Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Poliisin toiminta on lopultakin turvattava

  • Kuvakaappaus sivustolta http://poliisirikollisena.wordpress.com/tag/poliisin-resurssipula/
    Kuvakaappaus sivustolta http://poliisirikollisena.wordpress.com/tag/poliisin-resurssipula/

Turhan monta kertaa Robocop-elokuvatrilogiaa tiiranneiden anarkistien kosteiden päiväunien vastaisesti suomalainen – saati minkään muunkaan maalainen – poliisiviranomainen ei ole kone, joka jaksaa tehdä tärkeän työnsä ylikuormitettuna, aliarvostettuna ja joskus yksin. Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry:n verkkolehdessä julkaistu artikkeli siitä, millaisiin suoranaisiin turvallisuusriskeihin nykyiset ja pahasti alimitoitetut resurssit yksiköitä sekä lopulta yksittäisiä viranomaisia ajaa, on kammoksuttavaa luettavaa.

    "Viime viikonlopun lauantain ja sunnuntain päivävuoroista puuttui 5 poliisimiestä eli 2,5 partiota. Tavoitevahvuus (ent. minimivahvuus) on 9 partiota. Selvää on, että tuollaisilla resursseilla osa hälytystehtävistä on jätettävä hoitamatta."

Ei tarvitse olla poliisiylijohtaja tehdäkseen sen johtopäätöksen, että asiat ovat huonosti. En tiedä teistä, mutta henkilökohtaisesti en epäile tuon kyseisen koosteen paikkansapitävyyttä. Millaista tavoitetta asiaintilan tahallinen liioittelu tai muunlainen vääristely muka ajaisi?

Olkaa kilttejä ja lukekaa, vaikka kooste onkin pitkä.

Tiedostan, että räikeimmät ongelmat saattavat olla varsin paikkakuntakohtaisia, ja lisäksi otaksuisin, että pahimmat jäävuoren huiput esiintyvät tiheimmin asutetulla pääkaupunkiseudullamme. Harvaan asutut seudut kärsivät eniten ja toisaalta alueet, joille keskitetään enemmän resursseja saattavat synnyttää närää vastaanottajaosapuolessa, jota kauniisti asiakaskunnaksikin kutsutaan.

Mutuilen sen verran erinäisiltä keskustelualustoilta lukemani perusteella, että pääsääntöisesti liberaaleja näkemyksiä kannattavat tukevat poliisivoimille osoitettujen määrärahojen asettamista nykyistä tarkempaan syyniin. Kuten aiemmassa aihetta käsitelleessä kirjoituksessani esitin, koskevat pelot mielivaltaa. Tämän lääkkeeksi puolestani tarjosin kansalaisen oikeusturvan kohentamista riittävillä tutkintaan ja itse toimintaan kohdistetuilla määrärahoilla. Koskien myös johtoporrasta, joka valvoo kenttätoimintaa.

Näiden mielivaltaisuutta pelkäävien ihmisten tulisi nimittäin muistaa, että rajalliset toimintaedellytykset rajoittavat myös ihan aikuisten oikeasti tärkeiden rikosten tutkintaa. Ei kannabiksen käyttörikosten (vade retro!), ylinopeussakkojen tai dyykkaamisen vaan esimerkiksi järjestäytyneen kansainvälisen rikollisuuden, jonka läsnäolosta koto-Suomessakin viimeksi tänään uutisoitiin:

    "- Tämä on räjähtämässä käsiin, kun rajat vuotavat. Rikollisporukoita tulee ja menee, mutta emme voi torjua heidän tuloaan maahan, vaikka tietäisimme analyysin perusteella, että he ovat tulossa tekemään rikoksia."

Satunnaista villamyssyanarkistia paremmin tilanteen tasalla oleva poliisi kaipaa tiiviimpää maamme ulkorajojen valvontaa, koska tällä on suora yhteys myös sisäiseen turvallisuuteen. Myös anarkistiin itseensä, vaikkei hän tätä itse tiedostaisikaan.

Ylle siteerattuun liittyen haluaisin kiinnittää huomionne nykyiseen rajavalvontaan sekä Suomen EU-jäsenyyden mukanaan tuomiin menettelytapoihin (esimerkiksi Schengen-sopimukseen). Vapaan liikkuvuuden jalo periaate ei mielestäni kuulu jakamattomiin ihmisoikeuksiin.

