Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Sivistysyhteiskunta ottaa etäisyyttä uskomuksiin

  • Sivistysyhteiskunta ottaa etäisyyttä uskomuksiin

Suvivirsi on sangen viaton laulu, jonka vaatimaton osuus koulujen arjessa itsestäänselvyytenä harjoitettavasta tapakristillisyydestä nostetaan aina suotta jalustalle. Kevätjuhlavirren veisaamista kauhisteleville kerrottakoon, ettei ketään minun tietääkseni pakoteta laulamaan mukana. Muiden, eli opettajakunnan ja yleisöön mahdollisesti kuuluvien seurakunta-aktiivien laulusuorituksen sivusta kuuntelemisen ei luulisi loukkaavan kenenkään tuntoja tai sitten jokin muukin on huonosti.

Tähän se ymmärrys kuitenkin minun osaltani loppuu. Todelliseen uskonnonvapauteen kuuluu – niin valitettavaa kuin se esimerkiksi oppikirjatäti Soili Tiimosen mielestä onkin – myös vapaus olla noudattamatta mitään tunnustuksellista oppia. Kun sitä puolustetaan vetoamalla yhdenvertaisuuspykäliin, eivät vastustajat tavanomaisesti keksi muuta keinoa kuin puhua perinteistä.

Kun yhteiskuntaan pienen ikuisuuden ajan juurtuneiden hengellisten elementtien läsnäolo kouluelämässä kyseenalaistetaan, puolustautuvat pääasiassa omaa asiaansa ajavat uskovaiset puhumalla traditioista.

Kuten keskusteluissa on asiaankuuluvasti muistutettu, on traditioita monenlaisia – hyviä, neutraaleja ja huonoja. Parhaat edustavat asiallista ja kohteliasta tapakulttuuria. Neutraalit (kuten vaikkapa leivän ja suolan tuonti uuteen kotiin) on todettu yhdentekeviksi, eikä niiden noudattamista pidetä tärkeänä. Huonot tai kyseenalaiset, kuten muinainen tapa hoitaa korvasärkyä puhaltamalla tupakansavua korvan sisään ja iskemällä tulpaksi lampaanvillaa, on ollut perusteltua hylätä lääketieteen kehityttyä.

Ennen kuin korotatte ääntänne, muistutan, että Suvivirsi on minulle täysin yhdentekevä kappale muiden joukossa. Minun ala-asteaikoina kevätjuhlassa hoilattiin myös Anttilan keväthurmausta, Keski-Suomen kotiseutulaulua sekä Arvon mekin ansaitsemme. Pelkiksi sanoiksi riisuttuna sillä on yhtä paljon sisältöä kuin virvonvarvon-pääsiäisjutuilla, mutta minä ja te olemmekin aikuisia.

On surullista, että Suvivirsi on päätynyt itse tärkeän yhteiskunnallisen asian ainoaksi näkyväksi puoleksi. Maalitauluksi, kiistakappaleeksi ja koko keskustelun instrumentiksi. Pelkkä laulu. Haluan seuraavassa kiinnittää huomionne olennaiseen.

Kohun alkulähde, eli apulaisoikeuskanslerin päätös (hieman yli sivullinen riittää pikaperehtymiseen), koskee kanslian saamaa kantelua (hengellisen) yhdenvertaisuuden toteutumisesta kouluissa. SIinä kiinnitettiin nähdäkseni ensisijaisesti huomiota siihen, millä tavoin kristittyihin perheisiin kuuluvat ja niihin kuulumattomat lapset jakautuvat koulussa jatkuvasti eteen asetettavissa ja eksplisiittisesti uskonnollisissa tilanteissa, kuten koulun tai seurakunnan järjestämissä hengellisissä aamunavauksissa.

Yhden elämänkatsomuksen monopoli ei ole jo ihan määritelemällisestikään sellaista moniarvoisuutta, jollaista 2010-luvun sivistyneen koulumaailman tulisi noudattaa. Mitä traditioihin vetoamiseen tulee, on viime päivinä muistutettu, että kristittyjä lapsia on (toistaiseksi) vanhempiensa myötä enemmistö kaikista.

On kiistatta helppo vedota massoihin ja käskeä tottelemaan enemmistön tahtoa tässä asiassa. Vaan kuinka suuri osa mitäkin traditiota enää noudattaa?

On myös kiistatta helppo vedota olemassaolevan tradition itsestäänselvyyteen. Itsestäänselvyyden ei vain yksinkertaisesti pidä koskea jokaista, mikäli toiset eivät halua niin olevan. Kaikkien yhteiskunnallisten asioiden kohdalla jokaista vähemmistöä ei ole mahdollista kuunnella, mutta tämä asia olisi helppo järjestää.

Lisäksi on pakko muistuttaa, että kaikkien suomalaiskristittyjen, ml. jopa tietämättään seurakuntaan kuuluvien, käyttäminen oman vaatimuksensa lisäpainona, argumentum ad populum, on silkkaa keppihevostelua. Ottaen huomioon, että jokaisen mielipidettä ei olla kysytty, ja kuten vähitellen sekularisoituvassa yhteiskunnassamme tiedetään, muodostavat uskontoaan edes jollain tapaa tai säännöllisen epäsäännöllisesti noudattavat kaikista seurakuntaan kuuluvista vaatimattoman marginaalin.

Mieluiten kuitenkin viittaan tässä tapauksessa (kristin)uskonnollisuuden sementoituneisuuteen koulumaailmassa. Lienee myös helppo tokaista muutosta haluaville vanhemmille, että ei kai yksi virsi siellä ja seurakuntatädin aamusaarna täällä nyt niin vaarallista ole?

Omia periaatteitanne asian tiimoilta voitte tarkistaa kuvittelemalla perheenne Saudi-Arabiaan ja lapsenne islamilaiseen kouluun. Ajatelkaa, että lapsenne ymmärtää kaiken, mitä he koulussaan kuulevat – erityisesti siellä jaettavan uskonnonopetustyön. Tuntuuko hengellinen johdattelu, ohjailu ja suoranainen osallistuminen/puuttuminen omaan kasvatustyöhönne enää "pikkujutulta"?

(Otin juuri islamin esimerkiksi kieltämättä mahdollisimman suuren ja ajankohtaisen kontrastin tavoittamiseksi, mutten missään tapauksessa siksi, että olettaisin suomalaisten pitävän kaikkein surkeimpana juttuna sitä, mikäli heidän lapsensa kääntyy – koulussa tai muualla – juuri muslimiksi.)

Kaiken ratkaisuna ja sekä yhdenvertaisuuden että todellisen uskonnonvapauden avaimena on kaiken tunnustuksellisen uskonnonopetuksen lopettaminen kaikissa julkisrahoitteisissa koulutuksissa, kaikilla sen eri asteilla, ja sekä sen että nykyisen elämänkatsomusopin korvaaminen yleisellä molempien parhaita puolia yhdistelevällä uskontotiedolla. Tunnustuksellinen ja vain yhteen doktriinin keskittyvä opetus sälytettäköön kodeille, seurakunnille ja herätysliikkeille näiden itse niin halutessa.

Kokemus on osoittanut, että tiettyjen ihmisten on erinomaisen haastavaa ymmärtää valinnanvapauden ja omien valintojen kieltämisen, piilottamisen sekä tuomitsemisen välistä eroa – niin älytöntä kuin se onkin. Tämän osoitti keskustan europarlamentaarikko Hannu Takkula, jonka mielestä ...

    "... sivistyneen yhteiskunnan uskonnonvapauskäsitykseen ei kuulu 'sen teeskentely, että uskontoa ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan'."

Ei kuulu minustakaan, mutta tällaistako oikeasti seuraisi siitä, ettei suomalaisten peruskoulujen kevätjuhlissa, kaikille avoimissa julkisissa tilaisuuksissa, mahdollisesti jatkossa veisattaisi virsiä, vaan tämä tulisi niin halutessa suorittaa uskonnollisten yhdyskuntien hallinnoimissa rakennuksissa sekä tilaisuuksissa?

Mikäli valinnanvapaus muodostaa uhan status quon säilymiselle, noudattaa se kysynnän ja tarjonnan lakia, eikä kykenevimmän indoktrinaation tulosta. Tätä, eli käytännössä saneluvallan menetystähän kristityt vaikuttajat kannattajineen toki pelkäävätkin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän JukkaKaijala kuva
Jukka Kaijala

Hyvä kirjoitus, otsikkoa myöten. Omaa yliötäsi lainaten: "Yllättävän järkevä ollakseen Persu"!

Mikko Saarinen

Tuletko tukkimaan suuni, jos kevätjuhlassa alan omaehtoisesti laulamaan suvivirttä?

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

En missään tapauksessa, enkä ymmärrä, miksi edes kysyt moista.

Mikko Saarinen

Minä ainakin aion omasta puolestani pitää huolta, että jos osallistun kevätjuhlaan, niin siellä lauletaan suvivirsi. Jos ei ohjelman mukaan, niin sitten ex tempore.

En kuulu kirkkoon, mutta ei se tarkoita sitä, että ateistit ja muslimit voisivat pompottaa minua.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Sivistysyhteiskunta - sekö ateistien muodostama? Albaniassa yritettiin jo sitä ja Pohjois-Koreassa, siis kitkeä uskonto pois. Tulokset tiedämme.

ps. Neuvostoliitossa oli tieteellinen ateismi - juu, sitä "sivistystä"...

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Arvon puoluetoverini, sorrut nähdäkseni samaan virhepäätelmään kuin lainaamani parlamentaarikko Takkula: kyse on yhteiskunnassa vallitsevasta vapaudesta (tai tällä erää sen tavoittelusta), eikä missään tapauksessa minkään tällä hetkellä vallitsevan katsomuksen kitkennästä, kieltämisestä tai piilottamisesta.

Rinnastan mielelläni uskonnonvapauden keskusteluun kielten opiskelua koskevasta valinnanvapaudesta. Poistamalla pakollinen ruotsin opiskelu kaikilta suomalaisoppilailta ruotsinkielinen vähemmistö kokee, että tällä toimeenpiteellä jotenkin kiellettäisiin (ruotsinkielisten) ihmisten identiteetti, estettäisiin heidän kulttuurinsa jatkuvuus/elinvoimaisuus ja poistettaisiin heidän elintilansa.

Siitäkin huolimatta, vaikka kaikki saisivat puhua (tai uskoa) edelleen miten lystäävät ja valita opiskeltavakseen mitä haluavat - vaikka kaiken ruotsin (tai uskonnon), mitä vain suinkin mahdollista. Tätä on vapaus.

Kiteytettynä se, missä nämä kaksi teemaa vertautuvat erinomaisesti: En kykene ymmärtämään, kuinka sekä kristityt että suomenruotsalaiset elävät kaikkien kanssaihmisten kautta. Kokevat identiteettinsä sen mukaan, kuinka suuri osa kokonaisväestöstä on - vapaasta tahdostaan tai ei, ei sillä niin väliä - sen jatkuvassa vaikutuspiirissä.

Yksikin satahenkinen (tai vieläkin pienempi) suomenruotsalainen tai kristitty porukka riittää ylläpitämään omaa identiteettiään. En suostu ymmärtämään mitään logiikkaa, jonka mukaan näin ei olisi.

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

No niin Janne :-)

Olen eri mieltä siis, mutta mitä tätä retostelemaan sen enempää lehtien palstoilla. Totean vain kunnioittavani näkemystäsi. Sitä en kuitenkaan hyväksy, kuten otsikoit, että sivistys jotenkin korreloisi positiivisesti ateismiin. Päinvastoin, kuten esimerkkini osoitti.

Toivottavasti keskustelut jatkuu hedelmällisenä jossain toisissa yhteyksissä ;-)

Matti Pinola

Kiitos hyvästä kirjoituksestasi Janne!

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Minun mielestäni, joka sinänsä on yhden henkilön mielipide aivan kuten Janne J.M. Muhosenkin, on jotain traditioita perusteltua pitää yllä. Eli joidenkin mielestä aivan saatanallinen ja lapsille turmiollinen suvivirsi soikoon siis koulun päättäjäisissä.

Tästähän saadaan aivan hyvä ja hurja keskustelu.

Miten hirveää tekeekään lapsosten pieniin sieluihin suvivirsi, kun sitä lauletaan ihan kuusi kertaa ja harjoitukset päälle peruskoulun aikana.

Ei tätä tärkeämpää asiaa nyt ole olemassakaan. Ei ole.

Käyttäjän JanneTurtiainen kuva
Janne Turtiainen

Muhonen vetää hyvin! Loogisesti ja järjellä ajateltuna asia on juurikin noin. Kuitenkin järjellä ei voi selittää kaikkea ja populan yhteisöllisyys muodostuu näennäisen hölmöistä tavoista. Juurikin suomalaisten yhteisöllisyyteen kuuluu juttuja kuten suvivirsi ja sen kaltaisia asioita. Ateisistit vetävät mutkat suoriksi ja saavat oksureaktion aiheesta, mikä heille suokoon koska uskovat järkeen ja rationaalisuuteen. Unohtavat vain että tunteet ei tottele järkeä.

Tietenkin samalla voidaan lopettaa halalruuan tarjoaminen, huivit, tyttöjen ja poikien erottelu yms. uskontoihin perustuvat asiat kouluissa koska eihän uskonto ja sen ulkoiset merkit kuulu kouluun. Täh ai ei vai?

Käyttäjän vesakirves kuva
vesa kirves

Hilpeää seurata kuinka uskontoaan puolustavat aina lankeavat samoihin halpoihin tai luistava paikalta, palatakseen huomenna takaisin samoilla latteuksilla.

Ne eivät edes lue alkuperäistä tekstiä, tai se menee muuten vaan ymmärryksen ohi.

Ilmiötä kutsutaan muuten defenssiksi ja sen laukaisee jopa keskustelu kuluneesta virrestä.

Toimituksen poiminnat