Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Rasismia voi vastustaa myös olemalla hiljaa

  • Rasismia voi vastustaa myös olemalla hiljaa
  • Yksilöitä. Heitä ei pidä redusoida viiteryhmiensä edustajiksi.
    Yksilöitä. Heitä ei pidä redusoida viiteryhmiensä edustajiksi.

Sananparsi "vaikeneminen on myöntymisen merkki" kilvoittelee väsyneimmän suomalaisen kansanviisauden tittelistä yhdessä sellaisten latteuksien, kuten "työ tekijäänsä kiittää", "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostaankaan" tai "asiakas on aina oikeassa" kesken. Eri kansanryhmien läsnäoloon voi suhtautua karkeasti jaoteltuna kolmella eri tavalla:

  1. joko solvaamalla, syrjimällä ja/tai muutoin kohtelemalla kaltoin, jopa väkivaltaisesti;
  2. neutraalisti, eli olemalla kiinnittämättä erityistä huomiota – ei negatiivista tai positiivista –; tai
  3. manifestoimalla moninaisuuden ja erilaisuuden puolesta, julistamalla rasismin vastaisuutta – olivatpa esimerkit aitoja tai eivät –, taikka vaatimalla kaikilta samaa ilmaa hengittäviltä irtisanoutumista yksittäisistä tapahtumista sydänverellään.

Olen ollut vuosien varrella havaitsevinani muutamia nimeltä mainitsemattomia henkilöitä, joille kunnallis-, eduskunta-, presidentin- tai eurovaaleissa ehdokasta valittaessa kenties keskeisin kriteeri on ollut se, kuinka aktiivista rasisminvastaista työtä tämä kandidaatti on historian saatossa tehnyt.

Tämä asettaa jokseenkin ikävän premissin, jonka mukaan rasismia vastaan pitäisi olla aktiivisesti liikkeellä. Jatkuvasti. Ei suinkaan riitä se, että on itse osallistumatta rasismin leviämiseen, esim. tuottamalla rotusyrjintään tai -ennakkoluuloihin yllyttävää materiaalia – saati olemalla syrjimättä.

Tätä kutsuisin passiiviseksi vastustamiseksi, joka on arvokasta siinä missä olemalla ottamatta luvatta käyttöön toisen omaisuutta, loukkaamatta toisen fyysistä koskemattomuutta tai häpäisemättä toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Tässä vaiheessa merkityksellinen ei enää välttämättä ole sellainenkaan henkilö, joka on ollut asiasta hiljaa, koska a) ei yksinkertaisesti koe sitä kaikkien asiakysymysten joukosta erityisen tärkeäksi, tai b) ei halua asettaa omaa persoonaansa rasistien ja multikulti-ideologistien keskinäisen välienselvittelyn instrumentiksi.

Vähitellen jo legendaariseksi käyneessä "Meillä on unelma" -mielenosoituksessa sekä Ozan Yanar että Matias Turkkila olivat tietyllä tapaa instrumentteja. Yanar hyviksenä, joka puhui moninaisuuden puolesta – Turkkila pahiksena, joka nähtiin kohua aiheuttaneen ystävänsä puolustelijana.

Tällaisia ajatuksia herätti pari päivää sitten julkaistu artikkeli, joka kietoutui rap-artisti Prinssi Jusufin ystävineen jämsäläisellä sotamonumentilla ottaman valokuvan ympärille. Kuvasta syntynyttä kertakaikkisen joutavaa mesoamista käsitteli minua paremmin ystäväni Samuli Voutila täällä.

Miettimisen aihetta herättää kuitenkin erityisesti tämä:

    "– Meillä on näitä äänekkäitä toimijoita netissä, jotkut toimivat ehkä aktiivisesti arkimaailmassa. Mutta kuinka paljon meillä on niitä hiljaisia hyväksyjiä tälle toiminnalle? Edustavat ne mitä äärilaitaa tahansa. Se on sellainen mikä mietityttää, [poliisitarkastaja Timo] Kilpeläinen sanoo."

Katsoakseni poliisimies Kilpeläinen viittaa siihen, että monet ovat olleet hiljaa tämän tai monen muun aiemman tunteita kuohuttaneen tapauksen osalta. Ei olla irtisanouduttu, otettu kantaa, tuomittu, paheksuttu, tyrmistytty, järkytytty ja tuomittu. Vai sanoinko sen jo? Vai onko tuomittu, mutta se ei kuitenkaan ole ollut riittävää? Ja kuka on kulloinkin relevantti taho, jonka pitäisi ottaa aktiivisesti kantaa tuomitsemalla?

Mietitäänpä, kuinka olisi käynyt, jos kukaan ei olisi kiinnittänyt mitään sen suurempaa huomiota kolmeen mieheen, jotka poseeraavat muistomerkillä. Tai useampaan henkilöön, jotka poseeraavat muistomerkillä. Eikö välinpitämättömyys olisi koko lailla parempi vaihtoehto kuin vastakkainasettelun yltyminen?

Johon taas tietysti ovat Prinssi Jusufin tapauksessa enimmäkseen vaikuttaneet ahdasmieliset juntit, jotka haluavat profiloida "oikeat suomalaiset" ja omia kansallismielisyyden käsitteenä yksityisomaisuudekseen.

Johon taas tietysti ovat Olli Immosen tapauksessa enimmäkseen vaikuttaneet natsihysteerikot, joille mikään mielleyhtymä ei ole liian kaukaa haettu ollakseen osoittamatta Suomen siirtymistä 1930-luvun kansallissosialistiseksi despotiaksi.

Maahanmuuttoasioissa neutraali asenne yksilöitä kohtaan on kaikin puolin paras vaihtoehto maahanmuuttajien assimiloitumista ajatellen. On melko pitkälti empirian kautta pääteltävissä oleva asiaintila, että yli-innokas ja mielikuvitusta kaihtamaton integraatiopolitiikka kaikkine viranhaltijoineen ei välttämättä johda parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Mikäli tutkailee esim. EU-maiden kesken niihin jätettyjen turvapaikkahakemusten välisiä eroja, voi jo päätellä aika paljon.

Pelkästään erilaisuuden vuoksi jalustalle nostaminen ja erityiskohteleminen synnyttävät rasistisia asenteita, katkeruutta, eripuraa ja vaikeuttavat yksilöiden integraatiota.

Tosiasiassa kielen hallinta on ydinasemassa paitsi pärjäämiseen, myös tapakulttuurin omaksumiseen. Keskustelukulttuurin hallinnan kautta mm. hieno mies, stand-up-koomikko ja radiotoimittaja Ali Jahangiri on oppinut, millaisilla teemoilla saa yleisön suupielet messingille.

Korostan tapakulttuuria laajemman kattokäsitteen, kulttuurin, ohi. Stereotyyppiset kulttuurilliset ominaispiirteet, jotka ovat suomalaisten tapauksessa karikatyyrisesti sauna, viina ja jurous, ovat melko yhdentekeviä verrattuna yhtenäiseen tapakulttuuriin.

Tällä tarkoitan kirjoittamattomia yhteisiä sääntöjä. Mikäli on syytä odottaa, että satunnainen vastaantulija on assimilaation kautta vastaavan moraalinormiston omaksunut, sujuu kaikki vuorovaikutteisuus kuin itsestään. Ennustettavuus kahdenvälisissä kohtaamisissa on tärkeintä sosiaalisten suhteiden, keskinäisen kunnioituksen ja yhteiskuntarauhan kannalta.

Tämä on luultavasti monen mielestä tekopyhä ja ei-vakavasti otettava kirjoitus, koska olen itsekin kirjoittanut lukuisia monikulttuurisuutta, kehitysyhteistyötä, humanitaarista apua, islamia ja yhtä lailla kaikkia uskontoja kritisoineita tekstejä. Ero kuitenkin on siinä, että kritisoin ideologioita, en ihmisiä. Maahanmuuttokriitikkona taas käsittelen harjoitettavaa maahanmuuttopolitiikkaa, en maahanmuuttajia. En hyväksy, että minua nimitetään puolivillaisesti natsiksi.

Tämä kirjoitus koskee ensisijaisesti ihmisiä, yksilöitä, ja sitä, millaisesta tulokulmasta käsin heidän olisi kaikkein helpointa asettua taloksi uuteen kotimaahansa. Maassa, jossa "erilaisuutta" ei pelätä, tai jossa "erilaisuuden" johdosta ei syrjitä tai tehdä hätäisiä sekä turhia johtopäätöksiä. Maassa, jossa "erilaisuudesta" ei vastaavasti tehdä toteemia, jota tulisi palvoa, ja jossa "erilaiset" ihmiset saavat erityiskohtelua "erilaisuuden" vuoksi.

Sen sijaan haluan elää ja asua maassa, jossa jokainen otetaan vastaan yksilönä, johon tutustutaan yksilönä, ja jota kohdellaan yksilönä hänen persoonansa sekä tekojensa mukaisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän VillePaavolainen kuva
Ville Paavolainen

Vaikeneminen on kultaa silloin kun ei ole mitään järkevää sanottavaa. Oikein toteat, ettei vaikeneminen ole myöntymisen merkki, välttämättä. Olisi se melkoinen maailma, jossa jokaisen pitäisi erikseen irtisanoutua immosista, somaliraiskaajista, breijvikeistä, jokaisesta pedofiilistä ja murhasta, koulukiusaajasta jne. Toisaalta nyt keskustelua kaivattaisiin kipeästi, mutta siitä vaietaan jostain kulttuurisista omantunnon syistä ja ehkä koska pelätään rasistin leimaa. Kaikki tyynni keskustelu loistaa poissaolollaan. Hiljaisuus tässä mielessä tekee kansallista itsemurhaa

Käyttäjän RobertChellapermal kuva
Robert Chellapermal

"All that is needed for the forces of evil to succeed is for enough good men to remain silent. " - Interwebbi / Edmund Burke

Käyttäjän VillePaavolainen kuva
Ville Paavolainen

Hienosti sanottu. Kyse lieneekin siitä milloin on ja milloin ei aika ns. call for action. Junamatkustakin saa varmaan ison laskun, jos painaa hätäjarrua syyttä suotta

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Eipä nyt tule äkkiseltään historiasta mieleen tilannetta tai aikakautta jossa vaikenemisella tai muualle katsomalla olisi tukahdutettu tai hillitty ääri-ilmiöiden kasvua.
Voi tietysti olla ettei vaan ole sattunut sellaista mistään opiskeluajoista tai myöhemminkään lukemastani silmiini osumaan.

Käyttäjän VillePaavolainen kuva
Ville Paavolainen

Kirjoituksen pointtihan oli, ettei tyhjänpäiväisellä muodon vuoksi tuomitsemislla saavuteta myöskään mitään ja ettei hiljaisuus kategorisesti ole todellakaan myöntymisen merkki

Käyttäjän VesaHellman kuva
Vesa Hellman

Onko joku ääri-ilmiö saatu pysäytetyksi kovaa huutamalla ja hysterialla?

Immosen kirjoittelun seurauksena taisi vaan saada ääripäät lisää vettä myllyyn ja kaikki järjellinen keskustelu on hautautunut huudon alle.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Onko sinusta työ tekijäänsä kiittää turhanpäiväinen sanonta? Minusta olet nuivatyyliin uhraamassa suomalaisuutta vaan koska haluat olla nuiva.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Vain yksi vastakysymys: Tekisitkö itse työtä palkatta?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Sanonta on vanhempi kuin nykyaikainen palkkatyö. Ja hyvä työ kiittää tekijäänsä vielä nykyäänkin kun työt ovat jaettu palkallisiin ja muihin töihin.

Käyttäjän anttiolavisalonen kuva
Anttiolavi Salonen

Tästä Blogista tuli mieleen minullekin tuo "All that is needed for the forces of evil to succeed is for enough good men to remain silent."

Pelottavintahan on, että samaan aikaan kun perussuomalaisten leirissä vaaditaan oikeutta jatkuvalle halveeraamiselle esim. vasemmistoa kohtaan tai toisaalta sitten taas maahanmuuttajia kohtaan, he ovat valmiita viemään asioita oikeuteen mikäli heitä syytetään rasisteiksi tai edes vihjaillaan, että heidän toimintansa olisi millään tavoin rasistista. Kyllä se asia on niin, että kun käyttäytyy, puhuu ja ilmiselvästikin ajattelee kuin rasisti, eikä edes häpeä sitä - niin silloin pitää voida kysyä ääneen, että mitä asiaa tällaiset ihmiset oikein ajavat.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Rasistisyytökset ovat kevyttä kauraa verrattuna siihen, kun panetellaan puolivillaisesti natseiksi, eli kansallissosialisteiksi. Sieltä niitä kunnianloukkausepäilyitä alkaa kummuta, jos ylipäätään mistään.

Käyttäjän ToniTervo kuva
Toni Tervo

"Mikäli on syytä odottaa, että satunnainen vastaantulija on assimilaation kautta vastaavan moraalinormiston omaksunut, sujuu kaikki vuorovaikutteisuus kuin itsestään. Ennustettavuus kahdenvälisissä kohtaamisissa on tärkeintä sosiaalisten suhteiden, keskinäisen kunnioituksen ja yhteiskuntarauhan kannalta."

Tämä on asian ytimessä. Silloin tällöin näkee argumentointia, että yhtenäiskulttuuri on illuusiota, koska Suomessakin on niin erilaisia ihmisiä. Tapakulttuuri on kuitenkin esimerkiksi yksi kulttuurin osa-alue, joka sitoo meitä tiukasti yhteen sallien yhtenäiskulttuurista puhumisen. Tapakulttuuriakin voi lienee pilkkoa pienempään osiin, kuten työ- ja bisneskulttuuri. Nämä ovat niitä kulttuurin osa-alueita, jotka säilyttäessään yhtenäisyyden luovat turvaa ja luottamusta yhteiskuntaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nuivathan eivät ole kiinnostuneet suomalaisesta tapakulttuurista vaan sen murentamisesta. Nuivat ovat luoneet forumeita kuten hommaforum joka taas synnytti mitä v.....alehden mikä on täysin sotajalalla suomalaista normistoa ja tapakulttuuria vastaan. Nuiva liike esim Halla-aho ilmaisee itseään jatkuvasti epäsuomalaisesti.

Käyttäjän ToniTervo kuva
Toni Tervo

Nuivat -> Homma -> MV -> sota suomalaista normistoa vastaan -> Nuivat vastustavat suomalaista tapakulttuuria. VAU, olen vaikuttunut.

Niin mikä olikaan pointtisi (paitsi tietysti se ilmeisin eli ideologian mukainen toisinajattelijoiden leimaaminen keinolla millä hyvänsä)? Luulin joskus aidosti, että omalla nimellään kirjoittaminen olisi tie parempaan keskusteluun, mutta tällaiset jatkuvat järjettömät ja täysin epäloogiset olkiukkoilut saavat minut ymmärtämään, että tämä usarikin on vain yksi vessan seinä muiden joukossa. Ei jaksa. Ei pysty.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Puheen ollen siitä hysterian lietsomisesta, arvon Lappalainen.

Toimituksen poiminnat