Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Länsivaltioiden tulevaisuus on äärimmäisen synkkä

  • Suuri ja mahtava Eurostoliitto.
    Suuri ja mahtava Eurostoliitto.

Toistan: Länsivaltioiden tulevaisuus on äärimmäisen synkkä. Pohjimmiltaan syynä ovat maailman ja kotimaamme todennettavat, uutisista havaittavat, tapahtumat. Joukkoirtisanomiset, alati epävakaammaksi käyvä elinkeinoelämä ja työllisyystilanne lähes jokaisella alalla (poikkeuksen muodostavat ehkäpä korkeintaan asianajajat), teollisuuden ulosliputtaminen Suomesta joko Kauko-Itään tai Itä-Euroopan halpatuotantomaihin, kaiken mahdollisen tehostaminen ja keskittäminen, talouskasvun ahnehtiminen ja tavallisten kansalaisten huoli omasta tulevaisuudestaan.

Sokerina pohjalla yhteiskunnan toiminta menee yhä kauemmaksi inhimillisyydestä, so. ihmisläheisyydestä, ja kaiken mittarina, A ja O, on valuutta, jota ei koskaan, vahingossakaan, ole tarpeeksi. Suurien monikansallisten pörssiyhtiöiden osakkeenomistajat eivät ole koskaan tyytyväisiä ja talouskasvua revitään ensisijaisesti tavallisten duunareiden – tuottavan työn tekijöiden – selkänahasta, tavanomaisimpana patenttiratkaisuna supistamalla henkilöstöä, automatisoimalla tuotantovälineitä sekä leikkaamalla sosiaalipalveluista henkilöstölle.

Näiden toimenpiteiden lopputulemana ovat aina vain suhteettomammat optiot osakkeenomistajille sekä tulospalkkiot isoille herroille. Duunari saa korkeintaan firman logolla varustetun kahvikupin palkkioksi siitä, että on kiitollisena sekä nöyränä palvellut saman työnantajan palveluksessa 40 vuotta ja antanut imeä itsestään kaikki mehut oman terveytensä sekä paitsi itsensä myös perheensä hyvinvoinnin kustannuksella.

Vaikuttaa suorastaan siltä, että epävakaa valtiontalous sekä elinkeinoelämä siihen olennaisesti kytkeytyvänä pidetään poliittisen eliitin toimesta itsetarkoituksellisesti sellaisena mitä se on, jotta kansalaiset elävät mukisematta herran pelko perseessä (herran pelko on viisauden alku) –mentaliteetin vallassa.

Kansalaiset ovat mahdollisimman epäitsekkäitä ja haltioituneen kiitollisia siitä, jos heillä sattuu olemaan työpaikka, eivätkä nouse jatkuvasta taantumasta, leikkauksista ja epävakaudesta huolimatta vastarintaan, vaikka sosiaalietuuksia supistettaisiin ja väkeä hallittaisiin pelolla sekä terrorilla, joiden polttoaineena toimivat juuri epävarmuus ja riippuvuus yhteiskunnasta.

Jos olivat historian merkittävimmät sivilisaatiot, kuten antiikin Rooma, babylonialaiset, assyrialaiset, makedonialaiset ja kiinalaiset omalla tavallaan pohjattoman ahneita sotapäälliköineen, keisareineen ja muine valtahahmoineen, väitän, ettei niiden kumulatiivinen vaikutus koko yhteiskunnan hyvinvointiin ollut lähelläkään sitä, mitä se on nykyään.

Toki noiden aikakausien (tai vaikkapa 1500-1800-lukujen vieraan vallan alaisen Suomen) plebeijit olivat ahtaalla ja kaikessa mahdollisessa alisteisia kuninkaille, eikä minkään valtakunnan sosiaalihuoltojärjestelmää oltu tunnetusti kehitetty, mutta heillä kuitenkin oli vakaa elinkeinonsa ja turvanaan se, että koko maapallon väestö oli siedettävissä lukemissa. Kilpailua toimeentulosta ei esiintynyt.

Myönnän, että nostan itsekin elinkeinon jalustalle, mutta erityisesti jälkiteollisessa nyky-yhteiskunnassa sen asema kaiken perustana ja selviytymisen välttämättömyytenä on rajusti polarisoitunut.

Kaiken yllä luetellun seurauksena Suomessa ja muissa länsivaltioissa vallitsee samalla tapaa riistävä ja eriarvoistava uusfeodalismi, jossa tuloerot kasvavat jatkuvasti, ja duunarin asema on olla kitisemättä mukana työelämässä juuri niin pitkään ja juuri siihen aikaan, kun sekä poliittinen eliitti että merkittävimmät työnantajat katsovat tarpeelliseksi omien intressiensä pohjalta.

Mitä politiikkaan tulee, pysyy korkein päätäntävalta vuodesta toiseen yhä loitommalla tavallisesta kansasta suljettujen ovien takana, kabineteissa. Edustuksellinen demokratiamme on pelkkä vitsi. Kankean hallintobyrokratian ansiosta suoran demokratian vaatiminen ja kansannousun mahdollisuus ovat alati hankalampia toteuttaa. Katsokaapa, mitä Ukrainassa tapahtuu, ellette jo tiedä. Kansallisvaltioperiaatetta pyritään romahduttamaan alati hehkutettavan globalisaation ja integroituvan Euroopan unionin myötä, joka taas tietää sitä, että kansakunnat alkavat olla entisaikoja hajanaisempia.

Täten ”kansan syvien rivien” yhteenkokoaminen muutosta varten käy mahdottomaksi ja samaten eliitin on yhä helpompi hallita alamaisiaan norsunluutorneistaan käsin. Tämä on tarkkaan suunniteltua. Oma lukunsa paletissa on Euroopan unionin kiistaton liittovaltiokehitys, joka tulee loppusuoralla lyömään viimeiset naulat suvereenien ja päätäntävaltaisten kansallisvaltioiden arkkuihin.

Kaikkein surullisinta on eliitin harjoittama joukkosuggestio ja liikkeelle laskema sosiaalinen paine, joka on saanut osan kansalaisista tukemaan avoimesti EU-federalismia käsittämättä lainkaan sitä, millaiseen vallan keskittämiseen ja kyykyttämiseen se tulee ennen pitkää johtamaan. Kenties huikein esimerkki tästä aivopesusta on se, että kansalaiset vaikkapa meidän Suomessakin on saatu kannattamaan päätäntävallan ja suvereniteetin vientiä pois meiltä itseltämme, monikansalliselle liittovaltioeliitille.

En kykene kuvittelemaan mitään yhtä lyhytnäköistä ja perinpohjaisen itsetuhoista käyttäytymistä.

Tämä dystooppinen vuodatus on vihonviimeinen vetoomus Suomen kansalle. Vähitellen alkaa olla liian myöhäistä kääntää kelkka ja nousta valvomaan omia etujamme, koska EU-eliitti ei sitä todellakaan tee tai tule koskaan tekemäänkään. Se valvoo vain niitä tekijöitä, joiden ansiosta se saa itselleen enemmän rahaa ja valtaa, ja tällaiset pyrkimykset ovat mitä suurimmassa ristiriidassa Suomen kaltaisen pienen valtion kansallisten intressien kanssa, jotka ovat ensisijaisen tärkeitä selviytyäksemme. Säilyttääksemme toimintakykymme kiistatta globalisoituvassa maailmassa, jossa ulkovaltojen tapahtumien vaikutus on joka tapauksessa merkittävä esimerkiksi omaan ulko- ja talouspolitiikkaamme – halusimmepa sitä tai emme.

Vaikutusvaltamme unionissa – jopa omiin asioihimme – on äärimmäisen marginaalinen. Ainoa oikea vaihtoehto on kansallisen päätäntävallan säilyttäminen meillä itsellämme.

Olen kirjoittanut tästä jo suorastaan kyllästymiseen saakka, mutta asia on aina vain ajankohtaisempi.

Tänä vuonna, 2014 jKr., järjestetään europarlamenttivaalit.

Älä äänestä harkitsemattomasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Täten ”kansan syvien rivien” yhteenkokoaminen muutosta varten käy mahdottomaksi ja samaten eliitin on yhä helpompi hallita alamaisiaan norsunluutorneistaan käsin. Tämä on tarkkaan suunniteltua."

Tähän suunniteltuun suunnittelemattomuuteen viitannee mm. kyvyttömyys säästöihin valtion budjettia sorvattaessa.

Useampikin blogisti on esittänyt varsin oivia keinoja nopeisiin säästöihin, jotka eivät kirpaisisi kansalaisia. Hallitus ei ole kuitenkaan ottanut ensimmäistäkään askelta siihen suuntaan, että säästöjä ylipäätään saataisiin aikaiseksi.

mm. kehitysapu lienee kiveen hakattu, koska kukaan ei ole aikeissakaan leikata sitä, vaikka sieltä tulisivat mittavimmat säästöt.

Maataloustuen reformista ei ole puhettakaan. Samaan aikaan valtakunnan isorikkaat saavat taskurahoja muiden veronmaksajien "piikistä."

"Vaikutusvaltamme unionissa – jopa omiin asioihimme – on äärimmäisen marginaalinen. Ainoa oikea vaihtoehto on kansallisen päätäntävallan säilyttäminen meillä itsellämme."

Näihin em. asioihin EU-vaaleilla ei ole merkitystä, mutta pitämällä langat omissa käsissämme pystymme itse päättämään, mistä säästetään. Siinä olen samaa mieltä. Emme halua, emmekä kaipaa komissiota tai muutakaan instanssia korottamaan verojamme.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Puhu vaan suomalaisesta pääomaporvaristosta ja amerikkalais-suomalaisesta liikkeen johdon koulukunnasta.

Esim. Volkswagen konserni, Toyota ja Hyundai Motor ovat aika suuria ja kilpailukykyisiä yrityksiä - myös Suomessa alamerkkeineen ostetuimmat automerkit 2013.

Netistä löytyy tieto, jonka mukaan Hyundai Motorin voitonjakosuhde oli 5,8 ja osinkotuotto 0,85 prosenttia, joulukuu 2012. Toyotan osinkotuotoksi ilmoitetaan 1,65. Volkswagen ei ole tässä suhteessa ainakaan sen parempi. Kaikilla näillä firmoilla on selkeä kotimainen pääomistaja.

Ei ole hirveästi siirretty tuotantoa halpamaihin. Volkswagen julkisti äskettäin 50 miljardin euron investointiohjelman, josta suurin osa Saksaan. Hyundait (i30)tehdään nykyään Tsekissä, ja Kiat (Cee'd) Slovakiassa.

Olemalla mukana EU:saa Suomi voisi harjoittaa myös työllistävää ja järkevää teollisuuspolitiikkaa. Se, että näin ei tapahdu, eu johdu EU:sta vaan siitä, että Suomessa on kullakin alalla vain yksi ideologia kerrallaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ei ole hirveästi siirretty tuotantoa halpamaihin."

No ei nyt hirveästi, mutta lähes kaikki tuotanto on lähtenyt Suomesta. Volkkarit muuten tehdään Saksassa, on saksalainen firma ja sehän on yleisesti tiedostettu että Saksan ehdoilla EU toimii.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Höh. Juuri marraskuussa EU komissio hävisi EU-tuomioistuimessa viimeisimmän juttuna Saksan Volkswagen lakia vastaan. Tuomioistuin yllättäin hylkäsi komission kanteen Saksaa vastaan. Tämä ei kuitenkaan todista, että EU saati komissio toimisi Saksan ehdoilla. Koko ajan komissio pyrkii kumoamaan Saksan poikkeuksia ja sääntöjä, jotka ovat sen markkinaideologian vastaisia. Näitä tapauksia on paljon muitakin. Toisin kuin yli-innokas Suomi, Saksa puolustautuu juridiikalla ja tarvittaessa ihan älyttömällä argumentaatiolla.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #4

SDP:n alamäki johtunee paljolti siitä, että he ovat menneet mukaan Kokoomuksen suomalaisen teollisuuden hävittämispolitiikkaan jo Holkerin hallituksen ajoista asti.

Käyttäjän jonnapurojarvi kuva
Jonna Purojärvi

Onglema on paljolti siinä, että vaikka moni vastustaisikin EU:ta periaatteessa, se nähdään toimivana vastavoimana USA:n ja Kiinan kaltaisia talousmahteja vastaan. EU ei kuitenkaan missään vaiheessa ole tuntenut niin suurta voimaa itsessään, että se vaatisi esimerkiksi eettisempiä toimia EU:n sisälle tuotavan tavaran valmistamiseen. Lähtisi muuten iPhone-markkinatkin täältä.

Missä sitten olemme tiukkoja? Hyvin triviaaleissa asioissa, lähinnä niissä, jotka sopivat rehelliseen kieltolainsäädäntöön. Rajoitukset ovat lähinnä yksityishenkilöihin suunnattuja, hyvin taloudellisesti merkityksettömiä rajoituksia, joilla on suuri merkitys ihmisten vapaan toiminnan kannalta.

EU on jäljessä siitä talousmahti-tilasta, johon on pyritty. Tämä näkyykin sitten inhimillisenä kärsimyksenä kun taloudesta on tehty kansalaisten oloja tärkeämpää. Pelastetaan pankkeja ihmisiä uhraamalla. Talous sitä, talous tätä..