Suvereeneilla kansallisvaltioilla on ja tulee olla oikeus määritellä oma rajapolitiikkansa sekä rajoittaa sen viranomaisten saamien tietojen perusteella haitallisiksi tai suorastaan vaarallisiksi katsomien henkilöiden maahanpääsyä.

Mikäli jokin kauhukuva, kuten etninen profilointi, alkaa kylmätä sydäntä, esitän kysymyksen: Sallisitko Breivikin aatetoverin vapaan pääsyn Suomeen, mikäli Suojelupoliisi on ennalta selvittänyt tämän aatteelliset ja toiminnalliset taustat?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Poliisista ei ole hyötyä, koska rikollisille ei anneta riittäviä tuomioita. Niinpä poliisit tekevät turhaa työtä ja rikolliset mellastavat vapaana.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Mikäli Riku Pepposen tiedot pitävät paikkansa niin mihin ovat rahat hävinneet? Onko kenttäpoliisien esittämä huoli aivan aiheeton? Onko esim. Enontekiön kunnanjohtajan kirjoitukset perättömiä?

Vai onko poliisin hallintoon lisätty henkilöitä ja rutkasti? Onko taas käynyt niin, että jotain tarttis tehdä? Ei muuta kuin konsultit paikalle ja sitten kalliin raportin suositukset käytäntöön. Siis siivoojista ja konttoristeista vähennetään kolmannes. Tehtävää varten palkataan useita päälliköitä ja kaikkea valvomaan perustetaan uusi yliorganisaattorin virka. Kenttäpoliiseja siirretään enemmän siisteihin sisätöihin.

Vakavasti sanoen on muistettava, että nykyisen poliisiylijohtajan nimitti kokoomuslainen sisäministeri. Siis sitä saat, mitä tilaat.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Poliisin ongelma ei ole resurssit, vaan lähinnä se, kuinka niitä käytetään.

Nykyisin virka-aikaa käytetään monenmoiseen puuhasteluun, joista osaa ulkopuolinen voisi pitää suorastaan jonninjoutavana.

Työaikaa kuluu hukkaan myös toimimattomien järjestelmien kanssa tuskastellessa ja erilaisia lippulappusia täytellessä.

Kirjaimellisesti ajatellen; muun Suomen sähköistyessä poliisi takaa paperitehtaiden menestyksen.

Väestö keskittyy taajamiin. Vastavuoroisesti poliisin resursseja keskitetään sinne, missä väestökin on. Näin ollen on päivänselvää, ettei reuna-alueille kannata sijoittaa poliisin henkilökuntaa mittailemaan peltoaloja ja laskemaan lintuja. Poliisitehtäviä näillä alueilla tulee harvakseltaan.

Ei ole täysin tavatonta, että Espoon tai Vantaan kokoisissa, suomalaisittain suurkaupungeissa, arkiyönä on vain muutama poliisitehtävä. Tällöin resurssit "lepäävät."

Edelleenkään suurissa onnettomuuksissa ym. mitkään olemassa olevat resurssit eivät riitä.

Suomen nykyiset noin 7500-7700 vahvuiset poliisivoimat riittävät, kun joukkoja käytetään oikein. Jokaiseen työvuoroon mahtuu keskimäärin kiirettä siinä kuin tyhjäkäyntiäkin.

Yhdenkään poliisin työvuoro ei ole niska limassa puurtamista jokaisen työvuoron alusta loppuun. Joskus saa painaa, joskus taas saa odotella, että jotain tapahtuisi.

Kentällä työ on päivystysluontoista ja toiminta sen mukaan. Oikeat hälytystehtävät eivät jää hoitamatta. Sitä varten alipäällystötasoiset kenttäjohtajat on palkattu, että he seulovat hätäkeskusten jakamista tehtävistä pois sellaiset, joissa todellakaan ei tarvita partiota paikalle, vaan asia voidaan hoitaa myöhemmin tai jopa sähköisesti.

Rikosten tutkinta taas on enempi liukuhihnamaista, mutta kyllä sielläkin ehtii hengähtää.

Jos ei, niin se on lähinnä puutteellista oman tekemisen hallintaa.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Tuli mieleeni poliisin tietohallinnon siirto Rovaniemelle. Sinne ei siirtynyt juuri kukaan osaava henkilö. Eli kaikki oli aloitettava ikään kuin alusta. Ja päälle loivat myös painetta erilaiset uudistukset. Onkohan jo saavutettu normaali taso? Ehkäpä on, ehkäpä ei ole.

Toimituksen poiminnat