*

Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Vetovoimatekijät - oikein vai väärin?

  • http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/2015121820851829_cm.shtml
    http://www.iltalehti.fi/pakolaiskriisi/2015121820851829_cm.shtml

Toistaiseksi kukaan ei ole suostunut vastaamaan säännöllisen epäsäännöllisesti esittämiini tiedusteluihin koskien sitä, mitä Suomelle pahimmillaan tapahtuisi, mikäli irakilaiset, somalialaiset, afganistanilaiset, syyrialaiset, eritrealaiset, norsunluurannikkolaiset jne. jne. turvapaikanhakijat ja pakolaiset suuntaisivat tiensä jonnekin muualle kuin Suomeen. Kysymys sisältää sen tausta-ajatuksen, että kukaan ei jäisi kuoleman kieliin vaan yksinkertaisesti päätyisi johonkin muuhun turvalliseen maahan, joten pitäkäähän rasistikortti povitaskussa.

Mikä ja millainen on se potentiaalinen menetys, jonka vuoksi jokaisesta turvapaikanhakijasta tulisi pitää kiinni kynsin ja hampain? Mikä ja millainen on se potentiaalinen menestys, josta Italia ja Kreikka saavat nauttia, mutta Suomi ei? Täytyy myöntää, että odotin jokseenkin päinvastaista tulosta selviteltyäni, millainen on Italian työttömyysaste. Trading Economicsin mukaan se on laskenut päättymäisillään olevan vuoden aikana huomattavasti. Onko tämä maahanmuuton ansiota?

Edelliseen kirjoitukseeni viitaten tahallinen väärinymmärtäminen ja käsitteiden sotkeminen ovat kovassa huudossa. Välillä ilmiö keskittyy siihen, onko nykyisellä siirtolaisrallilla tarkoitus auttaa hädänalaisia, torpata Suomea jo useamman vuosikymmenen verran väijynyt työvoimapula yhdellä täsmäratkaisulla vai saada kumpikin tavoite täytetyksi samalla.

Maahanmuutto pitää saada markkinoitua kansalle myönteisenä asiana, ja tarkoitus pyhittää keinot.

Helsingin Sanomien kahden artikkelin perusteella edes toveri ja europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari ei vaikuta olevan asiasta täysin varma. Hänen huomionsa hallituksen taannoiseen turvapaikanhakijoita koskevaan toimenpideohjelmaan risteilee turvapaikanhakijoiden, heidän perheenjäsentensä, ts. perheenyhdistämiskäytäntöjen, implisiittisesti työvoimapulan, sekä rasismin (tai "puolirasismin") välillä siten, ettei siitä yhtäkkiä ottanut tolkkua.

Vai miten teidän mielestänne vertautuvat keskenään seuraavat sitaatit (olennaisia avainsanoja lihavoituna):

    ”Aina valitetaan, että tänne tulee vain nuoria miehiä. Perheen yhdistäminen on nimenomaan tapa saada tänne ne naiset, lapset ja vanhukset.”

Ja:

    "Jaakonsaari ei suostunut näkemään hänen ja [Antti] Rinteen kannanotoissa ratkaisevaa eroa. 'Pidemmälle ajatellen uskon, että tarvitsemme maahanmuuttajia, eikä huono kohtelu edesauta heidän kotiutumistaan tänne'.”

Sekä:

    "Perussuomalaisten kannattajakunnan kosiskelun lisäksi Jaakonsaari arvioi ohjelmalla pyrittävän lähettämään viestiä maihin, jossa lähtemistä harkitsevat punnitsevat mahdollisia kohteita."

Jos lähdetään etenemään järjestyksessä, on Jaakonsaari periaatteessa oikeassa lainauksessa numero yksi. Se, mikä häneltä unohtuu, on turvapaikkajärjestelmän rooli väliaikaisena ratkaisuna henkilölle, joka oman kertomansa mukaan pakenee kotimaansa elinkelvottomia oloja. Järjestelmän lähtöajatuksena on se, että turvapaikkaa hakenut henkilö kykenisi vielä jonain kauniina päivänä (mahdollisimman pian, totta kai) palaamaan kotikonnuilleen, jossa jälkeen jääneet perheenjäsenet – naiset, lapset ja vanhukset – odottavat.

Turvapaikkajärjestelmä on puhtaasti käytännön syistä yksilökeskeinen. Turvapaikkaa haetaan yksilöinä eikä perheinä/sukuina/kinkeripiireinä. Kunkin turvapaikanhakijan tilanne arvioidaan yksilökohtaisesti ja päätös riippuu yksilön tosiasiallisista elinolosuhteista. Sen tarkoitus ei tosiaankaan ole tapa vastaanottaa Suomeen yksittäisen turvapaikanhakijan omaisia, joiden olosuhteet vastaavasti vaativat oman yksilökohtaisen arviointinsa, jonka viranomaiset suorittavat.

Jaakonsaaren voisi tulkita käsittävän turvapaikkajärjestelmän tilapäisyyden sijaan pysyväksi järjestelyksi, johon antaa syytä lainaus numero kaksi. Siinä, missä Jaakonsaari syyttää jotakuta kalvinistisesta ansaintalogiikasta, voi häntä itseään hyvällä syyllä kutsua opportunistiksi.

Jaakonsaari pyrkisi sumeilematta hyödyntämään hädänalaisten maiden aivovuodon estämällä edes osaavimpien turvapaikanhakijoiden paluun kotimaihinsa, ja satsaamalla heidän kotouttamiseensa vastaanottavan yhteiskunnan varoissa pihistelemättä. Tähän aspektiin ja sen humanitaariseen ristiriitaisuuteen kiinnitetään aina vain harmillisen vähän huomiota.

Kolmatta lainausta koskeva viestintä puolestaan koskee vetovoimatekijöitä, joita on pyritty järjestelmällisesti karsimaan välittämällä todenmukaista tietoa siitä, millaiset ovat turvapaikan saantia koskevat edellytykset. Tärkeimpänä tavoitteena voidaan nähdä se, että turvapaikanhakijoita varten järjestettävät resurssit säilyvät oikeasti hädänalaisia varten ja se porukka, joka ei parhaalla tahdollakaan kriteerejä täytä, jättää yrittämättä. Ettei käy niin ikävästi, että porukka kyllästyy ja turhautuu puolikuolleiksi.

Suorastaan irvokasta on tämä:

    "[...] maihin, jossa lähtemistä harkitsevat punnitsevat mahdollisia kohteita."

Jos ihmisellä on akuutti hätä ja etnisen alkuperän, uskonnon, seksuaalisen orientoitumisen tai muun vastaavan seikan perusteella odottaa teloituskomppanian interventio, on loogista, että pakoon lähdetään lähimpään turvalliseen maahan, eikä matkakohdetta punnita kuin turistireissua. Vertailemalla esimerkiksi sitä, missä on kattavin julkinen terveydenhuoltojärjestelmä, avokätisin sosiaalituki, mukava meininki, vastaanottavainen kantaväestö (vaikkapa pääministeriä myöten) ja suotuisat kelit.

Jaakonsaari vihaa ja inhoaa Suomea ja suomalaisia niin paljon, että hän ymmärtää tahallaan väärin jopa turvapaikanhakijoiden intressit. Mikäli hän edes yrittäisi ymmärtää turvapaikanhakijoiden intressit oikein, hän ei saisi syyllistettyä ja ruoskittua Suomea ja suomalaisia tarpeitaan tyydyttävällä intensiteetillä.

Kohteita "punnitsevien" turvapaikanhakijoiden korvat ja silmät tavoittavaa viestintää koskien on melko vaivattomasti tulkittavissa, että Jaakonsaari paheksuu hallituksen valitsemaa linjaa. Viestinnällisellä ratkaisulla voi olla vain kaksi tarkoitusta. Joko rohkaista turvapaikanhakijoita valitsemaan Suomen tai rohkaista heitä olemaan valitsematta. Erityisesti tässä kohden kehotan miettimään tämän kirjoituksen ensimmäisen kappaleen sisältämää kysymystä.

    ”Tällä [viestinnällä] on ilman muuta merkitystä. Suomestahan on aiemmin lähtenyt aivan toisenlaisia viestejä, esimerkiksi pääministerin päätös ottaa tulijoita omaan kotiinsa, mikä huomattiin laajalti lähtömaissa.”

"Toisenlaisten viestien" lähettäminen tarkoittaa sitä, että tarkoitus on rohkaista turvapaikanhakijoita valitsemaan Suomen riippumatta siitä, onko se heidän itsensäkään kannalta järkevää. Jaakonsaaren mielestä tällainen rohkaiseva ja kannustava linja olisi ilmeisesti hallituksen valitsemaa parempi. Miksi näin on, selittynee jotakuinkin seuraavasti:

Turvapaikanhakijoiden lähtömaihin ei tulisi viestittää mitään koskien sitä, millainen turvapaikkojen myöntämiskäytäntö Suomessa on, jottei kukaan jättäisi lähtemättä, koska jokainen tulija on ensiarvoisen tärkeä työvoimapulan paikkaaja, joka tuo humanitaarisen hyvän mukaisesti perheenyhdistämiskäytännön avulla suvun naiset, lapset ja vanhukset mukanaan.

Mikäli en ole täysin hakoteillä, on tuohon hankala sanoa mitään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Jos joutuisit lähtemään Suomesta pakolaisena, suuntaisitko matkasi Jyväskylästä Venäjälle, Ruotsiin vai Norjaan? Oletetaan vielä, että Virossa olisi jo miljoona suomalaista pakolaista.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Sisältyykö kysymykseen se ennakko-odotus, että kuka tahansa näistä maista ylipäätään vastaanottaisi turvapaikanhakijoita Suomesta ja turvapaikan saantiin olisi täysin samanvertaiset edellytykset?

Käyttäjän BodilRosengren kuva
Bodil Rosengren

Onhan selvää että pakolainen harkitsee hyvinkin tarkkaan mihin lähtee. Kyse on hänen elämänsä isommasta päätöksestä. Suurin osa Syyrian, Afganistanin ja Irakin pakolaisista päätyvät naapurimaihin missä heillä on hyvin vaikeat oltavat. Ne harvat joilla mahdollisuudet päästä muualle haluavat maahan missä heillä on suurimmat mahdollisuudet saada oleskelulupa, saada perheensä turvaan ja tietyti siedettävä elämä (työllistyminen, lapsille koulut, ei kaltoinkohtelua kantaväestön taholta).

Lähtömaihin pitäisi jakaa asiallista informaatiota millä perustein saa turvapaikan. Vähän lapsellista on että eri EU maat käy vuorollaan "haukkumassa" omaa maata. Parempi olisi että EU yhtenäisenä rintamana tekisi tätä valistusta. Ihmiskauppiaat lupaa ummet ja lammet ja todellisuus on sitten erilainen.

Jaakonsaari puhui kyllä asiaa. Ensin vingutaan ettei tule naisia ja lapsia ja sitten estetään naisten ja lasten tulon.

Toimituksen poiminnat