Risikko haluaa luoda Suomeen orjatyövoimaa

Suomen itsenäisen tasavallan sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) haluaisi muuttaa maamme sosiaaliturvajärjestelmän osallistavaksi, ts. sellaiseksi, jossa tuen vastaanottaja sananmukaisesti osallistuu yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen esimerkiksi palkattomien työpajojen merkeissä. Aivan kuin asiat eivät olisi näin sairaasti jo nytkin. Ilkan artikkelissa Risikko esittää ylimalkaisesti, että ”kunnat, yritykset ja erilaiset työpajat voisivat olla mahdollisia paikkoja, joissa työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö pystyisi antamaan työpanoksensa.”

Sitä, miksi tämä samainen työikäinen sosiaaliturvaa saava henkilö ei anna osaamistaan vastaavaa työpanosta ihan ”normaalin” palkkatyön merkeissä – esimerkiksi juuri siinä samassa yrityksessä ja sen työpajassa, jossa hän saisi Risikon puolesta paiskia hommia palkatta -, saa jokainen tykönään miettiä.

Olen tietenkin aina ollut periaatteessa samaa mieltä ja kaivannut sosiaaliturvajärjestelmän muuttamista vähemmän passivoivaksi. Huoleni on koskenut erityisesti niitä maahanmuuttajaryhmiä, joilla ei ole maahan tullessaan riittävää (tai oikeastaan minkäänlaista) kompetenssia osallistua ”normaaliin” työnhakuun, ja joille liian avokätinen sosiaaliturva on työnhakua ajatellen passivoiva vaihtoehto ja sananmukaisesti kannustinloukku.

Tämä koskee kuitenkin aivan yhtä lailla myös monia kantasuomalaisia pitkäaikaistyöttömiä, joiden kohtaloa Risikko on tohkeissaan muovaamassa uuteen uskoon.

Risikon ajatuksissa tökkii vastaan puhtaasti se, että hän esittää erilaisia tempputyöllistämismekanismeja paitsi tietysti järjestääksen tuensaajille mielekästä tekemistä, myös siistiäkseen valtakunnallisia (tai kunnallisia) työttömyystilastoja, eikä tämä ole paitsi kestävä myöskään hyväksyttävä tapa ratkaista suuriin työttömyyslukuihin liittyviä ongelmia.

Erään parin vuoden takaisen artikkelin mukaan joka kymmenes suomalainen työskentelee palkatta. Se, että he yksinkertaisesti työskentelevät, on tietenkin hyvä juttu ja kertoo siitä, että adekvaattia työtä on tarjolla.

Miksi sitä kuitenkin tehdään palkatta, eikä perinteiseen ja luvalla sanoen terveeseen malliin itse yrityksen palkkalistoilla? Normaalin rekrytointiprosessin kautta? Jiri Keronen ilmaisi asian Facebookissa niin tyhjentävästi, että päätän siteerata häntä (luvan kanssa):

”Risikko on täysin väärässä. Ihminen elää sosiaaliturvalla, koska hänellä ei ole töitä. Se, että hänet pakotetaan ilmaistyöhön tai humpuukikursseille saadakseen välttämättömän perustoimeentulon, on vielä nykyistäkin sosiaaliturvajärjestelmää surkeampi konsepti.

Ensin hallitus tuhoaa yrityksien mahdollisuudet työllistää ja luoda työpaikkoja ja sen jälkeen ministeri alkaa kaavailla, että nämä työttömät voitaisiin ottaa palkattomaan työhön. Etpä haluaisi luoda orjaluokkaa, herra Jonne ”Risikko” Korianteri-Räsänen.”

Se, että väkeä yritettäisiin Risikon ”osallistavan sosiaaliturvan/perustoimeentulon” mallissa saada ottamaan osaa työelämään palkattomien tukityöllistämisjaksojen ja -kurssien sekä harjoittelujaksojen merkeissä paitsi antaa kunnille ja yrityksille entistä houkuttelevamman porsaanreiän saada osaavaakin työvoimaa osallistumatta niiden palkanmaksuun, myös halveeraa tämän työvoiman osaamista sekä työhaluja, joka saattaa johtaa ennalta-arvaamattomiin sosiaalisiin ongelmiin.

Tarkoitan siis sitä, että mikäli elinkeinoelämämme olisi terveellä pohjalla (jota se ei ole), olisi näiden ihmisten osaamisensa ja potentiaalinsa turvin periaatteessa mahdollista hakea sekä saada töitä ihan ”normaalistikin”, mutta tämä tie on usein tukossa yksinomaan siksi, että houkutus käyttää palkatonta työharjoittelua estää yrityksiä palkkaamasta sitä täysin omaehtoisesti, so. ilman valtiovallan interventiota. Ilman ylimääräistä hallintobyrokratiaa.

Mitä itse otsikkoon tulee, on Risikonkin ehdotuksessa kyseessä pohjimmiltaan uusfeodalismi, jossa tuottavan työn itseisarvo on yhtäältä poskettoman suuri ja toisaalta työssäolijoiden ja (ei edes vapaasta tahdostaan) työttömien välinen sosioekonominen kuilu paisuu. Työpaikkaan suhtaudutaan yhä suuremmissa määrin kuin taivaan lahjaan ja työntekijän tulisi olla työnantajalleen haltioituneen kiitollinen siitä, että hän saa palvella ko. yrityksessä. (Oheiset kuvat liittyvät tähän hyvin väkevästi.)

Tämä sairas touhu ulottuu vähitellen jo palkatta työskenteleviin.

Pelkään ihan rehellisesti, että Risikon ehdotuksen kaltaisten toimenpiteiden seurauksena Suomeen syntyy ikuisesti stigman otsaansa saanut orjatyövoimaluokka, joka on ”osallistutettavissa” työhön kuin työhön tavanomaisten rekrytointiprosessien ohi – pelkkää perustoimeentuloa vastaan. Samaan laariin ulkomailta tuotavan halpatyövoimareservin kanssa.

Sen lisäksi ei ole kaukaa haettua pelätä, että perustoimeentulo muuntuu aikojen saatossa osallistavasta pakottavaksi, ja tällöin ilmaiseksi työskentelevien määrä lisääntyy huikeasti tuohon aiemmin linkittämäni artikkelin kymmenesosaan verrattuna. Palkanmaksuvelvoite on periaatteessa siirretty yrityksiltä valtiolle. Tästä tulee mieleen eräskin itärajan takana vielä reilut 20 vuotta sitten vaikuttanut doktriini…

Tämä kaikki ainoastaan siksi, että työllistämisestä on tehty mahdottoman hankalaa.

Olisiko käytettävissä mielekkäämpiä vaihtoehtoja? Aivan varmasti ja paras on liian pieneen rooliin jäänyt oppisopimuskoulutus. Tämä ei mitä luultavimmin tule ikinä kysymykseenkään siksi, että se on persujen kannattama ehdotus.

jannemuhonen
Perussuomalaiset Jyväskylä

Tärkeimmät arvoni, joihin kirjoituksissanikin pohjaan, ovat oikeudenmukaisuus ja kansallismielisyys. Niistä minulla on omat vakiintuneet käsitykseni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu