Elinkeinoelämä ja ympäristöarvot vaakapuntarissa

Keskiviikkona 22.3. raportoitiin, minkä suuruinen osa kunnallisvaaliehdokkaista olisi vaalikonevastaustensa perusteella valmiit asettamaan talouskasvun ja työpaikkojen luonnin ympäristöasioiden edelle, mikäli nämä kaksi ovat keskenään ristiriidassa. Ehdokkaista noin viidennes – minä mukaan lukien – oli ja on varmasti edelleenkin juuri tätä mieltä.

Ensimmäinen huomio koskee kysymyksenasettelua, sillä katsoakseni nykyisenkaltainen ja tuotantoteollisuuden sijaan palveluihin nojaava elinkeinorakenteemme asettaa hyvin harvoin työpaikkojen luonnin ja ympäristöarvot keskenään vaakapuntariin.

Lisäksi ympäristön suojeleminen ja niin sanottu cleantech-yrittäjyys ovat itsessään kasvuvoimaisia aloja. Aalto yliopiston kauppakorkeakoulun vastuullisen liiketoiminnan professori Minna Halme vahvistaa tämän:

    "Nykyään useat työpaikat syntyvät aloille, jotka tähtäävät ympäristön suojelemiseen. Halmeen mukaan ympäristö- ja työllisyysnäkökohdat ovat nykyään entistä harvemmin ristikkäin toistensa kanssa."

Teemasta pyritään tekemään juuri vaalikoneen kaltaisella kysymyksenasettelulla mustavalkoinen ympäristöarvoja kunnioittavien ja kuvitteellisten ”luonnonraiskaajien” välinen intressisota. Pyrin omalta osaltani korjaamaan tätä virheellistä mielikuvaa. Työpaikkojen luonnin etusijalle asettavat eivät ole rakentamassa Carl Barksin klassikkosarjakuvasta tuttua Paul Bunyan -konetta (suom. Nätti-Jussi), joka pilkkoo metsää matalaksi hehtaarin kerrallaan per kirveensivallus.

Itsekin tienaan leipäni alalla, joka tähtää entistä suurempaan kiertotalouteen, eli suurempaan kierrätysasteeseen kaiken yhteiskuntajätteen osalta niiden kaatopaikalle päätymisen tai edes sekundaarisen vaihtoehdon, lämpöenergian tuotannon, sijaan. Mikäli lainsäädännölliset tai parhaimmassa tapauksessa EU-tasolta tulevat sääntelyt sen sijaan heikentävät yrittäjyyden edellytyksiä, ei vaakakupin puolta ole hankala valita.

Lisäksi ei ole syytä ylireagoida kotimaamme yhä harvenevan tuotantoteollisuuden päästövähennystavoitteisiin, jotka ovat nimenomaan globaalissa mittakaavassa kohtuuttoman korkealla. Suomen tilanteesta tekee runsasmetsäisenä poikkeuksellisen se, että kasvusto kykenee sitomaan itseensä hiilidioksidia säästäen ilmanlaatua.

Suomessa pestään suhteettoman suurta moraalista likapyykkiä arkielämän ympäristövaikutuksia koskien. Kuten niin ikään vaalikoneeseen vastasin, voisi Jyväskylään rakentaa oman ja itsessään sekä rakennus- että myöhemmässä ylläpitovaiheessa työllistävän jätteenpolttolaitoksen, jolla saataisiin lämpöenergiaa kotitalouksiin niistä jätteistä, joita ei voida kierrättää. Tällaista ratkaisua kavahtaville kerrottakoon, että ilmansuodattimet ovat tehokkaita.

Viiden miljoonan asukkaan Suomella, joka yrittää estää kansalaisiaan kuolemasta pakkaseen täällä napapiirin tuntumassa, ei ole koko maapalloa koskevaan ilmastonmuutokseen käytännössä mitään vaikutusta verrattuna siihen, minkä verran Kiina, Intia, Yhdysvallat, Venäjä ja Brasilia yhteensä tuottavat teollisuus- ja kasvihuonepäästöjä.

Emmekö me voisi terveen kansallisen itsekkyyden ja tulevaisuuden nimissä pitää keinolla millä hyvänsä huoli siitä, että meillä on mahdollisimman korkea energiaomavaraisuus?

jannemuhonen
Perussuomalaiset Jyväskylä

Tärkeimmät arvoni, joihin kirjoituksissanikin pohjaan, ovat oikeudenmukaisuus ja kansallismielisyys. Niistä minulla on omat vakiintuneet käsitykseni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu