Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Oikeat ja väärät keinot laittomaan siirtolaisuuteen

  • Oikeat ja väärät keinot laittomaan siirtolaisuuteen
  • © Tiera Laitinen
    © Tiera Laitinen
  • Oikeat ja väärät keinot laittomaan siirtolaisuuteen
  • Naisia ja lapsia, Päivi Räsäsenkin mielestä kaikista hädänalaisimpia, nousemassa maihin.
    Naisia ja lapsia, Päivi Räsäsenkin mielestä kaikista hädänalaisimpia, nousemassa maihin.

Euroopan komissio on tunnustanut yhä voimallisemmin Välimerellä tapahtuvan laittoman siirtolaisrallin ja odotuksenmukaisesti reagoi siihen painottamalla taakanjakoa, eli käytännössä tulijoiden sijoittamista jäsenmaihinsa. Jakoperiaate on yhä auki – joskin komissio ehdottaa eilisten, 13.5., MTV:n Seitsemän Uutisten mukaan, että ...

    "... [M]aakiintiö laskettaisiin asukasluvun, varallisuuden, työttömyyden ja tämänhetkisen pakolaisluvun mukaan."

Uutisankkuri Keijo Leppänen lisää:

    Tämänhetkinen pakolaiskiintiö on 1 050 pakolaista."

Pakolaiskiintiön korotuksen 750:stä 1 050:een piti olla alun perin väliaikainen ja Syyrian konfliktin aikaansaama ratkaisu. Nyt tätä väliaikaiseksi tarkoitettua lukumäärää pidetään vallitsevana ja muuttumattomana vakiona sekä jopa velvoitteena, joka ei varsinkaan pidä paikkaansa. Kiintiöpakolaisuus perustuu vapaaehtoisuuteen. Tai ainakin perustui viime päiviin saakka.

Kiintiön kasvattaminen meni itse asiassa tismalleen niin kuin aikanaan arvelinkin. Hiljaa hivuttaen. Jos kiintiö tulee jatkossa elämään vastaanottokapasiteetin mukaan ja on jonain vuonna vaikkapa 900 henkeä, ihmisoikeusihmiset puhkuvat ja puhisevat, kuinka "Suomi laski kiintiötään", eikä esim., että "Suomi palasi lähemmäs kiintiötään".

Komission linjaus antaa yhä vankemman kansainvälisen signaalin EU:n syyllisyydestä siihen, että väkeä lappaa Eurooppaan alati kasvavia määriä merikelvottomilla ja – seuraavaa korostaen – rikollisten ihmissalakuljettajien liikkeelle laskemilla paateilla. Kääntäen tämä antaa "vastuuvapaussignaalin" paitsi lähtö- ja kauttakulkumaille, myös Eurooppaan pyrkijöille itselleen. Tämä viesti ei johda ainoastaan tilanteen jatkumiseen vaan pahentumiseen entisestään ad infinitum.

Yhtenä ratkaisumallina aiemmat kauttakulkuväylät, Espanjan erillisalueet Ceuta ja Melilla, ovat nykyään ympäröity mantereen puolelta korkeilla aidoilla sekä moderneilla vartioasemilla. Se, että tällä tavoin on varsin tehokkaasti tilkitty laittomien siirtolaisten kulku Eurooppaan, on tietenkin tiedostavien ja valistuneiden ihmisoikeusihmisten mielestä brutaali ihmisoikeusloukkaus.

Näiden tahojen mielestä vapaa ja rajoittamaton pääsy Eurooppaan ilmeisesti on ihmisoikeus. Viimeksi, kun YK:n ihmisoikeusjulistusta vilkaisin, tällaista pykälää ei sieltä löytynyt, eikä muuten löydy nytkään. Ehkäpä sinne todella pitäisi kirjata 31. artikla, jonka mukaan rajoittamaton pääsy Eurooppaan ja vastaanottajan järjestämä toimeentulo sekä asuminen olisivat yhtä perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia kuin vaikkapa uskonnon- ja kokoontumisvapaus tai oikeus tulla tunnustetuksi henkilönä lain edessä?

Joka tapauksessa synkkä tilanne on Euroopan vika. On vain Euroopan vastuu ja vain Euroopan velvollisuus.

Esitin aiemmassa kirjoituksessani jäsenmaiden väestömääriin perustuvan taakanjakoperiaatteen, jossa käytin lähtökohtana kaikkia niitä pakolaisia, jotka eivät majaile synnyinmaissaan vaan toisin sanoen jossain niiden ulkopuolella. Keskusteltaessa siirtolaisten jakautumisesta nimenomaan Euroopan unionin jäsenmaiden välillä eikä globaalisti, saa tätä lukua vapaasti skaalata pienempään mittakaavaan. Näin tai kirjoituksen alkupuolella mainitulla tavalla perusteltu jakoperiaate ei kuitenkaan tarkoita sitä, kuinka tulijat sijoittuvat.

Eilisissä Seitsemän Uutisissa nimittäin esitettiin paljon puhuva graafi (kuva 1) siitä, miten turvapaikkahakemukset jakautuvat eurooppalaismaiden kesken. Vertailussa on mukana myös ei-EU-maa Turkki, johon puolestaan tietääkseni kohdistuu suurin mannerteitse kulkeutuva muuttoliike, joka käy hyvin ilmi turvapaikkahakemusten määrästä.

Merkille pantavaa on se, että vaikka varsinainen muuttopaine epäilemättä kohdistuu Etelä-Eurooppaan, eli Italian ohella etupäässä Espanjaan sekä Kreikkaan, haetaan turvapaikkaa Euroopan maista ylivoimaisesti eniten kauempaa Saksasta sekä toiseksi eniten vielä kauempaa Ruotsista.

Taakanjakoa onkin täysin perustellusti kritisoitu siksi, ettei siirtolaisten asettautumista heille osoitettuun maahan, tai maan sisällä tiettyyn kaupunkiin, voida oikein mitenkään varmistaa. Jostain kumman syystä Välimeren ylittäneet eivät osoita turvapaikkahakemuksia yhtä suurissa määrin Espanjaan kuin Saksaan tai Ruotsiin. Sitä, mistä tuo peräti 29,3-kertainen ero johtuu, sopii itse kunkin aprikoida otsa kipunoiden.

Toisin sanoen ei ole nykyisen EU-lainsäädännön puitteissa ja käytännön kannalta mitään hyötyä sijoittaa x määrää väkeä Unkariin, Viroon tai Puolaan, jos nämä kuitenkin vapaan liikkuvuuden hengessä jättävät turvapaikkahakemuksen Saksaan, Ruotsiin tai Ranskaan, ja reissaavat sinne heti ensi tilassa, eikä kukaan mahda tälle mitään.

Ennen kuin mitään maakiintiöitä puuhastellaan, tulee sijoitettavien liikkuvuusmahdollisuuksia rajoittaa. Muutoin niissä ei ole mitään järkeä. Tämä on kylmä totuus, joka johtuu pääasiassa EU-maiden elintasossa vallitsevista eroavaisuuksista sekä puskaradiosta.

Taakanjakoa koskevalle ja laittomia siirtolaisia jakavalle ratkaisumallille, jota Euroopan komissiokin on siis panemassa täytäntöön, on esitetty vaihtoehdoksi Australian mallia, joka on todistetusti vähentänyt hukkumiskuolemia – itse asiassa poistanut ne lähes kokonaan (kuva 2). Lainaan seuraavaksi ydinkohtia Tiera Laitisen kirjoituksesta Välimeren hukkumiskuolemiin on ratkaisu:

    "Australialla oli sama ongelma vuosisadan vaihteessa. Pääasiassa Indonesiasta lähti tuhansia turvapaikanhakijoita kohti kengurujen maata merikelvottomilla aluksilla, ja sadat heistä hukkuivat matkalla.
    [...]
    He [= australialaiset] ottivat loppuvuodesta 2001 käyttöön niin kutsutun Tyynenmeren ratkaisun ("Pacific Solution").
    Laittomasti meritse saapuvia turvapaikanhakijoita varten perustettiin kaksi vastaanottokeskusta kauas Australian ulkopuolelle: Naurulle ja Papua–Uuden-Guinean Manus-saarelle. Samalla aloitettiin tehokas merivalvontaoperaatio. Merellä pysäytetyt alukset joko käännytettiin lähtösatamiinsa tai niiden matkustajat otettiin kiinni ja vietiin Tyynenmeren vastaanottokeskuksiin, joissa heidän turvapaikkahakemuksensa käsiteltiin.
    [...]
    Maahanpyrkijöiden kuolemat jotakuinkin lakkasivat."

Suosittelen tietysti lukemaan Laitisen kirjoituksen kokonaan. Yllämainitun jälkeen Naurun vastaanottokeskus lakkautettiin vuonna 2008 ja ihmisiä kävi liikenteeseen sekä hukkui tuhatmäärin. Meni jokunen vuosi naaratessa ruumiita merestä ja tuumiessa tilannetta, kunnes vuonna 2012 ...

    "... Naurun ja Manus-saaren vastaanottokeskukset avattiin uudelleen. Seuraavana vuonna aloitettiin tehostettu merivalvontaoperaatio "Sovereign Borders" ja solmittiin uudelleensijoitussopimus Papua–Uuden-Guinean kanssa: aiheettomat turvapaikanhakijat palautetaan kotimaahansa, oikeiksi pakolaisiksi todetut saavat turvapaikan Papua–Uudesta-Guineasta."

Ja hukkumiskuolemat tipahtivat jälleen olemattomiin.

Tällainen toimintatapa ei jostain syystä vaikuta kelpaavan, vaikka se toimiikin erityisen tehokkaasti. Yhtenä syynä vastutukselle voi olla se, ettei vastaavan sopimuksen laadinta onnistu joko aiemmin mainittujen kauttakulkumaiden, Libyan ja Tunisian, tai muiden Afrikan pohjoisrannikolla sijaitsevien maiden, eli Marokon, Algerian ja Egyptin, kanssa.

Minulla on kuitenkin sellainen tunne, ettei moni ole tullut ajatelleeksikaan tätä aspektia. Sen lisäksi ...

  1. ... tätä ei olla (tietääkseni) koskaan kokeiltu, eli järjestelystä ei olla koskaan edes neuvoteltu yhdenkään afrikkalaismaan kanssa; sekä
  2. ... vastaanottokeskusten ja muiden viranomaistahojen järjestämisestä maksettaisiin EU:n toimesta korvaus samoin kuin Ceutan raja-aidan rakentamisesta aikanaan.

Australian mallin torppaamisessa on kyse siitä, ettei kyseisellä tavalla syyllistetä, osallisteta ja vastuullisteta eurooppalaista yhteisöä suoraan sanottuna kärsimään siirtolaistilanteesta ja sitä kautta kriisimaiden heikosta tilanteesta. Tyhmempi voisi kuvitella, että mikä tahansa sellainen ratkaisumalli tai poliittinen lähestymistapa, joka vähentää kaikista tehokkaimmin ihmisten painumista meren pohjaan, olisi kannatuksen arvoinen. Se ei kuitenkaan ole kaikista oikeinta ja hyvintä vastuunkantoa.

Se on tehokkuutensa johdosta hyvä tapa, muttei oikea, koska siitä puuttuu moraalinen, taloudellinen ja sosiaalinen kuormitus. Kyseisessä mallissa vastaanottajaosapuoli säästyisi holtittoman humanitaarisen maahanmuuton empiirisesti aiheuttamilta lieveilmiöiltä, kuten eksponentiaalisesti lisääntyvältä halpojen asuntojen tuotantotarpeelta, toisilleen vieraiden kulttuurien yhteentörmäykseltä ja sosiaalisilta sekä taloudellisilta haasteilta.

Tämä ei missään tapauksessa käy päinsä, koska länsimaisen älymystön vihaama ja halveksima eurooppalainen hyvinvointisika ei joutuisi kärsimään. Kunnialliset, oikeamieliset ja moraalisesti ylivertaiset tiedostajat eivät enää saisi harrastaa mielipuuhaansa, eli syyllistää, ryöpyttää ja potea maansurua. Ja pyörittää samaa levyä Suomesta jonnekin töitä tekemään lähteneistä, jotka ovat tietenkin täysin sama asia kuin venepakolaiset.

Ratkaisukeskeisenä luonteena minun on erittäin hankala sulattaa sitä, että autoritatiivinen Euroopan komissio haluaa jatkaa näpertelyä, jolla samanaikaisesti paitsi pitkitetään myös pahennetaan siirtolaisongelmaa. Tällä viittaan kirjoituksen alkupuolella mainittuihin signaaleihin, jotka eivät kannusta vallankumoukseen kriisimaissa ja takaavat myös ihmissalakuljettajien toiminnan jatkuvuuden.

Vaikuttaa jollain erikoisella logiikalla suotuisammalta vaihtoehdolta, että kehitysmaiden ongelmat siirtyvät liikkuvan (= liikutettavan) väestön mukana Eurooppaan kuin että ne pysyvät lähtömaissa. Lopulta kyse ei ole siitä, että hukkumiskuolemat yritetään saada loppumaan, vaan siitä, että väestöä liikutellaan jonnekin muualle ja sekoitetaan kuin korttipakkaa. Tämä sisältää mielestäni sen premissin, ettei lähtömaiden humanitaarisen tilanteen odotetakaan kohentuvan ikinä, joka on erittäin kurja tulokulma.

Länsimaalainen humanistiälykkö pitää tunnetusti itseään kaiken mittarina ja käsittelee (tahallisesti tai tahattomasti) muista kulttuuripiireistä tulevia yksilöitä sekä tapoja itsensä kautta. Uskon, että tämä lähtökohta on johtanut kokonaisuuteen, jonka kattokäsitteenä voidaan pitää vanhaa tuttua "valkoisen miehen taakkaa". Tämän mukaan länsimaalainen on planeetan ainoa taho, joka kykenee ratkaisemaan ongelmia, antamaan turvan ja luomaan rauhaa sekä hyvinvointia.

Ei-länsimaalainen on suvaitsevaiselle älykölle hieman kuin iso vauva, joka kaipaa vastikkeetonta hoivaa ja huolenpitoa, jollaista tämä ei kykene joistain kuvitelluista rajoitteista johtuen tuottamaan itselleen ja ympäristölleen. Tämä on erittäin ilkeä ja erittäin rasistinen positio.

Todellisuudessa ja tästä poiketen Afrikan kriisimaiden tilanne kohentuisi paljon nopeammin ja todennäköisemmin, mikäli se ohjasten ottamiseen kykenevä osa väestöstä, joka on historian saatossa ylittänyt aseelliset konfliktit ja aikaansaanut yhteiskuntarauhan kaikissa niissä maissa, joissa sellaista voidaan katsoa olevan, pysyisi lähtömaissaan. Tarkoitan siis nuoria, raavaita, korkeasti koulutettuja, kykeneviä ja energisiä miehiä (kuva 3).

Mainittakoon sivuhuomiona, että erityisesti pakolaiskiintiön keskittyminen niihin paljon puhuttuihin oikeasti hädänalaisiin, eli naisiin ja lapsiin, olisi kaikkien kannalta paras vaihtoehto. Syyt ovat mm. seuraavia:

  1. Kaikista tärkeimpänä asiana nämä heikoimmassa asemassa olevat, jotka ovat osattomia lähtömaiden konflikteihin, yksinkertaisesti pääsevät turvaan;
  2. toimeliaat, urheat ja sisukkaat miehet (kuva 4) jäävät rakentamaan tulevaisuuden yhteiskuntaa täydellä tarmolla;
  3. erityisesti naisvaltaisia aloja (sote ja palvelut) koskettava työvoimavaje saa paikkaajia;
  4. oppimisikäiset lapset integroituvat uuteen yhteiskuntaan paremmin kuin aikuiset miehet;
  5. lapset ovat mielekkäämpiä työvoimapulanpaikkaajia kuin aikuiset paitsi kohdan 4. ansiosta, myös siksi, että heidän eläköitymisensä kestää kauemmin;
  6. vastaanottava maa säästyy lähinnä miespuolisten tulijoiden aiheuttamilta sosiaalisilta ongelmilta, kuten lisääntyneeltä rikollisuudelta; ja
  7. hieman triviaalina seikkana Afrikan väestöräjähdystä hillitsee (tosin hyvin vähän) se, että uusien nälkäkurkien synnyttäjät vähenevät.

Lopulta mieleni tekee tiedustella, mikä on oikeasti pahinta, joka Suomea voisi kohdata, mikäli kaikki moneen kertaan todistetut ja laajalti tunnustetut ongelmat eivät kasva merkittäviksi täällä, ja jos kääntöpuolena voidaan välttää ihmishenkien menetys muuttovaiheessa? Ylittävätkö monikulttuurinen utopia, idealismi ja mielikuvat kaiken sellaisen, jota oikeasti voidaan mitata, vertailla keskenään ja arvioida?

Ovatko kaikki Suomea tiukempaa siirtolaiskontrollia noudattavat valtiot (uskokaa tai älkää, mutta sellaisiakin löytyy – esim. Australia) muuttuneet vuosien mittaan kansainvälisessä yhteisössä halveksituiksi hylkiöiksi, joiden kanssa vältellään yhteistyötä, vai vaikuttavatko moiset kansallista suvereniteettia kunnioittavat päätökset negatiivisesti yhtään mihinkään?

Vinkki: Eivät vaikuta. Niistä saatetaan jopa ottaa oppia muualla päin maailmaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Niko Sillanpää

Australia ottaa vuosittain 20000 kiintiöpakolaista. Kun pääministeri Abbott vei läpi nykyisen turvapaikkakäytännön, hän joutui samalla nostamaan kiintiötä 13500:sta 20000:een. Eli ei Australia kokonaisuutena niin kauhean tiukkaa kansainvälisen suojelun politiikkaa harjoita.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Taakanjakoa voi olla kahdenlaista:
1. Kiintiöpakolaisia
2. Turvapaikan hakijoiden jakamista EU-maihin.

Kiintiöpakolaisissa lukumäärät ovat vähäiset. Sen sijaan jos turvapaikan hakijat pääsisivät Italiasta ja Kreikasta taakanjaon kautta muihin EU-maihin, niin ihmissalakuljetuksen ralli Välimerellä nousisi hetkessä moninkertaiseksi. Mahdollisuus päästä siirtymään Italiasta tai Kreikasta turvapaikanhakijaksi muualle Eurooppaan loisi kovan houkutuksen lähteä ihmissalakuljettajien vuotavilla veneillä Välimeren ylitykseen. Ainakin näin ministeri Päivi Räsänen perusteli Euroopan valtioiden kielteistä kantaa turvapaikan hakijoiden taakanjakamiseen eri EU-maiden kesken.

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus

Myös Aasiassa on pakolaisvirtaongelma. Heidän apulaissisäministerinsä Wan Junaidi Jaafar kommentoi tilannetta tähän tapaan kun ensin olivat käännyttäneet 800 pakolaista takaisin kotimatkalle:

"Mitä oletatte meidän tekevän? Olemme suhtautuneet luvatta rajamme ylittäviä kohtaan todella ystävällisesti. Olemme kohdelleet heitä humaanisti, mutta he eivät voi enää jatkaa vesillemme tunkeutumista".

Yhteiseurooppalaisessa Italiassa ei saa näin toimia, vaan ryhdytään "taakanjakoon".

Kuka näitä ihmissalakuljetuksia järjestää? Rikollisjärjestöt! Samat tyypit jotka esim. Italiassa "hävittävät" ongelmajätettä hautaamalla sitä maahan. Eli ihkaelävät mafiosot ovat asialla!

Seurauksista viis, kunhan bisnekset pyörii..

Esim. 200 000 kyytiläistä x 10 000 - 15 000 egeä per nenä tekee...hitto 2-3 miljardia..ei meniköhän tää nyt oikein?!?

http://professorinajatuksia.blogspot.fi/2013/05/ih...

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Siis keiden apulaissisäministeri?

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Meidän siis Suomen pitää tehdä jyrkkä muutos pakolaisasioissa kuten esim. vihreät ovat mieltä. Suomi on rikas ja harvaanasuttu maa. Meille kyllä mahtuu esim. vaikkapa 10.000 pakolaista vuosittain ilman mitään ongelmia. Ei tuota tuskaakaan majoittaa pakolainen tai kaksi vihreiden luo.

Veijo Ylä-notko

Mikä tahansa kolmen aterian ja lääkinnän leiri missä tahansa, toimii kutsukorttina niille, jotka jättävät laivan ensimmäisinä.
Heidän jalkoihinsa tallautuu sitten ne, joita varten leirejä perustetaan.
Sori vaan, ei voi jatkua.

Toimituksen poiminnat