Miksi rikollisia ulkomaalaisia ei tulisi karkottaa?

Kansalaisaloite kyllin vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten karkottamisesta saavutti kuin saavuttikin ne vaadittavat 50 000 sitä kannattavaa allekirjoitusta, joiden ansiosta aloite päätyy myös eduskunnan, Suomen kunniakkaan, riippumattoman ja oikeudenmukaisen lakia säätävän elimen, käsittelyyn. Karkotuksen mahdollisuus on jo toki lakiin kirjattu, mutta kuten moneen kertaan todettua, itse rangaistuksen toimeenpano onnistuu vaihtelevasti.

En ota kantaa siihen oliko aloite kaiken kaikkiaan tarpeellinen. Sen sijaan haluaisin edelleenkin kuulla edes jotakuinkin järkiperusteisia syitä sille, miksi vakavaan rikokseen syyllistynyttä ulkomaalaista ei tulisi karkottaa ja, kääntäen, miksi hänen maassa oleskelu olisi teosta huolimatta puolustamisen arvoista. Haluan muistuttaa, että rikoksen – myös vakavan – suorittamiselta on mahdollista välttyä. Olipa tausta ihan mikä tahansa.

Minun ja uskoakseni aloitteen allekirjoittaneiden joukosta suurimman osan mielestä asia on näin ja syyllistymällä kriteeristön täyttävään rikokseen, ts. olemalla noudattamatta lakia, kuten jättämällä kunnioittamatta toisen koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta, ei ansaitse tulla kohdelluksi samanveroisesti nuhteettoman verrokin kanssa. Olipa tausta ihan mikä tahansa.

Koko idean vastustajat maalaavat mielellään kuvaa sen kannattajista, etenkin Perussuomalaisista, henkilöinä, jotka haluavat silkkaa muukalaisvihamielisyyttään tai pigmenttikammoisuuttaan hankkiutua eroon väärän värisistä tai uskoisista henkilöistä. Lapsikin ymmärtää (ehkä paremmin kuin moni näistä aikuisista henkilöistä), ettei tavoite ole sen kummempi kuin …

  1. hakea uhreille oikeutta, jota he eivät nyky-yhteiskunnassa saavuta;
  2. hankkiutua eroon suomalaiselle yhteiskunnalle vahingollisista henkilöistä; sekä
  3. keventää kriminaalihuollon nykyistä ylikuormitusta.

Miksei vakaviin lainrikkomuksiin syyllistyneitä ulkomaalaisia siis saisi suurin surminkaan karkottaa, ts. miksei heistä saisi yrittää hankkiutua eroon? Yhden vastausvaihtoehdon tarjoaa Iltalehden artikkeliin lainattu ja "henkilön kokonaistilanteen arviointia" peräänkuuluttava oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Aarne Kinnunen:

    ”Tuo kansalaisaloitteen ehdotus on aika kategorinen. Mihin jää kokonaisharkinta?”

Koska byrokraatit rakastavat kapulakieltä, johon tukeutumalla voi puhua vaikka kuinka paljon tarkoittamatta yhtään mitään, ennustan, että "kokonaisharkinta" on yksi lähitulevaisuuden kuumimmista avainsanoista maahanmuuttoa sivuavassa keskustelussa.

Mikäli Kinnunen suostuu tunnustamaan edes sen, että karkotusuhan alaisina ovat nimenomaan rikolliset ulkomaalaiset, on kansalaisaloitteen ehdotus tietenkin jo lähtökohtaisesti kategorinen. Siinä ei ehdoteta Suomen kansalaisten (joka on järjetöntä) vaan ulkomaalaisten karkottamista. Jos tämä on jonkun mielestä suuri ihmisoikeusristiriita niin siitä vain laatimaan aloitetta kantaväestön karkottamisesta.

Kinnunen jatkaa:

    "Tässä on kuitenkin kyse ihmisistä, heidän sidoksistaan Suomeen ja mahdollisesti heidän täällä oleviin perheenjäseniinsä."

Kyllä, nyt olemme asian ytimessä ja kyse on todellakin ihmisistä. Vakaviin rikoksiin syyllistyneistä ihmisistä. Heidän tekojensa uhrit ovat myös ihmisiä ja tällä kertaa halutaan normimeiningistä poiketen kiinnittää huomiota heihinkin. Kuinka ylitsepääsemättömän haastavaa uhrien tilanteen käsittely oikein on?

Kinnunen ei ilmeisesti tajua, että rangaistuksissa ei yleisestikään ole kyse tekijän "kokonaistilanteen arvioinnista". Karkotus ei ole sosiaalipoliittinen toimenpide, jossa perheen tilanne tulisi ottaa huomioon, vaan seuraus vakavasta rikoksesta. Samoin ei tule välttyä vankilaltakaan siksi, että se olisi kiistatta perheen kannalta ikävä juttu. Pelkääkö Kinnunen asiakaskatoa osastossaan?

Iltalehden artikkelissa on kuitenkin toisen haastatellun henkilön osalta juuri sitä henkeä, jota kansalaisaloitteellakin tavoiteltiin. Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön tulosalueen johtaja Olli Koskipirtti:

    ”On keskusteltu voisiko karkottamisen täytäntöönpanoa nopeuttaa, ettei aina tarvitsisi odottaa hallinto-oikeuden päätöstä. Olisi hyvä, että henkilöt jotka ovat vaaraksi muille, eivät ainakaan olisi täällä ylimääräistä aikaa, Koskipirtti sanoo”.

Samassa yhteydessä muistutetaan siitä, että karkotusprosessi kestää yleensä jopa kahdesta kolmeen vuotta, koska karkotettava valittaa päätöksestä lähes poikkeuksetta hallinto-oikeuteen. Norjassa on ehdotettu karkottamisen nopeuttamista vain muutaman päivän kuluttua itse teosta, mikäli tekijä saadaan heti kiinni ja/tai hän tunnustaa teon välittömästi. Tästäkin voisi ottaa mallia.

Minkä tahansa rangaistuksen kaksi pääasiallista tarkoitusta ovat minun ja monen muunkin (oletettavasti myös kansalaisaloitteen allekirjoittaneiden) katsontakannan mukaan a) langettaa oikeudenmukainen tuomio kohdehenkilön tekemästä rikoksesta, sekä b) luoda pelotevaikutus, jotta mahdollisimman harva syyllistyisi mihinkään vastaavaan – tässä tapauksessa karkottamispäätökseen johtavaan – tekoon.

Pelotevaikutuksen voidaan tässä asianyhteydessä katsoa tarkoittavan sellaista "kokonaisharkintaa" ulkomaalaisen yksilön osalta, että vaarantaako oman oleskelumahdollisuutensa, tiiviin yhteydenpidon perheenjäsentensä kanssa ja toimeentulon tekemällä rikoksen. Poikkeuksena Kinnusen tarkoittamaan "kokonaisharkintaan" arvioijana saa kunnian toimia yksilö eikä yhteiskunta.

Pelotevaikutuksesta keskusteltaessa vedotaan mielellään siihen, ettei rangaistuksista äärimmäisin, kuolemantuomio, ole poistanut rikollisuutta Yhdysvalloissa, Kiinassa tai Vietnamissa. Ei olekaan. Tavoite a) on kuitenkin silti validi. Juuri sitä tavanomaisesti väheksytään.

Entäs perhesiteet sitten? Epäkelvon lähiomaisen kanssa on aina mahdollista pistää välit poikki, jos selviää hänen syyllistyneen vakavaan rikokseen, koska hänen kanssaan oleskelu tuskin olisi turvallista myöskään sukulaiselle tai perheenjäsenelle. Vastaavassa tapauksessa karkottaminen pikemminkin auttaa omaisia.

Ja todellakin otsikkoon viitaten kummastelen, miksi rikollisen ulkomaalaisen olisi millään tapaa tärkeää säilyä Suomessa? Mitä sellaista annettavaa etenkin ulkomaalaisella rikoksenuusijalla on, jota suomalainen yhteiskunta millään tapaa kaipaisi?

Mikä on pahinta, mitä Suomelle voisi tapahtua, mikäli vaarallisista ja vahingollisista ihmisistä hankkiudutaan eroon? "Kansainvälisen yhteisön" tuomitseva reaktio? Moraalisen sädekehän himmentyminen?

jannemuhonen
Perussuomalaiset Jyväskylä

Tärkeimmät arvoni, joihin kirjoituksissanikin pohjaan, ovat oikeudenmukaisuus ja kansallismielisyys. Niistä minulla on omat vakiintuneet käsitykseni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu