Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Anarkistien edesottamuksia Frankfurtissa

  • Anarkistien edesottamuksia Frankfurtissa
  • Anarkistien edesottamuksia Frankfurtissa

Saksan viidenneksi suurimmassa kaupungissa, Frankfurtissa, on tänään vastustettu kapitalismia oikein urakalla. Kaupunkiin avattiin Euroopan keskuspankki EKP:n uusi pääkonttori ja tilinpäätöksenä vastalauseesta kertyi (tai on tähän mennessä kertynyt) säilöön poimittuja huligaaneja monikansallisesta, useamman tuhannen hengen suuruiseksi arvioidusta, joukosta 350, loukkaantuneita poliiseja 16 ja kaupan päälle aineelliset vahingot mm. osattomille liikkeenomistajille. Lukumäärät tosin vaihtelevat tietolähteestä riippuen, sillä The Telegraphin mukaan poliiseja loukkaantui peräti 88.

Tempaus lieni joka tapauksessa suuri palvelus kaikille. Antikapitalismi on varmasti nyt paljon hyväksyttävämpää, perustellumpaa ja kovemmassa nosteessa kuin vielä aamuvarhaisella. Tosiasiassa tämä pelleporukka ei saavuttanut mitään, jota voisi edes mielikuvitusta venyttämällä katsoa positiiviseksi. Tavallinen, järkevä ja rauhaa rakastava kansalainen suhtautuu heihin jatkossakin yhtä halveksuvasti, eikä kapitalistinen järjestelmäkään luhistunut.

Mikäli keskieurooppalaisten anarkistien mielenmaisema on hiukankaan heidän suomalaisten hengenheimolaisten kaltainen, veikkaan, että natsifasistipoliisit ovat paheksunnan keskiössä. Miksi? No, tietenkin jouduttuaan hälytetyksi paikalle turvaamaan rauhaa ja järjestystä, julkista omaisuutta sekä läsnäolijoiden itsensäkin terveenä säilymistä.

Viimeiseen aspektiin löytyy kiistattomat perusteet. Mellakoitsijat olivat varustautuneet toistaiseksi määrittelemättömällä, ärsyttävällä kaasulla. Lisäksi riski loukata itseään tai aiheuttaa vahinkoa ympäristölle on sangen ilmeinen, kun poliisiautoja ja monenmonituista muuta irtaimistoa, esim. renkaita ja roska-astioita, on ilmiliekeissä. Monenlaista kättä pidempää lieni myös mukana.

Katsoin eilen suorastaan enteellisesti Youtube-taltioinnin vuoden 2013 itsenäisyyspäivän kiakkovieras-"juhlia" käsitelleestä A-Studio Talkista, jossa olivat paikalla Jukka Kopra (kok), Matias Turkkila (ps), Riikka Yrttiaho (vas) ja yksi nimettömänä pysytellyt tapahtuman järjestäjä. En kyllästy ihmettelemään sitä, millaisia ristiriitaisia reaktioita ongelmiin ja konflikteihin hakeutuminen tietyissä piireissä aiheuttaa.

Yrttiahon mielestä se, että poliisit osallistuivat huligaanien taltuttamiseen hevosten (jotka saivat väkivallasta oman osansa nekin) kera, oli raskaimman luokan eläinsuojelurikkomus. Vaan mitä olisi seurannut siitä, että ihmiset joko a) olisivat olleet siivosti tai kaikkein mieluiten b) pysyneet poissa? Hevosetkin olisivat saaneet loikoilla pilttuissaan vahingoittumatta.

Frankfurtinkin tapauksessa veikkaan, että poliisin toimintaa paheksutaan anarkistipiireissä syvästi – kenties lukuun ottamatta niitä harvalukuisia masokisteja, jotka nauttivat annoksesta kyynelkaasua tai suurella paineella kohti ammutusta vesisuihkusta.

Nämäkin ainekset olisivat pysyneet siivosti tankeissaan, jos ei joukko väkivaltaisia provokaattoreita olisi lähtenyt liikkeelle yhtä jalkaa. Eivät poliisit huvikseenkaan ohikulkijoita vesitykeillä sihtaile.

Anarkistihihhulit antavat kerta toisensa jälkeen itse täyden oikeutuksen voimankäytölle. Toisaalta olisi teorian tasolla mielenkiintoista tietää, mitä tapahtuisi, jos poliisi pysyisi poissa tieltä, kun muutama sata aloittaa marssin kohti EKP:n päämajaa.

Toinen keskeinen elementti, jota en niin ikään kyllästy hämmästelemään, on järjestyksen, yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden väheksyntä, ja – mellakointiin sun muuhun hässäköintiin viitaten – pikemminkin pyrkimykset horjuttaa näitä toimivan sekä toinen toistaan kunnioittavan yhteiskunnan perusarvoja.

Oma asiansa on aiemmin esittämäni teoria, jonka mukaan ainakin osa väkivaltaiseen konfrontaatioon hakeutuvista ihmisistä tavoittelee merkittävyyden tunnetta. Tiedotusvälineitä, mellakkapoliiseja ja huomiota. Tarkoitus kirjaimellisesti pyhittää keinot.

Keskimääräiseltä villamyssyanarkistilta on kenties liian innokkaan liiman imppaamisen seurauksena päässyt unohtumaan se, että hänen pääkoppansa sisällöstä riippumatta poliisi on yhteiskunnassa tarpeellinen toimija myös hänen itsensä, ja hänen läheistensä, maallisen tomumajan sekä omaisuuden suojelemiseksi.

Kapitalismissakin on omat, laajalti tunnetut ja tunnustetut, huonot puolensa silloin, kun nykytrendin mukainen voiton maksimointi työtä tekevän osan kustannuksella on mennyt överiksi. Toiset eivät silti näe metsää puilta, saati ymmärrä omaa parastaan.

Anarkistinen yhteiskunta on totaalinen utopia ja olisi voimaan astuessaan katastrofi kaikilla mittareilla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Pekka Heliste

Ammutaan mellakoitsijat niin kyllä ne loppuvat joskus ?

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Ristiriitaista, että perussuomalaisten kandidaaatti asettuu Suomenkin veronmaksajien rahoja tuhlaavien EU:n ja rötösherrojen puolelle tai siis tällaisissa kirjoituksissa perussuomalaiset paljastavat todelllisen nahkansa. :o

Jyrki Paldán

"Anarkistinen yhteiskunta on totaalinen utopia ja olisi voimaan astuessaan katastrofi kaikilla mittareilla."

No tämähän on mielenkiintoinen toteamus. Käyppäs äkkiä kertomassa se kibbutseissa asuville juutalaisille, että lopettavat "kaikilla mittareilla katastrofissa" elämisen. Harmi ettet syntynyt aiemmin, olisit voinut varoittaa myös Pariisin kommuunilaisia, Munchenin kommuunia ja Katalonian anarkisteja. Kaikki nuo sisäisesti enemmän tai vähemmän hyvintoimivat kokeilut teurastettiin surutta valtion ja/tai rahan vallan säilyttämiseksi.

Kuriositeettinä kommunistien ja anarkistien kamppaillessa Katalonian hallinnasta, NL tuki kommunisteja valtavalla ase- ja propagandatuella, ja jopa Britit raahasivat sotalaivoja Barcelonan rannikolle. Todennäköisesti ihan vain siltä varalta että anarkistit voittavat ja aidosti onnistuvat irroittautumaan rahavallasta. Sehän olisi aivan hirveää kun Espanjaan sijoittaneet eivät enää saisikaan raavittua voittoja entiseen malliin. Kommunistit puolestaan ironisesti kunnioittivat ulkomaisia omistuksia ja niinpä kommunistien voittaessa sisällissodan, Brittilaivat lipuivat tyytyväisinä rauhallisesti tiehensä. Syvimmältä olemukseltaan Brittien liberalismi ja NL:n "kommunismi" olivatkin hyvin samankaltaisia. Kummallekin suurin uhka oli että kansa todellakin ottaisi vallan käsiinsä ruohonjuuritasolla ja lakkaisi olemasta lypsykoneita jotka tekevät mitä käsketään. Toinen vain puolusteli toimintaansa dualismiin perustuvalla humpuukilla ja omistusoikeuksien(tai niiden tulkinnan) pyhyydellä, toinen taas Marxilaisen ideologian tulkinnalla.

Voihan sen tietysti tulkita niinkin että valtion toimesta teurastetuksi tuleminen olisi "kaikilla mittareilla katastrofaalista", mutta tuo taas johtuu ihan vain valtiosta, ei anarkismista tai anarkisteista. Analogia ruohonjuuritasolla:

-"sä et saa tanssia ripaskaa, koska se on katastrofi kaikilla mittareilla."
-"... Miksi? Miten niin?"
-"No koska jos sä tanssit, mä vetelen sua päin poskia"

Mutta joo turhaan olet huolestunut anarkisteista. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä että Suomessa ei tulla merkittävästi nousemaan rahavaltaa vastaan, vaan päinvastoin suurin huolenaihe ihmisille tuntuu olevan liian pieni rahan valta.

Toimituksen poiminnat