Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Edesvastuutonta toimintaa lakia säätävässä elimessä

  • Edesvastuutonta toimintaa lakia säätävässä elimessä
  • Edesvastuutonta toimintaa lakia säätävässä elimessä

Mistä tunnistaa ei-populistisen (elitistisen) ja poliittisesti korrektin liturgian mukaisesti vakaan, luotettavan ja uskottavan poliitikon? Hän kannattaa kaikkea sellaista, joka on eniten vahingoksi tavalliselle kansalaiselle, jota hän katsoo alentavasti, mutta vastustaa muutoksia arjen turvallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kohentamisesta, tai on vaikuttamatta millään tavalla asiakysymyksen käsittelyyn.

Tämä päivä sen taas todisti, sillä vain onneton hyppysellinen kansanedustajia oli kokoontunut "täys"istuntoon ratkaisemaan rattijuopoille kovempia rangaistuksia kannattavan kansalaisaloitteen kohtalon.

Perussuomalaisiakaan ei varsinaisesti ole ylistäminen, sillä kaiken kaikkiaan edustajia oli paikalla vähemmän kuin mitä eduskuntaryhmäämme kuuluu, mutta ainakin edustajamme pitivät lehtitietojen perusteella voimakkainta ääntä keskustelussa. Pölhöpopulisteja kun ovat.

Oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) sekä lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne Holmlundin (kok) selitykset tyrmäykselle olivat outoja, joskaan eivät millään muotoa yllättäviä.

    "– Mahdollisuudet vaikuttaa rattijuopumuksiin rangaistuksia koventamalla ovat rajalliset. Ei pidä uskoa, että rattijuopumusten määrä vähenisi ankaroittamalla rangaistuksia, Henriksson perusteli."

Tämä tietysti voi olla totta. Mikäli muutokset ovat kosmeettisia, ei niiltä voidakaan odottaa paljon. Sen lisäksi rikosten määrällinen vähentäminen on vain yksi tavoite. Toinen ja mielestäni tässä tilanteessa tärkeämpi on hakea oikeutta rattijuoppojen jyräämiksi joutuneille uhreille sekä heidän omaisilleen. Onko kuolemantuottamuksen ja siihen vaikuttaneen erillisen rikoksen (päihtyneenä auton rattiin lähteminen) asianmukainen hintalappu todellakin sakot ja ehdotonta vankeutta?

    "Hän muistutti, ettei rattijuoppojen määrä Suomen liikennevirrassa vähentynyt lainkaan, kun rangaistuksia viimeksi kiristettiin vuonna 1994. Samaa todistavat kansainväliset tutkimukset."

Onko relevanttia viitata 20 vuoden takaisiin muutoksiin? Mihin kansainvälisiin tutkimuksiin hän viittaa? Termi on tätä nykyä ja mediakriittisille kansalaisille varsin ylimalkainen. Ymmärrän Iltalehden kaltaisen julkaisijan juttujen pituuden kannalta, ettei kovin yksityiskohtaisia referaatteja ole mielekästä julkaista, mutta edes jonkinlainen synopsis siitä, missä, milloin ja miten tutkimuksia on järjestetty ja mitä tuloksista pääteltiin, on kohtuullinen vaatimus.

    "[Lakivaliokunnan puheenjohtaja Anne] Holmlundin mukaan lakia tuomioista ei tarvitse muuttaa, koska rangaistusasteikko mahdollistaa jo nyt nykyistä kovemmat tuomiot.
    –Törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tuomittava enimmäisrangaistus on jo nyt yhdeksän vuotta vankeutta, hän sanoi."

Tämä jaksaa ihmetyttää kerta toisensa perään. Suomen rikoslaissa on petrattavaa, mutta se menettelisi nykyisessä muodossaankin, mikäli oikeuslaitos ei langettaisi tuomioita johdonmukaisesti sanktiohaitarin lievimmästä päästä. Toisin sanoen se, että oikeusministeri saa sanoa lain mahdollistavan kovempia (ja oikeudenmukaisempia) tuomioita kuin joita tosiasiassa annetaan, ei lohduta ketään. "Toivossa on hyvä elää", sanoo elitisti.

Eri oikeusasteet kumoavat toistensa päätöksiä, niistä väännetään loputtomasti ja koko rumba saattaa myös alkaa alusta. Muistutan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut Suomelle noottia varsin pitkiksi venyvistä rikosten käsittelyajoista.

Jossain on paljon parantamisen varaa, mutta asiaa ei edistetä esimerkiksi leikkaamalla kaikkein arvokkainta kenttätyötä tekevien poliisiviranomaisten resursseja ja sitomalla heidän käsiään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat