Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Syntyvyyden laskun taustalta löytyvät kovat arvot

Viime päivinä huoli suomalaisten alati heikkenevästä syntyvyydestä on virinnyt jopa siinä määrin, että teemasta on luvassa tulevan viikon maanantai-iltana A2-keskusteluilta. Ennen kyseistä lähetystä esitän joitain omia hypoteesejäni, joiden uskon vaikuttavan siihen, kuinka esimerkiksi suomalaisten keskimääräinen perhekoko on laskenut viiden vuoden takaisesta 1,87:stä nykyiseen 1,65:een, eikä ole mitään syytä olettaa, että tämä epäsuhta tulisi ihan hetkeen taittumaan, mikäli olen yhtään totuuden jäljillä.

Dosenttiparivaljakko Juhani Pekkolan ja Olli Lehtosen tutkimuksen mukaan suomalaiset parit haluaisivat keskiarvona laskettuna 2,44 lasta, mutta se määrä, jolla populaatiomme tulevaisuus saataisiin turvattua, voi olla jotain täysin muuta – mitä luultavimmin tuota enemmän. Tämäkin saattaisi käydä ilmi alkuperäisestä tutkimuksesta, mutten katso sen olevan tämän kirjoituksen kannalta olennaista.

Kehityssuunta juontaa juurensa hyvin pitkälti niihin aikoihin, kun Suomessa alettiin siirtyä teollisesta yhteiskunnasta sen jälkiteolliseen vaiheeseen ja teknologian kehityksen alkumetreille:

    "– Vuodesta 1969 asti Suomessa on syntynyt huoltosuhteeseen nähden liian vähän lapsia, Pekkola sanoo."

Yksi keskeinen syy siihen, että lasten hankintaa lykätään tai lapset jätetään lopulta kokonaan hankkimatta on jo teini-iästä alkava valmistautuminen nykyisen tuloskeskeisen ja kilpailuhenkisen työelämän asettamiin vaatimuksiin. Viimeistään korkeakouluiän koettaessa nuoret pyrkivät varmistamaan oman markkina-arvonsa tulevaisuuden työmarkkinoilla, jotteivat kääntäen jäisi muista verrokeista jälkeen tai jopa täysin tyhjän päälle.

Lieveilmiönä on ylikouluttautuminen, joka ei tarjoa oikean osaamistason työvoimaa aloille, joilla vallitsee työvoimapula, mutta liikaa tarjokkaita aloille, joilta koulutusta vastaavaa työpaikkaa on hankala saada. Yksilökeskeisen hegemonian johdosta suurin osa nuorista haluaa kouluttautua niin korkealle kuin suinkin mahdollista sen sijaan, että tähtäisi "pelkästään" ammatilliseen koulutukseen.

Taustalta tosin löytyy sellainenkin kiusallinen tosiasia, että vuosittain jopa tuhansia nuoria jää vaille toisen asteen koulutuspaikkaa joko kompetenssin riittämättömyyden tai paikallisten koululaitosten oppilaspaikkamäärien pienuuden johdosta. Tai edelliseen olennaisesti kytkeytyen siksi, että ammattioppilaitoksia ja lukioita on alettu sulkea viime vuosina kiihtyvällä tahdilla.

Dosentti Juhani Pekkola:

    "– Tässä asiassa hallinto ja poliitikot liikkuvat katteettomalla mukavuusalueella. Hallituksen toimet syntyvyyden nostamiseksi ovat riittämättömiä. Yhteiskunnallista keskustelua tarvitaan pikaisesti!"

Päättäjiä on turha syyllistää asiasta siten kuin tässäkin palloa heidän suuntaansa heitetään. Päättäjätkin ovat vain ihmisiä, jotka ovat hekin osaltaan rakennemuutosten uhreja ja joutuvat toteuttamaan politiikkaa, joka palvelee nykyisiä eikä vuosikymmenten takaisia arvoja, joiden mukaan syntyvyyteen vaikuttaminen oli uskoakseni nykyistä helpompaa poliittisin ja/tai hallinnollisin toimenpitein.

Toinen olennainen syy on se, että vuosikymmenten takaisesta perhekeskeisestä elämäntyylistä individualistisempaan suuntaan siirryttyämme naisten on ollut helpompaa ja ennen kaikkea hyväksyttävämpää hankkia haluamansa koulutus ja luoda uraa kotiäidiksi jäämisen sijaan. Agraaripainotteisessa yhteiskunnassa tämä ei toki ollut mahdollistakaan, joten murros on sinänsä luonnollista jatkumoa yhteiskuntarakenteiden muuttuessa. Agraari- ja muina menneinä aikoina kotiäitiys oli mieluummin sääntö kuin poikkeus.

Kehityssuunnalla on toki enemmän kuin positiivinen puolensa sukupuolten väliseen tasa-arvoon liittyen, jota ei tule unohtaa. Asiasta keskustelivat YLE Puheella eilen 7.9. vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto sekä keskustan eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Elsi Katainen. Heidän keskeisin näkemyseronsa oli Kataisen mukaan se, keskustelukumppanin mielestä huomion keskiössä on nainen, eikä lapsi ja tämän hyvinvointi.

Keskustelussa Alanko-Kahiluodon suunnalta pyyhkeitä sai suomalainen kotihoidontukijärjestelmä, joka eroaa naapurimaa-Ruotsin käytännöistä siten, että ruotsalaisnaisten työllisyys on meitä korkeampaa. Näin ainakin itse asian ymmärsin. (Viittaisin käytyyn keskusteluun enemmän kuin mielelläni lisääkin ja tarkemmin, mutten muista sen kulkua kokonaisuudessaan, eikä Areenassa näemmä ole siitä tallennetta.)

Kolmas ja aiemmin esitetyistä vähempimerkityksellinen syy on elinkustannusten kasvu siten, ettei pieni- tai keskituloisilla välttämättä ole taloudellisia edellytyksiä hankkia enempää kuin yksi tai korkeintaan kaksi lasta, vaikka periaatteessa useampaa halajaisikin. Mainitsin jo aiemminkin tutkijoiden Pekkolan ja Lehtosen selvityksen, jonka mukaan suomalaiset periaatteessa haluaisivat enemmän lapsia. MTV:n viime vuoden heinäkuinen artikkeli esittää myös syyksi paitsi asumisen kallistumista, myös taloudellista taantumaa.

Kyseisessä artikkelissa mainitaan myös se, jolta minusta on intuitiivisesti tuntunut, mutta jolle on olemassa jotain tutkimustieteellistä pohjaa tuekseen:

    "Äideiksi tullaan yhä vanhempina, jolloin myös kokonaislapsiluku jää pienemmäksi. Suurperheet ovat yhä harvinaisempia.
    Viime vuonna esikoisen synnyttäneet olivat keskimäärin 28,6 vuoden ikäisiä. Neljän viime vuoden aikana kaikkien synnyttäneiden keski-ikä on noussut 30,5 vuoteen."

Jos joku tässä kohden asiaan huomiota kiinnittää, on äitiys katsoakseni relevantimpaa kuin isyys, koska naisen hedelmällisyys on rajattu tiettyihin ikävuosiin toisin kuin miesten. Mikäli tätä pitää epätasa-arvoisena, on asiaan tarttuminen puhtaasti luonnonlakeja vastaan taistelua.

Tätä nykyään – ehkäpä niin ikään kovien ja materialististen arvojen vallitessa – lapsia ei haluta hankkia puutteelliseen kasvuympäristöön vaan vasta sitten, kun tietyt taloudelliset edellytykset katsotaan riittäviksi. Ensimmäisenä tulee huolehtia perustoimeentulosta, seuraavaksi säällisen kokoisesta asunnosta, kolmanneksi ehkä jostain muusta, mutta jossain vaiheessa myös siitä, pystyykö tukemaan (rahallisesti) jälkikasvunsa harrastuksia ja koulunkäyntiä.

Maahanmuutostakin on lähes pakko mainita tästä aihepiiristä puhuttaessa. Se on nykyisellään jo syntyessään kuollut keino parantaa huoltosuhdevääristymää (huoltavien, ts. työssäkävijöiden veronmaksajien suhde huollettaviin, ts. työssä käymättömiin [lapset, työttömät, vammaiset, eläkeläiset]), koska Suomeen päätyvässä siirtolaismassassa on ensi kädessä merkittävästi enemmän huollettavien kuin huoltajien joukkoon päätyviä tulijoita. Humanitaarinen maahanmuutto oikein perusteltuna on velvoite, muttei huoltosuhdevääristymän korjaamisen instrumentti.

Painotan sitä, että tarkoitan taloudellista enkä demografista huoltosuhdetta. Demografinen huoltosuhde, johon uskon kaikenlaiseen maahanmuuttoon myönteisesti suhtautuvien tukeutuvan, tarkoittaa työikäisten suhdetta ei-työikäisiin, ts. lapsiin ja eläkeläisiin, joka sisältää sen virhepäätelmän, jonka mukaan jokainen ikänsä puolesta työelämään soveltuva olisi tilanteestaan huolimatta huoltosuhdetta kohentava yksilö. Näinhän ei missään nimessä ole.

Vaan onko minulla sitten mielessäni tilanteen korjaamiseksi mitään keinoja, joita pitäisin itse toimivina ja suositeltavina? Ei ole. Jonkin sortin lisääntymispalkkio, jota näkee aina silloin tällöin esitettävän, vaikuttaa kehnolta ja keinotekoiselta ratkaisulta. Tämän asian osalta peli on totaalisesti menetetty ja valtiontalouden sekä ennen kaikkea sosiaali- ja terveyssektorin osalta on entistä kylmempää kyytiä luvassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Entinen kenraali aikoinaan esitti, että lapsiperheillä olisi suurempi äänioikeus kuin yksittäisillä äänioikeutetuilla. Toisaalta entinen oikeusoppinut olisi ollut valmis kieltämään eläkeläisten äänioikeuden. Molempia ehdotuksia perusteltiin "Isänmaan - ja aktiiviväestön edulla". Oikeusvaltioajatteluun moiset ehdotukset eivät toki sovi, vaikka lestadiolaiset ja kansalaisuuden saaneet sikiävät maahanmuuttajat ehdotuksista innostuisivatkin.

Heikon syntyvyyden taustalla on monia tekijöitä, mutta suurin niistä on taloudellisen tulevaisuuden suuri epävarmuus. Nykyinen hallitus kiitettävästi edistää tuon ajattelun laajentumista.

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Yksi keino vaikuttaa, olisi perhekohtainen verotus. Tosin sen seurauksena olisi enemmän pitkään kotona olevia vanhempia, joiden on kenties vaikea myöhemmin enää työllistyä muualle kuin matalapalkka töihin.

Päivähoitojärjestelmän uusiminen. Nyt ainoastaan lähes täysin tulottomilla on ilmainen päivähoito. Keskiluokkaan pyrkivät säästävät lapsien lukumäärässä. Päivähoitojärjestelmää kuormittavat erityisesti maahanmuutosta aiheutuvat haasteet kuten kotouttamistavoitteet, eli lapset pääsääntöisesti osallistuvat päivähoitoon oppiakseen kieltä ja suomalaista kulttuuria, vaikka vanhemmat olisivatkin kotona.

Ovatko lapset nykyään "kalliimpia ylläpitää"? Lapsiin liittyvät nousevat asumiskustannukset, ruuan hinta ja harrastusten sekä iltapäiväkerhojen kalleus. Sen kun yhdistää yleiseen epävarmuuteen työpaikan saamisesta ja säilymisestä, ei nykyään ainakaan kannusta siihen. Tosin suuret ikäluokat aloittivat trendin, jossa on yksi tai kaksi lasta /perhe, ja jotka pystyivät hyödyntämään 80-luvun nousukauden. He eivät halunneet kasvattaa omia lapsiaan köyhyydesssä, joka liitettiin suureen lasten lukumäärään. Toisaalta kaupungistuminen hajoitti sukuja, kun lapset lähtivät maalta kaupunkeihin opiskelemaan, ja sukulaisten luoma turvaverkko, joka olisi mahdollistanut useamman lapsen hoitamisen, puuttui. Samaan aikaan kehittyvät ehkäisymenetelmät ja aborttien hyväksyminen vaikuttivat osaltaan perhekokojen muotoutumiseen, samoin kuin median kulttuuriset vaikutteet, eli mikä on se optimi perhekoko, vanhemmat ja kaksi lasta?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Syntyvyyttä rajoittaa lähinnä ahkera ehkäisyvälineiden käyttö ja vapaan abortin hyödyntäminen. Ne, jotka syyttävät esim. yhteiskuntaa syntyvyyden alhaisuudesta, voisivat katsoa peiliin ja miettiä mitä itse voisivat tehdä asian hyväksi.

Risto Laine

Analyysisi on kyllä kieltämättä hyvä ja totuudenmukainen. Perhepolitiikka onkin 2000 luvulla uusien ongelmien edessä, jossa hyvinvointi surkastuttaa yhteiskunnan, ei se enään uusiudu joten voidaan todellakin puhua kauaskantoisista vaikutuksista, jotka ovat kovat.

Voidaanko tästä vetää jonkinlaista johtopäätöstä, kun sivilisaatio saavuttaa huippunsa kaikilla tasoilla "lakipisteensä", niin alkaa romahdus taloudessa, väestössä ja lopulta koko yhteiskunnassa. Ja talouden tasoa yritetään pitää väkisin hengissä tuottamalla ihmisiä maahan jota ekonomistit kutsuvat huoltosuhteeksi.

Tässä on hyvinkin paljon samaa, jota https://en.wikipedia.org/wiki/Polybius tutki hellenistisen kultuurin romahduksen syistä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Ilmapiiri vaikuttaa. Naiset tekevät päätökset lasten saamisesta. Nykyajan ilmapiiri ei rohkaise heitä. Esim aivan käsittämätön julkisella paikalla imettämisen arvostelu kertoo ilmapiirimuutoksesta ns back lashista.
Uuskonservatistit ovat olevinaan perhekeskeisiä. Oikeasti heidän asennemaailmansa pelottaa naisia.

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Kannattaa myös muistaa sosiaalinen paine. Omakotiunelma on myös luonut mm. sanattoman normiston, että jokaisella lapsella on oltava oma huone, omat vehkeet, uudet vaatteet ja etelänloma kerran vuodessa.

Lapsista on vaivaa ja kustannuksia. Mutta ei kannata olla kodinhoidontuesta huolissaan tai lapsilisän passivoivasta vaikutuksesta; mulla on viisi lasta ja ei tässä touhussa rikastumaan pääse. Monilapsisessa perheessä naisen (tai miehen) työnteon esteenä on käytännössä korkeat päivähoitomaksut. Ei vain yksinkertasesti kannata esim. kolmea lasta laittaa päivähoitoon jos työskentelee normipalkkaisella alalla. Verojen, maksujen, työmatkaliikenteen yms vaivan jälkeen on vain väsyneempi ja pahimmassa tapauksessa koko palkka menee siitä ilosta, että saa käydä töissä.

Toki voi laskeskella että eläkkeet ja kansantalous kärsii mutta en usko, että kovin moni eläkkeellä katkerana miettii että piru kun tuli oltua omien lapsien kanssa kun ne oli pieniä, nyt saisin satasen enemmän kuussa matojen ruuaksi valmistautuessa.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

"On laskettu, että turvapaikanhakijat maksavat valtiolle tänä vuonna lähes miljardi euroa."
---
Jos rahaa perhepolitiikan piristämiseen kaivataan - siis vaihtoehtona ihmisten Suomeen rahtaamiselle - niin yksistään viime vuonna herätetty unelma Suomesta koko maailman sosiaalitoimistona kaikille halukkaille, lohkaisee siitä YLE:n laskelman mukaan miljardin eli 1.000.000.000 € vuonna 2016.

Ilman tuota unelmaa, ja kun lapsia syntyy Suomessa n. +50.000 vuodessa, kukin saisi teoriassa tuosta jo 20.000 €:n lahjan säästöpossuunsa... ;-)
Tällä en halua syyllistää ketään, vaan kaytän tätä vain laskennallisena esimerkkinä.

Käyttäjän KristaRantanen kuva
Krista Rantanen

Naisia on turha syyttää, kun lapsia syntyy liian vähän. Jos on korkeastikoulutettu nainen, joka opiskelee perheen perustamiseen liittyy riskejä. Jos opiskeluaikana perustat perheen, opiskelu on lähes mahdotonta. Äiti jättää helpommin opinnot kesken kuin isät. Eli joko lykkäät lasten tekoa ja hankit lapset vasta kolmekymppisenä tai elät köyhästi ja otat riskin, että opiskelut jää saavuttamatta. Yhteiskunta ei tälla hetkellä kannusta hankkimaan lapsia. Keskimäärin 2,44 lasta on hyvin haastavaa, jos nainen joutuu olemaan työelämästä useimpia vuosia pois. Parhain keino syntyvyyden lisäämiseksi olisi, jos miehiä kannustettaisi jäämään myös kotiin ja naiset pääsisivät töihin. Urakehitys olisi tasa-arvoista.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Toivottavasti et ymmärtänyt niin, että syyllistäisin naisia, sillä se ei pidä paikkaansa. Naisen rooli yhteiskunnassa on muovautunut vuosikymmenten saatossa sellaiseksi kuin itse kuvailitkin. Kotiäitiyttä pidetään nykyään lusmuiluna siinä, missä se oli jossain vaiheessa lähes status quo.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Janne, en käytä vastauspainiketta. Korjaa viimeinen sanonta ja sitten voit poistaa tämän. #11

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Onko siinä jotain vaarallista, että väestöt alkavat sivistystason myötä pienentyä? Noin niikuin pidemmällä sihdillä ylikansoittuvassa maailmassamme.

Käyttäjän mjkrie kuva
Mika Riekki

Väestö ei ole vähenemässä maailman mittakaavassa, ainoastaan jälkiteollisissa maissa Euroopassa. Väestön hallitsematon lisääntyminen ja siihen liittyvä elinolosuhteiden heikkeneminen sen sijaan tulee olemaan vielä nykyistäkin vakavampi haaste.

Toimituksen poiminnat