Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Monokulttuurisuus on todellinen rikkaus

  • Monokulttuurisuus on todellinen rikkaus
  • Monokulttuurisuus on todellinen rikkaus

Toimiva ja valta-asemassa oleva kulttuuri pitää nähdä nykyään huomattavasti laajemmassa kontekstissa kuin poikkeamissa yksilöiden tai ryhmien yksittäisiä piirteitä koskien. Merkittävää ei ole esim. käytetty kieli, jos kuitenkin vallitsee yhteisymmärrys, pukeutuminen, kunhan ei rikota lakia, elämänkatsomus, jos sillä ei pyhitetä muita vahingoittavaa toimintaa tai juhlapäivät ja tapa viettää niitä, vaikka näillä kaikilla toki saattaa olla omat vaikutuksensa yhteiseen toimintaympäristöön. Yhteiskunta koostuu ihmisistä.

Olen vuosien varrella viitannut lukuisia kertoja länsimaalaiseen yhteiskuntaan, arvoyhteisöön ja kulttuuriin, sekä vihjaissut sen olevan erityisen hyvä kaikkien sen vaikutuspiirissä elävien kansalaisten ja kansanryhmien kannalta.

Haluan tässä kirjoituksessa hahmotella sitä, mitä koko käsitteellä tarkoitan. Lisäksi haluan osoittaa yhtenäisen tapakulttuurin ensisijaisen tärkeän merkityksen toimivan ja vuorovaikutteisen yhteiskunnan kannalta.

Yhtenäiskulttuurissa, jossa esiintyy yllä mainitun kaltaisia yksittäisiä elementtejä (joita osa väestöstä pitää rikastavina) on tärkeintä se, että kaikilla osanottajilla on kohtalaisen varmat odotukset sen suhteen, kuinka toiset toimivat tietyissä tilanteissa. Kyse on myös odotetusta suhtautumisesta omaa itseään kohtaan – olitpa yksilönä millainen hyvänsä.

Yhtenäisessä ja mahdollisimman laajalti jaetussa tapa-/suhtautumiskulttuurissa keskeisintä on mahdollisuuksien tasa-arvo, kohteliaisuus, tahdikkuus, toisten kunnioittaminen ja fyysinen itsemääräämis- sekä omistusoikeus. Yksityiskohtaisempana esimerkkinä tasalaatuisuus saatavilla olevissa palveluissa.

Yhtenäisessä tapa-/suhtautumiskulttuurissa voit luottaa siihen, että mikäli ilmoitat olevasi homoseksuaali, ei kukaan kokoa väkijoukkoa heittelemään sinua kivillä, vaan saat olla oma itsesi.

Yhtenäisessä tapa-/suhtautumiskulttuurissa ei vallitse vahvimman oikeus, nopeat eivät syö hitaita, tilaisuus ei tee varasta, ja siinä esiintyy muutenkin mahdollisimman vähän impulsiivisuutta ja opportunismia.

Tällaisessa ympäristössä pitää voida luottaa siihen, että oikeus toteutuu yhtälaisesti kaikille. Lisäksi pitää voida luottaa siihen, että yleisesti vääränä, so. rangaistavana, pidetyn toiminnan takana ei seiso mitään rajattua viiteryhmää omine erillisine arvoineen. Verraten kunniaväkivaltaan, jota tukee kollektiivisesti koko se arvoyhteisö, jonka kunniaa katsotaan puolustettavan rankaisemalla aviorikkojaa, raiskatuksi tullutta tai yhteisen uskonnon jättänyttä.

Yhteisössä, jossa ei ole tällaista moraalinormistoa ja yhtenäistä tapakulttuuria, ei ole mainitunkaltaista luottamusta ja arjen turvallisuuden tunnetta. Jos tiedostaa sen kyseisessä tapauksessa vallitsevan tilanteen, jossa mikään ei ole kannustanut ketään omaksumaan kyseistä normistoa ja täten toimimaan sen mukaisesti, puuttuu luottamus ja rohkeus toimia sekä edustaa itseään haluamallaan tavalla.

Kärjistettynä monikulttuurisuususkonnon kaikkein utopistisimman ja idealistisimman yhteiskuntajärjestyksen voimaanastuminen tarkoittaisi sitä, että alueelliset erot toimintatavoissa, kyseisillä alueilla jaetuissa arvoissa sekä normeissa, rajoittavat yksilön omaa käyttäytymistä. Tämä on kertakaikkiaan liian suuri hinta siitä, että saa julistaa yhteiskunnan olevan monikulttuuri-ideologian mukainen.

Ruotsissa kyseinen asiaintila on jo havaittavissa. Se, kuinka käyttäydyt, liikut ja odotat toisten toimivan sekä suhtautuvan sinua kohtaan on täysin erilaista Tenstassa, Rosengårdissa ja Rinkebyssä kuin mitä se on Luulajassa, joka on käsitykseni mukaan vähemmän "rikastettu" naapurimaan asuinalue.

Vanhan kansanviisauden mukaisesti tulisi nähdä metsä puilta. Tässä tapauksessa metsä on laaja arvoyhteisö, yhtenäiskulttuuri ja mahdollisimman kattavasti osanottajien kesken jaetut toimintatavat ja normit, sekä niiden kollektiivisesta noudattamisesta kumpuava arjen turvallisuus, luottamus ja rohkeus operoida.

Samassa analogiassa puut ovat paljon puhuttavia kulttuuria rikastuttavia elementtejä, raikkaita näkemyksiä, uusia tulokulmia arjen haasteisiin, valonpilkahduksia, värikkyyttä ja elävöitystä.

Tyhjää sanahelinää, jolla ei ole todellista merkitystä millekään muulle kuin monikulttuuriuskovaisen – ksenofiilin ja toiseudenpalvojan – ylemmyydentunnolle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Mutta miten ajattelitte saavuttaa monokulttuurisen tilan tai siis palata Kekkoslovakian aikaan, jolloin valtiolliset instituutiot ja valtionyritykset tuottivat yhtenäiskulttuuria pakottamalla tai suostuttelemalla sosiaapolitiikan avulla yksilöt yhteen muottiin kohdusta hautaan, aikaan jolloin Yleisradiolla oli tiedonvälityksen monopoli ja eduskunnassa vasemmistoenemmistö?

Käyttäjän 1 kuva
Freddy Van Vonterghem

Kekkoslovakian aikaan täällä ole yhtenäinen kansa ja luotiin hyvinvointivaltio, monikulttuurisessa EU:ssa luodaan rappio ja hyvinvointivaltio muutetaan pahoinvointivaltioksi.

Jari Leino

Eikö Kekkoslovakian aika ollut sinun mielestäsi hyvää aikaa?

Nythän meillä on Eurostoliiton valtakausi, jolloin valtiolliset instituutiot ja valtionyritykset tuottavat "monikulttuuria" pakottamalla tai suostuttelemalla sosiaapolitiikan avulla yksilöt yhteen monikultturistiseen muottiin ja ajatusmalliin kohdusta hautaan. Yleisradiolla on pakkoveroon perustava rahoitus ja käytännössä yhä tiedonvälityksen (tai siis aivopesun) monopoli ja eduskunnassa eurososialistienemmistö.

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

Mitä hyvää maahanmuuttajat käytännössä suomeen tuovat? Mikä on se konkreettinen hyöty?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Toimituksen poiminnat