytännössä aivokuolleina.
"Oli uskovainen tai vain Kataista pelkäävä ateisti niin se mitä me teemme ja aiheutamme toisille ihmisille, on meidän ihmisarvomme ja jumaluutemme mitta.
Ei mikään muu."
Erittäin hyvin kirjoitettu!
"Aikamoinen haaste materialistiselle näkemykselle selittää, miten potilaat pystyvät kertomaan tarkkoja yksityiskohtia leikkauksen kulusta, kun ovat käytännössä aivokuolleina."
Jos tuollaista olisi oikeasti tapahtunut, niin luulisi että joku on kiinnostunut asiasta niin että olisi kirjoittanut aiheesta tieteellisen artikkelin. Voisitko mainita jonkin sellaisen?
Johan noita pari aiemmin laitoin. Tässä Hameroffin ja Penrosen teoria siitä, miten tietoisuus aivoissa syntyy:
http://www.quantumconsciousness.org/penrose-hamero...
Dokumentti Mielen salattu voima, Kuolema meno-paluu. Suomenkielinen tekstitys:
http://www.youtube.com/watch?v=m__r-XvNYes
Pim van Lommelin tutkimus NDE-ilmiöstä:
http://profezie3m.altervista.org/archivio/TheLance...
Tutkimuksia ja kokemuksia:
Tässä lienee toimivampi linkki:
Tietoisuus vaatii aivot.
Niitä pidetään materiana.
Otsikkotasolle jääneen fyssan jätän.
Tyypillinen ateistin näkemys: Materialismista ei tingitä!
Sellaisia ne tuppaa olemaan ateistin ajatukset.
Mitä se on se materia
Konstanpylkerö varmaan luuli aavistavansa.
Taannoisessa dokumentissä kvanttimekaniikan pioneereistä haastateltiin nyt jo vanhusta,
(nimi? ?) , fysiikan opintojensa loppuvaiheilla piti vielä suoriutua kvanttitentistä, joka tuotti vaikeuksia. Pähkäilyn tuloksena tuli ideoineeksi kokeen/kojeen, jolla todistettiin Bohrin teoria vastakkaisista spinneistä tms. Ukko nauroi että sain tilaisuuden olla osallisena tärkeän tieteellisen teorian ratkaisussa. Ja kaikki vain siksi, etten tajunnut kvanttimekaniikkaa, enkä muuten tajua vieläkään !
Keskustelua Penrosen ja Hameroffin teorian epäonnistumisesta:
"Tyypillinen ateistin näkemys: Materialismista ei tingitä!"
Tällainen tuo mieleeni ennemminkin satanismin.
"Valoa ei muuten voi pysäyttää siksi, että sillä ei ole lepomassaa. Siis nykyisen fysiikan tietämyksen mukaan."
Väärin.
http://takkirauta.blogspot.fi/2009/03/lene-hau-ja-...
"Tällä hetkellä valo voidaan pysäyttää sekunnin tuhannesosaksi."
Jyrkkäateisteissa minua kyrpii mielikuvituksettomuus ja usko kaiken olevan jo tiedossa. Lähinnä se mielikuvituksettomuus ja jäykkyys.
Se ei tarkoita että itse uskoisin sadistisen jumalan seuraamisessa olevan mitään järkeä, saati että sellainen olisi universumin lakien mukaan edes mahdollista olla sellaisenaan olemassa.
Just päinvastoin !
Agnostikko sanoo, ettei ole varma onko jumalia.
Ateistit yleensä, ettei jumala selittäisi mitään.
Ja että:
Kosmologisessa mielessä alkuhetkistä on vain arvauksia.
Abiogeneesistä ainakin neljä koulukuntaa esittelee mallejaan.
Nimenomaan uskovat ovat vakuutuneita, tietävät, että kaiken loi jumala. Jumalan, sen enempää paratiisin jatkoille ei kannata tiedustella. Ne eivät useimmille ole käyneet edes mielessä.
Ne joille on, esim.viranpuolesta, valistavat, että sellaisia ei ihminen kykene ymmärtämään.
Paratiisi kuvaukset muistuttavat heroinistien kuvauksia hyvästä matkasta.
Minä tiedän että jahven kaltaisia sadisteja ei ole ja näen kaiken 'jumalana'. Tosin en ole siitä varma, mutta pidän sen mahdollisuuden auki ja toisaalta jos ajettelen kaiken liikeen ja muodon olevan luoja pidän sitä täysin käsittämättömänä asiana ja eräänlaisena mielikuvituksen kiihokkeena nimeän sitä kaikkea jumalaksi. joskus. Ja joskus en.
Ateisteilla ei ole mielikuvitusta kovin paljon. Sellaista 'fantastisluontoista' ainakaan.
1. Suoraan toteennäytetty Vanhakantainen teisti
2. Vahvoja näyttöjä puolesta Nykyaikainen teisti
3. Vahvaa näyttöä puolesta, silti myös näyttöä vastaan Käytännön teisti
4. Näyttöä puolesta ja vastaan yhtä paljon Agnostikko
5. Jonkin verran näyttöä puolesta Epäilijä
6. Ei mitään näyttöä puolesta Negatiivinen ateisti
7. Vahvaa näyttöä vastaan, ei mitään näyttöä puolesta Positiivinen ateisti
Siitä eikun vaikka laulua tekemään.
Siirtolapuutarha
edes kohdan 7. ateistit eivät kuvittele kaiken tiedon olevan jo olemassa.
Missä merkit mielikuvituksettomuudesta?
Fantastis....johan meni esasaariseksi !!
Narkala
Missä merkit mielikuvituksettomuudesta?
mm. siinä että tunnutte kieltävän kaiken 'henkisyyden' olemassaolon ja henkisten asioiden tarpeen. (en edelleenkään tarkoita ulkojumalia)
Ja siinä että en tiedä ensimmäistäkään ateisti taiteilijaa. (en ole ainakaan tietoinen)
Ja siinä että olette täysmaterialisteja.
Ja siinä että et ymmärrä fantasiaa
"Fantastis....johan meni esasaariseksi !!"
Ja siinä että sanotte filosofian olevan näemmä turhaa haihattelua kun kyse on mielikuvituksen käytöstä.
Sekä siinä että paavinanne on harmaapartainen vanha ukko joka on kuin.........harmaa pallo.
Olen aina tuntenut myötähäpeää, kun joku ylpeilee tietämättömyydellään: esimerkiksi sillä, että ei tiedä yhtään ateistitaiteilijaa. Voisin luetella tusinan ateistitaiteilijoita kilometrin säteellä tästä tamperelaisesta asunnosta, mutta mainitaan nyt Woody Allen.
Joo. Komediamies joka sykähdyttää : Bill Hicks. Ateisti.
Kyllä edelleen sanoisin silti että sinne agnostikko/mikälie - mielen opit suuntiin mahtuu useampi taiteilija silti. Surrealistejä jne.
Myötähäpeä vain suuresti, ei se minua närkästytä kuinkaan. Kukaan kun ei voi kaikkea tietää - eikä kai ole tarvekaan. Vai? Suuri häpeä?
Kerro vielä kuinka jokin ismi ei olekaan ismi?
Itsehän olen joskus tituleerannut itseäni vannoutuneeksi anti-abrahamistiksi lähinnä ja loput jätän kertomatta. Suurinta osaa tapaamiani ateistejä kohtaan tunnen sympatiaa, mutta en toki kaikkia.
Lopetan osaltani tämän nyt tähän ja menen kikkailemaan.
Tuohon otsikkoon muuten: Jos joku ismi ei ole ismi, niin mikä se sitten on? Musta aukko joka imee itsensä?
Heikki Typpö kirjoitti: "Tuo nyt on täyttä soopaa. Se ei ole mitenkään yhteydessä ihmisen tiedodtamisprosessiin. Ihminen tekee havaintoja aistiensa avulla ja tekee sen perusteella johtopäätöksiä. Jos nuo johtopäätökset ovat vääriä, hän ei selviä hengissä esimerkiksi liikenteessä. Tietenkin ihminen myös erehtyy. Ne hän kokee välittömästi epäonnistumisena. Sen jälkeen hän korjaa johtopäätöstään ja käyttäytyy turvallisesti liikenteessä."
Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta. Jumala todistaa itsensä ihmiselle sanansa kautta. Jumalan sanan tehtävä on osoittaa ihmiselle synti ja pelastus. Jumalan sana osoittaa ihmiselle sen että hän on syntinen joka tarvitsee Jumalan armoa pelastuakseensa pahuudesta jossa elää.
Ihminen tekee johtopäätöksiä tästä Jumalan ilmoituksesta sydämessään ja ne joilla on nöyrä sydän kuulla Jumalan sanaa nöyrtyvät pyytämään Jumalalta armoa kun tunnistavat tilanteensa.
Ne taas joilla on ylpeä sydän eivät Jumalan armoa huoli eikä Jumala siksi ilmoita itseään heille. Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille Hän on armollinen!
Joh.14:21 Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa, mutta joka minua rakastaa, häntä minun Isäni rakastaa, ja minä rakastan häntä ja ilmoitan itseni hänelle."
14:22 Juudas, ei se Iskariot, sanoi hänelle: "Herra, mistä syystä sinä aiot ilmoittaa itsesi meille etkä maailmalle?"
14:23 Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.
14:24 Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Jeesus ei ilmoita itseään maailmalle vaan opetuslapsilleen eli kristityille niille jotka nöyrtyvät kuulemaan Jumalan sanaa. Jeesus ei siis ilmoita itseään maailmalle vaan niille jotka kuulevat ja uskovat Jumalan sanan. Joka uskoo Herraan Jeesukseen niinkuin Raamattu sanoo hänen sisimmästään on juokseva elävän veden virrat. Sillä Jeesus sanoo että Isä ja Hän tulevat sen luokse asumaan jotka pitävät Jumalan sanan.
Jumala on siis se joka todistaa itsensä sille joka Hänen edessään nöyrtyy armoa pyytämään. Jos ihminen tekee väärät johtopäätökset Jumalan sanan kuultuaan (ylpeydessään torjuu Jumalan armon) ei hän selviä hengissä elämästä.
Joh.3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.
3:17 Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi.
3:18 Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.
Joh.11:25 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
11:26 Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Muhonen: "Samaa kaavaa jatkaakseni ateismi on kaikkien teismien negaatio. Se ei ole puute. Se on teistisen uskon olemattomuus. Ateismi on uskonto samalla tavalla kuin on harrastus, ettei pelaa shakkia. Shakinpelaamattomuus ei käyne harrastuksesta. (Lisäys 2.7.-12.)"
Valitettavasti vertaus ei ole looginen aiheeseen. Sillä ateisti harjoittaa uskontoa ja tekee sen juurikin epäuskonsa kautta sillä ateisti palvelee epäuskonsa kautta saatanan tahtoa joka on koko maailman epäjumala!
Ateistien epäuskossa eläminen tottelemattomuudessa synnin orjana palvellen näin saatanan tahtoa on uskonnon harjoittamista. saatana orjuuttaa ihmisiä synnin harjoittamisella joista epäusko on kaikista suurin. Epäuskossa eläminen on saatanan tahdon palvelemista ja siksi uskonnon (epäjumalanpalveluksen) harjoittamista.
harjoittaa:
1) tehdä, toteuttaa
2) harrastaa
3) edistää, kehittää, treenata
Ateisti ei tee mitään näistä, jumaluskon olemattomuus ei ole uskonnon harjoittamista. Ateisti ei usko sinun jumalaasi, joten hänen sanansa kautta et voi ateistia määritellä niin, että se voitaisiin tässä keskustelussa hyväksyä.
Esität oman määritelmäsi, minkään tasapuolisen keskustelun määritelmä se ei voi olla. Ja jollet ole valmis keskustelemaan tasapuolisesti, ei sinua tarvitse ollenkaan noteerata.
Koska jos sinun määritelmäsi ateistista pitäisi hyväksyä, pitää sinun vastaavasti hyväksyä ateistin määritelmä uskovaisista. Epäilen ettei se olisi kovin mieluisaa kuultavaa.
Ateisti ei harjoita uskontoa eikä jumaluskon puute ei ole epäuskoa. Huttusi voit viedä pyhäkouluun, siellä se voi jollekin kelvata.
Ihmiset määrittelevät kristittyjen uskon (jumaluskon) Raamatun perusteella koska kristityt uskovat siihen. Uskova määritellään siis Jumalan sanan perusteella jumaluskoiseksi.
Kun kerta uskovat määritellään jumaluskoisiksi Raamatun perusteella niin saman Raamatun perusteella ateisti harjoittaa uskontoa epäuskonsa kautta koska palvelee epäuskollaan saatanan tahtoa.
Jos Raamattu on se mikä tekee kristitystä jumaluskoisen niin se on silloin myös samalla logiikalla se mikä tekee ateistista epäjumalanpalvojan.
Jumala osoittaa sanansa kautta sen mitä me olemme vaikka emme edes uskoisi Häneen.
Ei ateismia voi määritellä Raamatun kautta, se on naurettavaa! Maailmassa on monia monia eri uskontoja eikä jokaisen ihmisen uskoa määritellä Raamatulla, miksi siis ateismi määriteltäisiin sen kautta? Ateismi ei ole kristinuskonvastaisuutta, se ei ole raamatunvastaisuutta, se ei ole minkään uskonnon vastaista. Ateisti ei vain kykene syystä tai toisesta uskomaan jumalten olemassaoloon, piste.
Itse en vain kykene näkemään sijaa jumalille maailmankaikkeudessa. En tarvitse sanaa jumala elämässäni. Minä tiedän että maailmankaikkeus on olemassa ja täällä pätevät tietyt säännönmukaisuudet joita pyrin fysiikan kautta ymmärtämään. En ole koskaan tuntenut tarvetta jumalalle, en edes lapsena vaikka kristillistä opetusta sainkin. Minun kokemani maailma on joukko tapahtumia jotka seuraavat toisiaan, syy ja seuraus, kausaliteetti. Tarvitsenko tilanteessa sanaa jumala kuvaamaan jotakin? Jokaiselle asialle on olemassa oma sanansa joka usein kuvaa asiaa paremmin kuin jumala.
Tekeekö se, että en ymmärrä sanan jumala merkitystä tai siten näe tarvetta jumalalle, minusta sinun silmissäsi huonomman ihmisen ja syntisen? Jos tekee en voi kun todeta etten halua olla uskosi kanssa missään tekemisissä enää ikinä.
'ihmiset' eivät määrittele kristittyjä "Jumalan sanan perusteella" vaan sen perusteella, että kristityt uskovat raamatun olevan jumalan sanaa.
Uskovan määrittely raamatun oppien seuraamisen perusteella ei tarkoita sen sisällön hyväksymistä. Sisältöä ei siis voi käyttää ateistin määrittelemiseen.
Ateisti määritellään jumaluskon olemattomuudella. Jos jumaluskoa ei ole, raamatun sisällöllä ei ole mitään auktoriteettia määritellä mitään, saati sitten ateistia.
Voit tykönäsi pitää ateisteja epäuskon harjoittajina ja voit käyttää määritelmääsi muiden samoin uskovien keskuudessa. Täällä se ei kelpaa, sillä se tarkoittaa että nostat itsesi muiden keskustelijoiden yläpuolelle.
Jos sinä vaadit saada määritellä ateistin, pitää ateistin saada määritellä sinut. Se kuuluu kutakuinkin näin: "teisti on satukirjaan ja harhoihin uskova mielipuoli".
Ei kuulostanut oikealta sinun korvaasi? Hyvä. Sen oli tarkoitus osoittaa kuinka paikkansapitämätön sinun määritelmäsi ateistista on muiden kuin sinun tavallasi uskovien mielestä.
Tietysti ihmiset määrittelevät kristityt Jumalan sanan perusteella sillä Jumalan sana tekee ihmisestä kristityn (jumaluskoisen). Se uskooko ihminen Raamattuun ei vaikuta siihen että Raamattu on se joka määrittää kristityn ja myöskin ateistin.
Ateistin määritteleminen Raamatun perusteella ei tarkoita sen sisällön hyväksymistä vaan juurikin ateistin epäusko koskien Raamatun sisältöä tekee ateistista epäjumalanpalvelijan.
Ateistilla on epäusko koskien Jumalaa. Ateistit tietävät Jumalan ja puhuvat siitä mutta heidän suhteensa koskien Jumalaa on epäusko. Tämä epäusko saa monesti myös todella kiihkeitä ilmenemismuotoja kun ateistit kiihkossa koittavat kieltää Jumalan olemassaoloa.
Ateisti elää epäuskossa ja palvelee niin epäjumalaa saatanaa ja hänen tahtoaan.
Se että ateistit elävät epäuskossa on uskon vastakohta samoiten kun paha on hyvän vastakohta ja totuus = Jumala määrittää kummatkin riippumatta siitä uskooko ihminen totuuteen. Se että minun määritelmäni ei kelpaa sinulle ei haittaa sillä tiedän sen että ateisti ei voi uskoa Raamatun totuutta koska elää epäuskossa palvellen epäjumalaa.
Kun Raamatun todistus kelpaa ateistille niin silloin ateisti tekee parannuksen ja tulee uskoon. Näitä ihmisiä on maailma pullollaan allekirjoittanut mukaanlukien. Usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta!
Sinun antamasi ateistin määritelmä minusta on täysin totta sillä juuri noinhan epäuskossa elävä koskien Raamatun totuutta ajattelee ja siksi hän onkin Raamatun määritelmän mukaan epäuskossa elävä epäjumalanpalvelija.
Eli sinun antama ateistin määritelmä uskovasta vahvistaa Raamatun määritelmän ateistista. Tämä siksi että Jumalan sana on totuus ja se myöskin paljastaa totuuden ihmisestä riippumatta siitä uskooko ihminen Raamattuun Jumalan sanana.
Hebr.4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
4:13 eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Tuohon kehäpäätelmähirviöön ei kannata enää yrittää hammastaan iskeä. Mikael pakenee argumenteissaan semantiikan hämärään väittäessään, että raamattu eli hänen kaltaistensa mielestä jumalan sana on kaikkeuden totuus, vaikka kukaan ei sitä uskoisikaan. Tuo väite on ilman todistelua pelkästään väittäjän uskon varassa, ja mahdoton falsifioida. Väitteeseen voitaisiin 'jumala' sanan kohdalle asettaa mikä vain öhkömönkiäinen, ja lausahdus toimisi aivan yhtä huonosti.
Kaikkeudessa todennäköisesti vallitsee kyllä tietty 'totuus', vaikkei sitä kukaan olisikaan tietämässä. Tällä ymmäryksellä on rationaalistakin merkitystä, mutta sen käyttäminen oman uskon puolusteluun kertoo vain siitä että asialliset argumentit on kulutettu loppuun. Joka tapauksessa, ratonalistisesta näkökulmasta katsoen tuolla 'totuudella' ei näytä olevan raamatun jumalan kanssa yhtään mitään tekemistä.
Mikael, jos kaikkeudessa vallitsee jokin 'normaaleja' versioitaan korkeampi moraali, järki tai totuus, joita ihminen ei voi ymmärtää, niin ne ovat silloin merkityksettömiä. Ihmisen olisi vastuutonta noudattaa niitä vain uskon perusteella, ja 'jumalan' kaltaiselta olennolta olisi kerrassaan kummallista odottaa järkevän olion niin tekevänkään. Jos niitä toivotaan noudatettavan, ne on tehtävä ymmärrettäviksi, jottei niitä tarvitse uskon varassa noudattaa, vaan tietäen mitä tekee ja miksi.
Joh.7:16 Jeesus vastasi heille ja sanoi: "Minun oppini ei ole minun, vaan hänen, joka on minut lähettänyt.
7:17 Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani.
Hebr.11:1 Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
11:2 Sillä sen kautta saivat vanhat todistuksen.
11:3 Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä.
11:4 Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ja uskon kautta hän sai todistuksen, että hän oli vanhurskas, kun Jumala antoi todistuksen hänen uhrilahjoistaan; ja uskonsa kautta hän vielä kuoltuaankin puhuu.
11:5 Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois." Sillä ennen poisottamistaan hän oli saanut todistuksen, että hän oli otollinen Jumalalle.
11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
11:7 Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ja uskonsa kautta hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee.
11:8 Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.
11:9 Uskon kautta hän eli muukalaisena lupauksen maassa niinkuin vieraassa maassa, asuen teltoissa Iisakin ja Jaakobin kanssa, jotka olivat saman lupauksen perillisiä;
11:10 sillä hän odotti sitä kaupunkia, jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.
11:11 Uskon kautta sai Saarakin voimaa suvun perustamiseen, vieläpä yli-ikäisenä, koska hän piti luotettavana sen, joka oli antanut lupauksen.
11:12 Sentähden syntyikin yhdestä miehestä, vieläpä kuolettuneesta, niin suuri paljous, kuin on tähtiä taivaalla ja kuin meren rannalla hiekkaa, epälukuisesti.
11:13 Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä.
11:14 Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata.
11:15 Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin;
11:16 mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin.
11:17 Uskon kautta uhrasi Aabraham, koetukselle pantuna, Iisakin, uhrasi ainoan poikansa, hän, joka oli lupaukset vastaanottanut
11:18 ja jolle oli sanottu: "Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläisen",
11:19 sillä hän päätti, että Jumala on voimallinen kuolleistakin herättämään; ja sen vertauskuvana hän saikin hänet takaisin.
11:20 Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin.
11:21 Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten.
11:22 Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa.
11:23 Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.
11:24 Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
11:25 Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
11:26 katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
11:27 Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
11:28 Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin.
11:29 Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.
11:30 Uskon kautta kaatuivat Jerikon muurit, sittenkuin niiden ympäri oli kuljettu seitsemän päivää.
11:31 Uskon kautta pelastui portto Raahab joutumasta perikatoon yhdessä uppiniskaisten kanssa, kun oli, rauha mielessään, ottanut vakoojat luoksensa.
11:32 Ja mitä minä vielä sanoisin? Sillä minulta loppuisi aika, jos kertoisin Gideonista, Baarakista, Simsonista, Jeftasta, Daavidista ja Samuelista ja profeetoista,
11:33 jotka uskon kautta kukistivat valtakuntia, pitivät vanhurskautta voimassa, saivat kokea lupauksien toteutumista, tukkivat jalopeurain kidat,
11:34 sammuttivat tulen voiman, pääsivät miekanteriä pakoon, voimistuivat heikkoudesta, tulivat väkeviksi sodassa, ajoivat pakoon muukalaisten sotajoukot.
11:35 On ollut vaimoja, jotka ylösnousemuksen kautta ovat saaneet kuolleensa takaisin. Toiset ovat antaneet kiduttaa itseään eivätkä ole ottaneet vastaan vapautusta, että saisivat paremman ylösnousemuksen;
11:36 toiset taas ovat saaneet kokea pilkkaa ja ruoskimista, vieläpä kahleita ja vankeutta;
11:37 heitä on kivitetty, kiusattu, rikki sahattu, miekalla surmattu; he ovat kierrelleet ympäri lampaannahoissa ja vuohennahoissa, puutteenalaisina, ahdistettuina, pahoinpideltyinä -
11:38 he, jotka olivat liian hyviä tälle maailmalle -; he ovat harhailleet erämaissa ja vuorilla ja luolissa ja maakuopissa.
11:39 Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu;
11:40 sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
Ja näin seuraava merkki siitä että asia loppui - lainailu täysin vailla omaa tekstiä.
"A wise man speaks because he has something to say; a fool because he has to say something." - Platon(ehkä)
"Tietysti ihmiset määrittelevät kristityt Jumalan sanan perusteella sillä Jumalan sana tekee ihmisestä kristityn (jumaluskoisen)."
Ei. Vain uskova määrittelee asioita jumalan sanan perusteella. Muut määrittelevät kristityn raamattuun uskomisen perusteella.
"Se että ateistit elävät epäuskossa on uskon vastakohta"
Ei. Uskon vastakohta on uskosta kieltäytyminen(ja uskon vastustaminen), antiteismi. Ateismi on uskon olemassaolemattomuutta.
Mutta jätetään tähän, kuten sanoin, ei sinua tässä keskustelussa tarvitse noteerata koska ylennät itsesi.
Vain uskova määrittelee asioita jumalan sanan perusteella. Muut määrittelevät kristityn raamattuun uskomisen perusteella = muut määrittelevät kristityn Raamatun perusteella.
Kristitty määritellään Raamattuun uskomisen perusteella ja ateisti epäuskosta Raamatun ilmoitukseen. Ateistilla on jokin tietämys Jumalasta sillä jos ei olisi niin hän ei voisi edes keskustella aiheesta. Ateistin suhde Jumalaan ja Jumalan sanaan on epäusko.
Esimerkiksi sinä olet lukenut Raamattua samoin kuin minä. Olet siis kuullut Jumalan sanaa ja sinulla on sitä kautta yhteys Jumalan ilmoitukseen. Sinä et epäuskossasi usko tätä Jumalan ilmoitusta itsestään kun taas kristitty uskoo sen.
Toisinsanoen sinä epäuskossasi kieltäydyt tarvitsemasta Jumalan armoa sillä ne joilla on kova ja ylpeä sydän eivät huomaa olevansa syntisiä jotka tarvitsevat Jumalan armoa pelastuakseensa pahuudesta jossa elävät.
Uskon olemassaolemattomuus Jumalaan on epäuskoa Jumalaan. Epäusko Jumalaan on taas epäjumalanpalvelusta sillä epäuskon kautta palvellaan saatanan tahtoa joka on tämän maailman epäjumala. En suinkaan ylennä itseäni sillä minä itse en ole mitään eikä ihminen voi antaa uskoa kenellekkään.
Itseasiassa ateisti joka kuulee sanan mutta ei ota sitä vastaan ylentää itsensä "synnittömäksi" joka ei tarvitse Jumalan armoa ja apua koska on itsessään niin hyvä ja synnitön.
Ateistien ja Jumalan kieltäjien vihollinen joka heidät pitää epäuskossa on heidän omassa lihassa oleva ylpeys. Ylpeä ihminen ei halua olla syyllinen syntiin ja ei siksi sitä voi tunnustaa ja ylpeä ihminen ei tarvitse Jumalan apua mihinkään koska pitää itseään niin hyvänä ettei häntä tarvitse pelastaa mistään.
Psalmi.12:6 "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee."
Usko on Jumalan lahja ja teko joka annetaan niille jotka sitä ikävöitsevät ja kaipaavat nöyrällä sydämellä. Jumala on ylpeitä vastaan mutta nöyrille Hän on armollinen.
Sanoin etten enää keskustele sinun kanssasi, mutta sanotaan nyt vielä tämän verran:
Minä en ole ateisti.
Tunnut elävän täysin omassa todellisuudessasi, jossa päätät ajattelun pohjatkin muiden puolesta. Olet yksin. Muut ihmiset ovat käytännössä sinulle vain virtuaalista ympäristön täytettä. Et joko kykene edes mieltämään tai suostu käyttämään yhteistä määritelmää keskustelun pohjana, vaan vain omaasi, joka on huikean poikkeava yleisestä neutraalista määritelmästä.
Kristitty: kristinuskoa tunnustava henkilö (kristittyjen kesken riitely siitä kuka on oikea kristitty ei kuulu yleiseen määritelmään)
Ateisti: ei usko jumaliin (yksittäisen ateistin muut uskomukset eivät sisälly ateismin käsitteeseen)
Tulkitset ateistin uskon puutteen jumalaan, saatanaan, syntiin, ja pelastuksen tarpeeseen johtuvan ylpeydestä. Itseäni voinee kutsua ateistiksi, ja minusta kyllä aivan täydellä rehellisyydellä tuntuu, että uskonpuutteeni noihin johtuu siitä, että pidän niitä järjettöminä ja siten epäuskottavina käsitteinä alun alkaen. Tosin sanoen hyljeksin niitä koska hyljeksin typeryyttä.
Ylpeyttä pidän haitallisena tunteena, jota yritän itsessäni tunnistaa ja välttää. Varttuneempana se onnistuu pikkuhiljaa paremmin kuin nuorempana.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 226 kommenttia