Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Palautuskäytännöissä runsaasti parantamisen varaa

  • Palautuskäytännöissä runsaasti parantamisen varaa
  • Palautuskäytännöissä runsaasti parantamisen varaa
  • Palautuskäytännöissä runsaasti parantamisen varaa

Eilispäivän Iltalehden paperiversiossa kerrottiin turvapaikanhakijatilanteesta jotain, joka ei tullut ainakaan allekirjoittaneelle minkään valtakunnan yllätyksenä. Kaikki etenee jälleen kerran suoraan käsikirjoituksen mukaan ja tismalleen niin kuin useasti mainituissa esimerkeissä muista eurooppalaisvaltioista, joiden tekemistä virheistä olisi Suomessa ollut syytä ottaa oppia jo aikapäiviä sitten, on käynyt.

Noin kolmasosa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista katoaa maan alle, eli virallisempaa terminologiaa - siis sitä, jota avarakatseiset ihmisoikeusihmiset kavahtavat - käyttäen heistä tulee laittomia siirtolaisia. Maassa oleskelun legitimiteettiä käsittelin aikanaan laajemmalti kirjoituksessani "Vapaa liikkuvuus on lyhytnäköistä ajattelua".

Iltalehti:

    "Maahanmuuttovirasto arvioi, että kaksi kolmasosaa viime vuonna tulleista yli 32 000 turvapaikanhakijasta saa kielteisen päätöksen. Poliisin mukaan vuosittain noin 60-70 prosenttia palautuspäätöksen saaneista pystytään poistamaan maasta."

Kyllä, kyllä. Määrä voisi aina olla suurempikin ja onhan hienoa kuulla, että osa kielteisen päätöksen saaneista alkaa tehdä lähtöä oma-aloitteisesti. Mikäli pohjalukuna käytetään 32 000 henkeä, tekee sen kahdesta kolmasosasta 30 % n. 6 000 henkeä "hankalasti palautettavia".

Nyt on periaatteessa liian aikaista laatia arvioita viime vuonna turvapaikkaa hakeneista, mutta toisaalta suhdelukujen on hankala olettaa muuttuneen tai muuttuvan ainakaan myönteisempään suuntaan, koska turvapaikkahakemusten käsittelyn ja muun tutkinnan resurssoinnissa ollaan koeteltu kipurajaa jo pitkän aikaa.

Sivuhuomiona mainittakoon, että siinä missä takkuanarkistit pelkäävät viranomaisresurssien lisäämisen johtavan totalitaristiseen poliisivaltioon, jossa isoveli valvoo niin tarmokkaasti, ettei kukaan kykene edes teoriassa kasvattamaan kotonaan hamppua, näen minä asian niin, että suuremmalla henkilöstöllä kansalaisten oikeusturva paranee. Samoin "natsisikojen" työhyvinvointi. Jutut ehditään tutkia perin pohjin ilman, että EIT hätyyttelisi.

Turvapaikkahakemusten tapauksessa käsittelyajat lyhenevät. Tämä tosin on varmaankin huono juttu siksi, että ne kielteisen päätöksen saaneet yksilöt, jotka eivät pistä maasta poistumisen suhteen hanttiin, viettävät keskuudessamme vähemmän aikaa tuottamassa esim. Marja Sannikan arvostamia rattoisia ruoanlaittohetkiä, eri kulttuurien välistä vuoropuhelua sekä uusia naapuruus- ja ystävyyssuhteita.

Poliisi kuitenkaan tuskin ilmoittaa huvikseenkaan kantavansa huolta tämän väestönosan vaikutuksesta turvallisuuteen, saati lietsoakseen hysteriaa. Itse asiassa varsin pätevät perustelut huoleen löytyvät artikkelista itsestään, vaikka toisinaan tuntuu, että suvaitsevaisto luottaa kaikista vähiten juuri poliisin sanomisiin, koska ne ovat suoraan käytännön todellisuudesta tullessaan kaikkein jyrkimmässä ristiriidassa monikulttuurisuusideologian kanssa:

    "- Laittomasti maassa oleskelevilla on suuri riski syrjäytyä ja ajautua tekemään rikoksia elääkseen sekä joutua rikollisryhmien hyväksikäyttämäksi. Tämän vuoksi on tärkeää, että maahan ei jää oleskelemaan ihmisiä, jotka joutuvat piileskelemään maan alla."

Näin poliisitarkastaja Mia Poutanen. Olisiko kielteisen turvapaikkapäätöksen jääneet ja maasta poistumista vastustavat henkilöt siis saatettava sosiaaliturvan piiriin ilmeisen syrjäytymisvaaran vuoksi vai olisiko palautuskäytäntöjä tehostettava tai jopa uudistettava, jottei mahdollisuutta livahtaa viranomaisilta piiloon olisi?

SPR sai rekisteröityä järjestelykeskuksissaan lähes kaikki viimevuotiset tulijat, mutta määrien ollessa mitä ovat tuntuu aikamoiselta urakalta seurata jokaisen liikkeitä ja olinpaikkaa. Joku älähtää, ettei kantasuomalaistenkaan olinpaikkaa kytätä. Ei niin, koska kantiksella on maassa oloon tai olemattomuuteen legitimiteetti, syntymälahjana saatu kansalaisuus.

Hirveää eriarvoisuutta? Jokainen voi kokeilla, kuinka onnistuu Irakissa paikallisilta viranomaisilta piilottelu ja lymyily. Tuskin yksikään valtio muodostaa tässä asiassa poikkeusta.

On siis nähtävissä, ettei kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuksen toimeenpaneminen onnistu suotuisimmalla mahdollisella tavalla. Lehdessä kerrotaan, että osa palaa päätöksen jälkeen omia aikojaan kotimaihinsa, osa lähtee muualle Eurooppaan (koettamaan onneaan) ja osa jää laittomasti Suomeen. Näiden ryhmien keskinäisten prosentuaalisten osuuksien selvittäminen ja vertailu on luonnollisesti mahdotonta.

Valitettavasti artikkelista ei myöskään käy ilmi sitä, kuinka paljon "maanalaisista" turvapaikanhakijoista on niitä, jotka ovat valittaneet kielteisestä päätöksestä hallinto-oikeuteen. Tietääkseni maassaoloa saa jatkaa laillisesti vähintään sen aikaa, minkä valitusprosessissa kestää. Veikkaan siis, että näissä porukoissa (piilottelijat ja valituspäätöstä odottavat) ei juurikaan ole päällekkäisyyttä.

Kielteisen päätöksen saaneen hakijan taustat ja olosuhteet tutkineet viranomaiset ovat katsoneet turvapaikkahakemuksen perustelut riittämättömiksi ja kenties myös hakijan kotimaan olosuhteet kelvollisiksi. Iltalehdessä mainitaan esimerkkinä palautuslento Kosovoon, joka ei ole enää tätä nykyä mitenkään mahdoton paikka asua.

Näistä ihmisistä ei siis ole syytä olla huolissaan, ellei joko a) epäile viranomaisten ammattitaitoa, tai b) ole sitä mieltä, että oikeutta tulla ja jäädä Suomeen ei tule kontrolloida millään tavalla, taikka c) kuvittele Suomen päästävän kielteisten päätösten myötä kynsistään yksi kerrallaan potentiaalisen huoltosuhteenkorjaajan, talouskasvunkohentajan ja työvoimapulanpaikkaajan.

Tässä valossa itsetarkoituksellinen, eli lopulta pysyvään oleskelulupaan tähtäävä pysyvältä vaikuttavien perheolosuhteiden järjestäminen, jopa lumeavioliitot, näyttäytyvät erikoisena, joskaan ei missään tapauksessa uutena, ilmiönä.

Toiset kohkaavat niin maan perusteellisen ankarasti avioliiton pyhyydestä ja aivan erityisesti siitä, kenelle kaikille oikeus mennä naimisiin tulisi rajata.

Nämä eivät toki ole pääsääntöisesti samoja ihmisiä, joiden mielestä vastikkeeton asumisoikeus ja ylläpito Suomessa on subjektiivinen ihmisoikeus, joka kuuluu jokaiselle Maan asukkaalle keinolla millä hyvänsä, tavalla tai toisella.

Pistääpähän vain mietityttämään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat