Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Itsetuhoisuus painostuskeinona turvapaikanhaussa?

Osa Suomesta turvapaikkaa hakevista ihmisistä on yrittänyt itsemurhaa vuosien 2016-17 aikana lähes 70 kertaa. Yleisradion mukaan viisi ihmistä on tässä ihmiselämän kannalta radikaalissa tavoitteessaan onnistunut. Osittain jopa vaiettukin aihe nousi julkisuuteen ja laajemman sekä tervetulleen keskustelun piiriin, kun yksi turvapaikanhakija yritti hirttäytyä puuhun Helsingin Rautatientorilla ja toinen sivaltamalla ranteensa Kirkkonummella Evitskogin vastaanottokeskuksessa.

Joku saattaa ymmärtää, että turvapaikkaa Suomesta hakenut henkilö tarttuu viimeisenä hätähuutonaan kuolemiseen oman käden kautta, mikäli saa hakemukseensa kielteisen päätöksen. Oikeusvaltioperiaatteen mukaan kielteinenkin turvapaikkapäätös kuitenkin perustuu lainvoimaiseen viranomaisarvioon.

Tavoitteen kannalta kannattaa pitää mielessä, että kuolleille ihmisille harvemmin turvapaikka myönnetään. Toivon vilpittömästi, että vastaanottokeskusten henkilökunta teroittaisi tätä asiakaskuntansa riskialtteille yksilöille, jotta he eivät ryhtyisi epätoivoisiin toimiin, josta ei seuraa mitään positiivista.

Itsemurhayritysten tai toteutuneiden itsemurhien motiiveita ei aiemmin linkatuissa artikkeleissa valoteta, joten esitän niistä niin ikään vain oman päätelmäni.

Tätä ei varmasti olekaan mukava lukea, mutta katson, että kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat koettavat itsemurhaa yrittämällä ja sen yrittämisellä uhkailemalla vaikuttaa maahanmuuttoviraston laatimiin legitiimeihin, puolueettomiin ja lahjomattomiin kielteisiin päätöksiin äärimmäisiksi katsomanaan tehokeinona.

On hankala keksiä mitään vakavat mielenterveysongelmat poissulkevaa syytä, miksi turvapaikan jo saanut henkilö itsemurhaa yrittäisi.

Turvapaikkahakemusten lopputuloksesta päättäviä viranomaisia ei käy kateeksi ja paine käy aina vain suuremmaksi. Itsemurhan yrittäminen tai sillä uhkailu ei saa kuitenkaan oikeusvaltiossa vaikuttaa yksilöä koskevan turvapaikanhakumenettelyn lopputulokseen.

Päiviensä päättämistä harkitseva henkilö tulee pikemminkin ohjata mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mielenterveyspalveluiden piiriin sen sijaan, että itsetuhoisen käytöksen annettaisiin vaikuttaa maahanmuuttoviraston toimintaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Jaakko Häkkinen

Juuri näin, asiallista ja perusteltua tekstiä. :)

Käyttäjän jussisalminen kuva
Jussi Salminen

Mielenkiintoista spekulaatiota itsemurhayritysten motiiveista, mutta aika kyynisen asenteen kanssa blogisti on liikkeellä. Kuten hän itsekin mainitsee, itsemurha on painostuskeinona ongelmallinen, koska yritys voi aina onnistua. Tässä valossa se ei näytä kovin hyvältä painostuskeinolta.

Kuinka hyväksi painostuskeinoksi blogisti noin yleensä arvioi itsemurhalla uhkaamisen?

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Toinen ilmeinen selitys on, että henkilö on pitänyt kuolemaa kotimaahan palauttamista parempana vaihtoehtona. Sekään ei toki itsessään ole todiste kansainvälisen suojelun edellytysten olemassaolosta, mutta ei tuon ymmärtämisen luulisi olevan ylivoimaista kuitenkaan. Kun toissijaisen suojelun antamista kiristettiin, oli luonnollisesti odotettavissa että kielteisen päätöksen saavista useammat olisivat valmiita äärimmäisiin ratkaisuihin palautuksen välttääkseen. Elämä on valintoja, ja valintojen kanssa on vain elettävä. Ei kai kukaan luullut että kaikki kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet hakijat olisivat kielteisen päätöksen saatuaan valmiita palaamaan kotimaahansa?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Psykiatrian alalla työskentelevät tietävät huomiohakuisen itseä vahingoittavan käyttäytymisen melko tavalliseksi manipulaation keinoksi, jota etenkin persoonallisuushäiriöistä kärsivät aivan etnisestä taustastaan riippumatta käyttävät saadakseen tahtonsa läpi milloin missäkin asiassa. Voi kysyä, mikä sai blogissa mainitun henkilön valitsemaan paikaksi juuri Rautatientorin, jos tavoite oli ottaa itsensä hengiltä – senhän olisi voinut tehdä vähin äänin missä tahansa muuallakin. Itsensä viiltely niiden läsnäollessa, joita halutaan manipuloida, on myös melko tavallista. Viisi kuolemaan johtanutta 70 yrityksestä kertoo jotakin. Kun 2015 maahan tuli yli 30 000 turvapaikan hakijaa, on tilastollisestikin epätodennäköistä, ettei heidän keskuudessaan esiintyisi mielenterveyden häiriöitä.

– En tietenkään esitä tässä diagnostisia olettamuksia kenestäkään enkä yllytä maallikoita kyökkipsykologian käyttämiseen. Kuitenkin, yleisellä tasolla sanottuna sikäli kuin on kyse persoonallisuushäiriöön liittyvästä käytöksestä, mielenterveyspalveluilla (tulkin avulla toteutettuna) ei yleensä ole saavutettavissa paljoakaan. Erityiskohtelun järjestäminen palkitsemalla manipuloivaa käytöstä usein vain ruokkii sitä jatkossakin tai johtaa muitakin samoista ongelmista kärsiviä jäljittelyyn.

Viranomaisten kannalta parasta olisi panna toimeen laittomasti oleskelevien maasta poistamiset niin pikaisesti kuin suinkin, sillä viivyttely vain pahentaa asiaa ja syö yhteiskunnan resursseja hyödyttömästi. Tuttu kieli- ja kulttuuriympäristö tukiverkostoineen olisi suotuisin myös asianomaisten itsensä kannalta.

Toimituksen poiminnat