Maahanmuuton hintalapusta on tullut kestämätön

Jo viikko sitten julkaistun artikkelin mukaan humanitaaristen maahanmuuttajien, eli pääasiassa pitkin syksyä Suomeen saapuneiden turvapaikanhakijoiden hintalappu per yksi ainoa vuorokausi on miljoonan euron luokkaa. YLE:n tarjoamista 24 000 turvapaikanhakijasta sekä 43,00 € vastaanottokulusta per henki per vuorokausi muodustuu loppusumma 1 032 000 €/vrk. Tästä seuraa pelkkiä vastaanottokuluja n. 356 000 000 €/vuosi. (Ensi vuosi tosin on karkausvuosi, joka tietää yhden lisämiljoonan, jos halutaan oikein saivarrella.)

Kenties relevantimpaa kuitenkin on käyttää vertailulukuna sitä, kuinka paljon yhden turvapaikkahakemuksen käsittelyyn kuluu keskimäärin aikaa. Tämä nimittäin on YLE:n mukaan vähemmän kuin kokonainen vuosi, n. viisi kuukautta, joka tekee n. 150 vuorokautta. Näin ollen yhdestä turvapaikanhakijasta muodostuu lopputuloksesta huolimatta keskimäärin 6 450 € kuluerä.

Tuo ei tietenkään ole raha eikä mikään, mutta mikäli turvapaikkaa ei saa vaikkapa tasan puolet, tarkoittaa tämä 24 000 turvapaikanhakijasta puolen, eli 12 000 hengen tapauksessa 77 400 000 euroa vastaanottokuluja keskimääräisessä viidessä kuukaudessa. Kielteisestä turvapaikkapäätöksestä hallinto-oikeuteen valittaa, eli maassaolo-oikeuttaan jatkaa, suurin osa, joten sen vuoksi tämäkin arvio on vahvasti alakanttiin.

Tätä Kankkulan kaivoa yritetään tilkitä mm. Ulkoministeriön vastikään käyttöön ottamalla arabiankielisellä Facebook-tiedottamisella, joka on suunnattu uhkarohkeaa matkaa harkitseville. Tietämättömille kerrottakoon, että …

    "… [A]iheena on Suomen tiukentunut Irakin turvallisuusarvio. Kampanja on arabiankielinen ja sen kohteena ovat turvapaikkamatkaa suunnittelevat nuoret miehet. Päivitys on ulkoministeriön mukaan tavoittanut jo vajaat 80 000 henkeä perjantaiaamuun mennessä."

Sisältö on lyhykäisyydessään se, ettei tuhansien dollareiden maksaminen ihmissalakuljettajille ole missään määrin viisasta tai kannattavaa, mikäli turvapaikkaa Suomesta ei kuitenkaan tule saamaan.

Kumulatiivinen miljoonan euron päivälasku sisältää vasta yksilökohtaisen vastaanottokulun, jonka luulisi koostuvan pääasiassa järjestelykeskuksen, hätämajoitusyksikön tai vastaanottokeskuksen rahoittamisesta, eli itse tilan ylläpidosta (tilavuokra, siivous, kunnallistekniikka), muonituksesta, vartioinnista ja sosiaali- sekä terveydenhuoltomenoista. Korjatkaa ilman muuta, mikäli asia ei ole näin ja joku tai jotkin näistä kulumomenteista tulee automaattisesti laskea miljoonan euron päivittäisen hintalapun lisäksi.

Ymmärrän lietsovani mielialaa, jonka mukaan tulijat ovat Suomelle taloudellinen rasite, jonka tiedostaminen ei välttämättä innosta integroitumaan. Totta se tietysti on, mutta minua kiinnostaa paljon, paljon enemmän se, että mistä kummasta yhä lisääntyvät maahanmuutosta syntyvät kustannukset tullaan jatkossa kattamaan. Tälläkin kertaa kritiikki on osoitettu niille, jotka päätöksiä tekevät – ei ensisijaisesti edes niille maahantulijoille, jotka käyttävät järjestelmää härskisti hyväkseen.

Yksi suorastaan mystinen rahanlähde ovat "lisämäärärahat". Jälleen YLE:

    "Vastaanottopalveluiden kokonaiskulut ovat nousseet jyrkästi vasta aivan viime viikkoina. Hypänneitä kuluja on paikattu valtion lisäbudjettien kautta myönnetyillä lisämäärärahoilla."

Kuten olen jo kertaalleen kirjoittanut (joskin tiedostaen, etten tulle asiaan koskaan vastausta saamaan), olisi kiinnostavaa tietää, mistä nämä lisäbudjettien kautta myönnetyt lisämäärärahat järjestyvät, mistä toisesta kulumomentista/-momenteista ne ovat pois, kuinka paljon ja kuinka kauan niitä riittää sekä kuinka kauan niitä on mahdollista hakea ennen kuin kirstun pohja paistaa jne.

Miksi "lisäbudjetin kautta myönnettyä lisärahoitusta" ei löytynyt lastensairaalalle? Kuinka ehtymätön ja takuuvarma varaventtiili äkillisiin menoihin nämä lisämäärärahat ovat? Kuka viime kädessä päättää, milloin on niin kova hätä, että tähän säästöporsaaseen kajotaan, jos ei lastensairaala sellainen ollut? Jos siis leikitään, että lisämääräraha ei ole pois mistään muusta määrärahasta?

Vie aika lailla uskottavuutta, mikäli valtio, jonka budjetti on vuosi toisensa perään alijäämäinen ja leikkaa minkä kerkeää (lue: tekee kipeitä päätöksiä) kykenee säilyttämään puskurirahastoa, joka astuu kuvaan vasta siinä vaiheessa, kun turvapaikanhakijatilanne leviää reisille.

Suomen valtiontaloudelle yksinomaan laskennallista haittaa tuottavien maahanmuuttajien (jotka siis eivät tietenkään tarkoita kaikkia maahanmuuttajia) vaikutus on entistä tärkeämpää siinä vaiheessa, kun tarvitaan kymmeniä tuhansia asuntoja sellaisille ihmisille ja perheille, joiden ei voida ennustaa hakeutuvan muualle kuin sinne, missä on muita ihmisiä samasta lähtömaasta ja joiden ei niin ikään voida ennustaa olevan pitkään aikaan kykeneviä hankkimaan omaa asuntoa.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei ole syytä rakentaa humanitaarisia maahanmuuttajia varten edullisia vuokra-asuntoja niihin kuntiin tai kaupunkeihin, jotka toimivat lähinnä väliaikaisena asuinseutuna matkalla kohti Helsinkiä. Maahanmuuttajien hajasijoitussuunnitelmat toimivat ainoastaan, mikäli säädetään liikkumisenvapautta rajoittavia lakeja. Maahanmuuttajan, joka ei kustanna itse asumistaan, tavoitteena olevan paikkakunnan asuntojen hintataso ei kiinnosta.

Toisaalta taas "kauttakulkupaikkakuntien" asuntotarve säilyy, mikäli noudatetaan sitä ikiliikkujaperiaatetta, jonka niin ikään edellisessä kirjoituksessani ja Jussi Halla-ahon kirjoituksen pohjalta esittelin. Tietyn kuntasijoitusajan jälkeen saapumiserä x maahanmuuttajia muuttaa muualle ja tilalle astuu uusi porukka y tarvitsemaan tulonsiirtoja tilanteen handlaamiseen.

Mistä saadaan asuntoja? Suvaitsevaisittain: "No, rakentamalla niitä!" Olennaisempaa kuitenkin on se, että kuka rakentaa ja kuka rakentamisen kustantaa, mikäli asunnot päätyvät ihmisille, jotka eivät tuota yhtään mitään. Omistusasuntoja on turha rakentaa ihmisille, jotka eivät tule koskaan ansaitsemaan sosiaaliperusteista tulonsiirtoa enempää rahaa käytettäväksi lainanlyhennyksiin tai yhtiövastikkeeseen.

Nykytilanteessa kantaväestöä ja maassa jo ennen nykyistä pakolaiskriisiä asuvia maahanmuuttajia jonottaa asuntoja esim. Helsingin seudulla kymmeniä tuhansia. Tästä kätevänä aasinsiltana (ja näpäytyksenä heille, joiden mielestä perussuomalaiset eivät saa hallituksessa aikaan mitään) ympäristöministeriön suunnittelema korkotukilain asukasvalintaa koskevien ehtojen lakimuutos jäi toteutumatta. Tämä olisi tehnyt oleskeluluvan saaneista pakolaisista yhdenvertaisia vuokra-asunnon hakijoita suomalaisten kanssa.

Kääntäen tietenkin kuulostaa ilkeältä, syrjivältä ja tietysti sekä aivan ennen kaikkea rasistiselta, jos ei oleskeluluvan saaneita pakolaisia tullakaan käsittelemään yhdenvertaisina vuokra-asunnon hakijoina kantaväestön, eli tässä tapauksessa Suomen kansalaisuuden omaavien kanssa. Jokaisen kuvittelisi ymmärtävän perusteet sille, miksi tämä on oikeudenmukainen linjaus.

    "Perussuomalaiset vastustivat ehtoa, koska asukasvalinnan muutos olisi voinut syrjäyttää asuntojonossa pienipalkkaiset työssäkäyvät asunnonhakijat, kun maahanmuuttajat olisivat menneet pakolaisstatuksella asuntojonossa muiden hakijoiden ohi."

Olisi tyytymättömyyttä ellei jopa suoranaista vastarintaa aiheuttava asetelma, jossa pakolaiset – vaikkakin sitten turvapaikan tai oleskeluluvan saaneet sellaiset – voisivat kiilata asuntojonossa siellä jo pidemmän aikaa asuntoa odottaneen, koko tai suurimman osan ikänsä Suomeen (mm. asuntotarjonnan kehittämiseen) veroja maksaneen ja täällä työtä tehneen henkilön ja hänen perheensä edelle.

On lohdullista, että oikeudenmukaisuudella on vielä jotain sijaa kaiken hulluuden keskellä. Edes jollain sektorilla on varauduttu tarpeeksi hyvissä ajoin kansalaisten oikeustajua myötäilevään kohteluun vuokra-asunnon haussa.

jannemuhonen
Perussuomalaiset Jyväskylä

Tärkeimmät arvoni, joihin kirjoituksissanikin pohjaan, ovat oikeudenmukaisuus ja kansallismielisyys. Niistä minulla on omat vakiintuneet käsitykseni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu