Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

"Paskaduuneja" ei ole olemassakaan

  • Tulotaso uhkaa määrätä työtehtävien paremmuusjärjestyksen.
    Tulotaso uhkaa määrätä työtehtävien paremmuusjärjestyksen.

Työpaikkojen arvottaminen tapahtuu nyky-yhteiskunnassa pikemminkin tulotason kuin työn yleishyödyllisyyden perusteella. Paremmuusjärjestykseen laittaminen on jo lähtökohtaisesti harvinaisen typerää ja luo työmarkkinoista täysin vääränlaisen kuvan. Alun perin harkitsin otsikoivani tämän kirjoituksen jotakuinkin "Paskaduunin nykyaikainen määritelmä", koska koen, että esim. Perheyritysten liiton toimitusjohtaja, ex-pääministeri Matti Vanhanen on hyödyttömämpi palkansaaja kuin vaikkapa minua eilen S-Marketissa palvellut kassanhoitaja.

Yksi merkittävä perustelu voisi olla se, että vain ani harva tietää, mitä Vanhanen työpäivänsä aikana tekee, eikä hänen työnsä jälki liiemmin näy. Sen paremmin koko liiton toimintaan tutustumatta otaksuisin, että hänen vaikutuksensa on ennen kaikkea välillistä, ts. perheyritysten, jollaisia on lähes kaikilla elinkeinoelämän osa-alueilla, toimintaa tuetaan. Onhan Vanhanen kiistattoman "sulavasanainen eurolobbari". Taustavaikuttaja.

Aihepiiriä käsitellessä on hankala olla syyllistymättä liialliseen yksinkertaistamiseen sekä suoraan manalan kuumimmista sekä punahehkuisimmista syövereistä kumpuavaan populismiin, mutta nostan silti esiin pari esimerkkiammattia nimenomaan siltä pohjalta, että mitä tapahtuisi, mikäli kukaan ei kyseistä työtä tekisi.

SIWA-kauppaketjun kassatyöntekijä on jo käsite sinänsä, ja stereotyyppinen, joskin valitettavan todenmukainen, läpänheiton aihe korkeakouluopiskelijoiden sekä jo valmistuneiden keskuudessa. Henkilöstä, jolla on korkeakoulutasoinen kompetenssi, mutta työmarkkinat tarjoavat vain tämän vaihtoehdon. Siitäkin huolimatta pitäisin tänä päivänä, kun itsepalvelumyymälät eivät ole suureksi onneksemme vielä rantautuneet Suomeen, melko ikävänä tilannetta, jossa kaupasta ostoskoriin kerätyt einekset jäisivät hinnoittelematta, eivätkä päätyisi kotiin ja jääkaappiin saakka.

Moni ei lisäksi tiedä sitä, millaista muuta vastuuta kassapäätteen ääressä istuvan henkilön toimenkuvaan kuuluu. Vain muutamia esimerkkejä mainitakseni hänen on huolehdittava työvuoron tai kaupan aukioloajan päätyttyä koko kassasta sekä osallistuttava myymälän inventaarioon/-oihin. Myymälävarkaiden kanssa nujuaminen on vieläpä kokonaan oma asiansa.

Jäteauton kuljettaja tekee pitkää päivää kuljettaen meidän, kuluttajien, tuottamaa roskaa joko kaatopaikalle tai lajittelukeskuksiin. Olisi edelleen melko kurjaa sananmukaisesti hukkua roskiin, mikäli kukaan ei hakisi tyhjiä tonnikalapurkkeja, sanomalehtiä sekä erinäistä kotitalouksista syntyvää sekajätettä pois joko oman kodin tai kotitaloyhtiön jätteidenkeräyspisteestä.

(Aloitin vasta viime viikolla työn Lassila&Tikanojan asiakaspalvelussa, mutta kokemusta jätehuollosta minulla on jo entuudestaan alan yksityisyrittäjänä toimineen vaarini apulaisena olemisen kautta.)

Ellei joko asuin- tai liikehuoneistojen taikka katutason puhtaanapidosta huolehtiva henkilökunta tekisi työtään, pitäisin melko kurjana väistellä sekä kaduilla, rappukäytävässä että ostoskeskuksissa kulkiessani erinäisiä roskakasoja.

Tämän kirjoituksen toissijainen tarkoitus on kasvattaa kansakunnan arvostusta kyseisiä ammattikuntia tai viranhaltijoita kohtaan, tai vaikuttaa niiden yleiseen palkkatasoon. Ensisijaisesti mikä tahansa tuottava ja hyödyllinen työ on arvostettavaa, ja sellaisen tekeminen on mielekästä. Usein toistettu mutta kiistaton fakta on se, että Suomessa ylikoulutetaan ihmisiä. Meillä on vähitellen vallan liian paljon humanististen tieteiden maistereita, mutta liian vähän huoltomieh... anteeksi, huoltohenkilökuntaa.

Sen sijaan, että kassatyöntekijän, siivoajan tai puhelinasiakaspalvelijan (työ, jota itse teen) jopi olisi vain väliaikaisratkaisu matkalla kohti suurta tuntematonta, tulisi myös näiden tehtävien hoitaminen kokea mielekkääksi paitsi tekijän itsensä myös yhteiskunnan kannalta. Toki myös palkkauksessa voisi olla tekemistä. Myös tehdyn työn tuottavuuden ja hyödyllisyyden – jopa välttämättömyyden – kannalta edessä on uudelleenarvioinnin paikka.

Sekään ei toki ole tarkoituksenmukaista, että ne, joilta löytyy koulutuksensa ansiosta kompetenssia tehdä sitä, mihin ovat keskittyneet, työskentelevät jossain aivan muualla. Avainasemassa on jo peruskoulussa sekä edelleen toisen asteen koulutuksessa tapahtuva opinnonohjaus. Koko koulutusjärjestelmän on määrä myötäillä kulloistakin työvoimantarvetta, jotta vältyttäisiin näiltä "katkerilta kohtaloilta", joissa korkeakoulutetut ihmiset hankkivat leipänsä tekemällä matalapalkkaisia töitä.

Erään pienen maalaispaikkakunnan paikallisjulkaisussa oli muuan vanhan kansan ihmisen lausuma anekdootti koskien korkeakoulutettuja: "Lukkoo niin, että peä haesoo paperille". Tästä on ainakin puolet totta. Koulutukseen tulee ilman muuta satsata jatkossakin, mutta korkeakoulujen aloituspaikkojen suhteen tulee suorittaa alakohtaista ja jatkuvaa tarkastusta kulloisenkin työvoimatarpeen mukaan.

Tästä menettelystä tekee erityisen haastavan se, että kunkin koulutuslinjan ohjeajat vaihtelevat, joten optimaalisin tilanne syntyisi ennakoimalla tilannetta 3-4 vuoden verran, eikä tämä välttämättä onnistuisi riittävän tehokkaasti. En väitä, etteikö tällaista tarkastelua suoritettaisi jo nyt, mutta käytännön todellisuus on osoittanut, ettei kysynnän ja tarjonnan laki kohtaa siten kuin sen pitäisi.

Kumpi hyödyttää enemmän: Työt, joille ei riitä tekijöitä vai työvoima, joille ei löydy työpaikkoja? Kumpikin vaihtoehto on yhtä huono.

Yhteiskuntaa ei hyödytä piirun vertaa se, että työmarkkinoille vapautuu heidän valmistuttuaan kuin liukuhihnalta höpömaistereita, jotka ovat onnekseen saaneet perehtyä juuri sellaiseen tieteenalaan, joka heitä itseään kiinnostaa, mutta joiden osaamiselleen ei ole mitään käyttöä. Pääasiassa ongelma koskee erinäisiä tutkimusaloja. Vaikka tutkimuskohteet sinänsä saattavat olla joltain kantilta katsottuna hyödyllisiä, tulisi pohtia, olisiko tämä työvoima vielä enemmän hyödyksi jollain tyystin toisella alalla.

Minua esimerkiksi kiinnostaa ja on jo varsin pitkään (14-vuotiaasta lähtien) kiinnostanut ydinaseet sekä -kokeet, niiden käyttömahdollisuudet sekä niiden historia, mutta mitä hyötyä minusta on/olisi yhteiskunnalle tietämyksineni?

Voin/voisin opettaa jatkossa muita kyseisen aihepiirin osalta, mutta mikä on/olisi tämän yhteiskunnallinen hyötyaspekti?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Itse en yleisesti ottaen ajattele paskaduuneja olevan olemassakaan, mutta provisopalkatun puhelinmyyjän voisin kuvitella siihen kategoriaan :D

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Aikanaan puhelinmyyjät olivat pelkästään provisioiden varassa, mutta nykyään myös ns. outbound-toiminnassa on aina peruspalkka, jonka päälle tulevat myyntimenestyksellä saavutetut lisäansiot. Itse teen ja olen jo jonkin aikaa tehnyt inboundia, eli yksinomaan vastaanotan puheluita.

Käyttäjän HeikkiAalto kuva
Heikki Aalto

"Työpaikkojen arvottaminen tapahtuu nyky-yhteiskunnassa pikemminkin tulotason kuin työn yleishyödyllisyyden perusteella."

Lähes kaikki yksityisen sektorin työt näyttäytyvät paskaduuneina, jos vertaillaan palkan ja vastuun määrää suhteessa julkisen vastaaviin.

Kysymys kuuluu, kumpi on keinotekoisesti ylläpidetty ja tosielämästä irrallinen illuusio? Riistetäänkö tässä duunaria vai hellitäänkö byrokraatteja toisten kustannuksella?

Julkinen sektori kun on palkkajohtaja eikä tuota juuri mitään yleishyödyllistä poislukien terveydenhuolto.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

Neuvostoliitossa ei ollut yhtään työtöntä mutta eräässäkin kylässä oli lossivahti jonka lossi oli purettu aikoja sitten. Hotelleissa oli enemmän palvelusväkeä kuin vieraita. Yleiset WC:t olivat täynnä vessanvartijoita. Ainiin, ja raideliikenteessä oli ihmisiä joiden ainoa tehtävä oli heilauttaa lippua kun juna menee ohi.

Tuolla tavalla saadaan työttömyys eliminoitua kokonaan. Helposti. Eri asia on sitten se, miten tuottavaa kyseinen puuhastelu on. Työllä kun ei ole itseisarvoa - työ tulee pikemminkin minimoida. Tuottavuudella sen sijaan on merkitystä.

"Hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä."

Aslak Koivuila

1984 Eremitasissa oli joka huoneessa tuoli, jolla istui mummo, joka nukkui pää olkapäälle taipuneena.
Päässäni jankuttava "korvamato" ei ollut Kansainvälinen.

Jonne Sirén

Paskaduuneja on - sellaisia joista ei tienaa tarpeeksi kattamaan edes omaa kämppäänsä ja sapuskaa. Oli sitten liksan huonouden syy se, että tuntipalkka on huono, tai sitten ei tule tarpeeksi tunteja kasaan.

Meikäläisellä oli aikoinaan kolmekin sontaduunia samaan aikaan, 10-12h meni noihin päivässä (vkl, joskus arkisinkin muutama h). Sitten pääsin nykyiselle työnantajalleni ja homman nimi oli jo osa-aikaisella opiskelijasopparilla selvä: 16 h duunilla viikossa tienasin paremmin kuin kolmen sontaduunin 20-25h tunneilla, bonuksena vielä viikonloppujen vapautuminen omaan käyttöön eli käytännössä pystyi tekemään harkkoja kunnolla ja lukemaan tentteihin. Kumman "setin" siis valitsin, huonosti palkatun tripletin ärsyttävää hommaa, vai yhden niitä yhteensä paremmin palkatun iisimmän homman?

Nykyisillään noiden kolmen sontaduunin tienesteillä, vaikka sitten täysipäiväisestikin, tienaisin hädin tuskin kolmasosaa siitä minkä nykyisessä hommassa. Ei puhettakaan perheen elättämisestä, saaati sitten omasta asunnosta etc. Olisin kuitenkin valmis jossain vaiheessa valmis downshiftaamaan yksinkertaisempiin hommiin (penskojen lähtiessä omilleen) vähemmällä liksalla mutta kuitenkin sen verran pitää hintaa tulla ettei kahta duunia tarvitse sykkiä.

Paskaduuneja on, niitä joilla ei tienaa elantoansa. Se että joku duuni on raskasta/sontaista mutta siitä tienaa asiallisesti, se ei ole paskaduuni.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Hyvä Janne J. M. Muhonen,

olen kanssasi yhtä mieltä, ettei paskaduuneja ole, paitsi paskakaivojen tyhjentäjien työ, joka sananmukaisesti on paskaduunia, mutta työhön liittyy niin paljon muita seikkoja ettei sitä voi paskaduuniksi nimittää.

Pientilan lapsena tein täyttä työpäivää jo kahdeksanvuotiaana, pidin sitä tietenkin aivan tavallisena elämänä, mitä se niinä aikoina olikin. Isoveli luokitteli työt varsinaisiin töihin, vapaa-ajan töihin ja joutessaan tehtäviin töihin. Varsinaista työtä oli esim. sokerijuurikaan harvennus, vapaa-ajan töitä kasvimaan perkaus ja joutessaan tehtäviä töitä oli mm. viikatteiden ja niittokoneen terien terotus - minulle tahkonpyörittäjänä.

Koska elämä on seikkailu, valmistuin maisteriksikin, oman käsitykseni mukaan en höpömaisteriksi. Tein töitä Suomessa ja maailmalla lapsena kotona oppimallani periaatteella: työpäivän jälkeen vapaa-ajan töinä suunnittelin, kirjoitin ohjelmia, kehittelin raportteja jne. Arvelen auttaneeni melko suurta määrää ihmisiä kansainvälisen avustusorganisaation johtavissa tehtävissä monilla maailman kolkilla. Paskaduuniakin tuli tehdyksi: sairastuttuani vakavasti tropiikissa ja jouduttuani sikäläiseen sairaalaan (keskimääräisen suomalaisen mielikuvitus ei riitä ymmärtämään, millainen paikka se oli) suunnittelin potilaana johtavan ylilääkärin kanssa parannuksia käymälä-hygieniaan ja kävin potilasvuoteella oman organisaationi kanssa neuvotteluja projektimme eteenpäinviemiseksi. Isoveljeni opetusten mukaan yritin pohtia olivatko ne vapaa-ajan töitä vai joutessaan tehtäviä töitä.

En kirjoittanut näitä kehuakseni itseäni, vaan ehkäpä todetakseni, kuinka erilainen oli maailma lapsuudessani, kuinka erilaisia asenteet töihin ja kuinka erilaisia työt verrattuna ajanmukaiseen elämänmenoon, jossa aivan liian usein suhtaudutaan työntekoon välttämättömänä pakkona, ja palkan eteen tehdään niin vähän kuin suinkin mahdollista. Joku sanoi kauan sitten: Jos et tee enemmän töitä kuin palkkasi edestä, et ole palkkasi arvoinen.

Käyttäjän jremes kuva
Juha Remes

"Jos et tee enemmän töitä kuin palkkasi edestä, et ole palkkasi arvoinen."

Bill Gates sanoi aikanaan että hän tykkää laiskoista koodareista. He kun pystyvät kehittämään työskentelyään niin että saavat enemmän aikaan pienemmällä vaivalla. Miksi huhkia turhan takia kun voi olla tehokas?

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Täsmennettäköön sen verran, etten toki pidä maistereita tai lisensiaatteja kategorisesti turhina tapauksina. Erityisesti on mietityttänyt vaikkapa sukupuolen- tai naistutkimuksen asema sekä merkittävyys - joskin tätä luettaneen ennemminkin sivuaineena.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Johtajia haettaessa perustellaan ruhtinaallisia palkkoja ja bonuksia sillä, että vain siten saadaan pätevää väkeä. Saman kysynnän ja tarjonnan lain olettaisi pätevän myös duunareita palkattaessa. Jos johonkin hommaan ei ole tulijoita, vika on taatusti palkkatasossa, ei työssä. Johtajia palkitaan, jotta he motivoituisivat työhönsä, duunaria motivoidaan uhkaamalla potkuilla. - Ei ole paska duuneja, on vain paska palkkoja.

Jukka Mäkinen

Totta puhut Olli.
Rahan perässä kaikki kaikki juoksevat. Kun palkkaus on riittävän hyvä hakijoita riittää. Loistavana esimerkkinä juuri nyt on täytettävänä 13 tunnetusti erittäin hyväpalkkaista ja hyvillä eduilla olevaa määräaikaista työsuhdetta ilman sen erikoisempia pätevyysvaatimuksia. Hakijoita riittää satoja.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Näinhän se kaikessa yksinkertaisuudessaan ja karuudessaan menee. Tuskinpa kuitenkaan näemme ennennäkemätöntä palkkatason nousua siivoajien, huoltomiesten tai kassatyöntekijöiden ammattikunnissa.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Vois kuvitella vessapalvelijan (Vieläköhän niitä on?) työtä paskaduuniksi. Todellisuudessa silläkin työllä on paskan kanssa kovin vähän tekemistä. Hyvänhajuista dödöä ja harjan heiluttamista herrojen olkapäillä erillistilassa. Kokeiltu on joskus kuuskyt- luvulla. Sivutyönä menetteli dippien ansiosta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Itse olen huolissani nuorisotyöttömyydestä joka johtuu pääasiassa väärästä rahapolitiikasta, tuotanto ei ole Suomessa kannattavaa.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Tuotteiden tilaus, lajittelu, hyllytys ja tyhjien pakkausten yms. roskien siivoaminen on oleellinen osa lähisiwan kassahenkilön(kin) työtä,
miettikää hetki sitä ennen kuin tuskailette kassalla näkymätöntä/hyllyjen välissä kyykkivää persiitä,
hän kipittää myymään teille heti kun suinkin pääsee.

Ihmeen vähällä henkilökunnalla ja pelkkien juoksukahvitaukojen voimalla jaksavat päivästä toiseen.

Jaakko Häkkinen

Suomessa ylikoulutetaan liikaa porukkaa. Koulutusasteiden volyymin tulisi vastata työmarkkinoita.

Toimituksen poiminnat