Mitä EU:n tasolla voidaan tehdä kansalaisten hyväksi? Niin pitkään kuin EU on olemassa, voimme vain estää mitä järjettömimpien päätöksien läpipääsyä. Aika mielipuolinen tilanne siis. Tärkeää on saada hyviä edustajia, jotka todella ymmärtävät ihmisen parhaan, vaikka talous siitä kärsisikin.

EU:n tie ei vie meitä sinne, johon sitouduimme. Lupauksena oli yhteneväisempi Eurooppa, joka laajentaa ihmisten vapauksia elää, olla ja toimia. Tätä emme ole saaneet. Olemme sen sijasta saaneet todistaa yhä räikeämpiä järjesteömän hyväksikäyttöjä, järjestelmän sumutusta ja piilotettuja asiakirjoja. Mitä kaikkea vielä tapahtuu, joista on jo sovittu suljettujen ovien takana, emme voi tietää.

Avoimuutta EU:hun voi (ehkä) vielä saada. Kohti todellisempaa demokratiaa - vaikka rehellisesti sanoen kaikkien mätien omenien tuominen päivänvaloon todennäköisesti koituisikin EU:n kohtaloksi. Ylipäätään demokratian lisääminen ylikansalliseen päätäntäelimeen on ehdotonta, vaan kuinka sellaista toteuttaa, jos eivät valtaan nousseet sitä halua? Kuinka levittää demokratiaa niihin elimiin, joiden johdossa on täysin epädemokraattisesti valittuja henkilöitä, jotka toimivat kaiken lainsäädännön ulkopuolella? Siinäpä haaste.

Olenhan itse ehdolla. Mitään lupauksia on mahdotonta tehdä, yhden MEPin vaikutusvalta kun on loppuviimein minimaalinen. Tavoitteita voi silti asettaa. Itse pidän tärkeinä tavoitteina vahvistaa kansalaisten ääntä ja asettaa mahdollisuuden kansalaisten veto-oikeuteen luodusta pykälästä. Tähän siis tarvitaan ensin tarpeeksi suuren osan kansalaisten tahtoa saattaa tällainen kansanäänestykseen jonka jälkeen äänestys tapahtuu. Jos tällainen on jo olemassa, siitä en ainakaan ole kuullut enkä helposti googlaamalla moista löytänyt.

Lobbaamista on pyritty jo jossain määrin saattamaan avoimemmaksi, mutta täysin avointa se ei vielä ole. Laitetaan sitten edes nämä lobbarit maksamaan kymmeniä kertoja suurempia summia käännyttämään myös kansalaisten ääniä. Tulisihan siinäkin lobbaajat esiin omalla tavallansa.

EU:ssa on jo kansalaisaloitepalvelu myös olemassa. Ei tosin taida yhtäkään olla tähän päivään mennessä kerännyt tarpeeksi allekirjottaneita, joten tällaisten käsittelymalli tulee pysymään vielä mysteerinä. Tekijänoikeus-käsittely Suomessa oli ainakin melkoinen farssi, kun aloite oli "Niin pitkä" "Monia pykäliä ja asioita".

EU:n ja jäsenvaltioiden tulisi päästä neuvottelemaan omista oikeuksistaan uudelleen - mieluiten sopimuksen luonnin jälkeen aivan kansanäänestystä myöten. On järjetöntä, että sellaisia pykäliä, jotka ovat vain ja ainoastaan haitallisia Suomelle, voidaan päästää läpi, koska ne tuovat jotain hyvää muualle. Suomi tosin on paljolti itse tehnyt päätöksen toimia pykälien mukaan sanatarkkaan, vaikka monissakin tapauksissa on mahdollista poiketa pykälästä sen ollessa hyödytön tai suoraan haitallinen verrattuna edelliseen toimintatapaan. Tämä pykäläuskovaisuus tosin taitaa olla ihan rehdisti Suomessa toimivien poliitikkojen aikaansaannosta. Mikä lie saa poliitikkomme alistumaan jokaikiseen mielettömäänkin pykälään?

No, valoa on tunnelin päässä? Olkoonkin niin, että EU kaatunee mahdottomuuteensa. Ehdottomasti hyvä kirjoitus sinulta ja kiitos tästä, näitä asioita on äärimmäisen tärkeä pitää esillä. Harmillista vain, että harvaa kiinnostaa, kun EU koetaan olevan niin kaukainen meistä. Sillä tosin on valtaa meidän jokapäiväiseen elämäänkin, joten voi vain toivoa, että ihmisiä alkaa kiinnostaa.

Toimituksen poiminnat