Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Ruotsin kielen asema ei kaipaa edistämistä

  • Suomenruotsalainen kulttuuri elää ja säilyy ilman pakollista kielenopetustakin.
    Suomenruotsalainen kulttuuri elää ja säilyy ilman pakollista kielenopetustakin.

Toivottavasti saitte juhlia ja bailata eilisen ruotsalaisuuden päivän kunniaksi oikein olan takaa, sillä nyt palataan kielikeskusteluun. Päätin selvittää otsikon mukaisesti ruotsin kielen aseman tarvetta tulla edistetyksi erityistoimin, ts. edistämistoimien tarkoituksenmukaisuutta. Myös ruotsinkieliselle vähemmistölle langetetut etuoikeudet voitaneen katsoa sen aseman edistämiseksi.

Navigoin itseni Suomenruotsalaisten kansankäräjien (Svenska Finlands folkting), suomalaisittainkin tuttavallisemmin Folktingetin, Wikipedia-artikkelin kautta Valtion säädöstietopankin internetsivuille tutustumaan 30.12.-03 annettuun ja 1.1.-04 voimaan astuneeseen lakiin Svenska Finlands folkting -nimisestä järjestöstä:

"Svenska Finlands folkting -nimisen järjestön, jäljempänä Folktinget, tehtävänä on edistää Suomen ruotsinkielisen väestön oikeuksia ja toimia tämän väestön sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten olojen kehittämiseksi sekä ruotsin kielen aseman edistämiseksi Suomessa."

Mikäli katsotaan ruotsinkielisen väestönosan kehitystä Suomessa viime vuosikymmeninä, huomataan laskeva trendi - joskaan ei sukupuuttoa enteilevän dramaattinen sellainen. Suomenruotsalaisten syntyvyys on mahdollisesti vielä kokonaisväestöäkin matalampi, eikä heidän harvalukuista jälkikasvuaan mahdollisesti voida luokitella ruotsinkieliseksi näiden omaksuttua suomen ensisijaiseksi äidinkielekseen, helpottaakseen asiointia kautta maan.

Näistä taustatekijöistä huolimatta uskaltaudun julistamaan, että ruotsin kielen asema vähemmistökielenä heikkenee - siinä missä viron ja venäjän asema vähemmistökielinä vastaavasti vahvistuu sekä maahanmuuton että luonnollisen väestönkasvun myötä.

En keksi mitään käytännön kannalta järkevää selitystä sille, miksi ruotsin kielen asemaa tulisi erityistoimin tukea ja edistää, tai sen aseman heikkenemisestä huolestua. Kyseessä on maailmanhistoriasta tuttu väestöpohjan demografinen kehitys, joka tulee ja menee. Ja elämä jatkuu.

Suomenruotsalainen kulttuuri ja kielivähemmistö säilyvät tasan niin kauan kun on suomenruotsalaisiksi itseänsä identifioivia kansalaisia. Se, että onko heitä paljon vai vähän, tai että kykenevätkö he ohjailemaan koko väestöä omien intressiensä mukaan, on täysin toissijaista itse kulttuurin kannalta. On tietenkin asia erikseen, mikäli suomenruotsalaiset määrittelevät identiteettinsä ennen kaikkea kieltä osaavien määrän kautta.

Tältä pohjalta voisi selittyä ainakin se, että RKP on ollut innokas tukemaan ruotsia maahanmuuttajien asiointikieleksi. Tällä tavoin maahanmuuttajat kompensoisivat ruotsinkielisiä lukumäärällisesti väestötilastoissa - puhumattakaan RKP:n kannatuksen turvaamisesta, sen toimiessa merkittävimmillä kannatusalueillaan ns. ruokkivana kätenä myös maahanmuuttajille.

Asia olisi muutoin täysin yhdentekevä, mutta RKP:n vaikutusvalta sekä sisä-, ulko- että europolitiikassa on jo entuudestaan täysin ylimitoitettua sen ajaman intressiryhmän (= suomenruotsalaiset) kokoon Suomessa.

Mikäli lukee läpi Folktingetin laatiman 13 kohdan listan argumenteista ruotsin kielen pakollisen opetuksen puolesta (tässä Jaakko Häkkisen erinomainen kohta-kohdalta-analyysi asiasta), voi vain huokaista pitkään ja todeta, ettei mikään määrä kliseiden alasampumista riitä. Koska kertaus on opintojen kanssa naimisissa olevalle anoppi, kehotan lukemaan Häkkisen tyhjentävän kirjoituksen - olettaen, että itse asiassa on vielä jotain epäselvyyttä.

Sen lisäksi voinemme Folktingetin perusteluiden pohjalta vahvistaa aiemman väittämäni, jonka mukaan suomenruotsalaisen kulttuurin elinvoimaisuuden määrittää (heille itselleen - ei niinkään "meille muille") se, opiskellaanko kieltä väkipakolla varmasti joka puolella Suomea sekä se, onko kieltä edes joten kuten osaavia määrä x.

Tällaisesta ajattelusta teidän tulisi, rakkaat ystävät, päästä omaksi parhaaksenne eroon.

Kieli on tietenkin osa kulttuuria, muttei sen synonyymi tai ainoa sisältö - puhumattakaan sitä osaavien lukumäärän relevanttiudesta arvioitaessa kulttuurin elinvoimaisuutta. Edelleen puhumattakaan siitä, millaisiin toimiin (valtiovallan interventio) tulisi ryhtyä elinvoimaisuuden turvaamiseksi.

Folktingetin toimintaedellytykset turvaava laki on varmasti katsottu laadintahetkellään tarpeelliseksi ja voi olla sitä edelleenkin. Suomenruotsalaista kirjallisuutta, musiikkia ja runoutta pitää kuitenkin tukea muilla tavoin kuin orjuuttamalla koko muu väestö opiskelemaan kieltä.

Lopputuloksen, eli valtiomme todellisen kaksikielisyyden, ollessa vähintäänkin kyseenalainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Käyttäjän vpsainio kuva
Vesa-Pekka Sainio

Oudointa tässä Folktingetin julkisilla varoilla tukemisessa (vajaa miljoona euroa vuositasolla?) lienee se, että samaan aikaan ainoaa tahoa, joka suomenkielisellä puolella tekee samaa työtä, eli Suomalaisuuden liittoa, dissataan niin että viimeisinkin parin tuhannen euron vuotuinen tuki on lakkautettu.

Siis ruotsinkielinen puoli (noin 5% väestöstä) saa lähes miljoonatukia erilaiseen toimintaan, mutta suomenkielinen vastine tälle ajetaan alas valtion tukien osalta. Suomalaisuuden liitolla on useamman sadan hengen jäsenistö eripuolelta Suomea, ja kasvuvaraa olisi valtavasti sekä toiminnan kehittämisen mahdollisuuksia!

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Tulipa vielä mieleeni, että minusta tuntuu ikävältä puhua yleistäen suomenruotsalaisista, joista suurimman osan luulisin pitävän pakollista ruotsin opiskelua täysin yhdentekevänä ja haluavan vain elää omaa elämäänsä kaikessa rauhassa. Sen sijaan pitäisi kaiketi puhua aina yksilöiden äänenkannattajista, kuten RKP:stä, Folktingetin kaltaisesta etujärjestöstä tai niistä kuuluisista säätiöistä, jotka puolueen ja järjestöjen toimintaa rahoittavat. Mahdollisimman laaja jäsenpohja intressiryhmässä (= ruotsinkieliset) takaa etujärjestöille (= eliitti) jatkossakin etuoikeudet sekä poliittisen vallan, ja kuviossa tavalliset närpiöläiset tai nauvolaiset ovat pelinappuloita.

Valitettavasti nämä ns. äänenkannattajat tekevät koko kielivähemmistölle enemmän hallaa kuin hyödyttävät niiden yhteiskunnallista asemaa. En usko suomalaisten olevan (äidinkielestä riippumatta) kovin erityislaatuisia siinä suhteessa, että mikäli silmille tungetaan jatkuvasti "oikeita asenteita", neuvotaan, valistetaan ja pidetään tyhmänä jonkun tietyn intressiryhmän nimissä, herättää tämä syyttä suotta kielteisiä asenteita ryhmän jäseniä kohtaan - näiden itse ollessa täysin viattomia.

Myös tämä on monen muun asian ohella ja Jaakko Häkkistä siteeratakseni jäänyt Folktingetiltä kaikessa vauhtisokeudessaan ymmärtämättä.

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Samaan aikaan Ruotsissa:

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programi...

"Juuri mitään konkreettista ruotsinsuomalaisten eteen ei ole toistaiseksi tehty. Miljoonan kruunun (100 000 eur) valtionavusta suuri osa on edelleen käyttämättä."

Suomessa pelkkä Folktingetin avustus on moninkertainen ja päälle sadat miljoonat eurot kaksikielisyysrakenteiden pönkittämiseen!

Cenita Sajaniemi

Mitä se suomenruotsalaisten kulttuuri oikein on? Olen kysellyt sitä suruilta ja suomalaisilta, että tietävätkö.
Vastauksena olen saanut Marjo Vilkolta (Suomi on ruotsalainen) että hän tarkoittaa ruokakulttuuria.
Joku on sanonut että tarkoittaa svenska teatern´ia, sitten ruotsiksi kirjoittavia.
Eilen suuressa ruotsipäiväjuhlassa Sanomatalossa räppäsi joku ruotsiksi . . ?
Miten on - tietääkö joku.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Enpä itse asiassa tiedä sen tarkemmin minäkään, mutta kirjoitukseni sanavalinta on todennäköisemmin paikkansapitävä kuin jos lähtisi härskisti kiistämään suomenruotsalaisen kulttuurin olemassaolon.

Kirjallisuudesta ei tule paljon muuta mieleen kuin Tove Janssonin Muumi-teosten meriaiheiset kertomukset - ovathan rannikkoalueiden ihmiset tiettävästi kovempia purjehtimaan kuin me keskisuomalaiset. Wikipediasta löytyy 505 artikkelia luokassa suomenruotsalaiset kirjailijat.

Entäpä musiikin saralla Lasse Mårtensonin meriaiheiset sävelmät? Reija Härkönen kertasi eilisessä kirjoituksessaan kolme ruotsinkielistä teatteria, joissa luulisi vaikuttavan suomenruotsalaisia näytelmäkirjailijoita sekä näyttelijöitä.

Kaikilla näistä on yhtä vähän tekemistä pakollisen ruotsin opiskelun kanssa kuin suomalaisen kuviokelluntajoukkueen menestyksellä ja vauvauinnilla.

Cenita Sajaniemi

Koska asia todellakin vaivaa minua, niin osaatko sanoa, millä tavalla jokin kirja on ruotsalaista kulttuuria - sanotaan vaikka että se on dekkari ja kirjoitettu ruotsiksi Suomessa. . tai sitten Birgitta Ulfsson, joka tuli kuulemma juhlistamaan ruotsi-päivää Suomeen. Asuu Ruotsissa ja on kertonut että läheisimmät ruotsalaiset hänelle ovat ns. entiset suomalaiset Sundsvallin "korkeudella". BU tuli kuuluisaksi oikeastaan Suomen tv:ssä suomeksi. . . .

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen Vastaus kommenttiin #6

En todellakaan osaa vastata, koska en tiedä kirjallisuudesta ylipäätään oikein mitään mainitsemisen arvoista. Anteeksi, jos heittäydyn vanhasta tottumuksesta puolustuskannalle, mutta tuli vain mieleen, että yritätkö jallittaa minua jotenkin? Esimerkiksi saamalla toteamaan, että kirja x edustaa suomenruotsalaista kulttuuria ainoastaan kielensä vuoksi ja siksi kielen aseman edistäminen olisi paras ja ainoa tapa suojella suomenruotsalaista kirjallisuutta?

Cenita Sajaniemi Vastaus kommenttiin #7

En jallita, vaan olen totaalisen kyllästynyt siihen että surut puhuvat omasta kulttuuristaan, joka olisi hyväksi myös suomenkielisille, ai niin - siis sivistäisi. MUTTA kysellessäni mitä tarkoittavat en toistaiseksi ole saanut sellaista vastausta, joka kertoisi miten juuri surukulttuuri poikkeaa kaikesta muusta kulttuurista.
Anteeksi että jauhan, mutta osa pakkoruotsijutuistahan perustuu siihen, että myös suomalaiset saavat mahdollisuuden korkeaan sivistykseen juuri tuota kieltä päntätessä. . . . jag heter pelle . . .

Ja oikeastaan juuri nyt pistää vihaksi, koska monissa surukirjoituksissa sanovat nyt, ettei ole edes tarkoitus oppia kunnolla tuota kieltä.
Mitähän seuraavaksi.

Jollakin palstalla jauhavat segregaatiosta - tarkoittanevat sitä uutta ruotsinkielisille rakennettua Victoria-korttelia Pihlajasaarta vastapäätä..

Piku Koo

>>>>>>>> Kieli on tietenkin osa kulttuuria, muttei sen synonyymi tai ainoa sisältö >>>>>>>>>>>>>

Kysytääs blogistilta toisinpäin: olisiko olemassa Suomea ja suomalaisuutta ilman suomen kieltä? Ilman suomenkielistä kirjallisuutta, elokuvaa, lehdistöä, uutisia, Urheiluruutua, somea... ?
Millaiselta tuntuisivat "suomalaiset" venäjän / ruotsin / viron kieliset uutiset ?

Täytyy muistaa, että Ruotsi-Suomi oli olemassa 700 vuotta. 1200 -luvulla Ruotsin hallitsija teki toisen ristiretkensä meille ja aina Karjalaan asti. Suomen nimi Ruotsissa oli tuolloin Österland - Itämaa.

Toisaalta Suomen äänekkäimmät, 1800 -luvun puolivälissä syntyneen itsenäisyysaatteen kannattajat ja aktivistit olivat ruotsinkielisiä. Täytyykin vielä panna teidät miettimään, olisiko / onko Suomea olemassa ilman Porthania, J.V. Snellmania, Sibeliusta, Axel Gallen-Kallelaa, Eugen Schaumannia, Mannerheimia, jne. ?

Kulttuuri - historioineen ja nykyhetkineen sitoutuu aina kieleen. Ilman ymmärrystä historiasta emme tunne itseämme.
Kieli taas on ikkuna kulttuuriin - siten myös omaan historiaamme, sekä kulttuuriimme ja myös suomen kieleen. Esimerkiksi suomalainen lakikieli on kankeaa juuri siksi, että sen luomiseen on otettu mallia Ruotsin (laki)kielestä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Täytyy muistaa, että Ruotsi-Suomi oli olemassa 700 vuotta. 1200 -luvulla Ruotsin hallitsija..."

Muistetaan nyt kuitenkin ettei mitään Ruotsi-Suomea ole ollut olemassakaan ja Ruotsin valtio on perustettu 1530.

Arja-Leena Hilska

Piku Koo sanoo:
"Kulttuuri - historioineen ja nykyhetkineen sitoutuu aina kieleen. Ilman ymmärrystä historiasta emme tunne itseämme.
Kieli taas on ikkuna kulttuuriin - siten myös omaan historiaamme, sekä kulttuuriimme ja myös suomen kieleen. Esimerkiksi suomalainen lakikieli on kankeaa juuri siksi, että sen luomiseen on otettu mallia Ruotsin (laki)kielestä."

Ruotsin kieli ei myöskään ole syntynyt, eikä elänyt irrallisena saarekkeena, vaan ruotsi on pitkän historian kuluessa muotoutunut ruotsalainen germaaninen kieli.

Tuo historia ei kuitenkaan edellytä, että ruotsalaisten pitäisi maailman tappiin asti opetella pakollisina muita eurooppalaisia kieliä. Ei heillä ole pakkosaksaa kouluissa, koska ei nähdä, että sitä tarvittaisiin, jotta ruotsalaiset ymmärtäisivät historiaansa ja itseään.

Suomen kieli on samoin saanut vaikutteita muista kielistä, se on selvää.
Mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi suhtautua historiaamme eri tavalla kuin muissa maissa. Meidän ei tarvitse nostaa ruotsin kieltä korokkeelle, ikään kuin se olisi maailman alkukieli, jolle meidän pitää olla ikuisesti kiitollisia ja jakaa verovaroja sen edistämiseksi tässä maassa.

Käyttäjän vivelu kuva
Ville Lukka

Kaikki kunnia luettelemillesi henkilöille, mutta näitäkin suurempi yksittäinen tekijä Suomen itsenäisyydelle oli Venäjän tekemä valloitus Ruotsista, jolloin suomalainen maa-alue siirtyi Venäjän vallan alaisuuteen. Ilman tätä saattaisimme vieläkin olla ruotsalaisia.

Luettelemasi henkilöt tuskin olisivat saaneet vastaavanlaista liikkumavapautta ruotsalaisessa valtakunnassa.

Piku Koo

P.S. Kaivatun Suomen markan perustaja, suomalainen moniottelija, filosofi Snellman oli iteasiassa tukholmalaissyntyisenä jopa riikinruotsalainen.

Näin lyhyt on kansan muisti.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Kansan muisti ei ole lyhyt. Jopa minä, joka en koulunkäynnistä koskaan pitänyt, muistan virallisen version Suomen luomiskertomuksesta. Se menee suurin piirtein näin:

"Alussa Suomi oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Ruotsin henki liikkui vetten yllä. Sitten Ruotsi sanoi: Tulkoon valkeus! Ja valkeus tuli."

Tämän jälkeen hallitsija yrittää tuhota kaikki merkit vanhoista tavoista, asutuksesta, kielistä, kulttuurista tms ja ottaa tiedonvälityksen omaksi monopolikseen. Tämän jälkeen ainostaan virallinen postitoimisto saa välittää ainoastaan ruotsinkielistä tietoa joka on ensin hyväksytetty hallitsijalla.

Koska siis kaikki tieto liikkuu nyt tuon postitoimiston kautta, on siitä joillekin syntynyt harhaluulo, että tieto itsessään olisi postilaitoksen keksimää. Todellisuudessahan yhtä järkevää olisi palvoa vaikkapa DNA:n mokkulaa tai valokaapeleita, koska kerran tieto sieltä tulee. Yhtä järkevää olisi vangin palvoa kaltereitaan, koska kerran kaikki tieto koppiin tulee kalteriovien kautta.

Suomi ei siis ole kehittynyt Ruotsin kuninkaan tai ruotsalaisten ansiosta, vaan heistä huolimatta. Emme voi koskaan tietää millaiseksi maa olisi kehittynyt jos tiedonsiirto ja kaupankäynti olisi ollut vapaata, jos ei olisi ollut kehitystä rajoittavia lakeja, suomalaisten pakkosiirtoja ja ruotsalaistamisia, ei olisi ollut raskaita sotaväenottoja tai kestämättömiä veroja jne.. Ruotsalaisen näkemyksen mukaan silloin automaattisesti joku toinen olisi hyödyntänyt orjakansaa, mutta minä en allekirjoita tätä näkemystä.

Käyttäjän Yhteiskuntajutustelija kuva
Janne Koski

Maailmassa on monia valtioita, joissa virallisia kieliä on kaksi tai useampia mutta ei koko kansan ole pakko päntätä niitä kaikkia. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa:

* Kanada (englanti ja ranska)
* Paraguay (espanja ja guarani)
* Israel (heprea ja arabia)
* Kazakstan (kazakki ja venäjä)
* Belgia (ranska, hollanti ja saksa)
* Uusi-Seelanti (englanti, maori ja sikäläinen viittomakieli)
* Singapore (englanti, kiina, malaiji ja tamili)
* Sveitsi (saksa, ranska, italia ja retoromaani)
* Etelä-Afrikka (afrikaans, englanti, zulu, xhosa, swazi, ndebele, pohjoissotho, eteläsotho, tsonga, tswanja ja venda).

Gunnar Lahti

Hallituksen kielistrategia eli ruotsin kielen tekohengitysstrategia sanoo:

"Vähemmän käytetyistä kielistä huolehtiminen edellyttää
aina enemmän huomiota kuin enemmistön kielestä
huolehtiminen. Suomen virallinen kaksikielisyys nojautuu
parlamentaarisen enemmistön tahtoon. Näin ollen enemmistöllä on vastuu myös vähemmän käytetystä kielestä. Vastuuta Suomen kaksikielisyyden
tai vähemmän käytetyn kansalliskielen, ruotsin, ylläpitämisestä
ei voi jättää vain yhdelle kieliryhmälle, käytännössä Suomen ruotsinkielisille."

Törkeästi sanottu. Tuon mukaan me suomenkieliset olisimme muka vastuussa ruotsin kielen säilymisestä!

Gunnar Lahti

Tuo kielistrategiasepustus jatkaa:

"Valtio kantaa vastuunsa täydentämällä ja mukauttamalla
kielellisiä perusoikeuksia täsmentäviä
säännöksiä tarpeen vaatiessa. Varsinkin suuret uudistushankkeet
kuten tämän strategian kanssa samanaikaisesti
valmisteilla olevat kunta- sekä sosiaali- ja
terveydenhuoltouudistukset edellyttävät yhteensovittamista
siten, että niin kielelliset perusoikeudet kuin
uudistusten tavoitteet toteutuvat."

Käytännössä siis kaksikielisten kuntien ruotsinkielisten alarajan määrittelyä lasketaan hamaan maailman tappiin kunnes viimeinen ruotsinkielinen on mennyt manan majoille! Tähän voi mennä toiset kaksisataa vuotta.

Gunnar Lahti

Suurin osa Suomen ruotsinkielisistä suvuista ovat alkuperältään suomenkielisiä, jotka ovat vaihtaneet kielensä ruotsiksi. Tämä tapahtui 1700- ja 1800-luvuilla.
Miksi nämä suvut yhä roikkuvat kiinni valloittajan kielessä? Mikä estää palaamasta takaisin vanhaan äidinkieleen?
Ruotsin valta loppui jo 200 vuotta sitten.

Suomen kouluissa ja virastoissa käytettävä suomenruotsi ei ole ruotsinruotsia. Suomenruotsi on ruotsin murretta. Murteen käyttö toisena pääkielenä, vieläpä virallisena merkitsee taantumusta, moninkertaista kielellisen ja taloudellisen kehityksemme haittaa, ei edistyksellisyyttä, ei kielellistä tasa-arvoa, ei sivistystä eikä eteenpäin kannustavuutta – päinvastoin.

Gunnar Lahti

Ruotsinkielisten oikeus oman kielensä käyttöön viranomaisissa ei merkitse sitä, että suomenkielisten olisi osattava ruotsia. Nyt nämä kaksi kokonaan eri asiaa on sotkettu yhteen. Perustuslaissa ja kielilaissa ei sanota, että suomenkielisten olisi osattava ruotsia.

Käyttäjän JulesLehtonen kuva
JV Lehtonen

Tutkijat ovat eri mieltä:

"Ruotsinkielisistä osaajista on Suomessa pulaa jo nyt!

Tuoreen selvityksen mukaan lähes kaksi kolmesta ylioppilaskokelaasta ei pääse lukion tavoitteena olevan hyvän osaamisen tasolle. Kehityssuunta herättää huolta siitä, miten ruotsinkieliset palvelut Suomessa jatkossa hoidetaan.

Suomalaisylioppilaiden ruotsin kielen taito ruosteessa

Opiskelijoiden motivaatiota lisättävä

Juurakko-Paavolan mukaan lukioissa olisi panostettava opetusmenetelmien kehittämiseen sekä opiskelijoiden motivaation lisäämiseen. Ruotsin kielen taitojen rapautuminen on haaste paitsi työmarkkinoille myös korkeakouluille ja yliopistoille, joissa joudutaan yhtä aikaa niukkenevien resurssien kanssa paikkamaan lukion jättämiä aukkoja."

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programi...

http://www.kieliverkosto.fi/news/ylioppilastutkinn...

Suomalaismedia ei tällaisia huolestuttavia uutisia vaivaudu julkaisemaan..

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Eivätpä ole ajat paljon muuttuneet: "Nykyään on niin hankala löytää kunnollista palvelusväkeä". Sitähän täällä on hoettu jo satoja vuosia.

Minulle hokeminen alkaa riittää. Opiskelijan pitää opiskella OMAA tulevaisuuttaan varten. Ei voi olla oikeasti vaikeata ymmärtää?

Toimituksen poiminnat