Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Julkisuutta saavien rikosten kahdet kasvot

  • Julkisuutta saavien rikosten kahdet kasvot
  • Julkisuutta saavien rikosten kahdet kasvot

Vaadittaessa ankarempia rangaistuksia raiskausrikoksista tai ylipäätään niistä (netissä) keskusteltaessa törmää jos jonkinnäköisiin reaktioihin, mutta toisinaan jopa siihen, ettei keskustelua edes pitäisi käydä ainakaan vallitsevassa sävyssä, koska tämä tekee keskustelua mahdollisesti myös seuraavien ko. rikostyypin uhrien toipumisprosessista haastavampaa.

Kaikesta huolimatta alati käytävän keskustelun tärkein tehtävä on luoda yllä pysyessään painetta lainsäätäjää kohtaan, jotta vältyttäisiin esimerkiksi tämänpäiväisen uutisoinnin kaltaiselta häpeältä sitä armasta oikeuslaitostamme kohtaan, joka lakia tulkitsee. Tarkoitus on antaa signaali siitä, että tämä peli ei vetele! Rangaistustason tulee puolestaan antaa signaali siitä, että tekoon ei ryhdytä!

Tämän vaikuttimen olemassaoloon täytyy uskoa. Esimerkiksi sukupuolineutraali avioliittolaki olisi tuskin mennyt heittämällä läpi ilman runsasta asian ympärillä käytyä kampanjointia, sen puolesta esitettyjä puheenvuoroja ja julkista debattia.

Tapanilan joukkoraiskauksen tuomioihin vaikutti se, kuinka paljon tekoa ja ennen kaikkea sen tekijöitä oltiin ehditty varsinaiseen oikeudenkäyntiin mennessä puida julkisuudessa. Vanhaa sanontaa mukaillen internet on hyvä renki mutta huono isäntä. Onko käynyt niin, että meistä – tapahtumiin osattomista keskustelijoista – on tullut osa rikosoikeudellista prosessia?

Kun taas tapahtuu syrjintärikoksia tai epäilyitä sellaisista, tai jos käy ilmi yksittäisiä siihen suuntaan viittaavia tekoja, saavat ne huomiota ja ennen kaikkea toimenpidevaatimuksia jokseenkin päinvastaisilta tahoilta kuin ensin mainitut esimerkit. Tai sitten huomiota tulee, mutta eri äänenpainolla. Nimitellyksi tai syrjityksi tulleen yksilön mahdollisuutta toipua kokemastaan järkytyksestä ei vaikuta heikentävän se, että etenkin rasismin määritelmä paisuu, sen ilmenemisestä haetaan piilomerkityksiä ja milloin ketäkin vaaditaan irtisanoutumaan julkisesti.

Verrattuna nykymääritelmän mukaiseen raiskausrikokseen, tai väheksyvästi ilmaisten seksuaaliseen hyväksikäyttöön, voisi vastaavan käsitteen lavennuksen myötä olla raiskaamista itse fyysisen teon sijaan seksuaalissävytteinen ja vastaanottavan osapuolen kannalta ahdistava lähestyminen internetissä, seksuaalisen kuvan esittäminen tai vihjaileva käytös.

Kokisiko raiskaus tässä kuvitteellisessa ilmapiirissä käsitteenä inflaation, ja miten tämä vaikuttaisi kyseisen rikostyypin uhreiksi joutuvien tuntemuksiin, sekä mahdollisuuksiin selvitä kokemustensa yli? Aivan varmasti kokisi, vaikuttaisi ja aiheuttaisi suunnatonta vahinkoa uhreja ajatellen.

Pitäisikö määritellä ne rikostyypit, joista saa käydä keskustelua vapaasti ja ne, joiden osalta olisi noudatettava suurempaa malttia?

Ei, vaan asioista tulee ja pitää keskustella sekä jatkaa keskustelua juuri niiden oikeilla nimillä, asioiden alkulähteillä ja muistaen sen, kuka on uhri ja kuka on tekijä, ja mikä on rikoksen vakavuus.

Tekijä on ainoa taho, joka voi vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu tai tulee jäämään tapahtumatta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"jotta vältyttäisiin esimerkiksi tämänpäiväisen uutisoinnin kaltaiselta häpeältä sitä armasta oikeuslaitostamme kohtaan, joka lakia tulkitsee."

Miksi pidät kyseistä tuomiota oikeuslaitokselle häpeällisenä, kun molemmat tekijät saivat korvausvelvollisuuden lisäksi ehdottomat vankeustuomiot:

"28-vuotiaalle langetettiin yhden vuoden ja kahden kuukauden ehdoton vankeusrangaistus ja 22-vuotiaalle kahden vuoden ja kolmen kuukauden ehdoton vankeusrangaistus."

Monet kiinnittävät liikaa huomiota sensaatiohakuisesti muotoiltuihin otsikoihin, kuten tässä tapauksessa, jossa korostettiin hovioikeuden tekemää lievennystä. Tuomion lieventäminen olisi todennäköisesti herättänyt taivastelua siitä riippumatta mikä se alkuperäinen tuomio olisi ollut ja missä määrin sitä olisi lievennetty.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Siksi, että toisen kaverin tapauksessa aiemmin saatu reilun kahden vuoden ehdoton vankeusrangaistus kotirauhan rikkomisesta ja ryöstöstä. Tietenkin meillä on laissa tarkat rajat sille, mikä on maksimivankeusrangaistus, mutta minua alkoi mietityttää, olisiko raiskaustuomio kumottu kokonaan tai supistettu kuukauteen tai pariin, jos tekijällä olisi ollut taustalla vielä mittavampi ehdoton vankeustuomio, esim. 7 vuotta yhdestä tai useammasta henkirikoksesta.

Kyse on ns. paljousalennuksesta, jota ihmisten on todella hankala sulattaa. Kannattaa tehdä joku kunnon kupru ja kärsiä sen seuraukset nahoissaan - sen jälkeen saakin touhuilla vähän mitä huvittaa ja lisäykset tuomioon ovat lähinnä lillukanvarsia.

Toimituksen poiminnat