Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Natsien valtaannousun mahdottomuus Suomessa

Aivan jok'ikistä kansalaista ei ole valitettavasti siunattu suhteellisuudentajulla edes kotivaroiksi, sillä jokusen kymmenen uusnatsin katumarssin – joka saavutti lähinnä paheksuntaa kaikilla sektoreilla –, suunpieksännän internetissä, tarrojen liimailun lyhtypylväisiin sun muun piipertämisen nähdään kaikkein vainoharhaisimmissa mielissä edustavan 1:1-suhteessa samaa kehitystä, joka johti NSDAP:n valtaannousuun Natsi-Saksassa.

Tosiasiassa maassa, jossa ...

  1. ... poliittinen järjestelmä perustuu viime kädessä konsensukseen ja vaalilupausten pettämiseen;
  2. ... poliittisesta korrektiudesta poikkeava mielenilmaisu internetissä saa aikaan valtaisan vastareaktion, hysterian sekä hyvässä lykyssä rikostuomion;
  3. ... yksilön on kaupunkiolosuhteissa todennäköisempää saada ajoneuvonsa pilkuntarkkojen sääntöjen vastaisesti pysäköidessään asiasta sakko kuin olla sellaista saamatta;
  4. ... EU-kriteerit pakottavat valvomaan kulutustavaroiden laatua ja tarvittaessa tuhoamaan niitä suuria määriä esim. tiettyjen ainepitoisuuksien ylittyessä, ja
  5. ... kaikkein olennaisimpana asiana luultavasti vähintään 99 % kansalaisista pitää kaikenlaista ääriajattelua ja -liikehdintää vastenmielisenä sekä luotaantyöntävänä ...

... on jopa mielikuvitustaan väärinkäyttämällä äärimmäisen vaikeaa pitää minkään vertaa mahdollisena –puhumattakaan, että todennäköisenä –, että maassamme jonain päivänä pitäisivät valtaa kansallissosialistit. On itse asiassa todennäköisempää, että kansallissosialistien rekisteröityminen puolueeksi estetään tarvittaessa lakimuutoksella.

Ja vaikkei estettäisikään, eivät ääriliikkeet saa kannatusta marginaalinkaan vertaa.

Vaatii pelottavan huikeaa historiallisen perspektiivin tai puhtaasti tiedon puutetta nähdä 1920-30-luvun Saksan tai Italian kehitys ja sen mahdollistaneet yhteiskunnalliset olosuhteet millään tapaa verrannollisina 2010-luvun pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, jossa jokaisella on ensinnäkin varsin vapaa pääsy lukemaan arvioita kansallisesta turvallisuudesta, sitä uhkaavista tekijöistä ja melkeinpä kaikesta muusta mahdollisesta.

Korostettakoon, että 1920-30-luvun Euroopassa potentiaali ääriliikkeiden nousulle oli aivan toiselta planeetalta kuin nykyään nimenomaan siksi, että kaikki harvat ja tuolloin varsin alkeellisella tasolla olleet propagandaan soveltuvat välineet, eli lehdistö, radio ja ensiaskeleita ottanut televisio olivat pääosin valtiovallan hallussa.

Esimerkiksi 1920-30-luvun saksalainen luki artikkelin Völkischer Beobachterista ja mahdollisesti pui sen sisältöä lähipiirinsä kesken. 2010-luvun suomalainen sen sijaan voi vaikkapa laatia haluamastaan aiheesta tuhansia ihmisiä valtakunnallisesti tavoittavan blogitekstin tai artikkelin johonkin mediapalveluun.

Suomen – ja koko Euroopan – mediakentällä operoi luotettavuutensa ja objektiivisuutensa osalta toimijoita laidasta laitaan. Valtamedian harjoittaman journalismin puolueettomuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta nykyisin tarjolla oleva eri medioiden koko kirjo ansaitsee suitsutusta.

Puhuttiinpa vale- tai vaihtoehtomedioista, on keskeisin ero 80-90 vuoden takaisiin oloihin se, että silloin ei ollut vaihtoehtoja. Juuri kaikkien vaihtoehtojen tavoitettavuus hetkenä minä hyvänsä antaa kansalaiselle mahdollisuuden arvioida koko uutisvirtaa ja sen myötä todellisuutta.

Yleisemmällä tasolla suomalaisten turva on ollut höyrähtämättä äärimmäisiin poliittisiin suuntauksiin, jota uskaltaudun pitämään osana kansanluonnettamme. Tämä on estänyt paitsi IKL:n fasistien myös myöhemmin kovasti yrittäneiden kommunistien valtaannousun.

Sama mekanismi toimii nykyäänkin. Äärimmäisyyksien sijaan keskimääräinen Suomen kansalainen kaipaa pohjimmiltaan vakautta. Joskus liiankin kanssa, mutta aina vähintään sopivissa määrin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Onneksi on ääripersujen kannatus! Laskenevat koko ajan.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Mitenhän tämä mahdollisesti liittyi kirjoitukseeni?

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Aloitetaan otsikosta. "Natsien valtaannousun mahdottomuus Suomessa", toivotaan ja toimitaan niin, ettei tuo tapahdu.
Persuilla on valitettavasti juuri noita äärimmäisyysaineksia ollut ja on edelleen riveissään.
Vai miten Muhonen luonnehtii kotkalaista persujen vaaliliitosta valittua kaupunginvaltuutettua, joka haluaa tervehtiä maahan muuttaneita ihmisiä konepistoolilla? Vai miten sinun kuin minunkin tulee ymmärtää kotkalaista persujen kansanedustajaa, joka harrastaa striptease esityksiä natsi-Saksan uniformussa julkisella paikoilla? Tosin ilmeisesti ilman palkkiota. Luottaen siihen, että valtio kyllä palkan maksaa. Hän on ainakin tässä oikeassa.
Miten minun ja monien muiden tulee suhtautua sellaiseen yhdistykseen joka järjestää kunniakäyntejä murhamiehen muistomerkillä persujen kansanedustajan johdolla?
Onko sinun mielestäsi asiallista ministerin käyttäytymistä se, että suoritetaan maanpetoksesta tuomitun miehen haudalle kunniakäynti kukkaseppeleen kera?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Osaako Kallinen sanoa mitään kommunistien kannatuksesta?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Sosialismissa valta on kansan valitsemilla edustajilla, samoin kansallissosialismissa, samoin kansandemokratiassa ja tietenkin pelkässä demokratiassa.

Ainoa ero on edustajien (edustajan) mandaatin kestoajassa. Joissakin järjestelmissä vain elinikä rajoittaa valtakautta.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

On toinenkin ero. Demokratiassa kansalaiset voivat lopettaa edustajan valtakauden äänestämällä muita ehdokkaita. Sosialismissa tätä mahdollisuutta ei ole ja kansallsisosialismissa ei ollut niitä äänestyksiäkään.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala

Mielenkiintoinen näkemys blogistilta. Jokainen suomalainen voi kirjoittaa "tuhansia ihmisiä" tavoittavia blogeja tai artikkeleita johonkin mediapalveluun? Kerropa minulle, kuinka suuri osa kansasta näin tekee? Kuinka suurella osalla suomalaisista on omien tärkeempien puuhiensa lisäksi aikaa tai mielenkiintoa näitä muiden kirjoituksia seurata?

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Totta puhut Pekka. Kuinkahan moni näitä US Puheenvuoron blogeja ja niiden kommentteja lukee. Oma arvioni on alle 0.1% populaatiosta ja vielä vähemmän kirjoittaa tänne.

Kirjoitan itse taloutta ja turvallisuuspoliittisia koskevia aiheita. Tekniikka auttaa vastaamaan kommentteihin hälyyttämällä saapuneesta vastauksesta, joten minun kohdalta tämä on aidosti keskustelua eli kuten nykyisin hienosti sanotaan "chattiä".

Toinen tarkoitus on kehittyä kirjoittajana ja antiikin kreikan väittelytaidossa, "dialektiikassa".

Kirjoitan useimmiten kommenttini ja blogikirjoitukseni tekstinkäsittelyohjelmalla, joka korjaa kirjoitusvirheet.

Etenkin kiihtyneessä tilassa kirjoitetuista teksteistä voi helposti poistaa puolet ilman että sanoma muuttuu. Toinen ajatus on itsesensuuri. Kaikki toista loukkaavat ilmaisut kannattaa raakata heti. Siitäkin huolimatta epäonnistun aika usein.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen

Arviosi on jyrkästi alakanttiin, vaikken toki tarkoittanut pelkästään Uuden Suomen Puheenvuoroa. Pointti oli se, että internetiin julkaistu teksti on lukijakunnan niin halutessaan tavoitettavissa saman tien ja tätä massaa piisaa.

On yksittäisiä tekstejä, joita jaetaan sosiaalisessa mediassa kymmeniä tuhansia kertoja ja lukijamäärä on aina luonnollisesti sitäkin runsaampi. Läheskään kaikki eivät edes käytä sosiaalisen median jakopalveluita.

Ja tätä kaikkea päivittäin.

Melkoinen kontrasti 1920-30-luvun Euroopan mediatarjontaan.

Käyttäjän 1203pl kuva
Pekka Lukkala Vastaus kommenttiin #10

Kommentissani en minäkään tarkoittanut ainoastaan US-puheenvuoroa. On toki muitakin alustoja mielipiteensä julkituomiseen. En myöskään tarkoittanut sitä, ettei sosiaalinen media tarjoaisi mahdollisuuksia mielipiteensä kertomiseen paremmin kuin 20- tai 30-luvulla. Silloin tilaisuudet olivat pienimuotoisia ja kiihkeitä. Harva uskalsi asioita vastustaa.

Vaikka sosiaalinen media mahdollisuuksia tarjoaakin, siellä kuitenkin hulluimmat ideat ja ehdotukset ammutaan aika äkkiä alas. Sosiaalinen media ei ole täynnä idiootteja.

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen Vastaus kommenttiin #11
    "Vaikka sosiaalinen media mahdollisuuksia tarjoaakin, siellä kuitenkin hulluimmat ideat ja ehdotukset ammutaan aika äkkiä alas. Sosiaalinen media ei ole täynnä idiootteja."

Aivan, me puhumme koko ajan samasta asiasta. Nykyisenkaltainen äärimmäisen laaja-alainen kansalliskeskustelu, jonka kansainvälinen tietoverkko mahdollistaa, ehkäisee entistä tehokkaammin ääriainesten (jotka lukeutuvat mainitsemiisi hulluimpiin ideoihin ja ehdotuksiin), kuten natsiaatteen suosion kasvua.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #10

Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että tämän kommentin lukee reilusti alle 5000.

Minulla oli aikoinaan "kotisivulaskuri", josta näki vierailijoiden lukumäärän. Olisi kai teknisesti mahdollista toteuttaa täälläkin?

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen Vastaus kommenttiin #12

Tuskinpa viittä kymmentäkään henkeä. Vaan kun niitä sisällöntuottajia verkkoon on pikkuisen enemmän kuin sinä, minä ja Pekka Lukkala. Verkossa esitetään eri alustoilla päivittäin jopa sadoittain kannanottoja ja tuhansittain niitä koskevia kommentteja yhteiskunnallisista tapahtumista ja teemoista.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Janne, otsikko on mielestäni totta mutta perusteluistasi vain kohdat 1 ja 5 estävät selvästi natsien valtaan nousun Suomessa. Teidätkö muuten mitä eroa on sosialismilla ja kansanllissosialismilla, tai demokratialla ja kansandemokratialla. Kääntääkö etuliite "kansallis" asian päinvastaiseen suuntaan?

Käyttäjän jannemuhonen kuva
Janne J. M. Muhonen
    "Teidätkö muuten mitä eroa on sosialismilla ja kansanllissosialismilla, tai demokratialla ja kansandemokratialla. Kääntääkö etuliite "kansallis" asian päinvastaiseen suuntaan?"

Tiedänpä hyvinkin. Ei tuolla etuliitteellä ole monenkaan ideologian kanssa paljonkaan tekemistä, jos ajatellaan vaikkapa puhdasverisen sosialismin ja Natsi-Saksan harjoittaman kansallissosialismin keskeisimpiä eroja.

Toimituksen poiminnat