*

Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Elinkeinoelämä ja ympäristöarvot vaakapuntarissa

  • Elinkeinoelämä ja ympäristöarvot vaakapuntarissa
  • Elinkeinoelämä ja ympäristöarvot vaakapuntarissa

Keskiviikkona 22.3. raportoitiin, minkä suuruinen osa kunnallisvaaliehdokkaista olisi vaalikonevastaustensa perusteella valmiit asettamaan talouskasvun ja työpaikkojen luonnin ympäristöasioiden edelle, mikäli nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Ehdokkaista noin viidennes – minä mukaan lukien – oli ja on varmasti edelleenkin juuri tätä mieltä.

Ensimmäinen huomio koskee kysymyksenasettelua, sillä katsoakseni nykyisenkaltainen ja tuotantoteollisuuden sijaan palveluihin nojaava elinkeinorakenteemme asettaa hyvin harvoin työpaikkojen luonnin ja ympäristöarvot keskenään vaakapuntariin.

Lisäksi ympäristön suojeleminen ja niin sanottu cleantech-yrittäjyys ovat itsessään kasvuvoimaisia aloja. Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme vahvistaa tämän:

    "Nykyään useat työpaikat syntyvät aloille, jotka tähtäävät ympäristön suojelemiseen. Halmeen mukaan ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat ovat nykyään entistä harvemmin ristikkäin toistensa kanssa."

Teemasta pyritään tekemään juuri vaalikoneen kaltaisella kysymyksenasettelulla mustavalkoinen ympäristöarvoja kunnioittavien ja kuvitteellisten "luonnonraiskaajien" välinen intressisota. Pyrin omalta osaltani korjaamaan tätä virheellistä mielikuvaa. Työpaikkojen luonnin etusijalle asettavat eivät ole rakentamassa Carl Barksin klassikkosarjakuvasta tuttua Paul Bunyan -konetta (suom. Nätti-Jussi), joka pilkkoo metsää matalaksi hehtaarin kerrallaan per kirveensivallus.

Itsekin tienaan leipäni alalla, joka tähtää entistä suurempaan kiertotalouteen, eli suurempaan kierrätysasteeseen kaiken yhteiskuntajätteen osalta niiden kaatopaikalle päätymisen tai edes sekundaarisen vaihtoehdon, lämpöenergian tuotannon, sijaan. Mikäli lainsäädännölliset tai parhaimmassa tapauksessa EU-tasolta tulevat sääntelyt sen sijaan heikentävät yrittäjyyden edellytyksiä, ei vaakakupin puolta ole hankala valita.

Lisäksi ei ole syytä ylireagoida kotimaamme yhä harvenevan tuotantoteollisuuden päästövähennystavoitteisiin, jotka ovat nimenomaan globaalissa mittakaavassa kohtuuttoman korkealla. Suomen tilanteesta tekee runsasmetsäisenä poikkeuksellisen se, että kasvusto kykenee sitomaan itseensä hiilidioksidia säästäen ilmanlaatua.

Suomessa pestään suhteettoman suurta moraalista likapyykkiä arkielämän ympäristövaikutuksia koskien. Kuten niin ikään vaalikoneeseen vastasin, voisi Jyväskylään rakentaa oman ja itsessään sekä rakennus- että myöhemmässä ylläpitovaiheessa työllistävän jätteenpolttolaitoksen, jolla saataisiin lämpöenergiaa kotitalouksiin niistä jätteistä, joita ei voida kierrättää. Tällaista ratkaisua kavahtaville kerrottakoon, että ilmansuodattimet ovat tehokkaita.

Viiden miljoonan asukkaan Suomella, joka yrittää estää kansalaisiaan kuolemasta pakkaseen täällä napapiirin tuntumassa, ei ole koko maapalloa koskevaan ilmastonmuutokseen käytännössä mitään vaikutusta verrattuna siihen, minkä verran Kiina, Intia, Yhdysvallat, Venäjä ja Brasilia yhteensä tuottavat teollisuus- ja kasvihuonepäästöjä.

Emmekö me voisi terveen kansallisen itsekkyyden ja tulevaisuuden nimissä pitää keinolla millä hyvänsä huoli siitä, että meillä on mahdollisimman korkea energiaomavaraisuus?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Juhani Piri

Neljännensukupolven modulirakenteisilla nopeasti säädettävillä sulasuolareaktoreilla omavaraisuus onnistuisi helposti. Saisihan noita laitettua nykyisiin hiili ja turvevoimaloihin joissa turbiinitekniikka on jo valmiina, eikä siis tarvitsisi rahoja käyttää siihenkään komponenttiin.

Lisäksi sulasuolareaktori voisi polttaa nykyisten huonolla hyötysuhteella toimivien ydinvoimaloidemme ydinjätettä ja sen lisäksi laskea sen jätteen määrää radikaalisti mutta myös laskisi sen jätteen säteilyajan 10 000v tuonne 300v tienoille. Tuollainen tavara on helpommin varastoitavissa.

Sitten itse kysymysasetteluun.

"minkä suuruinen osa kunnallisvaaliehdokkaista olisi vaalikonevastaustensa perusteella valmiit asettamaan talouskasvun ja työpaikkojen luonnin ympäristöasioiden edelle, mikäli nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Ehdokkaista noin viidennes – minä mukaan lukien – oli ja on varmasti edelleenkin juuri tätä mieltä."

Kysymyksenasetteluhan on selvää pässinlihaa, oletko valmis pistämään työpaikat ympäristöasioiden edelle. Tämä on osittain myös kompa, siinä mielessä mitä enemmän ehdokas on tietoinen eri tuotantomuotojen haitoista sitä paremmin hän osaa kysymykseen vastata.

Esimerkiksi vesivoimaahan markkinoidaan putipuhtaana, uusiutuvana luonnonihmeenä, mutta mikään muu energiantuotantomuoto ei meillä ole saanut tapettua eläinlajeja sukupuuttoon kun vesivoima.

Turvekkaan ei paranna vesiekosysteemiä ja tekee vesistöissä kurjan tilanteen ääriolosuhteilla. Maa- ja metsätalous vahigoittaa vesistöjä, mutta nämäkin ongelmat olisi korjattavissa lähes uskomattoman helposti. Ei vaan viitsitä puuttua asioihin ettei joki eturyhmä pahastu.

Helpompi monelle on antaa luonnon ja ympärstötuhojen tapahtua, koska jäljet korjaa joku muu joskus tulevaisuudessa kalliilla rahalla.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Talvivaaran miljardituen äänestyspäätöksistä voi katsoa mitkä puolueet ovat asettaneet ympäristön tuhlaamisen edelle.

Toimituksen poiminnat