Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Kun empiria otti idealismista niskalenkin

  • Kun empiria otti idealismista niskalenkin
  • Kun empiria otti idealismista niskalenkin
  • Kun empiria otti idealismista niskalenkin

Leikitään aluksi, että Turkki on hyväksytty EU:n jäsenvaltioksi. Oletetaan, että Suomen uusi ja suurimmaksi kohonnut S&S-puolue on alkanut vainota väkeä vainoharhaisesti, pakkomielteisesti ja peräänantamattomasti. S&S-puolue johtajan pukilla romutti maan sosiaaliturvajärjestelmän, julkisen sektorin ja terveydenhuollon varsin surkeana ajanjaksona, jolloin Suomi vastaanotti vuodessa 1 000 000 turvapaikanhakijaa. Tämä sai eräänkin S&S-puolueen ideologina häärineen professorin suupielet muikeiksi.

S&S kokosi siipiensä suojiin kaikki maan edistyksellisiksi, moniarvoisiksi ja avarakatseisiksi katsomansa voimat ja valitsi nimensä sanaparista Solidaarisuus & Suvaitsevaisuus.

Vääriä mielipiteitä omaavia suomalaisia maan eri kolkista pakenee neljän kuukauden aikana noin 20 000 hengen voimin Turkkiin anomaan maalta humanitaarista apua, koska maa oli EU:hun liityttyään siirtynyt myös yhteisten solidaarisuusvelvoitteiden piiriin vailla mahdollisuutta kieltäytyä. Ironista sinänsä, sillä S&S-puolue oli etulinjassa, kun Turkin EU-jäsenyys alun alkujaan ratifioitiin.

Käykin olosuhteiden pakosta niin keljusti, että Turkki majoittaa suomalaiset täysin sattumanvaraisesti samoihin hätäisesti perustettuihin vastaanottokeskuksiin. Tiloja vapautetaan uuden tilanteen edessä turkkilaisten käytössä vielä hetki sitten olleista kouluista sekä liikuntasaleista. Turkkilaisille kerrotaan, kuinka "tilanne on hyvin, hyvin haastava".

Turkin poliittisten päättäjien uhrautuvaisuus ei paljon keskisuomalaisia kiinnosta, koska samoissa tiloissa majoittuvat myös lappalaiset ja stadilaiset. Harva sen ilta heristellään nyrkkejä, joka kuluttaa Turkin viranomaisresursseja, eikä aikaa muiden rikosten selvittämiselle liikene siinä missä aiemmin. "Sä et bamlaa niiku suomalaisen pitäs!" "Työ ette muuthen ala meille!" "Minkä tähen työ ettön voi syyvvä sammoa ruokaa ku myö tehhään?" "Nyt muuten napsahti daijuun!"

Ennen pitkää Turkin kansa kyllästyy ja parahtaa maansa johdolle: "Eiväthän ne kaikki olleetkaan samasta puusta veistettyjä ja aidosti avun tarpeessa! Valehtelitte meille, perkele! Voisimme kuvitella, että mikäli avun tarve on aito, ei keskinäinen kahinointi olisi ensimmäinen ajatus herätessä uuteen aamuun tässä vieraassa ja oudossa maassa. Mitä aiotte tehdä asian eteen?"

Tekeehän valtiovalta toki paljonkin, älköön he siitä huoliko. Ensinnäkin suomalaisten huonoon käytökseen ja vaateliaisuuteen penseästi suhtautuva väestönosa turkkilaisista laitetaan ruotuun kovalla kädellä. Turkkilaisten päivälehtien internetsivujen keskustelupalstoja aletaan moderoida entistä tarkemmin ja jopa sulkea kokonaan.

Kotoutumiskoordinaattoreiden, projektinjohtajien, etnisten suhteiden neuvotteluun erikoistuneiden tutkijoiden ja ennen kaikkea tulkkien määrään satsataan liiroissa pihistelemättä. Turkin kansallismieliset tahot otetaan erityiseen syyniin.

Sitten tähän päivään ja Suomen todellisuuteen. Segregaa... anteeksi, sisäministeriö aikoo johtajansa ministeri Petteri Orpon johdolla sijoittaa turvapaikanhakijoita eri vastaanottokeskuksiin osittain etnisen taustan perusteella. Tähänastiset sekasijoittamiset etnokulttuurisiin tekijöihin katsomatta ovat johtaneet syksyn mittaan reiluhkoon määrään poliisivoimia työllistäneitä kahakoita, joissa on menetetty tajua, saatu avohaavoja ja aiheutettu materiaalista vahinkoa.

Empiria selätti jälleen kerran utopistisen idealismin. Osa ei sitä tule koskaan hyväksymään vaan vaatii rajoja sepposen selälleen, koska työvoimapula, kansainväliset velvollisuudet, vastuu inhimillisyydestä, taikaseinä, orjalaivojen terva, riistokapitalismi, objektiivinen päivähoito-oikeus, lasikatto, solidaarisuus ja pimpelipompeli. Ja aivan mitä tahansa, jotta valtio saadaan sekasorron partaalle. Mikään muu ei näytä kelpaavan.

Hanakkuus keskinäiseen välienselvittelyyn tilanteessa, jossa turvapaikanhakijat ovat virallisen totuuden mukaan täysin jäännöksettä juuri paenneet varmaa kuolemaa antaa täyden syyn kyseenalaistaa koko instituution. Kuinka paljon meille onkaan mahdettu valehdella? Kuinka paljon sinisilmäisyyttämme mahdetaankaan käyttää täysin tietoisesti hyväksi?

Syrjäytymisen piikkiin on aivan turha laittaa mitään. Kuka syrjäytyy sanan perinteisessä merkityksessä suomalaisesta yhteiskuntarakenteesta ja erkanee turvaverkoista parin kuukauden vastaanottokeskuksessa vietetyn ajan jälkeen?

We had this all coming.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Turkissa on kaksi miljoona pakolaista.

Käyttäjän BodilRosengren kuva
Bodil Rosengren

Empiria on osoittanut että vastaanottokeskuksissa on harvemmin ongelmia eikä etnisyys ole kovin tärkeä tekijä. Näin on menty 10+ vuotta. Nyt tilanne muuttui syksyllä ja tuli enemmän järjestyshäiriöitä. Tärkein tekijä siinä on että parissa kuukaudessa on polkaistu pystyyn 100+ keskusta, rekrytoitu henkilökuntaa mistä on onnistuttu löytämään, tulkeista on valtava pula. Samoin turvapaikanhakijat ovat kulkeneet paljon raskaamman reitin kuin aikaisemmin. Osa keskuksista perustettu tiloihin mitkä ei ole soveltuvia ja on ollut kaikenlaista hätämajoitusviritelmää. Hakijoita on jouduttu siirtämään sinne, tänne päivän varoitusajalla ja henkilökunnan aika menee suurilta osin ihan perustoiminnan (kuten patjapaikkojen järjestämiseen) pyörittämiseen.

Kun työyhteisö on uusi, henkilökunnalla ei ole kokemusta, tohinassa ei saada järkevästi vapaaehtoisia pyörittämään vapaa-ajan toimintoja niin ongelmia tulee. Toisaalta kun arki rullaa, ihmisillä on mielekästä toimintaa, ei nukuta ihan ventovieraan varpaat suussa niin häiriöitä tulee vähemmän.

Orpo totesi jossain haastattelussa että nyt on aikaa vetää vähän henkeä ja parantaa toimintaa kun pahin tilanne on ohi. Silloin syys/lokakuussa piti vaan saada majoitustilaa parituhatta petiä viikossa.

Käyttäjän KaroKankus kuva
Karo Kankus

Avun antaminen sitä tarvitseville kuuluu sivistysvaltion velvollisuuksiin. Toistaiseksi olemme myös sikarikkaita verrattuna moniin muihin maailman maihin ja käytämme paljon planeettamme luonnonvaroja.

Toimituksen poiminnat