*

Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Iso askel parempaan suuntaan

  • Iso askel parempaan suuntaan

Poliisihallitus on suureksi ilokseni myöntänyt 2,5 miljoonan euron lisämäärärahan poliisien työllisyystilanteen helpottamiseksi. On ollut jo pitkään täysin sietämätöntä, että alan kouluista valmistuneita poliiseja ei pääse välittömästi töihin. Iltalehden samasta asiasta kertovaan artikkeliin lainattua poliisia mukaillen tämä johtuu siitä, ettei poliisikoulun sen paremmin vuotuisten kuin pidemmänkään aikajänteen aloituspaikkojen määrä myötäile sitä, kuinka paljon poliiseille on tarvetta.

Käytän moista kiertoilmausta siksi, että mielestäni poliisien työvoimantarve on ollut jo vuosikausia pahasti alimitoitettu, ts. se, kuinka paljon poliiseja palkataan tai työskentelee ei vastaa sitä, kuinka paljon heitä pitäisi palkata työskentelemään täysipäiväisesti. Arvioisin, että poliiseja kyllä koulutetaan kylliksi, mutta työllistymisennuste on ollut heikko.

Poliisi on Suomen järjestyksen keskeisin kulmakivi. Se, ettei konstaapeleita lepuuteta kortistossa, on toki jo itsessään yleisen työllisyystilanteen vuoksi hyvä asia. Rahoituksen ja voimavarojen turvaaminen kauttaaltaan on kuitenkin tärkeintä siksi, että lähimenneisyydestä on saatu lukea uutisia lähinnä resurssipulan vuoksi jopa selvittämättä jääneistä rikostapauksista tai ainakin kohtuuttoman pitkistä tutkinta-ajoista.

Muutaman vuoden takainen uutinen kertoi huumerikollisuuden osalta poliisien toimintaedellytysten ja rikosten määrän välisestä syy-seuraus-suhteesta. Samalla tavoin rasististen rikosten määrä lisääntyi merkittävästi, kun niiden tunnusmerkistöä laajennettiin ja täten ilmoittamiskynnystä madallettiin, mutta – kuten todettua – homma toimii myös toiseen suuntaan.

Joidenkin mielestä poliisin resurssien lisäämisellä tavoitellaan kansalaisten tarkempaa kontrollia ja viattomien tarkkailua sekä rekisteröintiä, eli ns. viranomaismielivaltaa. Asialla on myös kääntöpuoli. Mikäli toimintaedellytykset olisivat entistä paremmat, kykenisi poliisi selvittämään perinpohjaisesti kunkin epäilyksenalaisen henkilön taustat, eikä kynnystä lisätä nimeä "mustalle listalle" olisi niin matala.

Hieman Mikko Niskasaaren kirjoitusta tuoreemmassa, noin puolentoista vuoden takaisessa, Iltalehden artikkelissa kerrotaan poliisin tekemien pidätysten ja kiinniottojen määrän vähentyneen selvästi. (Linkki alkuperäiseen Keskisuomalaisen artikkeliin ei enää toimi.)

Poliisin mukaan syynä oli resurssipula, eikä suinkaan rikosten vähentynyt määrä. Myös Niskasaari toteaa adekvaattien tilastojen perusteella, että rikosten määrä on säilynyt vuodesta toiseen sangen vakaana.

Toisinaan näkee keskusteltavan, että poliisilaitos ja erityisesti ylin johto operoi ainoastaan euron kuvat silmissään. Väittämä on paitsi äärimmäisen epäkiitollinen myös valheellinen. Ennen kuin toisin todistetaan, väitän vastaan, ettei nyt myönnetyllä lisärahoituksella ole tarkoitus kustantaa poliisiorganisaation rakenteita vaan yksinomaan turvata rikosten kelvollinen tutkintakapasiteetti sekä arjen turvallisuus yli päätään.

Toisin kuin minulta on joskus tiedusteltu, en koe arkielämääni sen paremmin kotonani kuin ulkonakaan erityisen turvattomaksi. En edellytä itseltäni subjektiivisia turvattomuuskokemuksia (joskin myös niitä syntyy varsin usein), jotta voin vaatia poliisivoimien ylläpitoa ja toimintavalmiutta tukevaa lisäresurssointia.

Sen lisäksi poliisijohdon – sekä alemman että ylemmän päällystön – tukeminen kohentaa kansalaisten oikeusturvaa sitä kautta, että varsinaisen kenttämiehistön toimintaa kyetään tarkkailemaan paremmin. Poliisin ylilyönneistä on tunnetusti uutisoitu myös varsin näkyvästi. Eikö näiltäkin olisi suotavaa välttyä?

Väittämä poliisilaitoksen (määrä)rahanahneudesta suorastaan väittää, ettei poliisi toimisi yhteiskunnan eduksi vaan pelaisi ainoastaan omaan pussiinsa. Väitän yhä ja sitkeästi, että kovapintaisinkin anarkistihippi olisi kiitollinen virkavallan olemassaolosta tilanteessa, jossa joko hänen itsensä tai jonkun hänelle läheisen henkilön fyysinen koskemattomuus tai irtaimiston omistusoikeus on uhattuna.

Minusta Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa viranomaiskoneisto on perusperiaatteeltaan oikein mainio. Jopa usein parjaamani oikeuslaitos on rikoslain osalta riittävä, mutta toimeenpanovalta, ts. käytännön toteutus, noudattaa olosuhteista riippumatta kepeintä linjaa.

Toimintavalmius riippuu enimmäkseen resursseista. Miksei koskaan väitetä, että sosiaali- ja terveydenhoitoalan rahoitus menee johtoportaalle, eikä kansalaisten terveydenhoidon edistämiseen?

Ehkä siksi, että moinen väittämä on julkea, eikä sillä ole mitään totuuspohjaa. Aivan kuin ei poliisilaitoksenkaan motiiveja kyseenalaistavissa epäilyissä.

Henkilökohtaisesti olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että nykytilanteessa ylipäätään riittää ihmisiä, jotka hakeutuvat paitsi poliiseiksi tai palomiehiksi myös terveydenhuoltoalalle. Tärkeämpiä ja samalla epäkiitollisempia aloja saa hakea. Kaksi jälkimmäistä ansaitsisivat samanlaisen tukikannanoton kuin tämä kirjoitus.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat