Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Höttöinen idealismi ei tuo leipää pöytään

  • Höttöinen idealismi ei tuo leipää pöytään
  • Höttöinen idealismi ei tuo leipää pöytään

Pigmenttikammoisten vihankylväjien keskuudessa on toisinaan hahmoteltu tunnusmerkkejä monikulttuurisuuspropagandan tunnistamiseksi. Yksi tyypillisimmistä elementeistä on se, ettei puhuja itse tarkoita tai ehdota yhtään mitään. Oma asiansa on se, mikäli puhuja itsetarkoituksellisesti ulkoistaa kauniiden sanojensa perusteella tehtävät johtopäätökset sekä käytännön toimenpiteet jollekin toiselle taholle, kuten "valtiolle", "yhteiskunnalle" tai "poliitikoille".

Ironistahan on se, että "mokutuspuhetta" tavataan myös Suomen korkeimman lakia säätävän elimen, eduskunnan, henkilökunnasta.

Voit joka tapauksessa testata idealismin ja konkretian välistä, sangen mittavaa, eroa yrittämällä löytää seuraavista fraaseista konkreettisia toimenpide-ehdotuksia:

  1. Suomen on osallistuttava globaaliin vastuunkantoon. [1]
  2. Onnistunut kotouttaminen vaatii lisää resursseja. [2], [3]
  3. Moniarvoisessa yhteiskunnassa on huolehdittava vähemmistöjen kulttuuritarpeista. [4]
  4. Syrjäytymiseen johtaa antamamme väärät ja passivoivat signaalit. [5]
  5. Maahanmuuttajat tuovat työmarkkinoille uusia innovaatioita. [6], [7]
  6. Emme voi kääntyä sisäänpäin. [8]

Tuorein kyseiseen kategoriaan sijoittuva esiintulo saatiin pari päivää sitten demareiden eduskuntaryhmän viestintäsihteeri Nasima Razmyarilta koskien Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n mielenkiintoista "Tulevaisuuden tekijät" -raporttia, jonka mukaan Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa. Suomi pärjää ihan yhtä hyvin tai huonosti ilman maahanmuuttoa kuin mikä tahansa muu EU-valtio, joten pumaskan keskeisin väittämä on yhdentekevä. Raportin älyttömyyksiä itsessään on käsitelty toisaalla enemmän kuin tarpeeksi, joten en puutu niihin nyt.

Oma pohdinnan arvoinen seikkansa on se, ajaako Razmyar poliittisessa toiminnassaan demareiden, kansan vai (afgaani)pakolaisten asiaa. Tavanomaisten iskulauseiden ("avoin ja suvaitsevainen ilmapiiri") lisäksi havaittavissa on melkoisesti hapuilua humanitaarisen ja työperäisen maahanmuuton laadullisten tekijöiden sekä siitä johdettuna "käytettävyyden" osalta:

    "Työelämän ongelmia kun ei vaan voi siivota maton alle työvoimaa vaihtamalla. Se on väärin ja lyhytnäköistä."

Unohtamalla suomalaiset työttömät ja haikailemalla maahanmuuttajia paikkaamaan oletettua työvoimapulaa kyseessä on nimenomaan työvoiman vaihtaminen. Minä kun niin kovin mielelläni kuulisin lukuisia – "ennakkoluulottomia" ja "raikkaita" – ehdotuksia siitä, kuinka suomalaiset työttömät tai hankalasti työllistettävät saataisiin "voimavaraistettua" samalla tavalla kuin maahanmuuttajat.

    "Mutta tulisiko asiaa ajatella toisin?"

Aivan varmasti, mutta tämän jälkeen Razmyar lausuu seuraavaa:

    "Pitää muistaa, että maahanmuuttajaperhe maksaa yhteiskunnalle usein vähemmän kuin suomalainen, kun esimerkiksi koulutukset on hankittu jo lähtömaassa."

Tulee väkisinkin mieleen silloisen Pakolaisneuvonta ry:n juristi Johanna Suurpään mietteet 1990-luvun alusta:

    "Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain. Pakolaisen kohdalla kyse on luultavasti parista vuodesta. Siksi pidän puheita pakolaisten aiheuttamista kansantaloudellisista rasitteista melko kohtuuttomina."

Jotkut idioottimaisuudet eivät koskaan kuole, jos niitä jaksetaan pitää esillä.

Olen todennut seuraavan jo monta kertaa aiemminkin. Suunnilleen minun ikäiseni odottavat sormet työinnosta syyhyten, että jo 1970-luvulta alkanut profetia suurten ikäluokkien siirtymisestä eläkkeelle täyttyisi. Vihdoinkin työtä alkaisi löytyä jopa siinä määrin, että joku kykenee valitsemaan, ja työelämään palaisi aidot sekä oikeat ostajan (= työntekijän) markkinat.

Työnantajat eivät enää kyykyttäisi työntekijöitä tinkimällä ehdoista ja työhyvinvoinnista mm. kierrättämällä kortistosta uutta ja nöyrää porukkaa lyhyisiin pätkätöihin vaan joutuisivat aidosti miettimään osaajien sitouttamista.

Väkisinkin tässä tulee silti mieleen, että aina vain jatkuva horina työvoimapulasta ja laadullisesti millaisen tahansa laisen maahanmuuton rummuttaminen on osa kautta rantain toteutettavaa salajuonta Suomen työvoimakustannusten polkemisesta, ns. palkka-alesta. Ideassa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta elinkustannukset tuskin muuttuisivat samassa suhteessa kuin ostovoima.

Ennustan uutta ja mullistavaa työvoimapoliittista tutkimusraporttia vuodelta 2043:

    "Suomi ei pärjää ilman maahanmuuttoa! Suomi näivettyy! Suomi tarvitsee tuhansia uusia moniosaajia, kun pienet 1980-luvulla syntyneet ikäluokat jäävät eläkkeelle!"

Helpompaa olisi todeta kaikista korulauseista ja uhkaavista ennustuksista riisuttuna, että Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, jotta omaa kansaamme vihaavilla monikulttuuri-idealisteilla olisi hyvä mieli.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat