Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Vaarallisille rikollisille rajoitetut kansalaisoikeudet

  • Rojaltivapaa kuvitus, copyright-merkintä kuvassa.
    Rojaltivapaa kuvitus, copyright-merkintä kuvassa.

Luulen jo tässä vaiheessa tietäväni, millaiset fasismisyytökset kirjoitukseni saa aikaan, mutta koska en ole muutenkaan mukavan miehen maineessa niin antaapa mennä. Kuten joku on saattanut aiemmistakin kirjoituksistani havaita, kannatan sopivan voimakasta oikeusvaltiota, jossa valtiovallan pääasiallinen tehtävä on huolehtia siitä, että Suomi on mahdollisimman turvallinen ja oikeudenmukainen paikka sen kunniallisille kansalaisille.

Joku saattaa toden totta ajatella otsikosta ja vahvan oikeusvaltion konseptista natsimeininkiä ja ties mitä orwellilaista dystopiaa, mutta kellään, joka noudattaa lakia ja kunnioittaa yleistä järjestystä, ei ole ihanneyhteiskunnassani mitään syytä huoleen. Myöskään parkkisakosta ei päädy nahkurin orsille, eikä päin punaisia kävelystä (tai itse asiassa yhtään mistään) saa niskalaukausta.

Huoli poliisin toimintaedellytyksistä saattaa olla tulevaisuudessa yhä aiheellisempi, sillä Suomessakin on havaittu järjestäytynyttä rikollisuutta, osittain kiitos vapaan liikkuvuuden. Tämä yhdistettynä sisäasiainministeriön valmistelemaan poliisivoimien rakenneuudistukseen, ml. liikkuvan poliisin lakkauttaminen, valmistumisensa jälkeen kortistoon päätyviin konstaapeleihin ja kiven alla oleviin resursseihin sekä määrärahoihin ei hyvää lupaa.

Katson, että tällä hetkellä valtiovalta, kuten ministeri Päivi Räsäsen kipparoima sisäasiainministeriö, aliarvioi kansalaisten turvattomuudentunteen, eikä reagoi tilanteeseen.

Ehdotin noin pari vuotta sitten Suomeenkin vapaaehtoisia kodinturvajoukkoja ja idea on ollut muistaakseni kuluneenakin vuonna esillä. Ykkösprioriteettina tulisi tietenkin olla myös jatkossa koulutettujen poliisien kehysmäärärahojen, työllistymisen ja täten toiminnan turvaaminen, koska "vallan ottaminen omiin käsiin" saattaa eskaloitua ylilyönteihin, mikäli vapaaehtoisjoukoilla ei ole järjestyksenvalvojakorttia kummempaa perehtymistä tehtäviin, mutta sitäkin enemmän intoa päästä käyttämään tarpeettomia voimakeinoja esimerkiksi rasistisen motiivin vuoksi.

Mahdollisista ongelmakohdista huolimatta tätäkään vaihtoehtoa ei kannata täysin poissulkea, mikäli rikollisuus uhkaa jossain vaiheessa karata käsistä ja poliisivoimat pysyvät jatkossakin aliresurssoituina. Kehotan lukemaan ylle linkittämäni kirjoituksen, vaikkakin se on jo melko vanha. Se sisältää nimittäin myös perusteluita ja jonkunlaista taustatutkimusta kodinturvajoukkojen mahdollisuudesta.

Sen lisäksi, kuten jo toisessa kappaleessa ja eräässä huomattavasti tuoreemmassa kirjoituksessani, Rikokselta ja rangaistukselta on mahdollista välttyä, kirjoitin, on kaidalla polulla pysyminen verrattain yksinkertaista, sillä kukaan/mikään ei tähtää sekä laukaise asetta kenenkään puolesta, tai pistä ajamaan humalassa jalankulkijan päälle.

Oikeuslaitoksemme osoittautuu kuitenkin "tuomioinensa" tavan takaa silkaksi vitsiksi, eikä avovankiloista alinomaa karkaileviin murhaajiin sekä väkivaltarikollisiin tai ehdollisilla tuomioilla ja muutamalla päiväsakolla teostaan/teoistaan selviäviin raiskaajiin halutakaan saada tolkkua. Poliittinen tahto on olematon, vaikka kansa ilmaisee säännöllisin väliajoin pettymyksensä ja suoranaisen järkytyksensä vallitsevaa asiaintilaa kohtaan.

Annettavasta paineesta huolimatta olen melko varma siitä, etteivät suomalaiset kykene hahmottamaan ja tästä johdettuna arvostamaan nykyistä kovempien vankeusrangaistusten pelotevaikutusta siksi, että meillä on lähes aina ollut kansainvälisesti vertailtuna perin löyhä rangaistuslainsäädäntö, mutta sitäkin innovatiivisempi kriminaalihuoltojärjestelmä.

Lienee sanomattakin selvää, että kannatan voimakkaasti kansanedustaja Arja Juvosen (ps.) liikkeelle laittamaa ja ilahduttavan paljon edustajia muistakin puolueista taakseen saanutta aloitetta, jonka mukaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulisi antaa poikkeuksetta ehdotonta vankeutta. Iltapäivälehtien gallupit ovat referenssimateriaalina aina vähän niin ja näin, mutta aloitetta tukee kokonaista 97% n. 21 200 vastaajasta (tilanne 2.5.-13).

Tämä olisi askel kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, ts. rikoslainsäädäntöä, joka vastaisi huomattavasti nykyistä paremmin kansan yleistä oikeustajua. Tällä hetkellä tilanne kun on se, että väkivaltaisesti raiskatun alaikäisen kokemuksella saattaa olla puolen vuoden ehdottoman "vankeus"rangaistuksen ja muutaman tuhannen euron suuruinen hintalappu. Tämä on silkkaa keskisormen heiluttelua uhreille ja heidän omaisilleen.

Siirrynkin vasta näin lopuksi otsikossa esittämääni ajatukseen, jonka mukaisesti törkeisiin väkivalta-, seksuaali-, huumausaine- ja henkirikoksiin syyllistyneiltä, järjestäytyneeseen rikollisuuteen aktiivisesti osallistuvilta ja ennen kaikkea em. rikosnimikkeiden osalta rikoksenuusijoilta tulisi evätä vähintään määräajaksi ja joissain tapauksissa pysyvästi osa kansalaisoikeuksista, kuten tietyt sosiaalietuudet, esimerkiksi lapsilisät, kotihoidontuki ja työmatkakorvaus- sekä verovähennysoikeus.

Rikoksenuusijoilta tulee evätä valituslupa esimerkiksi käräjäoikeuden päätökseen ja korkeimmille oikeusasteille ilman erillistä mietintöä. Näin myös siinä tapauksessa, vaikka olisi itse rikoksessa asianomistajana. Tämän tarkoitus on tehostaa oikeusistuinten toimintaa, saada aikaan jämäköitä tuomioita ja säästää niiden resursseja turhanpäiväisiltä kitisijöiltä. En tiedä, vaikka näin olisi jo nyt, mutta myös oikeustoimikelpoisuus tulisi evätä moninkertaiselta rikolliselta.

Peruslähtökohtana on se, että mikäli osoittaa täydellistä piittaamattomuutta toisen ihmisen fyysistä koskemattomuutta, seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai omistusoikeutta kohtaan, ja suorastaan halveksuu näitä arvoja, ei tule itsekään saada nauttia niistä. Maksukyvyttömien raskaan sarjan rikollisten oikeudenkäyntikulut ja muut vahingonkorvaukset sekä ylläpito lankeavat muutoinkin lakia ja kanssaihmisiään kunnioittavien veronmaksajien harteille.

Mieleeni palaa aina näitä asioita miettiessäni yksi Suomen ja Ruotsin yhteisen rikoshistorian "merkkihenkilöistä", kolmoismurhaaja ja myöhemmin moninkertainen vankikarkuri Nikita Fouganthine (ent. Juha Valjakkala), joka anoi (tuloksetta) tasavallan presidentiltä armahdusta murhatuomioonsa ja vieläpä useaan otteeseen, vaikka oli siis rikkonut lakia monella tavalla jo vankeusaikanaankin.

Oikeus anoa armahdusta tai pääsyä ehdonalaiseen tulisi ehdottomasti evätä kaverilta, joka on karkaillut yhtenään (päästyään avovankilaan tai työsiirtolaan, jotka eivät missään nimessä ole oikeita paikkoja säilyttää hänenkaltaistaan) ja syyllistyi moneen muuhunkin rikosnimikkeeseen, joiden tulisi pikemminkin pidentää kesken ollutta vankeustuomiota vuosikaupalla, tai muuntaa se elinkautiseksi sanan kirjaimellisessa merkityksessä.

Fouganthine on kieltämättä varsin uniikki tapaus, mutta oivallinen esimerkki osoittamaan vankeinhoitolaitoksemme ja oikeusjärjestelmämme kuvottava hyväuskoisuus, ja kerta toisensa jälkeen ällikällä lyövä kyvyttömyys laatia oikea tulkinta rikoksenuusijan perusteellisesta yhteiskuntakelvottomuudesta. Kriminaalihuollolle on annettava oikeus tunnustaa epäonnistuneensa, ts. se, ettei joistakin vain ole elämään sopuisasti muiden kanssa.

Nykymeiningillä kunnialliset veronmaksajat, joiden turvallisuuden takaamisen tulisi olla koko oikeusjärjestelmän ja lainsäädännön ehdoton peruslähtökohta, ovat seuraavaksi joko maksumiehiä, uhreja tai todennäköisimmin molempia.

"Sinäkö olet oikea henkilö määrittelemään itse kunkin vaarallisuuden ja sen, mitä oikeuksia häneltä tulisi karsia?" kuulen jo jonkun kysyvän. Rikollinen hoitaa määrittelyn aivan itse omien tekojensa kautta. "Yhteiskunta ei saa alentua samalle tasolle murhaajan kanssa," on puolestaan yksi kestoargumentti kovempia rangaistuksia vastaan.

Yhteiskunta-nimisen abstraktion rooli ei ole toimia laupeuden enkelinä, joka kääntää toisen poskensa tai painaa villaisella vaan estää vaarallisia ihmisiä pääsemästä viattomien kimppuun, mikäli tällainen riski on ilmeinen ja parhaassa tapauksessa jo useampaan kertaan todettu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Henri Ilmonen

Suomessa on 3500 vankia, niistä ongelmallisia 30.

Perverssiä, että Perussuomalaisten nuorten hallituksen jäsen on käyttänyt vappupäivänsä moisen blogauksen laatimiseen kiinnittääkseen huomiota näinkin laajaan yhteiskunnalliseen epäkohtaan...

Nuorisotyöttömyys... ei mittään...?
Nuorisotakuu...toimiiko...? Ei kiinnosta...?

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Mihin perustat tuon luvun ja sen, ettei kukaan niistä 3470 vangista, joista osa on ensikertalaisia, varmasti syyllisty uuteen rikokseen?

Lisäksi en ole perusnuorten hallituksen jäsen, ainoastaan Keski-Suomen paikallisjärjestön.

Lisäksi nyt ei ole vappupäivä, se oli tietääkseni eilen.

Entä indikoiko se, että kirjoittaa mistä tahansa muusta kuin nuorisotyöttömyydestä ja nuorisotakuusta siitä, etteivät nämä aiheet kiinnosta? Noistakin asioista kun olen kirjoittanut lukuisia kertoja.

http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/asias...

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

"Rikoksenuusijoilta tulee evätä valituslupa esimerkiksi käräjäoikeuden päätökseen ja korkeimmille oikeusasteille ilman erillistä mietintöä."

Eli jos kritisoit ihanneyhteiskuntasi hallituksesta, sinut tuomitaan agitaatiosta. Käräjäoikeus tuomitsee sinut uudelleen agitaatiosta vailla kunnollista näyttöä, valituslupa evätään?

Poliisivaltio on valtio, jossa määritelmänsä mukaisesti lait eivät valvo viranomaistoimintaa. Eli tarkoittaa tilannetta jossa lain täytäntöönpanovalta ja lainsäädäntövalta sekoittuvat, ja viranomaiset saavat tehdä mitä ikinä lystäävät. Ei kovin ihailtava tilanne.

Rikolliset on laitettava kuriin, mutta yksi asia mistä ei saa poiketa on perustuslaki. Vallan kolmijako-oppi on keskeinen käsite Suomen perustuslaissa, joten poliisivaltio itsessään vaatisi perustuslain romuttamista.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Tässä tapauksessa myönnän, ettei poliisivaltion määritelmä ollut minulle niin tuttu kuin termin käyttö olisi edellyttänyt. En tosin esittänyt, että viranomaiset saisivat jatkossa harrastaa aivan posketonta mielivaltaa ja agitaation sijaan mainitsin esimerkkirikoksista huomattavasti vakavampia tapauksia. Mistään mittavasta perustuslaillisesta uudistuksesta, kuten vallan kolmijako-opista luopumisesta, ei siis olisi kysymys.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Toivon mukaan et siis käytä jatkossa tuota termiä, koska termille "poliisivaltio" on ihan oikea määritelmä.

Merriam-Websterin mukaan täysimittainen määritelmä kuuluu näin: Poliisivaltio on poliittinen entiteetti, jossa hallitus avoimen vallankäytön sijasta harjoittaa mielivaltaista vallankäyttöä ja tukahduttavaa kontrollia poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta elämästä, yleensä lain ulkopuolella olevan viranomaiskoneiston (ja etenkin salaisen poliisin) voimin.

"Police state: a political unit characterized by repressive governmental control of political, economic, and social life usually by an arbitrary exercise of power by police and especially secret police in place of regular operation of administrative and judicial organs of the government according to publicly known legal procedures."

Esimerkkeinä nyt voisin mainita DDR:n, Neuvostoliiton, Pohjois-Korean ja Natsi-Saksan. Tuohon tuskin kukaan haluaa mennä, mutta aina jos joku sanoo kannattavansa poliisivaltiota, alan nostelemaan kulmakarvojani.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen Vastaus kommenttiin #5

Itse asiassa tämä asia ja kardinaalimokani jäi vaivaamaan minua siinä määrin, että korjasin itse kirjoitukseen poliisivaltion sijaan oikeusvaltion, joka vastaa toki paremmin omia ihanteitani - ikään kuin Suomi v. 2.0, jossa kansalaisten oikeusturvasta pidetään vielä parempaa huolta.

Olen kiitollinen juuri tämänkaltaisesta ja tarkkaavaisesta lukijapalautteesta, jonka johdosta a) sivistyy itsekin ja b) saa korjattua mahdolliset ajatus- ja, kuten tässä tapauksessa, asiavirheet.

Täten: tuhannet kiitokset, herra Remes!

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes Vastaus kommenttiin #6

Ole hyvä, hieno asia että Uudessa Suomessa on vielä blogisteja jotka arvostavat pedanttisuutta. Kiitos itsellesi siitä että noteerasit lukijapalautteeni. :-)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Miksei säädettäisi kuolemantuomiota murhasta?

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Olen (varmasti monen muun tavoin) miettinyt kuolemanrangaistusta useampaan otteeseen ja joissain vanhimmista kirjoituksistani kenties varovaisesti puoltanutkin sitä, mutta sittemmin tullut sellaiseen lopputulokseen, ettei se ole hyvä rangaistusmetodi. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä tuomittu pääsee siinä liian helpolla.

Toisaalta en taas pidä siitä ajatuksesta, jota kuolemanrangaistuksen vastustajat käyttävät, että valtio toimii näissä tapauksissa murhaajana ja - kuten kirjoituksessanikin totesin - alentuu murhaajan kanssa yhtä alhaiselle tasolle.

Ei valtiota tai oikeusistuinta voi pitää yksilön veroisena objektina, vaikka koostuukin toisista ihmisistä, jotka tuomion langettavat. Tehtävänä on paitsi antaa rangaistus rikollisesta toiminnasta, myös estää parhaan mukaan kohdehenkilöä aiheuttamasta lisää harmia sivullisille.

Käyttäjän JuhoRimpelinen kuva
Juho Rimpeläinen

Niin, ja tulee myös ottaa huomioon että AINA on se mahdollisuus että epäilty tuomitaan syyttömänä. DNA-testitkään eivät ole täysin vedenpitäviä. Mitä sitten tapahtuu jos joku on tapettu syyttömänä? Kuolemantuomio ei mielestäni kuulu oikeusvaltioon.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #10

Mielestäni oikeusvaltio ilman kuolemantuomiota on mahdoton!

Henri Ilmonen Vastaus kommenttiin #11

Ja mistähän rikoksesta kuolemaan pitäisi tuomita? Turhasta murhasta, sarkasmista, homoudesta, valtiopetoksesta...?

Käyttäjän Yhteiskuntajutustelija kuva
Janne Koski Vastaus kommenttiin #13

Joukkomurha ja lapsiin kohdistuvat seksirikokset. Niistä pitäisi tuomita kuolemaan. Ei muusta.

Anders Breivik etunenässä ansaitsisi köyden kaulaan tai syanidia suoneen.

Myös lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on jotain todella anteeksiantamatonta. Jos minä olisin lapsena joutunut seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi tai jos joku tuttavani lapsi olisi joutunut kokemaan kyseisen karmeuden niin olisin ilman muuta iloinen ja helpottunut jos joku tappaisi kyseisen pedofiilin, oli se sitten valtio tai joku siviili.

Jos Jammu-setä olisi hirtetty jo 1990-luvun alussa, valtio olisi säästänyt rahaa.

Joukkomurhaajien ja pedofiilien kuolemantuomiota puolustan ensisijaisesti rahan takia.

Ja jos Breivikiä ei saa teloittaa eikä lapsiinsekaantujia hirttää, niin sitten ei myöskään vesikauhuista koiraa saa lopettaa vaan se on suljettava häkkiin kunnes kuolee omia aikojaan.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen Vastaus kommenttiin #14

"Ja jos Breivikiä ei saa teloittaa eikä lapsiinsekaantujia hirttää, niin sitten ei myöskään vesikauhuista koiraa saa lopettaa vaan se on suljettava häkkiin kunnes kuolee omia aikojaan."

Tämä oli kieltämättä ihan hauska argumentti. Parempi vertaus olisi kuitenkin ehkä vesikauhuinen koira, JOKA on tehnyt pois tolaltaan mennessä vahinkoa, kuten raadellut jonkun itseään pienemmän elukan tai ihmislapsen.

Pekka Salo

Minä vastustan kuolemantuomiota ehdottomasti. Syy on ehkäpä hyvin yksinkertainen. Kuolemantuomion saa myös joskus syytön.

Entisen oikeusministeri Tuija Braxin(vihr) aikaansaannokset ja aloitteet olisi hyvä esittää kaikki. Hänhän oli suorastaan fantsu.

Petrik Halinen

Pahoittelen kommenttia, mutta toiseen blogiisi viitaten olet mielestäni fasisti. Kannatat sellaista dystooppista yhteiskuntaa, jota vastaan Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuskin - eittämättä mielestäsi selkeän rikollisesti - luettiin. Tarkoituksesi olisi poistaa kaikilta keskushallinnon kanssa eri mieltä olevilta mahdollisuudet oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä myöskin joukon perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Niissä maissa, jossa näin toimitaan, yhteiskunta on tavallisesti hyvin kärjistynyt, ja ihmishengen arvo on puolin toisin matala. Juuri tällaiset yhteiskunnat nostavat tarpeen vastavoimille.

Autoritarismin kannattajat lukeutuvat mielestäni samaan ryhmään kuin uskonnolliset ihmiset. Heiltä puuttuu kyky tarkastella asioita kokonaisuutena, abstraktisti ja objektiivisesti. Tunnistan autoritariseista itseni nuorena, jolloin näin vain yhden puolen asioista. Asioilla on aina monia lähtökohtia ja monia seurauksia, ja niiden kartoittaminen vaatii vaivaa ja perehtymistä, mutta se ei ole mahdotonta. Tuntuu, että vain älykkäimmät ihmiset kykenevät kartoittamaan näitä syy-seuraussuhteita niin pitkälle, että he kykenevät antamaan objektiivisia lausuntoja. Myös moniportainen oikeusjärjestelmä - jonka haluat evätä - perustuu tähän: mitä korkeammalle asiaa viedään, sitä sekkaperäisemmin se tutkitaan, ja sitä varmemmin tuomio perustuu tosiasioihin. Käräjäoikeuksissa on yleensä lautamieskokoonpano - eli kolme maallikkotuomaria yhden ammattituomarin rinnalla - ja se myös näkyy päätöksissä. Perussuomalaiset ratsastavat yksinkertaisella ajattelulla, ja jos se pääsisi valloilleen, koko yhteiskunta muuttuisi samanlaiseksi. Tehtäköön selväksi, että inhoan suurinta osaa muitakin puolueita ja lopuistakaan en välittäisi, mutta vaakakupissa persujen absoluuttiset lausunnot kääntävät kannatuksen toisaalle.

Absoluuttiset ihmiset hakevat absoluuttisia ratkaisuja. Niitä ei valitettavasti ole. Edes fysiikan lait eivät ole absoluuttisia.

Toimituksen poiminnat