*

Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Käytä äänesi, sillä kukaan ei tee sitä puolestasi

Eilen päättyneen ennakkoäänestyksen yli 26 suuruinen äänestysprosentti antoi lupaavia merkkejä lopullisen kokonaisäänestysaktiivisuuden osalta. Tampereen yliopiston vaalitutkija Sami Borgin mukaan on todennäköistä, että saavutamme vaalipäivän jälkeen yli 60 % äänestysaktiivisuuden. On surullista, että noinkin alhaista lukemaa pidetään jonkinlaisena saavutuksena, vaikka se edellisiä kuntavaaleja (58,3 %) korkeammaksi nousisikin.

Juuri kuntavaalit ovat lähidemokratian kannalta tärkeimmät ja näin ollen niiden pitäisi olla omiaan houkuttelemaan vastentahtoisimmatkin kansalaiset uurnille viimeistään itse vaalipäivänä, ellei tähän ole jotain perustavanlaatuista estettä. Tällaisen esteen puuttuessa mikä tahansa syy olla äänestämättä on vain ja ainoastaan kehno tekosyy.

Jonkinasteisessa, joskin keinotekoisessa, arvohierarkiassa vasta hopeasijalla tulevat eduskuntavaalit - niiden roolia omana instituutionaan väheksymättä -, joissa haetaan minimissään maakuntatason mutta pääasiassa koko valtion laajuista vaikutusvaltaa parlamentaariseen päätöksentekoon.

On esitetty, että äänen antamatta jättäminen johtaa jonkun omia intressejä ajatellen päinvastaisen tahon eduksi. Konkretian tasolle tämän vei vasemmistoliiton Suldaan Said Ahmed, joka kampanjoi väittämällä äänestämättä jättämisen tietävän ääntä natsille tai persulle. Tämän väitteen semantiikasta on jo käyty tarpeeksi keskustelua, joten en mene siihen.

Koko tulokulma on täysin älytön nykyisessä vaalijärjestelmässä ja tätä ei pitäisi joutua perustelemaan mitenkään yhtään kenellekään.

Toteutuakseen tämä vaatisi nollasummajärjestelmän, jossa joku toinen käyttäisi sinun henkilökohtaista äänioikeuttasi puolestasi ja omista lähtökohdistaan. Korkeintaan tämä voi pitää paikkansa, jos ajatellaan, että poliittisen vastapuolen saama äänimäärä olisi jokin vakio, jota vastaan, ts. jonka vaikutuksen neutralisoimiseksi, tarvitaan vakiomäärää suurempi äänisaalis.

Tämäkään ei ole uskottava väite. Äänestämättä jättämisestä kärsivät tasapuolisesti kaikki ehdokkaita asettaneet puolueet ja yhtä lailla myös sitoutumattomat ehdokkaat.

Nykytrendin mukaisesti ja äänestysaktiivisuuden jäädessä häpeällisen matalaksi kerta toisensa jälkeen on jokaisten vaalien alla syytä muistuttaa siitäkin, ettei äänestysoikeus ylipäätään ole globaalissa mittakaavassa itsestäänselvyys.

Ikävän ja jopa vastentahtoisen velvollisuuden sijaan tämä, oma henkilökohtainen ääni, tulisi käsittää ennen kaikkea oikeutena, jonka hyödyntämisen tulisi olla asia, josta olla ylpeä. Äänestämisen tulisi olla suorastaan voimaannuttava tapahtuma, jolloin saa tuntea olevansa kansalaisena tärkeässä asemassa.

Olipa edustuksellisen demokratian toimivuudesta mitä mieltä hyvänsä, toimii äänestäminen kansalaisen hyväksi tai pahaksi konkreettisimmillaan juuri kuntatasolla, koska siellä päätökset todella tehdään lähellä ja sinun lähiympäristöäsi koskien.

Käytä itse omaa äänioikeuttasi, sillä kukaan ei tee sitä puolestasi. Etenkään paremmin kuin sinä itse.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Suomessa nykyisin olevat "vanhat puolueet" kehittyivät yli sata vuotta sitten ja äänestävä kansa antoi äänensä. Demarit olivat vahvoilla ennen itsenäistymistä yksinkertaisella enemmistöllä. Parlamentarismille haluttiin kuitenkin loppu, mitä "Valtalait" sitten parlamentin hajottamisen yhteydessä (jälkeen) tarkoittivat.

Monille oli taloudellisen tilanteen lisäksi ongelmallista hyväksyä parlamentarismin romuttaminen Venäjän kokoomushallituksen toimesta. Suomen jyrkkä vastakkainasettelu ja demokratian pelisääntöjen väheksyminen sitten sytyttikin palon.

SMP oli päiväperho. Monet liberaalipuolueet ovat olleet päiväperhoja, ps on päiväperho. Syy on aina sama: Liikaa yksilöä, liian vähän asiaa.

Toimituksen poiminnat