Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Poliittisten kohujen ja skandaalien anatomia 2016

Viimeistään kuluva vuosikymmen on osoittanut, että suomalaisen media rooli on kokenut mullistuksen lähes kauttaaltaan. Se ei enää elä pääasiallisesta leipäpuustaan, eli objektiivisesta, korkealaatuisesta ja asiapitoisesta tiedonvälityksestä vaan kohuista sekä skandaaleista. Tämä kertoo kenties enemmän keskimäärin tavoitettavissa olevasta lukijakunnasta kuin median toimijoiden varsinaisesta toimintastrategiasta, mutta niin ikävää kuin se onkin, on näiden välillä positiivinen korrelaatio. Kysynnän ja tarjonnan laki pyritään täyttämään.

Lyhykäisyydessään kansa janoaa kohuja, joita päivitellä ja joista pöyristyä. Uutisarvo määrittyy tavanomaisesti sitä kautta, kuinka paljon huomiota se herättää – olipa huomio myönteistä tai kielteistä. Kohu ei kuitenkaan synny itsestään ja hyvin harva viimeaikaisista sellaisista itsearvoisesti on juuri minkään huomion arvoinen. Joku jossain sanoi jotain johonkin liittyen, ja olennaisinta on se, kuka sanoi kuin se, mitä sanottiin ja mitä koskien.

Tarkastelen tässä kirjoituksessa neljän vaiheen kautta sitä, millainen tämän päivän tekemällä tehtyjen kohujuttujen rakenne syntytarinoineen on ja millaisia agentteja se vaatii syntyäkseen, elääkseen ja säilyäkseen. Medioiden kannalta nämä ovat keskeisiä elementtejä lukijoiden houkuttelemiseksi, koska se liittyy suoraan niiden tulopuoleen. Eihän kyseessä kuitenkaan mikään hyväntekeväisyystoiminta ole.

1. Alkuperäinen tapahtuma  ärsyke

Nykypäivänä kohun arvoista ei ole esim. se, että vastaanottokeskuksessa syntyneen kahakan yhteydessä raskaana ollutta naista kolhaistaan vatsaan. Pienikin tärsky saattaa johtaa keskenmenoon. Sen sijaan se, että politiikassa jollain tapaa mukana oleva henkilö kirjoittaa esim. Twitterissä tai Facebookissa olevansa aborttia vastaan – siis suoltaa muutaman rivin bittejä virtuaalimaailmaan – saattaa hyvinkin olla kohun arvoinen.

Tähän ulostuloon viitataan tulevaisuudessa aina, kun tilaisuus vain tulee, mikäli kyseisen mielipiteen esittäjä on esillä jonkin toisen asian tiimoilta ja viittaajan oman agendan edistäminen asioiden penkomista edellyttää. Tästä keksisi sangen helposti lukuisia esimerkkejä.

2. Toimittajakunta  reagointi

Siinä missä toimittajat ennen vanhaan, kärjistäen ja naiivisti ajateltuna, kulkivat kaupungilla kynän ja paperilehtiön kanssa odottamassa jotain mielenkiintoista tapahtuvan, istuvat he nykyään, kärjistäen ja naiivisti ajateltuna, huomattavan osan työajastaan näyttöpäätteidensä ääressä seuraamassa somepalstoja ja niillä käytäviä keskusteluita. Miten muuten voi selittyä se, että henkilön z kommentti henkilön y kirjoitusta koskien päätyy oman uutisartikkelinsa arvoiseksi?

Mikäli jotain kohdassa 1. mainitun kaltaista pullahtaa "livefeediin" (vai miten näitä nyt tavataankaan kutsua), laaditaan tästä oikopäätä raflaavasti otsikoitu artikkeli, jonka yhteyteen sijoitetaan viitteitä asiayhteyksistä, joiden toivotaan assosioivan lukijakunnassa raskauttavia – siis kohahduttavia – perusteita.

Mikäli esimerkkimme abortin vastaisen kannanoton esittäjä on vaikkapa ollut osallistumassa johonkin Aito avioliitto -tapahtumaan, nostaa se esiintulon merkittävyyttä.

Tässä kohtaa on tosin pakko mainita, että saatan itse aliarvioida pahasti Facebookin tai Twitterin merkityksen paitsi kansallisessa tiedonvälityksessä, myös vaikutuskanavana. Enhän itsekään olisi täysin motiiveitta blogannut kohtsillään kymmentä vuotta. Olen kuitenkin perin juurin turhautunut sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta toiminnasta alati poikivaan kohu-uutisointiin ja niiden lietsontaan.

3. Lukijakunta  näkyvyys

Tässä sitä nyt ollaan! Juuri saavuttamamme runsas määrä lukijoita johtaa siihen, että kohuartikkelimme x keikkuu verkkojulkaisujen "Suosituimmat"/"Luetuimmat"-listalla mahdollisimman pitkään ja sitä levitetään edelleen pitkin sosiaalista mediaa. Juttuun aletaan tarttua.

Erittäin olennaisena asiana siihen saattavat ottaa kantaa muut politiikassa jollain tapaa mukana olevat henkilöt ja heidän ulostuloista saadaan alkuperäiselle tapaukselle täydennettä tai peräti omien artikkeleidensa arvoisiksi katsottuja vastineita, jotka paisuttavat koko ajan alkuperäisen jutun mittasuhteita.

Aletaan saavuttaa kohu. Alkuperäinen tapahtuma sellaisenaan alkaa vaipua unhon alhoon, koska se on saanut matkan varrella lisämerkityksiä, jotka nousevat itseisarvoa keskeisempään rooliin uutisoinnin ja myös kansalaiskeskustelun kannalta.

Keksimääni esimerkkiin verrattuna merkityksellisintä ei ole kohupoliitikon kirjoitus koskien sitä, että hän vastustaa aborttia vaan se, että hän on ollut osallisena Aito avioliitto -tapahtumassa joitain kuukausia sitten ja tästä löytyy kuvamateriaalia, jota niin ikään jaetaan somessa ja josta laaditaan meemejä.

4. Agitaattorit  "paisuntasäiliö"

Agitaattoreiden rooli on kaikista mielenkiintoisin, koska he toimivat pääsääntöisesti tiedostamatta sitä, että ovat nykymaailmassa kenties kaikkein tärkeimmässä osassa kohuartikkeli x:n elinkaarta. Mikäli sosiaalinen media ei myllyttäisi, kaataisi bensaa liekkeihin ja muutoin pitäisi kohujuttua x tapetilla, se hautautuisi kaikkien vähemmän merkittävien artikkeleiden tavoin sitä tärkeämpien alle.

Sosiaalisen median agitaattorit alkavat välittömästi tuoreen jutun havaittuaan kaivaa asiaa liippaavia aikaisempia tapahtumia, joilla tuoreeseen tapahtumaan pyritään tuomaan jotain lisää. Ei lisäarvoa vaan entistä perustavammanlaatuiset syyt pöyristyä, tyrmistyä ja järkyttyä. Myös median toimijat hyötyvät tästä toiminnasta.

Aletaan saavuttaa jättikohun mittasuhteet.

Koska kolmen ensimmäisen tahon roolit ovat varsin itsestäänselviä ja osana median ja yleisön välisen tapahtumaketjun klassista muotoa vuosikymmenten ajalta, asetan neljännen ryhmän erityisasemaan. Siinä missä ns. vanhakantaisen paperimedian aikana vastineet uutisartikkeleihin tapahtuivat yhteneväisillä toimintakeinoilla, onnistuu sopan hämmentäminen nykyään tietoverkossa paitsi paljon vaivattomammin, myös joukkovoimaa tehokkaammin hyödyntäen.

Kaiken taustalla saattaa hyvinkin olla se, että kansa on tottunut liian hyvään, jotta osaisivat kiinnittää huomionsa edes hetkeksi oikeasti merkityksellisiin asioihin. Kansalaisten pääasiallinen tiedonlähde on ns. keltainen lehdistö, jossa Berliinin terrori-isku ja jonkun tosi-tv-tähdettären uudenkarheat silikonirinnat ovat lukijamääriltään samoissa lukemissa. Turhautuminen asia-aiheiksi kokemieni teemojen ohittamisesta olisi kokonaan oman kirjoituksensa aihe.

Footnote: Koska joku luultavasti keksisi asiaan tarttua, lausun, että henkilökohtaisesti kannatan yhä ja edelleenkin kansalaisten oikeutta aborttiin sekä seksuaalivähemmistöjen avio-oikeutta. Mikäli puoluekantani nostetaan jälleen kerran kirjoituksen sisältöä keskeisemmäksi seikaksi, katson sen olevan oikeilla linjoilla. Sitä suuremmalla syyllä, mikäli joku katsoo jonkun toisen persun sanomisten kumoavan asiani.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Aluksi: Tilasin pienen tauon jälkeen hesarin. Se on hyvä lehti, mikä siis nyt kohta on käytettävissä printtinä ja netissä. Televisiosta seuraan lähes pelkästään Ylen kanavia, Teema on helmi. Mitä Vittua lehden tunnen vain muutaman analyysivierailun perusteella, täyttä itseään.

Yleensä ajatellaan, ettei kohua aiheuta media, vaan kohun aiheuttaja, mistä siis media kertoo. Jos tiedetään persujen olevan iso rypäs ammattiloukkantujia, niin ei kai se voi olla este kertoa persujen jatkuvista kohuista? Pitäisikö persuja käsitellä silkkihansikkain?

"Kansalainen ei kiinnitä huomiotaan oikeisiin asioihin"? Hm? Olisiko kuitenkin niin, että persut ovat pettäneet kaikki vaalilupauksensa, sen jäsenkunnasta suuri osa on umpirasisteja jotka möläyttelevät ja persut ottavat hallituksessa ohjeet kepulta ja kokoomukselta? Persu puolueena on sellainen sekasikiö, että sitä analysoidessa tulee kafkamainen fiilis. Voiko tämä olla totta?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Olisi aika hyvä jos persut lopultakin myös noteeraisivat ne biljoonat kerrat kun heitä käsitellään neutraalisti mediassa. Ja kohut tosiaan on persujen tapa saada huomiota kaiken sen neutraalin päälle.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Niinhän siinä kävi, että puoluejäsenyyteni nousi jälleen kerran kirjoitukseni sisältöä kiinnostavammaksi tekijäksi ainakin sinun kommenttisi osalta. Onko täysin mahdotonta keskittyä siihen, mitä sanotaan sen sijaan, kuka sanoo?

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

En maininnut sinua ollenkaan, enkä käsitä mitä tarkoitat.

Käyttäjän JukkaLaulajainen kuva
Jukka Laulajainen

oikeat uutiset eivät kiinnosta. Uutisista on tullut viihdettä siinä missä salatut elämät. Tv uutisissa välillä jopa viitataan viihdeohjelmaa ja niiden sisältöihin. Naurettavaa huuhaata

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Toimituksen poiminnat