Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Katsaus terrorismikeskustelun surulliseen nykytilanteeseen

Tapoja suhtautua ääri-islamistien terroritekoihin on viimeaikaisen diskurssin perusteella havaittavissa ainakin kolme.

  1. Teot tuomitaan yksiselitteisesti eikä niitä edes yritetä selitellä millään asiaan liittymättömillä ulkoisilla vaikutteilla, kuten tapahtuman kärsineen maan kantaväestön väitetyllä rakenteellisella rasismilla sekä syrjinnällä ja tämän tekijässä aikaansaaneella syrjäytyneisyydellä. Syyksi esitetään ääri-ideologian omaksuminen itsessään.
  2. Teot näennäisesti tuomitaan, mutta perään heitetään autuaaksi tekevä mutta. Varsinaiseksi syyksi teoille esitetään kohdassa 1. mainittuja seikkoja. Jälkihoitona kantaväestöä syyllistetään ehtimiseen ja rasismia sekä islamofobiaa vastaan marssitaan suunnilleen jo ennen kuin uhrien muistotilaisuutta on vietetty.
  3. Tekoja ei välttämättä edes tuomita, koska kyllähän kristityt tai ainakin länsimaiset ryhmittymät ovat tehneet n. 50 tai perspektiiviä laajentaen 1 000 vuoden aikajänteellä paljon terroritekoja Euroopassa. Ja muualla. Puhumattakaan Anders Behring Breivikistä.

On täydellistä järjenvastaisuutta oikeuttaa nyt tapahtuvaa pahuutta sillä, että joskus on niin ikään tapahtunut pahuutta. Sana "oikeuttaa" on ehkä liian jyrkkä kuvaamaan asenteita, joita terrorismin kohtaama paheksunta valitettavasti synnyttää, mutta miten muutenkaan joidenkin 1970-luvun tai vielä vanhempien tapahtumien vastapainoksi asettaminen voidaan käsittää?

Lasken itseni kategoriaan yksi ja se ei varmaankaan kaipaa sen suuremmin avaamista. Mietitään hetki kohtaa kaksi. Pidän erityisen mielenkiintoisena yhtälöä, jossa niin sanotusti yhteiskunnan kelkasta pudonneet maahanmuuttajat, pääasiassa muslimimiehet, alkavat oireilla väkivaltaisesti, ja tämä olisi jotenkin ymmärrettävä reaktio sekä luettavissa ympäröivän yhteiskunnan syyksi.

Ovatko oman lähimenneisyytemme GerdtShkupolli, Auvinen, Saari ja Hiltunen vertailukelpoisia? Vastaavasti ja yleisesti ottaen syrjäytyneiksi katsotut kantasuomalaisnuoret lukittautuvat "itsemurhayksiöiksi" tai "hikikomeroiksi" leikkisästi kutsuttuihin asuntoihinsa selaamaan internetiä ja katsomaan animea aamusta iltaan. Pienen maallikkotutkimuksen perusteella monikaan ei tunnusta mitään uskontoa.

Keskityn kuitenkin erityisesti kohtaan kolme, jonka asiasisältöä kuvaa mainiosti tämä silmiini sattunut video (toivottavasti linkki toimii). Keskeisin ero nykypäivän ja videon asettaman perspektiivin välillä on se, että baskien separatistijärjestö ETA, Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA tai varsinkaan kummankin johtajan jo vuosikymmeniä sitten kuoltua RAF, eli tunnetummin Baader-Meinhof, eivät ole tällä hetkellä kovinkaan aktiivisia – jos nyt aktiivisia minkään valtakunnan mittarilla.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana eurooppalaiseen historiaan ei mahdu Breivikin lisäksi pahemmin muita kuin enemmän tai vähemmän radikalisoituneiden muslimien suorittamia iskuja. Pariisissa operoivat selkeästi islamistit, Nizzassa yksittäinen mieleltään häiriintynyt henkilö ja Münchenissä samaten. Lontoo ja Madrid ovat organisoidun luonteensa johdosta asia erikseen.

Tietenkinhän Lahdessa joku tyyppi hiippaili Ku Klux Klan -asusteissa, netissä kirjoitetaan törkeyksiä laidasta laitaan ja mielenosoituksia sekä kansanäänestyksiä järjestetään. Niin surullista kuin se kaikessa suhteellisuudentajuttomuudessaan onkin, ovat internet-kirjoittelut ja -keskustelut – siis sanat ja lauseet tietokoneen ruudulla – joidenkin mielestä kiistaton osoitus siitä, että Suomi on peruuttamattomalla tiellä kohti 1930- ja -40-luvun Natsi-Saksan meininkiä. Puheen ollen hysterian lietsonnasta.

Idioottikin huomaa, että asenteet ovat kiristyneet, mutta ollaan silti aika kaukana siitä, että todellinen uhka olisi se, kuinka Einsatzgruppenit alkavat kiertää pitkin maakuntia, uuneja lämmitetään ja jonkun sortin itse itsensä valtaan asettanut sotilasjuntta alkaa kieltää muiden puolueiden olemassaoloa. Liikeyritysten ikkunoita rikotaan ja yössä vaelletaan "pitkien puukkojen" kera ruumiskasoja jälkeen jättäen.

Maassa, jossa on luultavasti jotakuinkin 99 % todennäköisyys saada parkkisakko, jos tietoisesti pysäköi ajoneuvonsa vastoin paikkakohtaisia sääntöjä.

Asenneilmapiiri on niin kieroutunut, että kun jossain tapahtuu ikävyyksiä, alkaa toinen ääripää ennen minkään faktan varmistumista epäillä asiasta muslimia ja toisen laidan väki epäillä vastapuolen iloitsevan julmasta teosta siksi, että saavat leikekirjaansa lisää näyttöä muslimien väkivaltaisuudesta. Harva malttaa odottaa tosiasioiden selviämistä ja johtopäätöksien laadintaa niiden mukaisesti. Kaikkein ikävimmät tapaukset myöntävät olleensa ennakko-olettamuksineen väärässä. "No, olis se aina voinut olla, jos ei muuta!"

Kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen asiaan liittyvää kirjoittelua haluaisin rakentavissa merkeissä tulkita ja laajentaa muistuttamalla, että muslimi ja islamisti ovat täysin eri asioita.

Miltä kuulostaa seuraava kahden kappaleen mittainen linjaus:

Jokainen muslimi ei ole terroristi, eikä edes islamisti, eli radikalisoitunut muslimi. Sen sijaan lähes jokainen muslimiterroristi on islamisti, eli noudattaa rajua, kirjaimellista ja äärimmäistä islamin tulkintaa. Sen sijaan, että kannattaa edes ehdottaa jotain niin älytöntä kuin kaikkien muslimien karkottamista, tulee nykytilanteessa panostaa entistä enemmän paitsi sisäiseen, myös EU:n ulkorajojen valvontaan ja kotimaiseen ulkomaalaisvalvontaan sekä kaikkien muiden lakia, rauhaa ja järjestystä uhkaavien ryhmien tarkkailuun.

Ääriainekset ja niihin liittyvät riskitekijät tiedostetaan Suomessakin, ja ne tulee paikantaa viimeistä yksilöä myöten asianmukaisine rikostutkinnallisine toimenpiteineen. Viranomaisten resurssit on pidettävä ajan tasalla kaikkina aikoina ja niiden täytyy kuulua niihin kulumomentteihin, joista yksinkertaisesti ei saa leikata. Maahanmuuttovirastolle on annettava työrauha, samoin Suojelupoliisille ja rajavartiolaitokselle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Terrorismin syiden ymmärtäminen tai edes yritys saavuttaa tuo ymmärrys on tyystin eri asia kuin terrorismin hyväksyminen. Tässä suhteessa tuo kolmen kohdan sepostuksesi perustuu karkeaan väärinymmärrykseen. Terrorismin ehkäisyssä syiden ymmärtäminen on ensimmäinen askel terrorismin vähentämiseen pyrkivissä toimissa.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Keskeisintä on löytää sekä tiedostaa juuri ne syyt, jotka terroritekoihin johtavat, eikä asiaan liittymättömiä "syitä", joka johtaa turhaan työhön, eli käytännössä viranomaisresurssien tuhlaamiseen.

    "Terrorismin ehkäisyssä syiden ymmärtäminen on ensimmäinen askel terrorismin vähentämiseen pyrkivissä toimissa."

Tästä yleispätevästä toteamuksesta ei tietenkään voi olla eri mieltä, mutta lienemme näistä mainituista syistä eri mieltä.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

#1.

Jos tuomitseminen jotakin auttaisi, tuomitsisin kaiken, joka tuottaa vääryyttä. Vaan ei auta. Ei ole tähän mennessäkään auttanut, ja on tuomittu niin penteleesti.

Eräskin fyysikko nimeltä Einstein taisi sanoa, että on aika lailla hulluutta tehdä aina vain uudestaan samoja asioita ja odottaa eri lopputulosta.

No mikä sitten toimii?
Juurisyiden kartoittaminen on hyvä lähtökohta. Mistä asiat oikeasti johtuvat. Ei se ole "tekijöiden paapomista tai kukkahattu-ymmärtelyä". Vaan tajutaan oikeasti syyt, miksi ihmiset lähtevät väärille suunnille elämässään. Ja usein se päällimmäiseltä näyttävä syy ei olekaan se juurisyy. Kun puun juuret katkaistaan, koko puu lakkaa pian olemasta. Siksi kannattaa kartoittaa juurisyyt.

Muuten tuomitaan ja tuomitaan ja tuomitaan... Ja kuvio toistuu ja toistuu ja toistuu...

Turhaan.

Kun juurisyy tiedetään, sen jälkeen tehokkaampien keinojen laatiminen. Esimerkkinä Tanskassa radikalisoitumista ehkäisevä poliisityö. "Aarhus model".

Sillä estetään sekä oikeistoradikalisoitumista, uskonnollista radikalisoitumista ja myös rikollisuuteen suuntautuminen.

BBC uutisoi myös aiheesta.

Sekä NBC. (Eli näkökulmissa riittää laajuutta.)

Tuomitseminen on helppoa ja halpaa. Juurisyiden ratkaiseminen ei aina sitä ole.

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Pelolle ei saa antaa valtaa... Klik.... Pelolle ei saa antaa valtaa... Klik.... Pelo.... Köh, sori jäi levy päälle.

Käyttäjän ToukoKivi1 kuva
Touko Kivi

"Ovatko oman lähimenneisyytemme Gerdt, Shkupolli, Auvinen, Saari ja Hiltunen vertailukelpoisia? "
Totta kai ne ovat. Terrori-iskuja ainakin Gerdtin ja Auvisen teot.

"Asenneilmapiiri on niin kieroutunut, että kun jossain tapahtuu ikävyyksiä, alkaa toinen ääripää ennen minkään faktan varmistumista epäillä asiasta muslimia ja toisen laidan väki epäillä vastapuolen iloitsevan julmasta teosta siksi, että saavat leikekirjaansa lisää näyttöä muslimien väkivaltaisuudesta. Harva malttaa odottaa tosiasioiden selviämistä ja johtopäätöksien laadintaa niiden mukaisesti."
Olet aivan oikeassa, tämä on täysin kieroutunut ja sairas asennoitumistapa.

"Keskeisintä on löytää sekä tiedostaa juuri ne syyt, jotka terroritekoihin johtavat"
Ne, joiden kuuluu tietää terrori-iskujen oikeat syyt, tietävät ne jo.

Käyttäjän AnttiKukkonen kuva
Antti Kukkonen

"Viimeisten kymmenen vuoden aikana eurooppalaiseen historiaan ei mahdu Breivikin lisäksi pahemmin muita kuin enemmän tai vähemmän radikalisoituneiden muslimien suorittamia iskuja. Pariisissa operoivat selkeästi islamistit, Nizzassa yksittäinen mieleltään häiriintynyt henkilö ja Münchenissä samaten. Lontoo ja Madrid ovat organisoidun luonteensa johdosta asia erikseen."

Itsekin olen seurannut tarkkaan näiden iskujen tutkintaa, ennen kaikkea ranskalaista lehdistöä, mutten ole törmännyt näyttöön, joka todistaisi, että Pariisissa operoivat radikalisoituneet muslimit. Mihin skribentistin näyttö mahtaa perustua?

Käyttäjän puppek kuva
Tuomas Karhunen

"Jokainen muslimi ei ole terroristi, eikä edes islamisti, eli radikalisoitunut muslimi."

Missä tuo radikalisoitumisen raja menee? Onko se radikaalia, että pakottaa tyttären väkivallan uhalla käyttämään huivia? Onko eläinten halal-teurastus radikaalia? Onko lasten sukupuolielimien silpominen radikaalia?

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tekojen ja ajattelun syiden perimmäinen ymmärtäminen voi olla vaikeata.

Otan toisen esimerkin.
Nyt, kun Putinin hallinto on ollut vallassa yli 10 vuotta ja Obamakin pian 8 vuotta, Obama totesi eilen, ettei hän tiedä, voiko Putiniin ja Venäjään luottaa. Tämä johtuu osittain, ehkä jopa pääasiassa siitä, ettei Obama ole ymmärtänyt esim. Putinin toiminnan strategista taustaa päämäärineen tai tämän henkilöhistoriaa ja perimmäisiä arvoja.

Niinpä Obaman ja Putinin keskustelussakin voi päivitellä sen surkeaa nykytilannetta. Joku voi juuri tästä näkökulmasta arvioida kriittisesti myös Obaman omaa naiiviutta tai kykyä ymmärtää ko. tilannetta.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Tekojen juurisyden kartoittaminen voi tuntua vaikealta, jos siihen ei ole aiempaa kokemusta. Työvälineet ovat itse asiassa aika helposti omaksuttavissa.

Totta kai siinä on riski, että omat asenteetkin muuttuvat prosessissa.

Ja se kyllä varmasti tuntuu vaikealta tai ehkä jopa pelottavaltakin. Että voi joutua toteamaan, että ehkä ei ollutkaan oman ideologiansa kanssa niinkään oikeassa.

Tulkintasi siitä, mihin Obama:n lausunto perustuu on ihan omasi. Mistä tiedät, että USA:ssa ei ymmärrettäisi Putin:in toiminnan taustoja? Todennäköisesti ymmärretään hyvinkin.

Koska kyllä kaikenlaiselle toiminnalle on syyt löydettävissä.

Mistä tiedät, mitä kaikkea tapahtuukaan kulisseissa? Vaikka Obama ei ole julistanutkaan sotia. Tai vallannut toisen suvereenin maan alueita. Oletettavasti taustalla tapahtuu enemmän, kuin julkisesti saamme tietää. Vaan yleensä nämä asiat tuppaavat nykyään tulemaan julkisuuteen. Niin hyvät, kuin huonotkin asiat.

Putin:in toimintalogiikkaan kuuluu se, että hän vaikuttaisi pitävän arvokkaana omaa arvaamattomuuttaan.

Arvaamattomuus taas on kansainvälisessä toimintaympäristössä yleensä se huonompi vaihtoehto. Jostain syystä sitä ennakoitavuutta arvostetaan sittenkin enemmän. Kaipa tiedät, että miksi? Tiedätkö mistä muusta arvaamattomuus voi olla tunnusmerkkinä?

Ja Venäjällä pidetään arvossa sitä, että kaikki salataan. Jopa niin, että Venäjällä tiedetään käytettävän vanhoja kirjoituskoneita salaustarkoituksiin.

Onko peräti niin, että agressiivisuus kansainvälisessä toimintaympäristössä on se naiivimpi valinta? Ihmisen persoonan kehitykseenhän kuuluu agressio ja sen hallitseminen. Ja valitettavasti on niin, että ihan kaikilla tuo omien agressioiden hallitsemisen kehitys ei ole edennyt sitä suotuisampaa latua. Se vaan on fakta. Ei meistä ihmisistä monikaan ole kovinkaan täydellisiä.

Neandertalin ihmisestä kerrotaan hypoteesina, että Neandertalin ihmisten otsa oli paljon paksumpi kestääkseen päähän kohdistuneita lyöntejä.

No, olemme maailmassa edenneet päähänlyönnistä jo pitkälle. Vai olemmeko? Jossain päin väkivaltaisuutta pidetään vielä vuonna 2016 "miehekkäänä" tms.

Maailmassa kaikki kuitenkin on verkottunutta ja kaikki perustuu luottamukseen.

Luottamuksen rikkominen on se tyhmempi vaihtoehto, ainakin minun mielestäni. Millaisia ovat maat, joissa luottamus yhteiskuntaan on matalalla?

Niissä korruptio ja rikollisuus rehottavat.

Kuulostaako muuten yllättävän paljon Venäjän kaltaiselta maalta?

Totta kai, jos tavoitteena olisi vaikkapa saada lisää korruptiota ja rikollisuutta kansainväliseen toimintaympäristöön, niin silloinhan tietenkin kannattaisi rikkoa luottamusta vaikka EU:ssakin monin eri keinoin. Onko näin? Joudumme lähinnä arvailemaan motiiveja.

Vaan kyllä monenlainen myyräntyö nykyisin paljastuu, nopeastikin.

Jos on niin, että esim. Venäjällä olisi valta yleisesti tai peräti "valta maailmassa" suuremmassa arvossa kuin tavallisen ihmisen hyvinvointi, niin se selittäisi erittäin hyvin sen, miksi Venäjällä tarpeellisia yhteiskunnallisia kehitysaskeleita ei olekaan tehty.

Eli kyllä siis valtio voi toimia, vaikka olisikin "vahva autoritäärinen isähahmo" johtamassa toimintaa. Vaikuttaa vain siltä, että monenlaiset muut toimintamallit vain tuottavat parempaa elämää tavallisille ihmisille. Mikä takaa, että yksinvaltainen johtaja välittäisi tavallisen ihmisen hyvinvoinnista? Ei mikään. Koko valtion ohjautumiseen väärään suuntaan riittää se, että yksi ihminen ei sittenkään ihan hoksaakaan, että mikä olisi se parempi suunta kansakunnalle. Sitä yksinvaltainen johtajuus myös tarkoittaa. Näistä on maailman historiassa ihan riittämiin esimerkkejä.

Jos vahva johtaja olisikin niin valistunut, että voisi jopa myöntää olevansa väärässä (koska fakta on, että kaikki ihmiset tekevät virheitä ja ovat välillä väärässä), niin sehän tarkoittaisi sitten sitä, että koko kansakunta tempoilisi välillä yhteen suuntaan, välillä toiseen suuntaan. Johtajan mielioikkujen mukaan. Tai esimerkiksi vaikka sen mukaan, että kuka sitten saisikaan vakuutettua sen itsevaltaisen johtajan mistäkin asiasta.

Ja fakta on, että yksi ihminen ei mitenkään enää voi hallita kaikkea uutta, mitä maailmassa tapahtuu. Koko maailmassa data- ja tietomäärä nelinkertaistuu kolmessa vuodessa.

Venäjän muuttaminen toisenlaiseen toimintamalliin olisi valtava prosessi ja se kestäisi vuosikymmeniä. Koska mikään ei oikeastaan ole muuttunut tsaarin ajoista. Rakenteet ovat lähes samat kuin tsaarien aikoina.

Ja kyllähän Venäjän kansalainen on historiansa aikanakin tottunut syömään kaalisoppaa. Itse valitsen ainakin omaan ruokavaliooni paljon laajemmin erilaisia makuja ja vaihtelua, kuin pelkkää kaalisopalla kituuttamista.

Ihan tarkkaan emme esim. Venäjän tavoitteista tiedä. Koska toiminta on ollut sangen arvaamatonta. Siksi joudumme ehkä vähän arvailemaankin ;)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Alustajan kaksi viimeistä kappaletta ovat mielestäni täysin järkeviä ja kannatettavia.

Jonkinlaista hirtehishuumoria lienee se, että ne olisivat Hakkaraisen ajattelun "laajentamista ja tulkintaa". Täysin päinvastoinhan Muhonen ajattelee kuin Hakkarainen, mutta ehkä tuo "rakentava" tulkinta toimii puolueen sisällä. Ainahan sopii toivoa.

Käyttäjän procedescio kuva
Jouni Kari

Median laajalla kirjoittelulla väkivallanteoista on myös vaikutus: Se saa joitain ihmisiä ryhtymään hirmutekoihin. Tämän tutkimuksen mukaan massa-ampumisissa on löydetty yhteneviä taustatekijöitä.

Totta kai asioista uutisoidaan. Kääntöpuoli on, että joillain se synnyttää ajatuksia samanlaisista hirmuteoista.

Toimituksen poiminnat