Nykysuomi ja uhriutumisen kulttuuri?
Kirjoitettuani eilen Maria Guzeninan niin ikään eilisestä vappupuheesta, en osannut odottaa, että saisin niin pahansuopia ja jopa heittämällä Guzeninaa itseään rajummin sanankääntein masennuksesta ja/tai työuupumuksesta kärsiviä henkilöitä alentavia kommentteja kuin mitä kommenttiosioon putkahteli. Vieläpä ihan yleisellä tasolla, eli keneenkään niitä henkilöimättä.
Karkeasti arvioituna joka toinen paitsi kyseenalaisti nämä terveysongelmat kuin paraskin lääketieteen ja psykologian tohtori, myös yhtyi kritiikittä Guzeninan aloittamaan uhriutumisesta syyttelyyn. Ihmisten yksilöllisyys vaipui unholaan liikuttavan yksimielisessä yhteisymmärryksessä.
Nykyään ei nähtävästi voi seuraamuksitta kertoa kohtaamistaan haasteista avoimesti ja suoraselkäisesti, koska esiintulo tulkitaan heti seuraavaksi uhriutumiseksi, säälipisteiden kalasteluksi ja aiheella ratsastamiseksi. Muistaen tietenkin kaksoisstandardien kovimman ytimen, eli mielipiteen muodostamisen riippuminen siitä, kuka puhuu.
Jossain maailmanajassa – ei edes kovinkaan pitkän aikaa sitten – pidettiin ihailtavana toimintana, mikäli julkisuuden henkilö astui rohkeasti esiin kertomaan jostain ongelmastaan, joka oli vielä silloin tabu. Tätä pidettiin lähes esimerkillisenä, jotta erinäiset ongelmat ja ennen kaikkea niistä kärsivät kansalaiset saisivat ymmärrystä osakseen ja tabu murrettua. Harva asia lohduttaa niin kuin sen tiedostaminen, ettei ole yksin.
Julkisuuden henkilöitä on avautunut vuosien varrella henkilökohtaisista tragedioistaan, kuten esimerkiksi mielenterveysongelmista, seksuaali- tai johonkin muuhun vähemmistöön kuulumisen aiheuttamasta ihmissuhteiden kariutumisesta sekä syrjinnästä, syömishäiriöistä, hyväksikäytöstä, omaisten menettämisen aiheuttamasta tuskasta ja erilaisista riippuvuuksista.
Kuten sanottua, pidettiin joskus hatunnoston arvoisena sitä, että ongelmat on myöntänyt itselleen ja niihin on lähtenyt hakemaan apua. Julkisuudessa asian esittäminen katsottiin kannustamiseksi, jotta kaikki kyseisistä ongelmista kärsivät uskaltautuisivat niin ikään hakemaan apua. Olipa se sitten terapiaa, vertaistukea tai jotain konkreettisempaa hoitoa.
Mitä on tapahtunut, kun olemme siirtyneet kylmien ja kovien arvojen vuoteen 2017? Vastaavalla tavalla toimivaa, eli avoimesti edustamalleen kansalle ongelmistaan kertovaa henkilöä aletaan syyttää uhriutumisesta, jonkinlaisesta hyödyntavoittelusta, poliittisesta pelaamisesta poliitikon ollessa kyseessä ja – kyllä, luette oikein – jopa petkuttamisesta.
Pyydän, että lopuksi jokainen miettii kotvasen seuraavia kysymyksiä:
Kun kansanedustaja Jani Toivola kertoi masennuksestaan ja sairaslomastaan, uhriutuiko hän?
Kun prinsessa Victoria kertoi syömishäiriöstään, uhriutuiko hän?
Kun freestylehiihtäjä Pekka Hyysalo on kertonut onnettomuudestaan, uhriutuiko hän?
Kun laulajatar Saija Varjus on kertonut sairastamastaan MS-taudista ja siitä, että menetti hiljattain puolisonsa, onko hän oikein uhriutumisen tuplamestari?
Tiedätkös miksi tämä tapaus juuri on saa niin kylmän vastaan oton??
Koska kyseessä on PERUSSUOMALAINEN KANSANEDUSTAJA! Varmasti jonkun verran naristaisiin asiasta vaikka kyseessä olisi Kokkari tai demari, mutta nyt, nyt löytyi sellainen kohde jolle voi vittuilla niin paljon kun lähtee! JA MUUT SAMANLAISET HURRAA!!
Ilmoita asiaton viesti
Törkeää vähätellä toisen työssäuupumista, tosi on.
http://www.iltalehti.fi/politiikka/201705022200117…
Ilmoita asiaton viesti
Kyse oli kaiketi ”sopivista” yhteensattumista. Persujen sisäisissä mittelöissä piti saada Sampo Terholle ministeripesti mahdollista puheenjohtajapestiä pönkittämään. Soini ei tietenkään halunnut luopua omastaan. Tarvittiin siis uusia ministereitä ja juuri sopivasti Jari Lindströmillä oli aivan liian työläät salkut. Tätä sitten tehostettiin sairauslomalla näyttävästi ja kuuluvasti. Näin osa kansasta asian näki, olkoon perimmäinen totuus mikä tahansa. Kaikki ei politiikassa ole niin kuin on, vaan niin kuin näyttää olevan. Valitsemissasi esimerkeissä ei ole tällaista yhteensattuma-aspektia.
Valtakunnassa ihmisiä on nuupahtanut työtaakkansa ääreen tuhansittain. Aika harvan työtaakka on puolitettu, saati perustettu työryhmä pohtimaan tapoja, ettei hän ja hänen kaltaisensa enää nuupahtaisi.
Ilmoita asiaton viesti
”Karkeasti arvioituna joka toinen paitsi kyseenalaisti nämä terveysongelmat kuin paraskin lääketieteen ja psykologian tohtori, myös yhtyi kritiikittä Guzeninan aloittamaan uhriutumisesta syyttelyyn.”
Aika karkea arvio: 61 kommentista noin tusinassa oli tuota terveysongelmien kyseenalaistamista ja niistäkin monet kirjoitti sittemmin bannaamasi Kalkela.
Itse en kirjoittanut Lindströmistä tai työuupumuksesta sanaakaan, vaikka monta kommenttia kirjoitinkin.
Ilmoita asiaton viesti
Täysin aiheesta, mutta en aloita väärässäolijoiden kanssa nyt mitään vänkäämistä tässä.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi olisikaan, Muhonenhan kirjoitti:
Tämänvuotisen vappupuheensa demareiden Maria Guzenina pyhitti työuupumuksestaan kertoneen entisen työ- ja oikeusministeri, nykyään ”vain” työministeri, Jari Lindströmin kiusaamiseen. Samalla hän saikin osoitettua avoimen halveksuntansa kaikkia niitä työuupumuksesta kärsineitä sekä kärsiviä kohtaan, jotka ovat uskaltautuneet myöntämään ongelmansa julkisesti ja hakeneet siihen apua.
http://jannemuhonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23643…
ja
Lindström on sairastunut fyysisesti. Lindströmin mukaan kyse ei ole työuupumuksesta.
http://yle.fi/uutiset/3-9591827
Lindströmin saurausloman syyksi ilmoitettiin kohonnut verenpaine ja hänhän ilmoitti liikkuneensa liian vähän ja ruokavalionsa olleen virheellinen, mitkä molemmat voivat olla syynä kohonneeseen verenpaineeseen.
Ilmoita asiaton viesti
Käsitelläänpä nyt sitten tämäkin nyanssi oikein perin pohjin. Olen oikeastaan jollain kierolla tavalla kiitollinen siitä, että vaikka se minua Tiernapoikia lainatakseni sangen suuresti harmittaa, että jätit jälleen kerran kirjoitukseni käsittelemättä kokonaisuutena ja tartuit vain yhteen virkkeeseen, pääsen tässä yhteydessä kertomaan, että tein karkean arvioni koskien kaikkia – myös niitä useita useamman kuin yhden kommentin jättäneitä – kommentoijia.
Perässä suluissa oleva (y) tarkoittaa sitä, että jollain tapaa väheksyi uupumusta tai vihjaili taikka suoraan väitti kaiken olevan pelkkää poliittista teatteria tai uhriutumisnäytelmää, jolla pyrittäisiin helpottamaan hallitustyöskentelyä, kuten ministerinsalkkujen uusjakoa erityisesti persujen kesken, joka voidaan surutta rinnastaa väheksyntään.
Suluissa oleva (n) tarkoittaa sitä, ettei toiminut näin vaan ymmärsi kirjoitukseni ydinsisällön, eli sen, että työuupumus on vakavasti otettava asia, ja osoittaa huonoa makua, mikäli lähtee epäilemään edellä mainittua poliittista peliä sekä eduntavoittelua.
Suluissa oleva (x) tarkoittaa edes jossain määrin neutraalia asennoitumista.
Mäkinen (y)
Palmroos (x)
Kokko (n)
Kalkela (y)
Hietanen (n)
Laaksonen (y)
Kouri (y)
Hämäläinen (y)
Laakso (n)
Solin (y)
Peuraharju (n)
Granlund (x)
Ahlstedt (y)
Abdallah (x)
Lindström itse (x)
Tulkintaoikeuden pidätän itselläni ja (y)-merkinnän yhteensä 15 eri kommentoijasta sai 7 henkeä. Aika lähelle puolet siis.
Itseni jääväsin tästä laskennasta pois.
Ilmoita asiaton viesti
J.J Muhonen tarkoituksella harhautti blogissaan lukijoita. Maria G. ei sanallakaan maininnut Linströmiä nimeltä vaan puhui uhrautujista monikossa.
Ilmoita asiaton viesti
No vaikka ei G. nimeltä suoraan maininnut, niin ovatpa toimittajatkin yhdistäneet ministeri Lindströmiin. Näin ainakin eilisiltana tuli selväksi A-Studio-ohjelman alussa käydyssä keskustelussa kun toimittaja puhutti ministeri Rehulaa ja kansanedustaja Sarkomaata.
http://areena.yle.fi/1-3777987#autoplay=true
Ilmoita asiaton viesti
Minäkään en pidä siitä että työssä uupuneelle vittuillaan. Tavallinen tallaaja ei saa sairaslomaa pelkän työuupumuksen vuoksi vaan silloin sen on pitänyt mennä jo niin pitkälle että kärsii masennuksesta.
Lindströmin kohdalla taisi olla kysymys kuitekin korkeasta verenpaineesta ja 2-luokan diabeteksesta joka vei lopulta sairaslomalle. tosin ei niistäkään saa ihmistä syyllistää.
Ilmoita asiaton viesti
Uhriutuminen, kadehtiminen, itsesääli ja mielensäpahoittaminen ovat suomalainen kansantauti josta ei ehkä koskaan tulla pääsemään ellei joku pellepeloton tule keksimään laitetta jolla voidaan pyhkiä katovuodet, sortokaudet, sisällissodat, talvisodat ja jatkosodat kokonaisen kansakunnan muistista. En ole itse lukenut Maria Guzenin vappupuhetta enkä Jari Lindströmin omaa vasta-argumenttiä siihen, joten enempää en lähde asiaa kommentoimaan. Voi olla kuitenkin että alpituksesi saattoi olla himpun asian sivusta, mutta kuten tiedetään puolueen perusteella ei tulisi tehtailla ennakkoluuloja. Mutta huomsiko blogisti nyt itse syylistvänsä uhriutumiseen?
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta huomsiko blogisti nyt itse syylistvänsä uhriutumiseen?”
Sanotaanko niin, että olin aivan varma siitä, että minua tullaan jossain vaiheessa syyttämään asiasta. Ja tehtiinhän näin tätä edeltäneen kirjoituksen kommenttiosiossa samassa yhteydessä, kun esitettiin epäilys puoluetoimistomme masinoimasta uhriutumiskampanjasta.
Lisäys: Yksi hauska lisähuomio on se, että monessa asiassa, mitä puolueemme ympärillä tapahtuu, esitetään tuulesta temmattuja väittämiä, joiden mukaan kaikki on lähtöisin laskelmoidusti puoluetoimiston, Jussi Halla-ahon tai Matias Turkkilan mahtikäskystä.
Erityisesti Esa Mäkinen vaikuttaisi olevan väkevästi tätä mieltä. Johan Turkkila tuli pari päivää sitten näppärästi rinnastetuksi Joseph Göbbelsiin.
Ilmoita asiaton viesti
Enemmänkin ajattelin että kyse on henkilökohtaisesta uhriutumisesta jota viimevuosina on ollut rasittavankin paljon täällä Suomessa, siis yleisenä ilmiönä. Ajatus että joku kamppanja voisi masinoida uhriutumiskamppanjaa ellei sitten lasketa eläintenoikeuksien puoluetta mutta se onkin jo ihan eri asia. Mutta sellaista se joskus on, se ei auta kuin jokaisen vain henkkohtaisesti ryhfistäydyttävä ja otettava niskasta kiinni. Itsekkin olen sortunut uhriutumaan ja tuskin Suomesta löytyy ketään joka ei olisi koskaan niin tehnyt. Kuten kuitenkin sanoin uhriutuminen on enemmänkin kansantauti, syvälle juurtunut kansan katkeroittavaan traumaan viimeisen 200 vuoden aikaisen historian myrskytuulista ja vaikeuksi6sta. Tuskin Suomen juhlarahakaan olisi herättänyt niinsuurta tuskaa ellei ihmiset olisi yhä traumatisoituneita. Trauman huonopuoli on se että se on periytyvä, ne siirtyvät Suomessa aina seuraavalle ja sitä seuraavalle jälkipolvelle. Muuten olisi outoa puhua että nyt 5-vuotiailla lapsilla on yhä trauma 1800-luvun katovuosista. Uhriutumista ei kumminkaan kannata hävetä vaikka sen voi henkohtaisesti voittaa.
Ilmoita asiaton viesti