Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Vihapuhetta vastaan ja avarakatseisuuden puolesta

  • Vihapuhetta vastaan ja avarakatseisuuden puolesta
  • Vihapuhetta vastaan ja avarakatseisuuden puolesta
  • Vihapuhetta vastaan ja avarakatseisuuden puolesta

Suunnaton äimistyksen aihe saattaa olla se, ettei huomattava osa suomalaisväestöstä koe monikulttuurisuutta kaikkine sivuoireineen tarpeelliseksi, välttämättömäksi ja täten tavoittelemisen tai jopa osallistumisen arvoiseksi osaksi elämäänsä. Nähtiinpä Suomi tässä kontekstissa pelkkänä kansallisvaltion redusoinniksi katsottavana sosiaalisena konstruktiona tai ei.

Unohtamatta vieläpä sitä, että Suomea on voitu jo vuosikymmenten ajan katsoa sangen hövelein perustein monikulttuuriseksi, ts. erilaisia kulttuurivaikutteita sisällään pitäväksi asuinalueeksi millä tahansa mittareilla arvioituna.

Yhdenvertaisuus- ja sitä aiemmin vähemmistövaltuutettuna toiminut Eva Biaudet (rkp) kertoi auliisti omia näkemyksiään "Ei vihapuheelle" -seminaarissa:

    "Toivon mukaan tietenkin se meidän kuplamme, se laajenee ja laajenee, kun me elämme, kun me tapaamme uusia ihmisiä, kun me koemme uusia asioita, kun me matkustelemme, kun me kohtaamme vastoinkäymisiä ja muuta, ja siinä mielessä opimme, että vaikka aina se oma kokemus on jollain tavalla rajoitettu niin silti se tietämys, että jonkin muun kokemus voi olla hyvinkin erilainen ja auttaa näissä elämän eri kohtaamisissa."
      "Mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa meitä kaikkia siitä, miten tärkeää on, että me jollain tavalla pyrimme vaikuttamaan myös sen [= käsittääkseni tässä tarkoitetaan "kuplaa", kts. myöhemmin] ulkopuolella, meidän mukavuusalueemme ulkopuolella. Se on raskasta, se on vaikeata ja se tuottaa paljon pettymyksiä, mutta on silti tärkeätä, ettemme jää ihan vain itseksemme ja keskustelemaan, ja vahvistamaan omaa näkemystämme, ihmisoikeuskuvaa ja niin edelleen."

    Mukavuusalueen käsite on trendikäs ja moniselitteinen siinä missä vaalien myötä kirvonnut kupla-ajattelukin. Monikulttuurisuus etenee joko luonnollista (= vapaa ja omaehtoinen muuttoliikenne) tai epäluonnollista (= väestönvaihto) väylää pitkin, eli käytännössä vastaanottavan valtion osalta valinnaisesti siten, panostetaanko siihen valtiovallan toimesta vai ei.

    Voidaan täysin perustellusti kysyä, onko monikulttuurisuus tai -kulttuuristen kokemusten saavuttaminen itseisarvo, jonka pääasiallinen instrumentti on matkustelu (joka maksaa) mahdollisimman kauas (joka maksaa vielä enemmän)? Erilaisia kulttuureja voi vallan mainiosti "etäsuvaita" Suomesta käsin – ilman, että niitä käy itse nauttimassa paikan päällä, tai ilman, että näiden kulttuurien edustajia otetaan osaksi kunkin omaa elinympäristöönsä.

    Biaudetilla on hyvin vankka näkemys siitä, ketkä elävät eristyksissä hänen todellisuudestaan:

      "Ja kannattaakin miettiä meidän strategioitamme, meidän toimintaamme, meidän ajatukset, meidän äänemme sinne ulkopuolelle ja niitä strategioita kannattaa miettiä aivan järjestelmällisesti, niin että emme kuitenkaan joudu, jää yksin, kun me siellä olemme viemässä näitä asioita myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ehkä ole tulleet ajatelleiksi asiaa tai eivät ehkä ole kohdanneet tätä kysymystä, tai sitten ovat tietenkin ideologisesti aivan meidän vastapuolia.
      Ehkä se on kuitenkin hyvä muistaa, että se on ehkä se rankin ja vaikein alue kohdata heitä, jotka oikeasti ajattelevat, tieten tahtoen, hyvin eri tavalla kuin me."

    Tästä purkauksesta voisi niin halutessaan tehdä jonkinlaista me-te-vastakkainasettelua. Biaudet kuitenkin pyrkii ottamaan huomioon kaikki, kuten hänen aikaisempaan toimenkuvaansa yhdenvertaisuusvaltuutettuna kuului, enkä usko näiden periaatteellisten tavoitteiden/asioiden muuttuneen miksikään siitä huolimatta, että hän siirtyi em. tehtävästä kansanedustajaksi.

      "Suuri osa ihmisiä on kuitenkin kiinnostuneita [...] Suurimmalla osalla ihmisillä kuitenkin on tuntea myötätuntoa, eläytyä muiden ihmisten kokemuksiin, kun he niistä kuulevat, kun niistä puhutaan ja kun niitä avataan."

    Näin Biaudet kyseisessä seminaarissa pontevasti totesi.

    Se, mikä on "suurin osa ihmisistä", jäi täsmentämättä, mutta superlatiivin johdosta ihmettelen, miksi Biaudet vaikuttaa olevan niin kovasti huolissaan pienestä ja helposti nujerrettavissa olevasta marginaali-ilmiöstä, joka ravisuttaa toimivan yhteiskuntajärjestyksen kivijalkaa kaikella uusfasisminatsismilla ja yhtäläisen ihmisoikeuden kollektiivisella kieltämisellä.

    Suurin osa ihmisistä ehkä on kiinnostuneita eri kulttuureista (minäkin lukeudun tähän laveasti määriteltyyn ryhmään), mutta ei moisesta havainnosta voida muodostaa yleispätevää sääntöä, jota itse kunkin tulisi omassa, henkilökohtaisessa, elämässään tarkoin noudattaa. Karrikoidusti tämä tarkoittaisi sitä, että ihmiset, joiden matkustuskokemukset ovat rajoittuneet Ruotsin-laivoihin, tulisi osallistaa monikulttuuriseen maailmaan.

    Vihonviimeinen asia, jolla monikulttuurinen ideologia ilman kahnauksia suuntaan tai toiseen saadaan toimimaan, on sanelupolitiikka – autoritaarinen johtamistapa.

    Eva Biaudet laajentaa kontekstia ja väkertää olkiukkoja aiemmin mainitun seminaarin jokseenkin poukkoilevassa puheenvuorossaan:

      "Jos kuvailee, että mikä uhkaa Suomea – mikä on se uhkakuva, mikä on se vaara, mitä kannattaa puolustaa, miksi kannattaa esimerkiksi varustautua kaikennäköisin mielettömän suurin kustannuksin ja laittein, jotta meidän rajojen yli ei pääse yksikään ulkomaalainen. Mikä se on, joka tekee sellaiset toimenpiteet niin helpoksi?
      Ovatko kaikki ihmiset rasisteja? Eivätkö kukaan halua yhtäkään ulkomaalaista Suomeen? Ei toki!
      Vaan jollain tavalla se kuva siitä meidän maailmastamme ja niistä uhkakuvista on muuttunut. Ja voi olla, että ei sen enempää mieti sitä, että miksi me toimimme näin. Että onko se oikeasti näin, että kannattaa satsata näin paljon sellaiseen asiaan kuin siihen esimerkiksi, että Suomeen ei tulisi pakolaisia tai esimerkiksi siirtolaisia Välimeren maista."

    Nähtävästi siis jopa puolustusvoimat on rasistinen organisaatio. Ensinnäkään puolustusvoimat eivät juurikaan osallistu rajavalvontaan ja toisekseen rajavalvontalaitos ei käytä huimia summia rahaa sellaiseen lähinnä maanpuolustukseen soveltuvaan kalustoon, jolla pyritään pitämään kaikki rajan yli pyrkijät ulkopuolella.

    Luulisin, että kyllä Biaudetkin tämän tietää, mutta asioiden tahallisella sekoittamisella ja oman ideologiansa sokaisemana tämä luonnistuu näennäisen hyvin. Tarkempaa analyysiä ulosanti taas ei kestä.

      "Mikä se on se uhkakuva – onko se oikeasti niin, että kannattaa satsata näin paljon tällaiseen asiaan kuin siihen esimerkiksi, että Suomeen ei tulisi pakolaisia tai esimerkiksi siirtolaisia Välimeren maista?"

    Tapa, jolla Biaudetin näkemykset maailman virheistä nivoutuvat yhteen yksittäisten kansalaisten subjektiivisten syrjintäkokemuksien kanssa – joka on ainoa käsittelyssä olevan tilaisuuden luonteeseen nähden relevantti huomio –, kohti monikulttuurisuuspropagandaa, rajavartiolaitosta, harhaisella logiikalla myös puolustusvoimia ja lopulta Välimeren pakolaistilannetta, on jotain ennenkuulumatonta.

    Joko hän ei ollut valmistellut puhettaan kovin tarkasti tai sitten hän on täysin sekaisin.

    Biaudet kuitenkin alleviivaa myös sitä, että yksilöllinen, ts. subjektiivinen, kokemus on "hirveän tärkeä". Totta kai, koska se on käytännössä ainoa todiste vihapuheen kohteeksi joutumisesta. Yksilötasolla vihatuksi joutuminen ja ryhmätasolla rikosnimike kiihottaminen kansanryhmää vastaan ei kuitenkaan ole asianomistajarikos, joten käytännössä mikä tahansa havainto kiukkuisen puheen julkisesta esittämisestä tai kirjoittamisesta antaa syyttäjänvirastolle mahdollisuuden käynnistää poliisitutkimuksen sekä (mahdollisesti myöhemmin) oikeusprosessin ilman, että kukaan ilmoittautuisi asianomistajaksi. Tämän johdosta kyse on ihmisoikeuskysymyksen ohella sananvapaudesta ja sen ohella lehdistön ennakkosensuurista.

    Biaudet kannustaa tilaisuuden läsnäolijoita lukemaan artikkelin, jossa kymmenen (10) maahanmuuttajaa kertoo kokemuksistaan. Minä en sellaista löytänyt pikaisella Google-palvelun käytöllä.

    Biaudetin käyttämä termi "somalitaustainen" koskien joitain haastateltuja ansaitsee tarkemman huomion, joka ei itse asiassa ole kovin tuore. Millainen ihminen on somalitaustainen? Onko hän kenties sellainen, joka on joskus ollut somali, mutta lakannut olemasta somali, mutta jolla on kuitenkin taustallaan somalina olemista?

    Somalialaistaustainen on täysin eri asia ja luultavasti se, jota Biaudetkin tarkoitti, koska se viittaa kansalaisuuteen, joka on vaihtunut. Mutta onko somali- tai somalialaistaustaisuus missään määrin relevantti asia, jos käsitellään henkilön myöhempiä tekemisiä?

    Loppujen lopuksi Biaudet haluaa, luultavasti Abdirahim Husseinin kirjoitukseen viitaten, että Suomen tuoreeltaan valittu hallitus suorittaisi joitain konkreettisia toimenpiteitä irtisanoutuakseen kollektiivisesti rasismista, vihapuheesta, älämölöstä ja vaikka mistä. Olen tiedustellut aiemminkin sitä, kuinka muukalaisvihamielisyydestä tulisi irtisanoutua oikein toden teolla, mutten ole saanut tyydyttävää vastausta.

    Toki täytyy muistaa, että huomioarvoni on koko blogosfäärissä mitätön, mutta yksinomaan hallituksen toimintakykyä ajatellen joku saisi paljastaa tämän asian. Riittääkö lehdistötiedote? Pitääkö mielivaltaisesti erottaa hallituspuolueiden jäsenistöä? Jotain muuta?

    Mitä itse vihapuheeseen tulee, peräänkuuluttaisin sitä, että kuka tahansa agitaation kohteeksi joutuneeksi kokenut tekee kaikkensa päästäkseen perusteettoman syytöksen yli. Samalla toimintametodilla kyseinen henkilö tai hänen edustamansa ryhmä pyrkii pääsemään myös aiheettomien syytösten esittäjän tai esittäjien yläpuolelle.

