Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

"Väkivallaton" aktivismi ja aktiivinen vahingonteko

  • "Väkivallaton" aktivismi ja aktiivinen vahingonteko
  • "Väkivallaton" aktivismi ja aktiivinen vahingonteko
  • "Väkivallaton" aktivismi ja aktiivinen vahingonteko

Ketä milloin milläkin asialla olevaa "aktivistia" koskien on syytä palata (ainakin vielä yhden kerran) Pyhäjoen Hanhikivenniemelle ja käsittääkseni Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden 30-vuotis"juhla"päivän kunniaksi järjestettyyn Reclaim the Cape -tapahtuman huipentumaan, ja erään paikalla olleen henkilön tapahtumakertomukseen. Tietämättömille pikakertauksena kyseessä on Fennovoiman ydinvoimalatyömaa, jonka laillista toimintaa ympäristöaktivistit ovat pyrkineet hankaloittamaan, häiriköimään ja vahingoittamaan.

Meininki eskaloitui ajanjaksolla 20.-29.4. uudelle tasolle, mikäli tutkija Maarit Laihosta on uskominen. Ei siksi, että luontoa olisi tuhottu oikein olan takaa ja ennätysmäärin verraten lyhyen ajan sisään, vaan siksi, että aktivistien läsnäolon johdosta paikalle järjestystä valvomaan (lue: haitantekoa estämään) hälytetty poliisi kohteli aktivisteja kaltoin, ts. omien voimankäyttövaltuuksiensa äärirajoilla. Laihosen mukaan kenties valtuuksiensa yläpuolella.

Siitäkin huolimatta, että aktivistien oman julistuksensa mukaan tapahtuma oli rauhanomaisesti ja väkivallattomasti järjestetty. Nämä ovat vastaavissa mielenilmauksissa sangen taajaan esiintyviä adjektiiveja, mutta esitän niiden tulkinnasta huomioita myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Pannaas lainaten:

    "Tärkein harhaanjohtava ulkopuolinen väite toiminnan luonteesta liittyy toimintaviikon väkivaltaisuuteen. Media on maalaillut kuvaa jatkuvista 'mellakoista' ja toiminnan väkivaltaisuudesta. On totta, että parin toiminnallisemman päivän tapahtumat kääntyivät osittain hyvinkin väkivaltaiseksi, mutta väkivallan käyttäjänä kunnostautui lähinnä itse poliisi."

Autuaaksi tekevä "mutta". Media on mitä ilmeisimmin valehdellut kauttaaltaan raportoituaan, että aktivistit (en nyt kutsu heitä millään sen kummemmalla nimityksellä) olisivat edes muutamien mielenosoitustapahtuman osanottajien osalta käyttäytyneet mitenkään väkivaltaisesti, saati provosoiden. Tai ehkä se oli totta, mutta ei sillä niin väliä, koska mutta. Kuten erään kirjallisen teoksen otsikoksikin asti päätyi: "En ole rasisti, mutta..."

    "Jo ennen tiistain suurta toimintapäivää poliisi tarttui innolla kaasuun edeltävän viikon väkivallattomassa blokkauksessa. Tiistaina kaasu oli jo tuttu keino ja sitä ruiskittiin surutta, neuvottelematta. Ilmeisesti niin kutsuttuna 'dialogina'. Viimeisenä kohtalokkaana torstaina käytössä olivat jo etälamauttimet ja ne kuuluisat projektiiliaseet, jotka tunnetusti ovat maailmalla tappaneet ihmisiä, ja jotka näin ollen on kielletty muutamissa maissa. Itse en ollut torstaina paikalla ensimmäisen häädön alkaessa (en ehtinyt), mutta tiistaina aiemmassa aktiossa kokemani perusteella en epäile hetkeäkään luotettavien ihmisten kertomuksia poliisin silmittömyydestä heidän hyökätessään leiriin. Julkikuvan takana on todellisuus, jossa poliisi selväsanaisesti nauraen totesi meistä monille, että he voivat tehdä meille mitä vaan ja ihmisoikeudet eivät päde poliisiaseman seinien sisällä."

Hyvä, tämä perustuu kirjoittajan mukaan keskusteluihin sellaisten ihmisten kanssa, joita hän pitää luotettavina ja pyyteettöminä, ja jotka olivat paikalla tapahtumien keskellä. Lisään oman olettamukseni, että nämä henkilöt olivat liikkeellä täysin vilpittömin mielin. Ei ole tarkoituksenmukaista syväluodata jokaisen paikallaolijan sielunmaisemaa, joten yksinkertaistetaan sen verran, että nämä tapahtumienkulun lähteenä olleet henkilöt istuivat ydinvoima(la)a vastustavien kylttien ja/tai suusanallisten mielipiteidensä kera kannonnokassa ja työmaa-alueen lähelle pystytetyssä leirissä.

Tapahtumakertomus antaa ymmärtää jotain sen suuntaista, että seuraavaksi tulikin poliisi, joka hyökkäsi sen kummempia kyselemättä kimppuun, löi käsiraudat tai nippusiteet ranteisiin ja nauroi paskaisesti päälle esittäen samalla uhkauksia. Uskooko joku vakavissaan, että tapahtumat etenivät näin? Eikö poliisi neuvotellut asianosaisten kanssa lainkaan ennen kuin päätti käyttää Aamulehden artikkelin mukaisesti pippurisumutetta? Ehkäpä neuvottelikin, mutta neuvottelutulos ei ollut mieleinen?

Tiedän hieman poliisin neuvottelutaktiikoista, mutten tietenkään kauttaaltaan. Esitän epäilykseni mahdollisesta neuvottelutilanteesta (jätän lukijalle ajatusleikiksi sen, että kuka käyttää mitäkin puheenvuoroa):

"Tuutko nyt hei ihan oikeesti pois sieltä ajoväylältä? Tossa saattaa käydä vielä huonosti!"
"No en tuu! Painukaa vittuun, natsit!"
"Tajuutsä, että me joudutaan turvautumaan voimakeinoihin, että sut saadaan pois sieltä kuorma-autojen sun muiden tieltä?"
"Ihan sama, en mä tuu täältä mihinkään!"
"No niin, ei se selkeesti tuu sieltä oma-alotteisesti. Käytetään kaasua..."
"Vitun natsit, saatana, mä en nää mitään!"

Eihän se tietenkään missään tapauksessa noin voinut mennä. Siirrytään siis takaisin lainauksiin alkuperäisestä tekstistä, joka on adekvaatti kertomus suoraan tapahtumien ytimestä joko kirjoittajan itsensä tai vähintään hänen luotettaviksi ja pyyteettömiksi katsomiensa tahojen suunnalta:

    "Jälkimmäinen asia [ihmisoikeuksien päteminen poliisiasemien seinien sisällä] tehtiin selväksi, kun yritimme penätä oikeuksiamme poliisin itsensä meille heittämän kiinniotetun oikeuksia käsittelevän lapun perusteella: Ihmiset eivät saaneet sairauksiin määrättyjä lääkkeitään eivätkä naispuoliset päässet tuntikausiin siistiytymään esimerkiksi kuukautisten takia."

Kuka ihmeessä on niin uskomattoman tyhmä ja omasta terveydestään piittaamaton, että lähtee metsään hihhuloimaan - ja taatusti tietäen sen, millaiset seuraukset minkäkinlaisesta toiminnasta seuraa -, jos tarvitsee säännöllisesti sairautta varten määrättyjä lääkkeitä?

Vaihtoehtoisesti viranomaisten tulisi kaiketi taata ja turvata aktivistisen performanssin keskellä, että mikäli terveysside on ajankohtaista käydä vaihtamassa, saa hetkeksi irrottautua porukasta ja tulla myöhemmin takaisin jatkamaan ydinvoimalatyömaan toiminnan estämistä?

    "Minua itseäni raahattiin alaleuasta ollessani jo käsiraudoissa ja potkittiin selkään vaikken tehnyt muuta vastarintaa kuin yritin muun muassa huutaa, että käsirautojen tilalle kiristetyt nippusiteet olivat niin tiukalla, ettei käsissäni kiertänyt veri."

Jokaisen aikuisen pitäisi tiedostaa, ettei poliisi seuraa tumput suorina, jos sen valvonnan alaisuuteen kuuluvaa laillista omaisuutta, liiketoimintaa tai muuta vastaavaa taikka sitä itseään kohtaan osoitetaan väkivaltaisia aktioita. Ei ole lakia ja järjestystä valvovan poliisin toimia moraalisena erotuomarina, joka puuttuu siihen, jos joku markkinavoimia vastustava individualisti kahlitsee itsensä Jollan toimitalon paraatioviin, mutta jättää puuttumatta siihen, jos joku kahlitsee itsensä kaulastaan kiinni ydinvoimalatyömaan maansiirtokoneeseen.

Poliisin toimintaa ohjaa lainsäädäntö - ei mikään muu.

Voisiko olla mitenkään mahdollista, että aktivistien oma toiminta vaikuttaa siihen, millaista kohtelua saa osakseen virkavallalta? Olisiko aktivisteille tervetullutta tiedostaa se, kuinka laki, jota virkavalta noudattaa ja jonka toteutumista se valvoo, tulkitsee heidän idealistisen ns. väkivallattomuuden?

Väitän, että 99 % tapauksista, joissa poliisi turvautuu voimankäyttöön, johtosyy on kohteen tahallinen provokaatio. Tarkalleen ottaen sellaiseksi käy asiaton oleskelu alueella, jolla se on eksplisiittisesti kielletty, esim. ydinvoimalatyömaa. Yhden prosentin varaan poikkeustapauksille, joissa aktivistin ystävä tuo työmaaliikennettä häiritseväään kohtaan sijoittautuneelle aktivistille uuden terveyssiteen ja saa vahingossa pippurisumutetta silmiinsä, kun kaveri ei älyä väistyä.

Maarit Laihosen mainitseman diskurssin kannalta perustavanlaatuisin ongelma on vain ja ainoastaan siinä, kuinka aktivistit ja virkavalta kumpikin tahoillaan määrittelevät väkivallattoman mielenosoituksen. Virkavaltaa tämän aspektin ei pidäkään kiinnostaa, koska sen valvontaan kuuluu monen muun asian ohella legitimisoidun liiketoiminnan sujuminen ja yksityinen omistusoikeus.

Poliisivoimien toimintakenttään ei kuulu kannanotto ympäristöeettisiin kysymyksiin oman toimintansa kautta. Sitä vastoin voimankäyttöön oikeuttava provokaatio on aktivistien väkivallattomaksi katsoma mutta tosiasiallisesti tässä tapauksessa työmaan toimintaa vahingoittavaa. Tämä on lopulta hyvinkin yksinkertainen asia sisäistää, jos malttaa muistaa, että maallinen lainsäädäntö ylittää ympäristöeettiset näkökulmat.

Ydinvoimalan rakentamisen legitimiteetin purkaminen sen sijaan onnistuu parlamentaarisia väyliä pitkin. Toivotan aktivisteille mitä parhainta onnea tavoitteensa saavuttamisessa siten.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Varmaankin poliisit provosoituivat polttaen oman autonsakin tilanteen rauhoittamiseksi.

Toimituksen poiminnat