*

Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Duudsonit ja suvaitsevaisuuskasvatus

  • © MTV3
    © MTV3

Eilen nähtiin suositun Duudsonit tuli taloon -sarjan viimeinen varsinainen jakso kolmannelta tuotantokaudelta. Kuluneen kauden ideana oli hieman edellisistä poiketen se, että nämä hilpeät veikkoset vierailivat usean jos jonkinlaisesta ongelmasta kärsivän lapsiperheen lisäksi tuomassa säpinää myös koulukotiin sekä kehitysvammaisten päiväkeskukseen. Kaverit ovat tehneet kullanarvoista työtä eilisen päätösjakson teeman mukaisesti koulukiusaamista vastaan ja se on hatunnoston arvoinen teko.

Allekirjoittaneessa kuitenkin herätti pienoista kummastusta jakso numero 5, nimeltään "Syrjityt pakolaiset", ja Duudsonien vierailu myanmarilaissyntyisen maahanmuuttajaperheen luona Punkalaitumella.

Liekö ympäri maailmaa reissailu vierastuttanut Duudsonit suomalaisesta luonteenlaadusta, sillä heidän ymmärrykseensä ei meinannut mahtua se, etteivät ohikulkijat tulleet mukaan bailaamaan, kun myanmarilaissyntyiset lapset pitivät omien kansanperinteidensä mukaisen laulu- ja tanssiesityksen paikallisen kaupan pihamaalla.

Duudsonien tulkinta paikkakuntalaisten syrjivistä asenteista oli mitä virheellisin. Suomalainen suvaitsevaisuus ei ole asian jatkuvaa manifestointia, esilletuontia, julistamista, mielenkiinnon osoittamista tai keskusteluyhteyteen hakeutumista. Ohikulkijat kyllä vilkaisivat tanssivia lapsia, mutta minusta niille sijoille jääminen ja tuijottaminen olisi harvinaisen huonoa käytöstä. Jopa siitäkin huolimatta, että esiintyjät ovat sananmukaisesti esiintymässä ja esityshän vaatii vastaanottavan osapuolen - yleisön.

En minä ainakaan uskalla nykyisessä asenneilmapiirissä jäädä seuraamaan etnistä tanssiesitystä. En voisi olla varma siitä, kuvittelisivatko esittäjät "suomalaiset rasisteja" -propagandassa marinoinnin seurauksena minun jääneen siihen siksi, että pidän heidän esityksestään vai siksi, että haluan impivaaralaisena ksenofoobikkona hämmästellä tanssijoita itseään heidän habituksensa vuoksi.

"Mind your own business" kuvastaa mielestäni mainitsemaani perisuomalaista asennetta hyvin, enkä itse keksi hetkeen mitään sen oudompaa kuin jonkun, joka heti vaikkapa jonkun eri etnistä ryhmää edustavan porukan nähdessään hyökkää ns. iholle, alkaa kysellä, mitä heille kuuluu, mistä he ovat tulossa ja mihin he ovat menossa.

Ei kukaan suomalaisittain tervejärkinen ihminen tee niin. Kenellekään. Kansalaiset, jotka asuvat (vuokralla) kerrostalossa ja tuntevat naapurustonsa läpikotaisin, ovat melkoisen harvassa. Näin se vain menee, enkä näe siinä mitään väärää.

Minusta olisi epäkohteliasta, tungettelevaa ja tänään liikennevaloissa vastaan kävelleen tummahipiäisen miehen osalta olettamukseni mukaan harvinaisen ahdistavaa, jos olisin varoittamatta pysäyttänyt hänet sekä tiedustellut, mistä päin hän mahtaa olla kotoisin. Hän saattoi yhtä hyvin olla syntynyt Suomessa, kuten minäkin, eikä millään tavalla tilivelvollinen kertomaan siitä, missä hänen vanhempansa mahdollisesti syntyivät.

Entäpä miten reagoida mihin tahansa vastaukseen?

  • "Suomessa/Keniassa/Haitilla. Miksi kysyit?"
  • "No, kun nyt satut olemaan tummaihoinen."
  • "Niin? Mitä se sinulle merkitsee? Arvotatko minut sen perusteella? Kysytkö tuota kaikilta?"
  • "..."

Etenkään minkään menneisyyteen liittyvän ottaminen puheeksi on arveluttavaa, jos on pienikin epäilys siitä, että keskustelun toinen osapuoli on paennut entisen kotimaansa sodan kauhuja ja kärsimyksiä. Duudsonit-jakson myanmarilaismies mm. oli kokenut melkoisen kovia maan sotilasjuntan toimien ansiosta.

Minusta punkalaitumelaiset ohikulkijat hyväksyvät Duudsonien huolen ja johtopäätösten vastaisesti myanmarilaiset maahanmuuttajat mukaan yhteisöönsä muitta mutkitta. Antavat heidän elää rauhassa omaa elämäänsä.

Pidän itseäni kaikesta huolimatta suvaitsevaisena ihmisenä ja toteutan sitä siten, etten osoita erityistä ja ylikorostettua huomiota itsestäni millään tapaa poikkeavia ihmisiä kohtaan. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti olen jo lapsesta saakka tottunut edellyttämään vastaavaa käytöstä itseäni kohtaan.

Hyvänä esimerkkinä todellinen sukupuolineutraali yhteiskunta on totisinta totta tasan siinä vaiheessa, kun esim. Juha Föhristä kertovassa Wikipedia-artikkelissa ei mainita puolella sanallakaan siitä, kuinka hän tuli 1990-luvulla kaapista ulos, tai jos vastavuoroisesti maininta heteroseksuaalisuudesta lisätään jokaikisen kyseistä seksuaalista suuntautuneisuutta edustavan henkilön artikkeliin.

Tätä tarkoittaa suhteellisen turha korostaminen ja toiseuden/erilaisuuden julkituonti. Totta kai uteliaita ihmisiä kiinnostaa julkisuuden ihmisten (tai naapureiden) seksuaalinen suuntautuminen, ja juorulehdet tehtailevat asialla rahaa, mutta tosiasiassa se ei palvele suvaitsevaisuutta tippaakaan.

Elämme todellisen suvaitsevaisuuden osalta murrosvaiheessa. Siinä vaiheessa, kun ihmisiä kohdellaan aidosti yksilöinä, jotka myös vastaavat itsestään vain ja ainoastaan yksilöinä eikä minkään viiteryhmän edustajina, ja nämä ominaisuudet ohitetaan olankohautuksella, olemme saavuttaneet sellaisen suvaitsevaisuuden, jollaista tulisi tavoitella.

Kuten on moneen kertaan todettua, kaipaavat erilaisten vähemmistöjen edustajat itse hyväksyntää omina itsenään, yksilöinä, eivätkä viiteryhmänsä edustajiksi redusoituna kappaletavarana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

"Siinä vaiheessa, kun ihmisiä kohdellaan aidosti yksilöinä, jotka myös vastaavat itsestään vain ja ainoastaan yksilöinä eikä minkään viiteryhmän edustajina..."

Mut sit kaikenmaailman halla-ahojen retoriikalta putoaisi pohja pois, siis jos hän ei voisi etnisillä steretypioilla yleistää, vaan joutuisi kirjoittamaan blogiinsa kansanryhmien sijasta vain ja ainoastaan yksilöistä. :'(

Martti Laines

Oletettavasti Halla-Ahon ei tarvitse enää kirjoittaa kansanryhmistä siinä vaiheessa kun maahanmuuttoteollisuuus lakkaa positiivisesti syrjimästä kansanryhmiä tai ihonväriä. Ja kun sama teollisuudenhaara ottaa paremmin huomioon Suomen kokonaisedun. Ja, kun Suomesta on tullut suvaitsevainen, että Halla-ahon argumentteihin ei enää kohdistu ylläolevankaltaista vihapuhetta.

Käyttäjän TimoKalliokoski kuva
Timo Kalliokoski

Ottamatta sen suuremmin kantaa kirjoituksen varsinaiseen aiheeseen, joskin ymmärtäen, ihmettelen tosikkona vain sitä, että nämä veijarit, joiden konsepti on alusta asti perustunut kiusaamiseen, ovat nyt toimivinaan kiusaamista vastaan.

Mä olen liian vanha ymmärtämään.

Aslak Koivuila

Toimituksen poiminnat