    Tämä saattaa vaikuttaa käänteisen todistustaakan periaatteelta, mutta mikäli mitään aihetta alkuperäiseen syytökseen (olipa se mikä hyvänsä) ei ole, eikä se ole millään tapaa perusteltavissa, ei virheellisen julkilausuman oikaisuun tarvitse nähdä juurikaan vaivaa. Eikä sillä tarvitse vaivata ylikierroksilla käyvää yhdenvertaisuusvaltuutettua ja muita viranhaltijoita.

    Erityisesti faktisesti johdettavien tai pääteltävien tosiasioiden lausuminen kriminalisointiperiaatteena tulisi poistaa kansanryhmää vastaan kiihottamisesta koskevasta lainsäädännöstä (11. luku, pykälä 10), joka sanoo nykyisellään seuraavaa:

      "Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

    [Lukijoita ajatellen kirjoitin kaikki Biaudetin sanomiset mahdollisimman tarkasti kirjakielellä ja jätin huomioimatta joitain epämääräisiä takerteluja sanavalinnoissa, esim. "me... siis, meidän" taltioimatta. Vastaavissa kirjoituksissa olen huomannut, että kaikki tulisi kirjoittaa talteen juuri siten kuin ne ovat alun alkujaan mainittu, mutta mielestäni se on lukijan kannalta raskasta, eikä tallentaja syyllistyne etenkään rikokseen, mikäli asiasisältöä ei itsetarkoituksellisesti väärennä.]

    Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

    3Suosittele

    3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

    NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

    Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
    Pekka Roponen

    Ihan oikeasti en teitä persuja taaskaan ymmärrä. Suomi on aina ollut monikulttuurimaa ja tulee varmasti aina olemaan. Ei täällä ole koskaan mitään monokulttuuria ollut.

    Jari Leino

    No niin hyvä. Suomi on aina ollut monikulttuurinen. Eli maahanmuuttajia ei tarvita. Kulttuurinrikastajat voivat lähteä takaisin Afrikkaan ja Lähi-Itään.

    Käyttäjän RobertChellapermal kuva
    Robert Chellapermal

    "Suunnaton äimistyksen aihe saattaa olla se, ettei huomattava osa suomalaisväestöstä koe monikulttuurisuutta kaikkine sivuoireineen tarpeelliseksi, välttämättömäksi ja täten tavoittelemisen tai jopa osallistumisen arvoiseksi osaksi elämäänsä. "

    Edustatko tätä huomattavaa osaa suomalaisväestöstä, puhut heidän puolestaan? Kuinka paljon on 'huomattava' osa? Mihin perustat väitteesi?

    Sitäpaitsi, eikö monikulttuurismi ole integrointi-metodina aika rajoittunut? Jopa Merkel, Sarkozy ja Cameron ovat kommentoineet asiasta..."monikulttuurismi on täysin epäonnistunut", "monikulttuurismi on kuollut"; onko vielä Suomessa tahoja jotka uskovat ideologisesti monikulttuurismiin eivätkä suvaitse muita integrointi-metodeja sen lisäksi?

    Ensimmäinen lauseesi on muuten olkimies - kukaan ei ole tietääkseni väittänyt että monikulttuurisuus on 'tarpeellista', 'välttämätöntä' ja muita liioiteltuja adjektiiveja tarkoituksena pelotella.

    Käyttäjän KaroKankus kuva
    Karo Kankus

    "Suomi on aina ollut monikulttuurinen maa." Niinhän se oikeastaan on, vaikka silloin ei varmaankaan käytetty itse sanaa. Kuitenkin vähemmistöjen oikeuksien ja esim. heidän oi´mien kieliensä säilymisen turvaamiseksi ei riitä pelkkä toteamus, joo onhan sitä monikulttuuria. Se vaatii muutakin, mahdollisesti myös kantapeikkojen mukautumista, ainakin erilaisia ihmisiä kohdatessa.

    Jos jätetään saamelaisten ja suomenruotsalaisten kaltaiset ryhmät sikseen, niin tässä maassa asuu uudempia maahanmuuttjaryhmiä esim. somaleita. Tuskinpa he ovat kaikki muuttamassa yht'äkkiä muualle. Tänne myös tulee uusia muuttajia, ellei rajoja lyödä kiinni. Pitäisikö näille uusille tulokkaille antaa joitain myönnytyksiä heidän omien erilaisten tapojensa perusteella? Pitäisikö valtion tai kuntien tukea tällaisia tapoja ainakin jollain tavalla, vaikkapa harjoittamalla ns. monikulttuurisuuspolitiikkaa?

    Summa summarum, siitä että Suomessa on ollut käytännössä monilaisia eri kulttuuritaustoja omaavia ihmisä ja ryhmiä ollaan varmaan yhtä mieltä. Kysymys on missä määrin uusille ryhmille pitäisi antaa mahdollisuuksia säilyttää omia piirteitään, missä määrin muun yhteiskunnan on tultava vastaan vai pitäisikö heidän assimiloitua täysin?

    Käyttäjän MikkoAhola kuva
    Mikko Ahola

    Perussuomalaiet ovat itse lisäämässä huomattavasti maahanmuuttoa, kun hallituskumppaneiden kanssa puuhaavat työehtosopimimusten yleissitovuuden poistoa.

    Kun yleissitovuus poistetaan, niin silloin maahanmuuttajat voivat kilpailla suomalaisten kanssa työpaikoista Suomessa alentamalla palkkavaatimustaan. Kun nykyisin maahanmuuttaja on vaikeampi saada töitä Suomessa, kuin suomalaisen, mm. sen vuoksi, että suomalaiset puhuvat hyivn suomen kieltä, niin kun työehtosopimusten yleissitovuus poistetaan, voivat maahanmuuttajat tehdä töitä esimerkiksi neljän euron tuntipalkalla. Työsekentelemällä alhaisemmalla palkalla maahanmuuttajien on helppo työllistyä.

    Perussuomalaiset väittävät olevansa maahanmuuton vastustajia, mutta he perustavat väitteensä sille, että heidän mielestään maahanmuuttajat haluavat elää sosiaalituilla, eivätkä tehdä töitä. Tosiasiassa nykyisin ja tulevaisuudessa ehdoton valtaenemmistö maahanmuutosta on työperäistä, ja lähtiessään kotimaastaan Eurooppaan maahanmuuttajien suunnitelmana on löytää Euroopasta työpaikka, tehdä kovasti töitä, ansaita rahaa ja siten menestyä elämässä.

    Nykyisin maahanmuuttajan ei kannata tulla Suomeen töitä etsimään, koska täällä on korkea työttömyys ja työehtosopimuksten yleissitovuus estää sen, että maahanmuuttaja voisi saada töitä myymällä työtään alennushintaan. Perussuomalaiset kuitenkin haluavat avata Suomen rajat rajoittamattomalle maahanmuutolle mahdollistamalla maahanmuuttajien työskentelyn selvästi alle työehtosompimusten palkkatason.

    Käyttäjän HelenaSolin kuva
    Helena Solin

    Jos jonkin valtakulttuurin sisälle tulee uusi elementti,joka tässä siis olisi " vieras",on kai tarpeen,että sen jäsenet voivat henkisesti ja fyysisesti mahdollisimman hyvin? Jotta voivat antaa panoksensa uudelle yhteisölleen?

    Ne tavat,joita nyt usein dramaattisin sanakääntein halutaan kieltää - esim huivin käyttö - ovat usein käytännössä mitättömiä,mutta ihmisten identiteetin ja henkisen hyvinvoinnin kannalta keskeisiä.
    Tässä on myönnettävä valtakulttuurin vahvemmuuden velvoittavuus: huivi ei uhkaa suomalaista kansanperinnettä mitenkään - itseasiassa se o n vanhaa suomalaista kansanperinnettä.
    Mutta sen kielto uhkaa vähemmistön hyvinvointia,turhaan.
    Ja ajatelkaa,miten huonosti suomalaiset olisivat Amerikassa voineet ilman omaa kulttuuriaan. Tai irlantilaiset.
    Ja miten se "neekeriorjuus" nyt menikään?

    Toimituksen poiminnat