*

Janne J. M. Muhonen Kriittisiä puheenvuoroja oikeudenmukaisuuden puolesta.

Vasemmistopopulismia ja varallisuuden uusjakoa

Pienimuotoisena johdantona olin nuorena miehenalkuna ehdottomasti sitä mieltä, että kaikissa mahdollisissa viroissa – niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla – tulisi olla jokin reaalisiin elinkustannuksiin, kuten kuluttajahintaindeksiin, pohjautuva palkkakatto. Ajattelin hyvin kansanomaiseen duunarin tapaan, ettei kukaan tarvitse elääkseen (euroissa) viisinumeroista kuukausipalkkaa, tai muutoin kulutustottumuksissa sekä suhteellisuudentajussa on jotain pahasti pielessä.

Kohtuuttoman suurilta tuntuvista optioista nauttineet henkilöt, kuten erityisten antipatioideni kohteeksi joutunut Fortumin silloinen nokkamies Mikael Lilius, olivat silmissäni läpikotaisen ahneita riistäjiä koko porukka. Silloisen näkemykseni mukaan ei olisikaan tehnyt pahaa, vaikka veroprogressiossa oltaisiin tehty jokin luonteeltaan eksponentiaalinen loikka heidän tulotasonsa kohdalla, ts. ansiotuloverotuksen normaali progressio olisi saanut jonkinlaisen ökylisäkertoimen.

Tällaisessa puheessa on ehkäpä tuolloin itsenikin edustaman vasemmistopopulismin siemen. Vasemmistopuolueiden harjoittaman populismin terävin kärki on muistuttaa aina sopivan tilaisuuden tullen tuloeroista, jotka kiistatta ovat huomattavat sekä kasvavat, ja siitä, että maailman rikkaimpien ihmisten äärimmäisen pieni joukko hallitsee ylivoimaisesti suurinta osaa koko maailman varallisuudesta.

Ja että jotain tarttis tehrä – mutta mitä?

Optiomiljonääreistä olen periaatteessa samaa mieltä kuin aiemminkin, koska suurpääoman haltijoiden, eli käytännössä osakkeenomistajien omaneduntavoittelu pörssiyhtiöiden johtotasolla saa mitä useammin aikaan kielteisiä vaikutuksia itse yrityksen käytännön henkilöstöpolitiikassa. On sietämätöntä, ettei yksilöä arvosteta elinkeinoelämässä ihmisenä vaan sen sijaan arvotetaan laskennallisena resurssina, jonka voi ottaa pois tai lisätä johtotason päätöksellä sen mukaisesti, miltä yrityksen liikevaihto näyttää.

Toimivan liikeidean johdosta menestyneiden ja rikastuneiden yrittäjien osalta sen sijaan on syytä olla maltillisempi, mitä tulee tuloerojen tasoittamiseen valtionhallinnollisella interventiolla. Se, kuinka suurissa määrin saavutetut osinkotuotot sen sijaan ovat monikansallisten sijoittajien tapauksessa ennemmin heidän henkilökohtaisen panoksensa kuin jo aiemmin saavutetun ja sijoittamiskelpoisen omaisuuden ansiota, on objektiivisesti täysin yksituumaisen arvioinnin ulottumattomissa.

Käytännössä vasemmisto kaiketi hakee vastikkeetonta subventiota rikkailta vähemmän rikkaille (kuten minulle) vaatiessaan varallisuuden uusjakoa. Perusluonteeltani ratkaisukeskeisenä ja konkretiaa peräänkuuluttavana ihmisenä haluaisin niin kovasti kuulla keinoja, joilla vasemmisto haluaisi tämän toteuttaa ja vieläpä loukkaamalla mahdollisimman vähän ihmisten yksityisomistusoikeutta omaisuuden sekä pääoman kohdalla.

Yksi keino olisi kai palauttaa ei sen kauemmin aikaa sitten kuin vuonna 2005 toimimattomaksi, vuotavaksi sekä veropohjaan nähden merkityksettömäksi kuvailtu ja sen johdosta lopetettu varallisuusvero. Kokonaisverokertymän ja varallisuusveron välisen suhteen osalta voi olla, että sitä koskenutta äyriä kevennettiin ajan oloon liiaksi, jonka johdosta ja viimeisinä vuosinaan keskimäärin noin 100 miljoonan euron vuosituotosta huolimatta se menetti merkityksellisyytensä lainsäätäjän silmissä.

Mutta hyötyivätkö varallisuusverostakaan koko sen olemassaoloaikana vuosina 1920-1974 ja silloin tapahtuneen verolain uudistuksen jälkeen ajanjaksona 1974-2005 ensisijaisesti elinkeinorakenteessa suorittavan portaan, eli matalapalkkatason duunarit? Uskaltaudun väittämään, että näin ei ollut ja varallisuusverolla, josta luopuminen aikanaan kuohuttikin vasemmistoa, sekä myös minua, oli loppuaikoinaan lähinnä symboliarvo.

Oikeastaan millään verotuksellisilla toimenpiteillä ei voida sataprosenttisen varmasti taata tuloerojen tasaamista, koska valtion kassa ei ole lukuisista eri laareista koostuva järjestelmä, jossa tulonlähteet määritellään tarkasti, vaan yksi ainoa kokonaispotti, josta allokoidaan varallisuutta eri kulumomentteihin pääsääntöisesti hallituksen laatiman valtionbudjetin mukaisesti.

Velkarahan suuruus on vähitellen kestämättömän suuri, vaikka vasemmisto olisi veronkorotusten tai leikkausten sijaan valmis ottamaan sitä lisää korkotason edullisuudella perustellen. Tästä päästään toiseen aivan olennaiseen vasemmistopopulismin kulmakiveen, eli lisävelkaantumisen autuaaksi tekevään voimaan ja velan lyhentämisen tarpeettomuuteen. Erityisesti siksi, että julkiseen sektoriin ei ole kajoaminen.

Tämän ajatusmallin keskeinen edustaja on vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja ja velanotossa erityisesti kunnostautuneen Jyrki Kataisen hallituksen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki, jonka mukaan "velka on luonnollista". Arhis 19.8.-14:

    "- Velaton tilanne ei ole mahdollinen.
    - On luonnollinen tilanne, että valtio maksaa vanhoja velkoja pois ja ottaa uutta velkaa."

Tämän johdosta velkaantumisasteen taittamista ei siis kaiketi kannata edes yrittää tavoitella. Lisäksi voidaan taittaa peistä siitä, että millainen taloudellinen olotila tai kehitys ylipäätään on luonnollista. Arhis tosin vetoaa omanlaisensa luonteiseen velkaan – hyvinvointivelkaan. Velkarahaan, joka on jollain indikaattorilla arvioituna moraalisesti arveluttavampaa kuin muu.

Vasemmiston näkemys leikkauksista, elvyttämistoimenpiteiden ajoittamisesta (taantuman aikana vai sen jälkeen?) ja lisävelan otosta on lyhytnäköinen. Vaikka lisävelkaa saisi juuri nyt mielin määrin edullisella korolla, on todennäköistä, että kaikki lankeaa nykyisen velkataakan lisäksi tulevien sukupolvien maksettavaksi.

Tulevaisuuden päättäjät joutuvat todennäköisesti joka tapauksessa operoimaan huomattavasti matalamman kansainvälisen luottoluokituksen Suomessa kuin nyt. Tämän johdosta tulevaisuudessa joudutaan turvautumaan tämän hallituksen suorittamia leikkauksia järeämpään höyläyskalustoon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

"Käytännössä vasemmisto kaiketi hakee vastikkeetonta subventiota rikkailta vähemmän rikkaille (kuten minulle) vaatiessaan varallisuuden uusjakoa."

Niinsanottu trickle down -efekti, eli teoria siitä, että varallisuus tulee rikkailta ja valuu sieltä köyhille, on silkkaa fantasiaa.

Jo maalaisjärki sanoo, että jos varallisuus tosiaan tulisi rikkailta köyhille, niin rikkaat olisivat köyhtyneet jo tuhansia vuosia sitten. Heidän lähtökohtainen rikkautensa ei nimittäin ollut lähestulkoonkaan rajaton.

Tosiasiat osoittavat, että rikkaiden rikkaus ei suinkaan ole vähentynyt, vaan kasvanut historian aikana ja on nykyään suurempi kuin koskaan ennen.

Rikkauksien syntymekanismi ja kulkusuunta on siis jotain aivan muuta kuin mitä meille mediassa tavallisesti uskotellaan.

Rikkaus syntyy työnteosta ja siirtyy työntekijöiltä työn teettäjille ja heidän rahoittajilleen.

Kyseessä on siis oikeasti trickle up -efekti.

Kuten kirjoitin kirjoituksessani Kapitalistit tekevät tärkeää työtä yhteiskunnassamme – mutta heidän ei pitäisi, superrikkaiden superrikkaus antaa heille yhteiskunnallista valtaa enemmän kuin yhdelle ihmiselle kuuluisi. Ongelmana ei siis ole se, että superrikkaat voivat kuluttaa paljon enemmän kuin muut, vaan se, että tällaisessa yhteiskunnassa ei vallitse kansanvalta.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Ja kun puhutaan tämän hallituksen "leikkauksista", on hyvä palauttaa mieliin mitä hallitus on tehnyt. Se on kasvattanut valtion menoja 800 M€, ei suinkaan pienentänyt!

Käyttäjän raimas kuva
Raimo Nurmi

Voisiko tämän tiivistää siten, että niin kauan kuin julkinen sektori on suurempi kuin yksityinen sektori kansantaloudessa emme suoriudu veloistamme vaan joudumme päinvastoin velkaantumaan lisää säilyttääksemme nykyisen elintasomme <?

Jyrki Paldán

Paremminkin sen voisi tiivistää niin, että niin kauon kun velka on ainoa keino tuoda talouteen lisää rahaa, me joko:

a) tuhoudumme deflaatiokierteessa
b) velkaannumme, tai
c) "voitamme" uusmerkantalismin hengessä houkuttelemalla maahamme jatkuvan virran ulkomaista pääomaa, ja siten ulkoistamme vaikutukset a ja b jollekin toiselle valtiolle

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset