*

Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Irakilaisia lennätetään "massiivisen ilmasillan" voimin

Historiaa kirjoitetaan parhaillaan uusiksi. Helsingin Sanomat uutisoi, kuinka ...

    "... [M]assiivinen ilmasilta kuljettaa irakilaisia pois Suomesta ..."

... ja aprikoi otsikon jatkoksi, mitä mahtaa tapahtua, kun ...

    "... tulee palautusta vastustavien vuoro?"

Hieman täsmentäen tämän "massiivisen ilmasillan" voimin toimeenpannaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden irakilaisten maastapoistamisia. Tilanteessa, jossa riittämättömin perustein turvapaikkahakemuksen jättänyt henkilö on erimielinen lainsäätäjän kanssa, lienee Helsingin Sanomien toimittajan mielestä ristiriita vallitsevan lainsäädännön ja käytännön todellisuuden välillä.

Ansiokkaasti koottuja faktoja kyseisistä palautuslennoista:

    "Viime helmikuusta lähtien yhteensä 12 lentokoneellista pääasiassa nuoria miehiä on lähetetty takaisin Irakiin. Näillä palautuslennoilla kaikkiaan 1143 irakilaista turvapaikanhakijaa on matkustanut kotimaahansa.
    Seuraava lento lähtee vielä heinäkuun puolella, ja puolet koneen paikoista on jo täytetty.
    Kuluvan kesän aikana on annettu runsaasti kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. Tällä hetkellä irakilaiset saavat jo useammin kielteisen kuin myönteisen päätöksen. Se tarkoittaa sitä, että lentoja tarvitaan vielä monta."

Hienoa, että edes joku toimittajista on ollut hereillä matematiikan tunneilla. Ketään tuskin yllättää se, että mitä suurempi määrä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä annetaan, sitä enemmän pannaan toimeen kielteisen päätöksen saaneiden palautuksia.

Jos tämä on Helsingin Sanomien toimittajan näkemys "massiivisesta ilmasillasta", olisi suunnattoman mielenkiintoista tietää, millaisilla magnitudeilla määritellään historian tosiasiallisesti merkittävin ilmasilta Berliinin saarron aikana:

    "Tämä operaatio Vittlesiksi kutsuttu ilmasilta toteutettiin Yhdysvaltain ilmavoimien kuljetuskoneilla Lucius D. Clayn johdolla. Näiden suojaksi siirrettiin Saksaan ja Isoon-Britanniaan 50 B-29-pommikonetta. Heinäkuussa pystyttiin kuljettamaan 3 000 tonnia elintarvikkeita päivää kohti. Vilkkaimpina aikoina Länsi-Berliiniin laskeutui lentokoneita puolentoista minuutin välein."

Itse asiassa se, että joko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tai hakuprosessin kesken jättäneitä henkilöitä lennätetään takaisin lähtömaihinsa Suomen valtion kustannuksella, on vastenmielinen ajatus. Sen, että vastaanotosta kieltäytynyt valtio järjestää lentokyydin takaisin lähtömaahan, voisi kuitenkin sietää siinä kuvitteellisessa tilanteessa, että kukaan ei vastustaisi kyseistä käytäntöä.

Sen sijaan Helsingin Sanomien toimittaja lähtee hakemaan yhtäläisyyttä jatkosodan jälkeisiin inkeriläisten palautuksiin:

    "Vuosina 1944–45 Suomi palautti Neuvostoliittoon yli 56 000 inkeriläistä osana Neuvostoliiton kanssa tehtyä rauhansopimusta."

Eikä edes tässä muuten mitään, mutta Helsingin Sanomien toimittajalla on vertauksensa takuuksi jotain sellaista tietoa Irakin nykyisestä turvallisuustilanteesta, josta Maahanmuuttovirasto olisi kiitollinen:

    "Yhteistä irakilaisten ja inkeriläisten palautuksille on se, että moni inkerinsuomalainen lähti takaisin omasta halustaan. Myös tähän mennessä palautetut irakilaiset ovat lähteneet poliisin mukaan vapaaehtoisesti.
    Inkeriläiset luulivat pääsevänsä takaisin koteihinsa. Todellisuudessa matka vei Neuvostoliiton sisämaahan tai pohjoiseen karuihin olosuhteisiin, jossa moni joutui pakkotyöhön tai kuoli."

En usko toimittajan esittäneen näitä sangen rajuja vertauksia muussa kuin siinä tarkoituksessa, että hän epäilee kotimaahansa palautettavien irakilaisten päätyvän pakkotyöhön tai kuolemaan siinä, missä inkeriläisten epäiltiin kokeneen yhtä karun kohtalon jatkosodan jälkimainingeissa.

Jos jokin todiste tällaisesta on jäänyt Maahanmuuttovirastolta huomioimatta silloin, kun se arvioi Irakin turvallisuustilannetta turvapaikkahakemusten käsittelyn pohjaksi, kehotan toimittajaa nyt aivan viimeistään astumaan esiin ja luovuttamaan tietonsa ao. viranomaisille.

Toimittajalla, joka voitaneen oikein nimeltäkin esitellä, Ville Vaarnella, lienee tiedossaan jotain muutakin koskien irakilaisturvapaikanhakijoiden palautusta:

    "Osa inkeriläisistä painostettiin lähtemään. Kohta myös irakilaisia joudutaan painostamaan. Viimeistään syksyyn mennessä vapaaehtoisesti palautettavat loppuvat ja lentokone pitäisi täyttää vastentahtoisilla palaajilla."

Mihin ihmeeseen perustuu väittämä siitä, että Suomesta haluttaisiin palauttaa Irakiin takaisin jokin x-määrä turvapaikanhakijoita, joita joudutaan painostamaan paluumatkaan siksi, ettei lentokoneeseen jää vapaita paikkoja?

Tämä perustuu mahdollisesti siihen, että palautuspäätöksiä on tehty tietty määrä ja näitä palautuksia varten on varattu tarvittava määrä lentokalustoa.

Tätä massiivista ilmasiltaa, kuten toimittaja Ville Vaarne "suuroperaatiota" nimittää.

Mikä on oikea ongelma? Se, että kielteisiä päätöksiä on ylipäätään annettu tietty määrä, vai se, että joko kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita tai vapaaehtoisesti turvapaikanhakuprosessin kesken jättäneitä henkilöitä on vähemmän kuin näiden perusteella varattuja lentopaikkoja?

Loppuosa artikkelista on luvalla sanoen melkoista paatosta ja huttua:

    "Toistaiseksi palautuksia ei ole pysähdytty pohtimaan kansallisen omantunnon näkökulmasta."

Eikö? Juurihan sinä itse niin teit. Missä tätä asiaa ei muka olla pohdittu? "Kansallinen omatunto" käsitteenä on abstraktio. Mitä "kansallinen omatunto" tarkoittaa, kuka sellaisen määrittelee ja kuka määrää sen, kuinka tulee sellaisen nimissä toimia, jos lainsäädäntö on pielessä?

    "Tietysti on selvää, että lain mukaan oleskeluluvan puuttuessa ihminen poistetaan maasta."

Näin on. Se on täysin selvää. Miksi siis koko turhanpäiväinen jankuttaminen tätä itsestäänselvyyttä vastaan? Siitähän koko asiassa on kysymys. Ville Vaarne onnistuu kirjoittamaan pitkän artikkelin, johon sisällyttää asiapitoisuuttakin, mutta lausumaan yhdessä ainoassa lauseessa sen, mikä on kaikkein olennaisinta palautuskäytännössä.

Ne palautetaan, jotka eivät täytä turvapaikkakriteereitä.

    "Julkinen keskustelu palautuksista on jäänyt vähäiseksi. Se kertoo siitä, että emme koe kiusallisena sitä, että joudumme lähettämään täältä ihmisiä pois."

Miksi käännytyspäätökset pitäisi kokea kiusallisina, jos ne ovat lainvoimaisia? Miksi olisi tärkeää potea moraalista huonoa omaatuntoa siitä, että turvapaikanhakijakysymyksissä noudatetaan valtion lakeja ja käytänteitä?

    "Yksi selitys julkisen keskustelun puuttumiselle on se, että mediaa ei ole päästetty lentokentille seuraamaan palautuslentoja. Poliisin mukaan kyse on taktisista operaatioista, joihin medialla ei turvallisuussyistä ole asiaa. Jos palautettavien henkilöllisyydet paljastuisivat, siitä voisi poliisin mukaan aiheutua heille ongelmia.
    Miksi palautuksista muka aiheutuisi ongelmia, jos Irakin piti olla turvallinen maa."

Haiskahtaa salaliittoteorialta!

Eli siis irakilaisia ei tulisi palauttaa. Miksei tätä voinut sanoa suoraan vaikka Twitterissä vaan piti sydän väpättäen vuodattaa legendaa inkeriläisistä, massiivisista ilmasilloista ja kuolemanvaarasta?

Helsingin Sanomien karva alkaa olla kammattu.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Harri Immonen

Vuosi takaperin perussuomalaisten puoluesihteeri Slunga-Poutsalon käyttämä termi elintasosurffari- sai aikaiseksi massiivisen valtamedian tukeman pöyristelyn ja vihakirjoittelun hyökyaallon oppositiopuolueiden ja näiden kannattajien joukossa.

Slunga-Poutsalo kertoi totuuden. Puoluesihteerin täytyy kestää kovaakin poliittista painetta ja saatan pintaraapaisulta arvata mitä Riikka joutui kokemaan.

Nyt elintasosurffarit poistuvat maasta pikku hiljaa vähin äänin. Mediassa ollaan ilmeisen haluttomia palaamaan aiheeseen, koska sehän tarkoittaisi sitä, että peräkylän ummehtuneet nuivailiston edustajat tiesivät asiat taas paremmin, kuin hienostokouluissa vihervasemmistolaista propagandaa mestarien johdolla opiskelleet kosmopoliitit.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Lyhyesti: olen kuullut ihan tarpeeksi kaikenlaista ollakseni sitä mieltä, jotta yhtään naista ei pidä pakottaa takaisin. Eikös tässä itketä muutenkin alhaista syntyvyyttä...

Nyt en ole vähään aikaan nähnyt unia Afganistanin sodasta, mutta repivä päänsärky välillä iskee, kun kuuntelee, mitä turvapaikanhakijoilla, erityisesti naisilla, on kerrottavaa.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Suhtaudun erittäin nuivasti turvapaikanhakijoihin, mutta naisten palauttamisesta olen samaa mieltä. Naisia ja lapsia pitää suojella, mutta miehiä ei. Lisäksi kun näyttäisi siltä, että sellainen vahinko on jo tapahtunut, että maahan on saanut jäädä enemmän miehiä kuin naisia, niin myös sukupuolijakauman tasapainottamiseksi olisi hyvä jos kaikki naiset saisivat jäädä.

Jukka Mäkinen

Seurauksena olisi vain, että ensi kesänä lähettäisivät ankkurilasten tavoin kaikki naisensa Suomeen ja sitten odottelisivat perheenyhdistämistä.

Mielenkiintoista olisi ennen kaikkea miten nämä partalapset, jotka nyt väittävät olevansa lapsia, tulevaisuudessa väittävätkin olevansa naisia. Sukupuoli kun märitellään nyt itse sen mukaan miltä tuntuu. Burkha päällä ei edes nopeasti huomaa eroa.

Suomalainen sateenkaariväki tietysti riemastuu, ja aurinkoisella säällä järjestelee kirjavia mielenosoituksiaan uussukupuolisten puolesta. Sateen sattuessa ja syksyn tullessa tietenkin aktiviteetti siirtyy someen, kun skumppalasia ei enää tarkene pidellä, ja meikkikin voi valua.

Toimituksen poiminnat