Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Valtion on lupa hyötyä nautintoaineiden käytöstä

  • Kas, siinä oma arsenaalini. Räsänen, Guzenina-Richardson ja Huovinen: "Come and get me!"
    Kas, siinä oma arsenaalini. Räsänen, Guzenina-Richardson ja Huovinen: "Come and get me!"

Pelkästään nykytilanteen valossa harvinaisen surkeasti epäonnistunut päihdeainepolitiikkamme kaipaisi tyystin toisenlaista lähestymistapaa. Suomesta ei koskaan tule kunnianhimoisesta tavoitteesta huolimatta savutonta saati raitista. Ei ainakaan kieltämällä, rajoittamalla ja hysterisoimalla. Ei, mikäli rajavartiolaitoksen toimintaan ei keskitetä ennennäkemättömän paljon resursseja ulkomailta tuotujen/tuotettujen tupakka- tai alkoholituotteiden maahanpääsyn estämiseksi, mutta olisiko sekään kaiken vaivan arvoista?

Näistä toteuttamiskelvottomista tavoitteista poiketen Suomessakin voitaisiin alkaa suhtautua tupakka- ja alkoholituotteisiin demonisoinnin sijaan kulutustuotteina, jotka tunnetusti käyvät kaupaksi.

Maassamme voitaisiin aivan aluksi sallia sähkötupakoiden nikotiininesteiden vapaa tuottaminen, markkinointi ja myynti, jotta merkittävästi itse kunkin terveydelle haitallisempien perinteisten savukkeiden kulutus laskisi.

On toki esitetty epäilemättä paikkansapitävästi ja arvovaltaisten henkilöiden suilla, että sähkösavukkeiden mahdollisia, piileviä ja toistaiseksi tuntemattomia terveysvaikutuksia ei olla vielä kauttaaltaan selvitetty. No, selvittäkää ennen mielivaltaista demonisointia ja kieltomentaliteettia, tai verratkaa koko tuotteen toimintaperiaatetta vesipiipun kaltaiseen vanhaan keksintöön.

(Sähkötupakoissa tosin käytetään puhtaan "hoo-kaks-oon" sijaan propyleeniglykoli- ja kasviglyseriiniä, mutta terveyshaittojen kannalta mielekkäimmät vertailukohdat ovat hiilimonoksidi, terva, karsinogeenit ja raskasmetallit, joita perinteisiä savukkeita käyttävät kitusiinsa imevät.)

Jos ja kun nykyiset sähkösavukkeet ovat terveydelle haitallisia, voisi korkean teknologian Suomi osallistua niiden jatkokehittämiseen. Kaikin puolin parannellun tuotteen asiakkailleen tarjoamiseen lääkäritkin voisivat hyvällä omallatunnolla ryhtyä – samoin kuin tehdään kalliin lääkityksen ja nikotiinikorvaustuotteiden osalta.

Kieltolaista, jota kohti ollaan jälleen menossa, ei nähtävästi opittu yhtään mitään. Huolimatta sinänsä ehkä hyvää tarkoittavien valtiovallan edustajien interventioyrityksistä poloiset ja omaa parastaan ymmärtämättömät ihmiset keksivät kyllä keinonsa, jos nikotiinia tai viinaa tekee mieli. Sota-aikaan kasvateltiin itse kessua. Kieltolain peruja ovat nk. kotipolttoiset.

Ensimmäinen fakta, joka tulee tiedostaa, on se, että kansalaisille maittaa sekä alkoholi että nikotiini, eikä sille tule kukaan koskaan mahtamaan mitään, ellei joko ...

  1. ... valmistusta kielletä jokaisessa maailman valtioista kollektiivisella päätöksellä ja kenties kuolemanrangaistuksen uhalla, tai
  2. ... valtiovallan suhtautumista muunneta hysteriasta totalitarismiksi, jossa alkoholi ja nikotiini asetetaan samanlaisen stigman alle kuin heroiini ja kokaiini nykyään.

Tietenkään ylenpalttisessa viinan juon..., anteeksi, sen kanssa läträämisessä tai tupakan polt..., krhm, anteeksi jälleen, röyhyttelemisessä, ei ole järjen hiventäkään. Päin vastoin. Kieltämistä, rajoittamista ja käyttäjiensä ahdistelua (esim. papereiden tiedustelu alle 30-vuotiailta asiakkailta siksi, että he näyttävät 18-30-vuotiailta, mutteivat välttämättä alle 18-vuotiailta) on jo kokeiltu ja kyseinen linja on todettu tepsimättömäksi.

Parempia tai edes harkinnan arvoisia ehdotuksia on laadittu, kuten Henri Myllyniemi taas jälleen kerran, mutta ongelma on se, ettei niitä haluta kuunnella. Myllyniemi oli ja on harvinaisen oikeassa siinä, ettei kokeneiltakaan poliitikoilta tule koskaan mitään kieltämistä, saatavuuden hankaloittamista ja mielikuvituksellista holhoamista, ts. kansalaisten idiootteina pitämistä, parempia keskustelunavauksia.

Keskityn kuitenkin kirjoituksen loppupuolella otsikon mukaisesti siihen, että kansalaisten "päihteiden"käyttötottumuksista olisi täysin oikeutettua pyrkiä hyötymään sen sijaan, että saavutettavissa olevat verotulot savukkeista päästetään Venäjälle ja alkoholista puolestaan Viroon. "Päihde" on lainausmerkeissä siksi, etten pidä nikotiinia päihteenä sen enempää kuin kofeiiniakaan. Alkoholi on toki toinen juttu.

Fakta on se, että kotimaisilla veronkorotuksilla tai edes hintatason säilyttämisenä yhtä järjettömänä kuin mitä se tällä hetkellä lähes mihin tahansa eurooppalaisiin verrokkimaihin nähden on, joudutetaan viinarallia ulkomailta sekä kenties pitkällä tähtäimellä Alkon ahdinkoa.

Useat tupakoivat ystäväni ostavat ulkomaanmatkoiltaan – toki maasta riippuen – kartongin savukkeita tuliaisiksi itselleen. Luuletteko, että he jaksaisivat ryhtyä moiseen, mikäli hintataso olisi Suomessa nykytilasta poiketen täysin tai edes lähes sama?

Jonkun mielestä saattaa olla eettisesti kyseenalaista yrittää hyötyä joidenkin poloisten kaiken kontrollin ja itsehillinnän ulottumattomissa olevista riippuvuuksista tai kulutustottumuksista verotulojen muodossa. Jos näin on, miksi ko. tuotteita yli päätään verotetaan, mutta Suomen kannalta epäedullisesti? En todellakaan tarkoita sitä, että verotusta tulisi ahneuden vuoksi kasvattaa promilleakaan (pikemminkin laskea) vaan sitä, että Suomen harjoittaman kaltainen holhouspolitiikka ei edes yritä hyötyä joka tapauksessa käytävästä kaupasta.

Kyseessä ei siis ole sellaisen viisasten kiven keksiminen, jolla saada porukka kaikin puolin raittiiksi ja nuhteettomaksi, vaan esittää vaihtoehtoja, joiden mukaan toimimalla paheellisista sekä vallan turmiollisista myyntiartikkeleista voisi – ja on mielestäni täysin luvallista – pyrkiä maksimoimaan voitto.

Koska tupakka- ja alkoholituotteiden osalta valuutta vaihtaa joka tapauksessa omistajaa – heristelipä kukkahattupoliitikko x sormeaan kuinka äkämystyneenä ja pää kuinka kallellaan tahansa –, ei voitontavoittelussa ole mielestäni mitään väärää, vaikka myyntiartikkelit ovatkin kuin suoraan moolokin tehtaasta.

Asetan kaiken kansan nähtäviksi ainakin seuraavat toimenpide-ehdotukset sekä linjaukset:

  1. Sähkösavukkeiden nikotiininesteiden valmistuksen ja myynnin salliminen. Vaikkei halukkaita valmistajia meinaa löytyä, tulee ainakin myynti sallia välittömästi. (Markkinoinnin suhteen EU-lainsäädäntö saattaa asettaa omat rajoituksensa.)
  2. Perinteisten savukeaskien jälleenmyyntihinnan saattaminen vähitellen EU:n keskiarvon tasolle, jotta estetään joka tapauksessa spaddua kuolemaa halveksuen imevistä kansalaisista saatavien verotulojen lipuminen ulkomaille, tai edes osa ko. rahamäärästä.
  3. Vastaavasti toki voidaan pohtia hintatason ja/tai verotusarvon säilyttämistä ennallaan, mikäli kulutus saadaan kohdan 1. ansiosta laskemaan. Tämä on yhdentekevää siksi, ettei kukaan oikeasti lopeta tupakointia yksinomaan hinnan vuoksi. Saatavissa olevat verotulot kuitenkin suuntautuvat Suomen sijaan tyystin muualle, ellei a) tilalle tueta korvaavaa ratkaisua, tai b) hintoja pidetä kohtuullisina ainakin lähimaihin (Venäjä ja Viro) nähden.
  4. Alkoholituotteiden ja erityisesti panimoveron osalta tavoitteeksi asetetaan sama juttu. Viimeisimmän – tosin melko vanhan – tiedon mukaan Suomi huitelee ko. veron osalta n. 1,3-kertaisesti EU:n keskiarvon yläpuolella.
  5. Mietojen (alkoholitilavuus-% alle 15) viinien vapauttaminen Alkon monopolin alaisuudesta vapaaseen kilpailuun, eli myytäväksi elintarvikeliikkeissä. Hinnat loppukäyttäjille tulevat totta kai laskemaan roimasti siitä, mihin on totuttu, mutta vapaa kilpailu paljastaa sen, kuinka paljon niissä on nykyään ilmaa, ts. pelkkää rangaistusmaksua.
  6. Alkoholijuomien hinnankehityksen suhteen tulee alkaa noudattaa kuluttajahintaindeksiä siinä missä hyödykkeiden tapauksessa pääsääntöisesti muutenkin.

Varsin usein esiintyvä "Jossain sitä kuitenkin käytetään/valmistetaan/myydään, miksemme mekin?" -argumentti pätee toki kaikkeen mahdolliseen polemiikin alaiseen tavaraan aina kannabiksesta minkkiturkkeihin.

Tätä aspektia kukin voi miettiä erikseen vaikkapa siltä kantilta, saako yksikään valtio jotain eettis-moraalisiin seikkoihin perustuvaa ja taloudellista hyötyä siksi, ettei osallistu kansalaistensa kulutustottumuksista huolimatta minkään turmion tielle tai rappiotilaan johtavan tuotteen valmistamiseen ja/tai jälleenmyyntiin.

Näinhän ei ole.

Moraalinvartijapoliitikon tai raittiusliikeaktivistin puhtoinen omatunto tai fiilis siitä, että "onpahan ainakin yritetty jotain" ei ole riittävä peruste tukea nykyistä päihdeainepolitiikkaa, jonka käytännön seuraukset, ts. nykytilanne, eivät ole järin mairittelevia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat