Lusikkatesti – profiloida vai eikö profiloida?

Kun olin peruskouluikäinen, vanhemmat poijjaat pelottelivat sillä, että kouluterveydenhoitaja testaa jossain vaiheessa genitaalien toimintaa tuikkaamalla niiden alle pakastimesta otetun ja jääkylmän lusikan. Samalla tarinalla arvuuteltiin myös ennen armeijan kutsuntoja edeltänyttä lääkärintarkastusta. En kuitenkaan koskaan joutunut tällä tavoin testattavaksi ja myöhemmin selvisikin, että kyseessä oli urbaanilegenda.

Tämä testi ei olisi toteutuessaankaan ollut kärsimys eikä mikään siihen verrattuna, millaiselta ja nimenomaan genitaalialueita koskevalta operaatiolta puolustautumiseen lusikkaa tätä nykyä käytetään.

Totta legendan sijaan on, että ainakin Iso-Britanniassa nuoria maahanmuuttajataustaisten perheiden tyttöjä on kehotettu piilottamaan lähdön hetkellä alusvaatteisiinsa kyseinen aterin, mikäli eteen tulee epämääräinen lentomatka.

Menetelmän tarkoituksena on jäädä tarkoituksella kiinni lentoaseman metallinpaljastimessa, jotta virkailijat veisivät kohdehenkilön matkalle saattajaksi lähteneen patriarkaatin edustajan ulottumattomiin, jotta hän pelastautuisi matkalta joko omaan tai vanhempiensa alkuperäiseen synnyinmaahan.

Matkan tarjoamia riskejä on ainakin kolme: meno oppimaan uskontoa fundamentalistisen doktriinin mukaan, menettämään osan ulkosynnyttimistään ja/tai päätymään pakkonaitetuksi.

Ongelmaan on havahduttu myös Suomessa ja asian nosti esiin lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila Helsingin Sanomien artikkelissa, jonka mukaan …

    "… Suomenkin olisi puututtava Euroopassa yleistyneeseen ilmiöön, jossa maahanmuuttajaperheet lähettävät lapsiaan vanhempien synnyinmaahan kulttuuria oppimaan eli 'ojentautumaan'."

Kohennusehdotus asettaa erikoiseen valoon kaikkien maailman kynnelle kykenevien kulttuurien väitetyn samanarvoisuuden ja yhteensovitettavuuden – auvoisan rinnakkaiselon, jossa ammennetaan oppia toinen toisiltamme keskellä arjen kohtaamisia.

    ”Kurttilan mukaan ilmiön tunnistamiseksi lisäksi olisi panostettava ongelman ennalta ehkäisemiseen.
    'Maahanmuuttajataustaisille vanhemmille on annettava kasvatus- ja perheneuvontaa, joka käsittelee vaiettuja ja tunnistamattomia tabuja'.”

Konkreettinen ongelma on se, että näiden "ojentamisreissujen" tarkoitus ei ole niitä koskevien kulttuurien edustajille minkään sortin tabu vaan heidän mielestään ihan oikea sekä heidän itsensä mielestä perusteltu toimintatapa ja vastalääke esimerkiksi länsimaiden tarjoamaa hapatusta vastaan. Onko suomalainen lapsiasiavaltuutettu siis asettanut itsensä toisen kulttuurin edustamien arvojen yläpuolelle?

En tiedä teistä muista, mutta minun mielestäni on kiusallinen ajatus, että Eurooppaan ja siinä sivussa myös Suomeenkin virtaa väkeä, jota sosiaaliviranomaisten tulisi erityisesti koulia eroon lasten ihmisoikeuksia törkeimmällä mahdollisella tavalla loukkaavista traditioistaan.

Mietitäänpä sosiaaliviranomaisten työtä siinä vaiheessa, kun "ilmiön tunnistamiseksi" halutaan suorittaa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä. Alettaisiko kaikki maahanmuuttajaperheet ohjata jäännöksettä kasvatus- ja perheneuvontaan, ja tentattaisiko heitä kaikkia systemaattisesti tulevaisuuden suunnitelmista jälkikasvunsa kasvattamista koskien?

Kuinka kovaa mylväisisi yhdenvertaisuusvaltuutetun virasto siinä vaiheessa, kun tällaista kasvatus- ja perheneuvontaan osallistumista suositeltaisi irakilais- muttei saksalaisperäiselle maahanmuuttajaperheelle? Etnistä profilointia, jota kaikkien viranomaisten pitäisi pyrkiä välttämään viimeiseen saakka, tilanne epäilemättä edellyttäisi, mutta sitä ei kuitenkaan saisi tehdä.

Vaihtoehtoja on tasan kaksi, eikä yhtään enempää:

  1. Aiemmat hienotunteisuuslinjaukset nakataan pärekoppaan ja seulontaa sekä siitä seuraavaa kasvatus- ja perheneuvontaa aletaan ennalta ehkäisevässä mielessä toteuttaa nimenomaan muslimienemmistöisistä maista tulevien perheiden tapauksessa. Ja kestetään se, kuinka kovaa yhdenvertaisuusvaltuutettu mekastaa.
  2. Hienotunteisuuslinjaukset säilytetään ennallaan ja resursseja tuhlataan siihen, että kaikki maahanmuuttajaperheet taustoistaan huolimatta osallistetaan vastaavaan prosessiin, jossa kartoitetaan tarve esitettyyn kasvatus- ja perheneuvontaan ongelmia ennalta ehkäisevässä mielessä.

Jos tähän todelliseen ongelmaan siis halutaan oikeasti – ja tarkoitan, että oikeasti ja konkreettisin edellä mainituin toimenpitein – puuttua turhan lässytyksen sijaan, asettuvat vaakapuntariin keskenään jälleen kerran ideologisperäinen kulttuurirelativismi ja lasten oikeudet, kuten fyysinen koskemattomuus sekä itsemääräämisoikeus.

Vastakkainasettelu ei ole monikulturismi-ideologian tapauksessa suinkaan ennenkokematon. Jollekin päätös näiden kahden arvon välillä valitsemisesta on jakamattomien ihmisoikeuksien nimissä helppo, mutta jollekin toiselle taas kaikista hienotunteisuus- ja relativistisuussyistä vallan tavattoman vaikea.

jannemuhonen
Perussuomalaiset Jyväskylä

Tärkeimmät arvoni, joihin kirjoituksissanikin pohjaan, ovat oikeudenmukaisuus ja kansallismielisyys. Niistä minulla on omat vakiintuneet käsitykseni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu