Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Yritystoiminnan ja elinkeinoelämän kiero suhde

  • Yritystoiminnan ja elinkeinoelämän kiero suhde

Törmäsin jokin aika sitten keskusteluun siitä, mikä on yritystoiminnassa ensisijainen tavoite niin yrityksen perustajien, johtoportaan kuin rahoittajien, ml. osakkeenomistajien, näkökulmasta. Olisi kaunis mutta utopistinen ajatus, että niin julkisen kuin yksityisenkin puolen yritysten primääritarkoitus olisi nimenomaan luoda työpaikkoja sekä kasvua, eli kliseisesti sanottuna ottaa osaa elinkeinoelämän rattaiden pyörittämiseen. Vastakkaisen näkemyksen mukaan yrityksen ainoa tavoite on tuottaa osakkeenomistajille maksimaalinen voitto, likipitäen keinolla millä hyvänsä.

Esitin eräässä keskustelussa suoralta kädeltä torpatun näkemykseni solidaarisuusverosta – rumemmin sanottuna kateusverosta. Esittämässäni esimerkissä korkeampi verotus koskisi ennen kaikkea pääoma- ja osinkotuloja. Jos yritysliiketoiminnalla ei ole tarkoitus kartuttaa itselleen kohtuuttoman kokoista varallisuutta vaan tukea elinkeinoelämää, tulisi verotustoimin myös kannustaa pääoman keskittämiseen/sitomiseen sinne.

Kyseessä ei mielestäni ole hyväntekeväisyys, rahan lahjoittaminen yhteiskunnalle, vaan paitsi kannattavan ja tuottavan myös työllistävän ja osallistuvan yrittäjyyden keskeinen peruslähtökohta.

Tietenkin on melkoista sanahelinää toistaa sitä kausaalisuhdetta, että yritys, jonka vienti on kunnossa, kykenee tekemään uusia investointeja, joka taas toisaalta luo työpaikkoja, muttei niitäkään siksi, että ihmisiä olisi kiva palkata. Pikemminkin siksi, että työvoimaa kuitenkin toistaiseksi tarvitaan, jotta tuotanto pyörii ainakin niin kauan, kunnes koittaa uusi lama. Henkilöstön supistamisesta on muodostunut patenttiratkaisu toteuttaa säästökuria. Jopa sellaisessakin tilanteessa, että liikevaihto pysyy verraten merkittävästi plussan puolella.

Yksi viime päivinä miettimäni uhkakuva koskee sellaista tulevaisuuden yhteiskuntaa, jossa ahneet ja saidat ihmiset eivät enää raaski tuottaa laadukkaita palveluita, koska sehän maksaa. Merkkejä asiakastyytyväisyyden laskusta osoittaa esimerkiksi luusta, verestä ja nahasta pääasiassa koostuvien asiakaspalvelijoiden korvaaminen automaateilla etenkin teleoperaattoreiden asiakaspalvelussa.

Huolimatta siitä, että keväällä n. 500 työntekijänsä irtisanomisesta ilmoittanut Itella vakuutti, etteivät nämä toimenpiteet tule vaikuttamaan postinjakeluun, olen alkanut uumoilla, että ennen pitkää, ja siirryttäessä aina vain enemmän sähköiseen viestintään (esim. sanomalehtien verkkolehdet paperiversion sijaan), esim. juuri Itella ei raaski panostaa yksin henkilöstökustannusten vuoksi riittävään työvoimaan jakelussa.

Postinjakajien ammattiliitto, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, ...

    "... varoitti jo maaliskuussa Itellan perusjakelua koskevien yt-neuvotteluiden päättymisen jälkeen, että irtisanomiset perusjakelussa vaikeuttavat postinkulkua merkittävästi."

Lisäksi sen tiedotteessa mainitaan, kuinka ...

    "... [O]soitteettomia lähetyksiä on osassa maata työnantajan ohjeesta johtuen jätetty jakamatta."

Syyksi esitetään se, ettei työaika riitä mainosten jakoon. Kuten moni muu, en minäkään erityisemmin kaipaa mainoksia kotiini, mutta olennaisinta on se, kuinka karua kieltä tämä kertoo siitä, mihin suuntaan tarvittavien ja järjestettyjen resurssien välinen suhde kulkee.

Herättelen kyseenalaisten ehdotusteni ö-mapista sakkoa yrityksille – edelleen niin julkisille kuin yksityisillekin –, jotka kaavailevat irtisanomisia, vaikka yritys kuitenkin tahkoaisi voittoa kvartaaleittain ja vuosittain. Monissa tilanteissa henkilöstöleikkaukset ovat perusteltuja, koska urakka- ja projektiluontoisten työrupeamien kautta toimivat yritykset eivät yksinkertaisesti pysty tarjoamaan työtä, ellei sen tarjoamille tuotteille tai hyödykkeille ole kysyntää. Tällöin liikevaihto pääsääntöisesti onkin miinusmerkkistä.

Työpaikkoja ei polkaista tyhjästä ilman tarvittavaa kysyntää.

Nykytilanteessa kuitenkin aletaan tarvita valtiovallan toimesta äärimmäisiä keinoja työllisyyden edistämiseksi. Vallitsevissa olosuhteissa mikään ei estä – ts. poista kannustinta – siirtää tuotantoteollisuutta ulkomaille pienempien kustannusten toivossa, vaikkei tällä saavuteta työvoiman osaamisen kannalta mitään olennaista. Pahimmassa tapauksessa asia on juuri päin vastoin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Kyllä meillä on läjäpäin ekonomisteja jotka todistavat,että tarjonta luo kysyntää. Tämä on ns. Sayn laki.

Joten oletko väärässä?

Koistinen Tomi

kvartaali talous jne. Sayn hypoteesin kai voi kuopata.

Toimituksen poiminnat