Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Äänestämättä jättäminen on kehnoin tapa protestoida

  • Äänestämättä jättäminen on kehnoin tapa protestoida
  • Äänestämättä jättäminen on kehnoin tapa protestoida

Virallisen äänestyspäivän lähestyessä ja eduskunnan tulevan kokoonpanon lopulta selvitessä keskustellaan vaihtelevasti äänestysinnokkuudesta tai vastaavasti -innottomuudesta. Haluan kiinnittää huomiota nimenomaan jälkimmäiseen, sillä Suomen tapauksessa äänestysprosentti on tavannut olla sangen heikko – olipa kyse sitten eduskunta-, presidentin-, euro- tai kunnallisvaaleista.

Äänestämättä jättäminen on protestiääntä heikompi keino herätellä päättäjiä, sillä se ei realisoidu millään tavalla. Mikäli käy kuten tässä vaiheessa veikkailen ja vähintään 30 % äänestysikäisistä jättää mahdollisuutensa käyttämättä, ei tämä herättele vanhoja valtapuolueita millään tavalla. Protesti ei siis mahdollisesta alkuperäisestä tavoitteesta huolimatta toteudu.

Suurimmilla puolueilla on oma vakiintunut kannattajakunta, ts. ei-liikkuvat puolueuskolliset äänestäjät, joiden turvin vähintään karkeasti arvioituna 15 % äänisaalis ja avaimet hallitusneuvotteluihin ovat selviö. Pikemminkin eliitti on kiitollinen siitä, mikäli nukkuvat eivät tuttuun tapaansa lähde sen valtaa horjuttamaan pyrkivään liikkeeseen mukaan. Tämä koskee protestinhakuisia (ja mielestäni tavoitteessaan epäonnistuvia) nukkuvia, sillä tietenkinhän osa heistä voisi innostua äänestämään myös valtapuolueita.

Tällä hetkellä kyseisiä vaihtoehtoja ovat lähinnä Itsenäisyyspuolue, Muutos2011 sekä Piraattipuolue. Perussuomalaisia en halua kutsua protestipuolueeksi, vaikka sovimmekin samaan sapluunaan, mitä vanhojen puolueiden valtakartellin nakertamiseen tulee. Toivon kuitenkin, että äänestäminen tapahtuu ensisijaisesti ohjelmamme asiasisällön vuoksi – toissijaisesti protestina, jos joku sen yhä niin kokee.

Demokratian toteutumisesta nykyään voi olla täysin perustellusti montaa mieltä. Hallitseeko Suomea plutokraattinen eliitti, joka viis veisaa ns. tavallisten kansalaisten arjesta? Ovatko sekä eduskunta että hallitus pelkkiä EU:n tai muun korkeamman tahon kumileimasimia? Sitooko puoluekuri liikaa yksittäisiä edustajia, vaikka he esittäisivät kampanjoinnissaan kuinka hienoja ajatuksia tahansa?

Äänestetäänkö Suomessa edustajien sijaan yksinomaan puolueita ja niiden puheenjohtajia, jotka ovat ydinhahmoja puolueohjelman laadinnassa ja myöhemmin harjoitettavassa politiikassa? Nämä kaikki ovat sinänsä aiheellisia kysymyksiä, mutta äänestämättä jättäminen ei varsinkaan ratkaise niistä yhtäkään.

Vallitsevaan asiaintilaan – kuka sen mitenkin kokee – voi kuitenkin ottaa kantaa äänestämällä. Kehotan kaikkia käyttämään ainutlaatuista äänioikeuttaan. Yllytän tutustumaan kunkin oman vaalipiirin ehdokkaisiin ja valitsemaan sopivan kandidaatin tarvittaessa jopa puoluerajoista piittaamatta.

Fakta nimittäin on se, että eduskunta sekä puolueet koostuu ihmisistä. Mikäli näiden keskuudessa aletaan syvän yhteisymmärryksen vallitessa suhtautua puolueisiin kriittisemmin ja yksittäisille ehdokkaille pyritään takaamaan paremmat yksilölliset vaikutusmahdollisuudet, vaatii tällainenkin muutosprosessi oikeanlaisen aineksen valitsemista. Ja tämä tapahtuu äänestämällä.

Olen valmis harkitsemaan myös sähköistä äänestämistä kokeilemista valtakunnallisesti, mikäli äänestyspaikalle meneminen on tarpeeksi huomattavalle väestönosalle suurin syy äänestämättä jättämiseen. Tämä edellyttää tietoturvaltaan aukottoman, luotettavan ja kaikenlaisen vilunkipelin poissulkevan tekniikan kehittämistä äänestyksen toteuttamiseksi. Jollain keinolla tämä kansa pitää saada osallistumaan kaikkien arkeen vaikuttavaan prosessiin.

Henkilökohtaisesti suhtaudun äänestysmahdollisuuteen oikeutena enkä velvollisuutena, ja paljolti siksi, että mahdollisuus osallistua demokraattisiin vaaleihin ei ole globaalissa mittakaavassa itsestäänselvyys. Yksikään ääni ei ole väärä, mutta jokainen ääni on tärkeä. Minulle äänestämisestä on alusta pitäen muodostunut mukava traditio. Olen äänestyspäivänä lähes poikkeuksetta keskimääräistä hyväntuulisempi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan asiat eivät tapahdu omalla painollaan. Ylläpidon eteen täytyy nähdä vaivaa. Hyvinvointivaltio, jonka tunnemme, ei säily sellaisenaan ilman osallistumista. Pienin vaiva, jonka "tavalliseksi kansalaiseksi" itsensä profiloiva voi tehdä, on äänestäminen. Nyt ja aina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mutta kun ei Lahdessa voi äänestää RKP:tta...

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Eipä näköjään täälläkään, eikä muutoinkaan kuin kahdeksassa vaalipiirissä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Ei ole protesti, mutta kun ei ole ehdokasta!

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Ei näissä vaaleissa kannata edes protestiäänestää.

Mutta vaikutusmuodoista kannattaa ottaa osaa sellaisiin, joilla on merkitystä. Sen, mitä olen äänestämistä kokeillut aikoinani, voin kertoa, ettei se vaikuttanut millään tarkasteltavalla tavalla mihinkään - siltä pohjalta väittäisin, että äänestämällä ei voi vaikuttaa.

Äänestämättömyys on kieltäytymistä prosessista. Sekin, että äänestämättömyys vaikuttaa lopputulokseen, on vika prosessissa. Se on suunniteltu niin, että teit mitä tahansa, et voi voittaa. Silloin paras tapa on olla osallistumatta lainkaan.

Mutta jos haluaa trollata, äänestää kokoomusta ja sdp:tä.

ulf fallenius

Ei löydy yhtään järkevää ehdokasta niin väärälle en anna ääntäni.

Toimituksen poiminnat