Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Väsyneitä kliseitä ja sisällötöntä sanahelinää

  • Väsyneitä kliseitä ja sisällötöntä sanahelinää
  • Väsyneitä kliseitä ja sisällötöntä sanahelinää
  • Väsyneitä kliseitä ja sisällötöntä sanahelinää
  • Yksi kuvateksti riittäköön kaikkiin neljään. Kuten Saksassa eilen havaittiin, eivät tulijat vastaanottamalla lopu.
    Yksi kuvateksti riittäköön kaikkiin neljään. Kuten Saksassa eilen havaittiin, eivät tulijat vastaanottamalla lopu.

Humaanitaarisen siirtolaisuuden levitessä pahemman kerran käsiin on reaktio keskustelurintamalla ollut jokseenkin hätkähdyttävä. Ilmapiiri on jyrätty Armadan lailla takaisin osapuilleen 2000-luvun alkupuolelle, sillä keskusteluun ovat löytäneet uudelleen tiensä kaikki kuluneimmat ja invalideimmat "argumentit", jotka on aukottomasti sellaisiksi todettu niin ikään jo aikoja sitten.

Maahanmuuton autuaaksi tekevään voimaan epäilevästi suhtautuvat tahot on jälleen kerran säälittäviä peräkammarinpoikia, jotka pelkäävät tulokkaiden vievän työpaikan, pitäjän kaikki naiset, asunnon, golf-osakkeen, leivän suusta ja juomaveden kaivosta.

Tarkemmin ottaen on perusteltua pelätä vapaina olevien työpaikkojen saantimahdollisuuksien puolesta, koska onhan matemaattisesti melko itsestäänselvää, että on hankalampi päästä töihin, jos hakijoita on 1:5-suhteen sijaan 1:15, ts. kun samaa virkaa tulee hakemaan 10 saman koulutustason omaavaa henkeä lisää. Vaan kun turvapaikanhakijoiden osalta tämäkään ei ole kovin totuudenmukaista.

Olennaista tässä stigmassa on se, ettei peräkammarinpoikien huolille ja murheille – olivatpa ne laadullisesti mitä tai millaisia hyvänsä – tule korvaansa kallistaa, koska hehän ovat yhteiskunnassa alinta kastia edustavia surkimuksia.

Keskustelussa esiintyy jopa tietynlaisen kaksoisstandardin tasolle yltäen kaukomaiden pakolaisten rinnastaminen suomalaisiin sotalapsiin sekä Karjalan evakoihin – paremman elintason perässä olevat vastaavasti Suomesta viimeisten 200 vuoden ajan Ruotsiin, Yhdysvaltoihin ja vaikka minne kohdistuneeseen työperäiseen maastamuuttoon.

Oma asiansa on käsitteistön ilmeisen tahallinen sekoittaminen oikeanlaisten mielikuvien luomiseksi. Maahanmuuttoa käsitellään tarpeen (= päämäärän) vaatimalla tavalla joko kollektiivisesti ("Miksi vastustat kaikkea maahanmuuttoa? Oletko noin ahdasmielinen ja tyhmä?") tai spesifisti ("Mitä haittaa Suomelle on intialaisista lääkäreistä? Maahanmuutto on Suomelle välttämätöntä!").

Vanhoja ja kuluneita kikkoja, mutta purevat epäilemättä sarjatulitekniikalla siihen kansanosaan, joka ei ole aiemmin pahemmin tutustunut maahanmuuttoon miltään kantilta katsoen. Tätä populaa maasta löytyy, koska ennen viime päiviä monet ovat kokeneet kansainvaelluksen etäiseksi asiaksi, joka ei Suomea kosketa – varoittavista ja melko läheisistäkin esimerkeistä huolimatta.

Puhtaasti huonon omantunnon lietsomiseen pyrkiviä ja tunnepitoisia mielikuvia vyöryttämällä pyritään systemaattisesti ohjaamaan keskustelu väärille raiteille ja stigmatisoimaan yllä mainitulla tavalla kriittiset äänenpainot. Tällaista harrastettiin ennen vanhaan, kun koko maahanmuuttokeskustelu oli vielä lapsenkengissään.

Kuvitteellinen, mutta valitettavan todenmukainen esimerkki keskustelun kulusta voisi mennä jotenkin seuraavasti:

  • "Miksi vastustat ja vieroksut kaikkia maahanmuuttajia? Huomattava osa heistä on työperäisiä, joita Suomi tarvitsee!"
  • "En tietenkään vastusta maahanmuuttajia, varsinkaan puhtaasti työperäisiä, vaan kritisoin humanitaaris- ja sosiaaliperusteista maahanmuuttopolitiikkaa, ja haluan herättää keskustelua sellaisen vaikutuksista yhteiskuntaamme ja turvapaikkajärjestelmän uskottavuuteen."
  • "Suomestakin on muutettu ulkomaille leveämmän leivän toivossa. Kukaan ei ollut tätä estämässä sulkemalla rajoja niin kuin te rasistit haluatte tehdä."
  • "Ei kukaan tietenkään halua sulkea rajoja kokonaan, koska se olisi jo ajatuksena naurettava. Suomesta nimenomaan muutettiin työn perässä, koska silloin ajat olivat toiset ja työvoiman tarve teollistuvissa maissa todellinen."
  • "Mutta suurin osa Suomen maahanmuutosta on työperäistä! Olisiko Sinebrychoffin ja Finlaysonin maahantulo pitänyt aikanaan estää? Olisiko..."
  • "Ei nyt edelleenkään sotketa työperäistä maahanmuuttoa tähän, koska se on aivan eri asia. Ajat eroavat olennaisesti mm. siksi, että silloin, kun suomalaisia muutti runsaissa määrin esim. Amerikkaan, ei ollut sosiaaliturvan kaltaisia vetovoimatekijöitä, jotka olisivat motivoineet liikkeelle lähtöä..."
  • "Eivät kaikki Suomeen tulevat ole mitään sosiaaliturvashoppailijoita vaan aitoa hätää ja vainoa pakenevia! Suomen tulee osallistua vastuun kantoon! Te öyhöttäjät kiistätte yhtäläisen ihmisarvon!"
  • "..."

Kolme pistettä eivät symboloi sitä, että vastakeskustelijalla olisi mennyt jauhot suuhun vaan keskustelun jatkamisen hyödyttömyyttä, koska toinen osapuoli ei edes yritä puhua itse asiasta vaan vyöryttää olkiukkoja, sekoittaa tahallaan käsitteitä, eikä oikeastaan edes kuuntele, mitä hänelle yritetään sanoa. Joko älyllistä rajoittuneisuutta tai tahallista väärinymmärtämistä. Useimmiten jälkimmäistä.

Fiktiivistä esimerkkiäni saa kaikessa rauhassa pitää olkiukkona, mutta näin keskustelun tason itse koen.

Itse otsikon toinen puolisko tarkoittaa retoriikkaa, josta esimerkkejä ovat tarjoilleet Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko eduskuntavaalien alla (käsitellen tosin lähinnä maahanmuuttopolitiikkaa ja -lainsäädäntöä, jonka kiistattomia asiantuntijoita maahanmuuttajat itse toki ovat) sekä muusikko Jukka Kuoppamäki kaikkein tuoreimmiltaan:

    "- Pakolaisia pitää auttaa. Pakolaiset tuovat virtaa Suomeen. He tuovat ajan oloon paljon hyvää maahamme: kulttuuri rikastuu, saamme uutta työvoimaa ja osaamista, uusia ideoita liike-elämään ja teollisuuteen. Suomi on ollut liian sisäänpäin lämpiävä ”savusauna" liian pitkään, Kuoppamäki jyrisee."

Ensimmäinen huomio koskee sitä, millä tavoin Suomi oikein on ollut "sisäänpäin lämpiävä savusauna". Ja jos ei se sitten enää ole sitä, koska tämä lakkasi? Mielestäni Suomi on ollut jo pitkään hyvin kansainvälinen maa, esim. avoin ulkomaisille investoinneille. Joskaan nämä eivät ole Rosatomin ja Microsoftin muistaen kaikkien mielestä automaattisesti hyvä asia.

Toisekseen – ja koska väite ei pidä paikkaansa – on hassua, että Kuoppamäki sanoo näin ilmeisenä tavoitteenaan saada lukijankin olemaan samaa mieltä kanssaan Suomen kansainvälisyyden häpeällisestä alennustilasta. Liekö optimitilanne Jukan vakituisessa asuinmaassa Saksassa, jossa hetken ylvästely kaikkien halukkaiden syyrialaispakolaisten vastaanottokyvystä kummasti muuttui n. kolmessa viikossa.

Kolmanneksi on mielenkiintoista nähdä, käytetäänkö sisäänpäinlämpeämisargumenttia silloinkin, kun Suomi on joskus myöntänyt 10 000. vuotuisen myönteisen turvapaikkapäätöksen, vai hamaan tappiin saakka, kun Suomi kuitenkin ottaa vähemmän maahanmuuttajia kuin alati kadehdittu Ruotsi, josta pullahti sunnuntaina Tornioon viitisen sataa henkeä. Vieläpä ruotsalaisviranomaisten ilmeisellä myötämielisyydellä.

(Näemmeköhän kohtsillään sen päivän, että VR alkaa poistaa lisämaksut junissa ostettavista lipuista ja antaa turvapaikanhakijoiden [muttei välttämättä muiden matkustajien] tuoda juniin normaalia enemmän matkatavaraa?)

Ja sitten siihen kaikkein tärkeimpään. Millä tavoin tervetulleiksi toivotetut uudet ja raikkaat tulokulmat arjen haasteisiin, mullistavat ja kilpailukykyämme kohentavat innovaatiot, maahanmuuttajien erilaisuutensa vuoksi mukanaan kantamat virta, piristysruiske ja voimavara realisoituvat, tai niiden odotetaan taikka toivotaan realisoituvan? Sitä kukaan ei ole kyennyt tähän päivään mennessä avaamaan tunteisiin vetoavaa sekä mielikuvilla ratsastavaa sanahelinää syvemmältä.

Monikulttuurisuususkonnon keskeisimpiin dogmeihin kuuluu se, että erilaisuus on inherentisti aina ja poikkeuksetta hyvä juttu, ja maahanmuutolla sitä saavutetaan kaikista kätevimmin humanitaarisen laupeudentyön sivutuotteena. Tämän opinkappaleen kritisoiminen on kuin jumalanpilkkaa, ellei jopa suorastaan jotain monin verroin pahempaa.

"Maahanmuuton positiivisia ja ylivertaisia vaikutuksia kansantalouteen ja koko elinkeinoelämään on hankala määritellä. Asia selviää odottamalla ja katsomalla, että mitä ennen pitkää tapahtuu." 

Jyräämällä maahanmuuttokeskustelu kuvainnollisesti sanottuna kivikautiselle tasolle, josta sen luuli jo kerran edenneen vuorovaikutukseen ja tarkempaan analyysiin ei saavuteta kuin korkeintaan karvas karhunpalvelus. "Odotetaan ja katsotaan, mitä kaikkea mainiota tästä seuraakaan!" ei optimistisuudestaan huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) varsinaisesti käy pitkän tai lyhyenkään tähtäimen kotouttamisstrategiasta.

Pahoittelut, että syyllistyin metakeskusteluun, jota en totta puhuakseni liiemmin arvosta. Tein sen kuitenkin vilpittömänä tavoitteenani kohentaa yleisön sisälukutaitoa – kykyä nähdä mielikuvia herättävien voimasanojen taakse. Joiden takaa ei välttämättä löydy mitään.

Sivuhuomiona tämä kirjoitus on n. 97-prosenttisesti kirjoitettu lentomatkalla New Yorkista Helsinkiin. Matkani ei varsinaisesti noudattanut Timo Soinin "reppu selkään ja reilaamaan" -periaatetta, mutta monikulttuurisuus näyttäytyi ainakin minulle Yhdysvalloissa kovin eri tavalla kuin miten sitä Suomessa käsitellään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän OutiMara kuva
Outi Mara

Sie kirjotat tosi hyvin ja asioita, joita itse mietin samalla viisiin kans. Mie luulen, että tämä suvaitsevaisuus, on jotain mystistä häpeää omasta maasta. Kommentit "kulkekaa sitten tuulipuvuissa" tai "senkun syötte silakkalaatikkoa keskenänne" on kaipuuta johonki upeempaan kuin mitä Suomi ja suomalaiset pystyvät heille tarjoamaan. Se, että minä sanon Suomeen tulevan tai Suomessa asuvan ihmisen velvollisuudesta elättää itsensä työllä ja maksavansa veronsa, nähdään kauheana ihmisten eriarvoistamisena. Mutta näihän se on. Ei yhteiskunta pysty eikä sen tarvitse huolehtia yhtään enemmästä kuin se pystyy. Näkemys, että meillä on joku rahapuu jossain, josta halukkaat voivat poimia seteleitä miten ja milloin haluavat, ei tunnu menevän keskusteluissa perille. En tiiä, mikä avaus ihmisten silmät, kovin siniset silmät.

Toimituksen poiminnat