Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Ideologista monikulturismia tulee vastustaa

  • Ideologista monikulturismia tulee vastustaa
  • Ideologista monikulturismia tulee vastustaa

Kun metsää ei nähdä puilta, syntyy monenlaisia tulkintoja. Kukaan pöyristyjä, järkyttyjä, tyrmistyjä saati armoa tuntematon paheksuja ei ole ottanut mitään kantaa siihen, mitä monikulttuurisuus nykyään, tässä ajassa ja paikassa, merkitsee. Sekä pääministeri Juha Sipilä että valtiovarainministeri Alexander Stubb ovat ilmoittautuneet monikulttuurisuuden tukijoiksi, joka nyt ei sinänsä ole minkään valtakunnan yllätys. Vaan kuinka he monikulttuurisuuden käsittävät? Sitä ei moni tiedä.

Hyökkäys ja vastustus on kohdistunut Olli Immosen epäonnistuneeseen kielenkäyttöön, ja täysin aiheellisesti. Militantti ja väistämättä negatiivisia assosiaatioita herättävä retoriikka tekee maahanmuuttokriittiselle liikkeelle enemmän haittaa kuin palvelee sitä.

Kuitenkin moni kokee, että Pyhää Lehmää on loukattu. Monikulttuurisuudesta on tullut itseisarvo, jota se tietenkin määritelmällisesti onkin. Peitsen taiton aihe tänä päivänä on se, kuinka monikulttuurisuus tulee käsitteenä ymmärtää.

Suomi on ollut hallintotavasta riippumatta satoja vuosia monikulttuurinen. Maassa ovat eläneet keskenään tämän epämääräisesti ilmaistun ajanjakson ajan niin saamelaiset, romanit, suomenruotsalaiset, tataarit, inkerinsuomalaiset, virolaiset, venäläiset kuin nk. kantaväestökin. Jopa "kantiksienkin" kesken esiintyy maakunnittain tapakulttuuriin liittyviä triviaaleja eroavaisuuksia.

On tämän ja itsestäänselvän määritelmän mukaan yhtä idioottimaista vastustaa monikulttuurista Suomea kuin vastustaa Suomea, jossa vallitsee neljä vuodenaikaa.

Toisistaan poikkeavien kulttuurien sulautuminen, tai pikemminkin sulauttaminen, on luonteeltaan joko luonnollista – aikojen saatossa kehkeytynyttä – tai luonnotonta, eli ideologispohjaista. Ensin mainittu on lähinnä entisen USA:n malli, jossa ei tarjottu sen paremmin keppiä kuin porkkanaakaan. Jälkimmäinen taas vaatii valtiovallalta osallistumista, aktiivista panostamista, hallintobyrokratiaa, organisointia ja rahoittamista.

Sivutuotteena tulevat kulttuuriset yhteentörmäykset ja vastaanottavalle yhteiskunnalle aiemmin tuntemattomat erityistarpeet, niistä huolehtiminen ja myönnytykset aikaisempiin käytäntöihin liittyen. On poliittinen valinta, vastataanko näihin sellaisinaan vai panostetaanko kotoutus- ja integraatiopolitiikassa assimilaatioon.

Ideologispohjaiseen monikulturismiin, joka on kuvaavampi ja käyttökelpoisempi termi, liittyy hämmentävä uuskielisyys, jolla yhtäällä puolustellaan ja toisaalta leimataan tapahtumia sekä kannanottoja. Erinomainen ja tuore näyte on peräisin Tampereen yliopiston viestinnän ja median tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Pentti Raittilalta, jonka mukaan Olli Immosen ulostulo oli ...

    "... [r]asistihenkinen taistelukutsu monikulttuurisuutta kannattavia 'vihollisia' vastaan."

Käsitteiden määrittely tai uudelleenmäärittely vie aikaa jopa sivistyneistöltä kaikkien muita tärkeämpien ja yhteiskunnallisesti merkittävämpien tehtävien tai teemojen kustannuksella. Koska Immosen Facebook-päivityksessä ei kuitenkaan ole mitään viittauksia ihmisrotuihin (joita toisaalta ei ole avarakatseisen älymystön mielestä olemassakaan), on tulkinta kontekstistaankin irroitettuna mielenkiintoinen.

Rasistijahtiin on lähtenyt mukaan suurin osa poliittisista nuorisojärjestöistäkin.

Mitä Raittilan tai jonkun muun mielestä tarkoittaa "rasistihenkinen"? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Ladataanko aseet? Lämmitelläänkö polttouuneja? Suoritetaanko liikekannallepano? Laitetaanko varmuuden vuoksi hihamerkit kaikille? Aletaanko porukkaa muiluttaa? Varmistimet pois? Liikkuvat taakse?

Ei.

Kyse on haitallista ideologiaa vastaan taistelusta. Monipuoluedemokratian hyvä puoli on kaikista sen säröistä huolimatta se, että mitä tahansa ajatuksia tai aatteita ja niitä edustavia henkilöitä on paitsi mahdollisuus kannattaa, myös mahdollista olla kannattamatta. Monikulttuuri-ideologiassa "erilaisilla" ihmisillä, ts. moninaisuuden tuottajilla, on osanaan väline- ja fetissiarvo.

Jossain vaiheessa kehkeytyikin se monikulttuurisuus, josta nyt on puhe. Monikulturismin ohella on puhjennut kukkaansa täysin sisällöttömiä ja abstrakteja mainossanoja, joilla on lähinnä tunnepitoinen ulottuvuus. Erityispiirteet jo olemassaolevan väestön (kts. neljäs kappale) keskuudessa eivät olleetkaan tarpeeksi rikastuttavia, eksoottisia ja/tai virkistäviä elementtejä.

Tataarien, romanien, inkeriläisten jne. jne. keskuudessa ei ollut tarpeeksi moninaista, oivaltavaa, innovatiivista, raikasta, avarakatseista ja uusia tuulia haistelevaa meininkiä. Kaikissa näissä ilmaisuissa on positiivinen pohjavire, mutta jos niitä pitää lähteä avaamaan, menee sormi äkisti suuhun. Tästä paraatiesimerkin tarjoilee "Meillä on unelma" -mielenosoituksen Facebook-sivun esittelyteksti:

    "Painajaisen sijaan meillä on unelma kaikille avoimesta Suomesta. Suomesta, joka ei sulje ketään pois, mielenosoituksen Facebook-sivulla kirjoitetaan."

"Kaikille avoin Suomi, joka ei sulje ketään pois" tarkoittaa käytännössä täysin rajoittamatonta maahanmuuttoa. Tämä on itse asiassa varsin radikaali kannanotto – mikäli se on sellaiseksi tarkoitettu –, jossa soi duuri, mutta jonka sisältö syvemmin tarkasteltuna on mollivoittoinen. Kukaan ei ole vähään aikaan kannattanut täysin rajoittamatonta maahanmuuttoa. Tähän asianyhteyteen on pakko liittää paperittomien siirtolaisten vastikkeeton terveydenhuolto.

Jopa Suomen Pakolaisapu edellyttää jonkinnäköistä kontrollia – joskaan Suomen nykyinen pakolaiskiintiö ei (tietenkään) ole järjestön mielestä riittävä.

Haitallinen ja vastustamisen arvoinen monikulturismi tarkoittaa kouluja, joissa opiskelevien lasten vanhemmat tekevät valinnan ja asemoituvat osaksi halveksuttua "white flight" -ilmiötä muuttamalla jonnekin muualle – pyrkiäkseen saamaan jälkikasvulleen mahdollisimman laadukkaan oppimisympäristön. Valitettava tosiasia on, että kynnys tehdä tämä päätös laskee siinä missä yksittäisen koulun maahanmuuttajataustaisten lasten määrä ja oppimishaasteet kasvavat. Koulutuksen taso kärsii.

Vanhempia paheksutaan siksi, että he eivät lapsineen osallistu monikulttuurisen ympäristön ylläpitoon tai koulujen opetuksen laadunvalvontaan, vaan ovat jopa siinä määrin itsekkäitä, että ajattelevat paitsi omaa myös lastensa parasta. Tosiasiassa meno ns. lähiökouluissa on sellaista, että kuka tahansa lastaan ajatteleva vanhempi on pakotettu tekemään kyseisen valinnan. Jos vain siihen kykenee taloudellisten edellytysten puitteissa.

Jo edesmennyt Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaami Khodr Chehab totesi vihkineensä Suomessa useita alaikäisiä tyttöjä muslimiavioliittoihin. Termillä "muslimiavioliitto" tehtäköön pesäero Suomen avioliittolain mukaiseen legitiimiin avioliittoon, jonka viranhaltija, kuten pappi, notaari tai henkikirjoittaja on toimivaltansa puitteissa vahvistanut.

Suurin tabu koskee lasten sukupuolielinten ei-lääketieteellistä silvontaa. Tyttölapsia käytetään alkuperäisissä kotimaissaan operoitavina. Ruotsissa tämä on jo julkisrahoitteista. Sen menestystarinasta avarakatseisena supervaltana ammennetaan toistuvasti oppia myös Suomessa. Jää nähtäväksi, painostetaanko meidän julkinen terveydenhuoltosektori suorittamaan sadistista väkivaltaa kulttuurirelativismin hengessä.

"No sitä tehdään kuitenkin jollain tapaa ja jossain," -periaatteen mukaisesti.

En muista, että näiden asioiden puolesta olisi järjestetty mielenosoituksia.

Voin hyvin kuvitella suorastaan painajaismaisena tilanteen, jossa Malmössä joutuu työ-, koulu- tai ostosmatkallaan miettimään, lymyileekö reitin varrella räjähtämätön kranaatti, onko se vielä toimintakykyinen ja että mikä riittää laukaisemaan sen. Tällaisia asioita, joita voisi ongelmallisiksikin kutsua, ei mietitty Ruotsin maalla vielä viime vuosikymmenelläkään. Näin väittäisin.

En usko, että svenssonit, hjalmarssonit ja söderströmit olisivat alkaneet yksituumaisesti hankkia entisen Jugoslavian alueelta kranaatteja ja sijoittaa niitä minne sattuu, esim. autojen alle.

Käänteisen todistustaakan ongelmallisuuden tiedostaen väitän, että vastaavia ei pohdittu Pohjanlahden länsipuolella ennen nykyisenkaltaista monikulttuurisuutta. Joka on elintärkeä rikkaus.

Ei mulla muuta. Tällä erää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Lauri Wirén

Pyhiä lehmiä on tässä maassa aina aina pidetty pyhinä lehminä. 70-luvulla kaiken keskustelun ulottumattomissa ja arvostelun yläpuolella olivat "hyvät ja luottamukselliset suhteet Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton kanssa". Tämä tarkoitti sitä, että Neuvostoliiton perseennuolenta oli valtiovallan erityisessä suojelussa ja kaikkien edellytettiin kannattavan tätä ideologiaa tai pitävän turpansa kiinni. Ne, jotka uskalsivat arvostella ulkopoliittista linjaa joutuivat yleensä jonkinlaiseen pannaan.

Kun laittaa Immos-kohun tähän historialliseen perspektiiviin, niin tuntuu kovin tutulta niille, jotka elivät Kekkosen ajan.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Vastaanpa viestiin ennen pakollista "Monikultturismi ei ole ideologia senkin natsi!" vastausta.

Jos yleinen ilmapiiri on että "Monikulttuurisuus on kaunis, ongelmaton, upea, pelkkä positiivisuus mikä tuo mannaa taivaasta JA SIITÄ EI NEUVOTELLA! Joka muuta väittää on inha natsi ja sen pitää lynkata!" niin kyllä, silloin monikulttuurisuus on ideologia ja aika äärilaidalta.

Käyttäjän jorkkajaatinen kuva
Jorkka Jaatinen

Joillekin se on enemmän kuin ideologia, se on uskonto, se on epäjumala. Heille on jumalanpilkkaa kyseenalaistaa monikulturismin autuus. Kuten kysyä törkeästi mitä hyötyä siitä mokutuksesta on?

Rikkautta? Missä?

Käyttäjän RobertChellapermal kuva
Robert Chellapermal

"On tämän ja itsestäänselvän määritelmän mukaan yhtä idioottimaista vastustaa monikulttuurista Suomea kuin vastustaa Suomea, jossa vallitsee neljä vuodenaikaa."

Käy nyt selittämässä tämä Immoselle, jos saat häntä kiinni lomalla, kun hän Facebookissa seuraavana päivänä ihan suomeksi kirjoitteli tälläistä:

"Eräs poliittinen vastustajani kysyi minulta tänään ivalliseen sävyyn "noh, vieläkö vastustat monikulttuurisuutta?" Hän ilmeisesti ihan aidosti luuli, että viime päivien vaino olisi saanut mieleni muuttumaan. Vastasin hänelle, että olen vastustanut massamaahanmuuttoa, monikulttuurisuutta ja sitä tukevaa ideologiaa, monikultturismia, avoimesti aina niistä hetkistä lähtien kun astuin mukaan politiikkaan ja perussuomalaisten toimintaan vuonna 2005 ja tulen vastustamaan niitä vastaisuudessakin."

Ero tehty selvästi monikulttuurisuuden ja monikultturismin välillä, ja molempia vastustetaan.

Jaakko Häkkinen

Robert, etkö vieläkään tajunnut, että Immonen ja persut käyttävät sanaa "monikulttuurisuus" eri merkityksessä kuin kansan arkikielessä?
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/199007-ohipu...

Ihmiset vain KUVITTELEVAT Immosen sanoneen jotain, koska he ovat päättäneet tulkita hänen sanomisensa tietyllä tavalla.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Monikulttuurinen politiikkakaan ei ole ideologia, ei ainakaan samalla tavalla kuin esim. liberalismi, nationalismi tai sosialismi.

Ideologisia piirteitä siitä kyllä voi löytää.

Lauri Wirén

Se on asia, josta ei haluta keskutella ainakaan kriittisessä sävyssä. Sen halutaan olevan kaikkien yhteinen tahtotila ja loukkaamaton uskonkappale. Se on pyhä lehmä ja kultainen vasikka. Voi sitä, joka lausuu siitä pahan sanan.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Jos haluat kritisoida tai vastustaa monikulttuurisuutta, niin vastustako tai kritisoitko:

1. "Tunnustuksellista" monikulttuurisuutta, eli sitä että myönnetään yhteiskunnassa, maassa tai valtiossa elävän eri kulttuuritaustan omaavia tyyppejä? Yksinkertaistaen, vastutko yhteiskunnan kulttuurista ja etnistä monimuotoisuutta?

2. "Osallistavaa" monikulttuurisuutta, tai ajatusta, että koska yhteiskunnassa on eri etnisyyksiä edustavia meidän kaikkien on hieman muututtava hieman esim. päivittäisessä kanssakäymisessä. Tällainen ajattelu ei oikein sovi yhteen maassa maan tavalla-ajattelumallin kanssa. Se voisi myös tarkoittaa vaikka erillisiä naisten uimahallivuoroja musliminaisille.

3. Monikulttuurista politiikkaa, joka on paikallis tai valtakunnan tason politiikkaa, joka pyrkii säilyttämään eri ryhmien omia kulttuuripiirteitä jossain määrin. Se voisi myös tarkoittaa erilaisten, rinnakkain elävien enklaavien muodostumista ja muodostumisen tukemista. Itse en tällaista kehitystä kannata.

Siitä miten kolmoskohdan politiikkaa harjoitetaan voidaan käydä keskustelua ja saa sen kyseenalaistaa täysinkin.

Lauri Wirén Vastaus kommenttiin #10

Suurin osa ihmisistä ei ole mitenkään hahmottanut itselleen sitä, mistä he puhuvat. Pääasia on puolustaa tai vastustaa jotakin, mitä keskustelun ajatellaan käsittelevän. Ajattelu tai keskustelu ei tunnu kovin jäsentyneeltä. Sitähän se Niinistökin varmaan tarkoitti kaivatessaan selkeämpää keskustelua. Nythän tämä on ollut huutoa ja metelöintiä, jossa pääasia on ollut tuoda esiin omia poliittisia kantoja varsinaisesta aiheesta riippumatta.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Voiko monikulttuurin olemassaoloon vaikuttaa muulla tahtotilalla kuin tahtomalla luoda monokulttuurin?

Käyttäjän JariMartikainen kuva
Jari Martikainen

"---
Mutta en pidä multikulturalismista. Minulle ajatus yhteiskunnasta erillisten, suojeltujen ja itseään ylläpitävien alakulttuurien rikkinäisenä mosaiikkina on puhdas kauhistus. Monikulttuurisuus kuulostaa terminä paremmalta, mutta monet sen kannattajista vaikuttavat myös tukevan pysyvien rinnakkaiskulttuurien systeemiä, hyvää tarkoittavaa mutta integraatiota silti jarruttavaa kulttuurin itseisarvoista palvontaa.

En voisi elää kulttuurisesti uskomattoman rikasta ja antoisaa elämääni ilman radikaalia integraatiota, jonka oleellinen osa on oman – ja muiden – kulttuurin kriittinen tarkastelu ja niiden kielteisten piirteiden hylkääminen.

Pelkään, että multikulturalismi tekee enemmän vahinkoa kuin hyvää. Tulokkaiden kulttuurien tukeminen, uudessa maassa ja kulttuuriympäristössä, hidastaa sopeutumista ja integraatiota. Hyvää tarkoittavat yritykset auttaa tulijoita pitämään kiinni omista tavoistaan ja perinteistään pitää yllä aitoja tulokkaiden ja kantaväestön välillä.

Meillä länsimaalaisilla on paljon opetettavaa tulokkaille: demokratia, naisten tasa-arvo, seksuaalisten vähemmistöjen suvaitseminen. Ja meillä länsimaalaisilla on todella paljon opittavaa monilta tulokkailta: uskontojen kunnioitus, perheen ja suvun arvostaminen, hieno tapakulttuuri, uudet ruuat ja musiikki.

Multikulturalismin vastustamista ei pidä silti sekoittaa monokulturalismiin, joka on vielä typerämpi idea. Monokulttuuri on paitsi mahdotonta ja vaarallista, mutta myös historiallinen vale.

Ani harva ihmisryhmä koskaan on elänyt täysin monokulturaalisessa kuplassa. Me suomalaisetkin olemme muuttuneet ja muuttaneet, omaksuneet uutta ja naineet ristiin liki koko historiamme.

Elämme uuden, valtavan kansainvaelluksen aikakautta. Me voimme selvitä sen aiheuttamista kitkoista parhaiten luomalla uuden, radikaalin integroivan kulttuurin"

Yllä pätkiä Marko Maunulan Suomen Kuvalehdessä julkaistusta tekstistä. (Yhdysvaltain historian professori Atlantassa)

http://suomenkuvalehti.fi/americana/en-pida-moniku...

Jaakko Häkkinen

Totta kai. Ei ole vain kahta ääripäätä vaan monia vaihtoehtoja niiden välissä.

Mauri Skön

Lapsiasiainvaltuutettu on huolissaan lapsiavioliittojen hurjasta määrästä. Onkohan hän mahdollisesti rasisti?
lapsiasiainvaltuutettu_ei_sallisi_alle_16-vuotiaiden_avioliittoja/6637486

Toimituksen poiminnat