Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Turvapaikanhakijoille ei ole tilaa loputtomasti

  • Näkemyseroja, sanoi kettu. (Iltalehden hakutoiminnolla löytynyt vastakkainasettelu.)
    Näkemyseroja, sanoi kettu. (Iltalehden hakutoiminnolla löytynyt vastakkainasettelu.)
  • Kansa on aina väärässä.
    Kansa on aina väärässä.

Eilispäivän uutiskimaran kaksi samaan aihepiiriin liittyvää uutista kertovat mitä voimakkaimmin siitä, millainen tulevaisuus Suomea ja muuta EU:ta odottaa turvapaikanhakijoiden loputtoman virran kanssa. Vaikka pahin on vielä tulossa, joudutaan Helsingin vastaanottokeskuksista kuljettamaan väkeä muualle Suomeen. Entä, jos (ja kun) määrä erittäin varovaisen arvion mukaan kaksin- tai kolminkertaistuu lähitulevaisuudessa? Järjestetäänkö kenties telttamajoitus?

Tämänhetkinen ongelma ei koske vain Helsinkiä, sillä saman uutisen mukaan myös muun Suomen vastaanottokeskuksissa on täyttä, joka taas ei ole minkään valtakunnan ihme. Ennustan tässä vaiheessa, että keskuksia tullaan perustamaan lisää. Useita. Tosiasia on se, että niitä pitäisi saada aikaan nopeasti. Valitettavaa sen sijaan on, etteivät ne nouse harjakorkeuteen hyvällä tahdolla vaan rahalla.

Tällä ei olisi niin väliä, jos vastaanottokeskukset olisivat niitä ympäröivästä yhteiskunnasta erillään oleva entiteetti, jonka rahoittaa jokin muu kuin yhteiskunta itse. Ja vaikka tällainen utopia vallitsisi, ei ylikansoituksella olisi väliä, mikäli vastaanottokeskusten asukkaita ei lopulta pyrittäisi asuttamaan niiden ulkopuolelle.

Jostain pitäisi löytää myös asuntoja. Lisäksi tarve koskee uusia terveysasemia, kouluja, viemäri- ja tieverkostoa sekä kulutushyödykkeiden vähittäismyyntipisteitä, kuten kauppoja ja apteekkeja. En pidä kovin järkevänä sitä, että vasta valmistunut farmaseutti jää odottamaan uuden ja uljaan lähiön sekä sen apteekin valmistumista, jotta pääsee työn syrjään kiinni.

Nyt käsillä olevaan ja (lähes) koko EU-aluetta koskevaan siirtolaistulvaan ei olisi voinut mitenkään varautua. Olisiko Helsinkiinkin pitänyt aikojen saatossa rakentaa kymmeniä kerrostaloja, siis yhteensä satoja asuntoja, joita pitää tyhjillään mutta silti asuinkelvollisiksi (ja monijäsenisten perheiden erityisvaatimukset täyttäviksi) huollettuina siltä varalta, että jossain vaiheessa tulee tarjokkaita asujia aimo jonollinen?

Luonnollisesti nämä asunnot olisivat olleet asuntojonon kantaväestöä edustavien yksilöiden tavoittamattomissa.

EU päätti odotetusti "vapaaehtoisesta pakosta" siirtolaisten sijoittamiseksi. Kun 40 000 siirtolaista ja 20 000 pakolaista on (ehkä) jossain vaiheessa jaettu jäsenmaiden kesken, haluaisin tietää, luuleeko kukaan, että kestämätön tilanne on millään muotoa ratkaistu? Ei, eikä tämä tietenkään ollut tarkoitus, mutta kyse on laaditusta mekanismista ja sen tulevaisuudesta.

Välimeren yli on pyrkinyt yksin tämän vuoden kuluessa 153 000 henkeä. Vaikka nyt aikaansaadulla järjestelyllä helpotetaankin Etelä-Euroopan geopoliittisesti epäreilua siirtolaispainetta, täyttyy sillä poistettava "vaje" ennemmin kuin arvataankaan ja taas ollaan uuden sijoitusoperaation edessä.

Sisäministeri Petteri Orpo vakuutteli, että kollegoiden kanssa on sovittu Välimeren siirtolaisrallia hillitsevistä toimenpiteistä:

    "Orpon mukaa [sic] EU:n sisäministerien kokous teki tiistaina monia päätöksiä, joilla muuttoaaltoa yritetään hillitä. Ihmissalakuljetusta pannaan kuriin ja rajavalvontaa parannetaan. Tulijat halutaan myös tunnistaa nopeammin, jotta voidaan palauttaa ne, jotka eivät turvapaikkaa tarvitse."

Tietenkin on toivottavaa, että nämä päätökset todella johtavat siirtolaisvirran taittumiseen. Taakanjakomekanismeista sovittaessa täytyy kuitenkin osata katsoa tulevaisuuteen, sillä nykyisen kriteeristön mukaan turvapaikkaa kaipaavien määrä ei säily ennallaan vaan kasvaa jatkuvasti. Suurilta osin Afrikan nykyisen väestönkasvun vuoksi.

Tuoreeltaan sovitun järjestelyn väliaikaisuuteen ei usko kukaan tilanteen tasalla oleva. Mikäli (ja kun) on päätetty, että tilanne on perustellusti niin kriittinen, että (lähes) koko unionin laajuista poikkeusmenettelyä tarvitaan, ei tulevaisuudessa, esim. ensi vuonna, voida yhtäkkiä päättää, että nämä perustelut olisivat poistuneet.

Kehitysyhteistyötä, kiintiöpakolaisuutta tai turvapaikkajärjestelmää kritisoidessa törmää usein siihen väittämään, että minkään edes välillistä apua tarjoavan toimenpiteen tekemättä jättäminen olisi parempi kuin se, että edes jotain yritetään tehdä.

Ei välttämättä (riippuen siitä, kenen etua ajatellaan), mutta käytännön kautta paremmaksi todettuja keinoja puuttua vähitellen hallitsemattomaksi käyvään siirtolaistulvaan on olemassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Viljo Häggman

Telttaleiri jonnekin Soklin korpeen. Siellä sitten turvapaikan hakijat odottelisivat päätöksiä ja odotellessaan vaikka rakentaisivat sitä rautatietä ja poimisivat puolukoita myyntiin. Siinähän oppisivat hiljalleen suomalaisten tavoille kun pari talvea palelisivat. Vasta kielikokeen läpäistyään olisi mahdollisuus siirtyä leiriltä etelämmäksi, mikäli työvoimasta on puutetta.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

evakot olkoon esimerkki;hallaisen suon reunasta rämeikköä muutama hehtaari,siitä vaan rakentamaan kalifaattia pohjolan perukoille,kuokka aseena !

Toimituksen poiminnat