Henkisen rehellisyyden lyhyt oppimäärä

Uskaltaisitko sinä vastata totuudenmukaisesti, jos silminnähden ylipainoinen nainen kysyisi mielipidettäisi siihen, onko hän mielestäsi lihava? Jos vastaat totuudenmukaisesti kyllä, saat naisen itkun partaalle, koska ilmenee, että pidät häntä lihavana, joka on noin yleisesti huono juttu. Jos taas vastaat, ettet pidä häntä lihavana, on melko selvää, että valehtelet, koska nainen itsekin tietää olevansa lihava, muttei välttämättä haluaisi myöntää sitä itselleen tai sitä, että muut hänen ympärillään ovat tätä mieltä.

Joka tapauksessa lopputuloksena on siis paha mieli. Mitkään eivät ole totuudenmukaisempia vanhan kansan sanontoja, kuin "se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa", sekä "totuus satuttaa eniten." Sekä henkistä rehellisyyttä (tai yleisemmin vallalla olevaa epärehellisyyttä) voisi soveltaa loputtomasti erilaisiin yksilöihin, mutta psykologisena ajatusleikkinä tykkään laajentaa sen koskettamaan laajempia yhteisöjä.

Olen muutamissa yhteyksissä todennut kaiken huoleni ohella myös arvostavani muslimeita heidän tinkimättömyytensä, ehdottomuutensa ja rehellisyytensä osalta. Kun länsimaisten okuläärien kautta tarkasteltuna epämieluisia opinkappaleita Koraanin sisällöstä tuo julki, nyökyttelevät itselleen rehelliset muslimit tahdissa. Näinhän se maailma makaa, entä sitten?

Olen myös maininnut näissä yhteyksissä, etten todellakaan arvosta nykykristittyjä nimenomaan tinkimättömyyden, ehdottomuuden ja rehellisyyden puutteen johdosta. Et saa muslimilta saatavan veroista rehellistä ja tinkimätöntä vastausta esittelemällä konservatiivisemmallekaan kristitylle Raamatun opinkappaleita naisten asemasta yhteiskunnassa, väkivallasta ja oikeaoppisista rangastusmenetelmistä - olkoonkin, että ne olisivat Vanhasta testamentista peräisin.

Saat todennäköisesti kiertelevän ja kaartelevan selityksen siitä, kuinka Raamattu pitää tulkita ajan ja paikan mukaisesti, kuinka tulkinnat voivat edelleenkin vaihdella eri uskontokuntien välillä tai kuinka sen opinkappaleita ei välttämättä pidä laisinkaan tulkita kirjaimellisesti.

Himouskovaista et saa kirveelläkään myöntämään, että hänen pyhä kirjansa sisältää nyky-yhteiskunnan näkökulmasta tarkasteltuna sortoon, epätasa-arvoon ja syrjintään kehottavia opinkappaleita.

Muslimi saattaapi tämän myöntääkin. Missä on ero? Muslimi on henkisesti rehellinen ja suoraselkäinen kaveri. Kristitty on henkisesti epärehellinen, utilitaristi ja opportunisti.

Esimerkkinä vuoden takaa muistuu mieleeni uskovaisnuorten Nuotta-lehden kampanja "Älä alistu!", jolla pyrittiin eheyttämään homostelevia nuoria pois synnin ikeestä. Suomen evankelisluterilaisen kansanlähetyksen lähetystönjohtaja Timo Rämä kielsi kampanjan lanseeranneen lehdykän päätoimittaja Mika Falkia kommentoimasta kohua.

Lähtökohtanahan on siis se, että jokainen vähintään peruskoulussa uskontoa oppinut peruskristitty (esimerkiksi sellainen kuin minä olin n. 16-vuotiaaksi asti, joskin erosin kirkosta vasta 20-vuotiaana) tietää tasan tarkkaan sen, mitä mieltä Raamattu on vaikkapa naisista ja homoista. Sitä ei vain aina tahdota muistaa, ja kun hyväntahtoinen uskisnuorisoporukka käärii hihansa laatiakseen ao. kampanjan, syntyykin 77 % kansastamme kattavassa luterilaisväessä valtaisa kohu, jonka seurauksena kirkon piirissä aletaankin sitten vaieta, hyssytellä ja piileksiä.

Toisin sanottuna sitä kuuluisaa ilosanomaa ei saisikaan julistaa kuin korkeintaan äärimmäisen tarkasti valikoiden, jotteivat jumalan pikkukaritsat äänestäisi sorkillaan. Kirkossa tiedostetaan, että osa heidän pyhän doktriininsa sisällöstä sotii jäsenistön elämänkatsomuksellisia arvoja vastaan ja ovat täten tulenarkoja. On ongelmallista, että vaikka heidänkin kuuluisi opettaa, että millainen se oikea avioliitto onkaan, on fiksumpaa pysytellä hipi hiljaa, jottei syntyisi turhaa kohua ja jäsenkatoa.

Nuotta-lehden tapaus oli toisinto legendaarisesta homoillasta. Jokaisen kansamme tuolloisesta kelpo evankelis-luterilaisesta tulisi tietää, kuinka heidän jäsenyydellään tukemassa instituutiossa homoihin suhtaudutaan, mutta kun tästä heti rippikoulun jälkeen kirjankansien väliin unohdetusta totuudesta muistutetaan, alkaa järjetön kohu, purnaus ja lopulta väkeä lähti niin että kenkien kopse vain kävi.

Toisin sanottuna on siis mitä suurinta henkistä epärehellisyyttä istua ja ihmetellä, kun sukupuolten ja seksuaalivähemmistöjen välinen tasa-arvo ei toteudu, vaikka näin toivoisi, mutta kannattaa jäsenyydellään kapuloita rattaisiin iskevää ahdasmielistä instituutiota. Hyvänä vertauksena mieleeni tuli KOP:n jakamat Roope-setä-rahalippaat. Roope istuu huolellisesti lukitun kirstunsa päällä kuin naulittuna ja päivittelee, kun markkinatalous ei pelaa. Hän siis omalla valinnallaan jarruttaa asiaa, jonka toivoisi edistyvän.

Jos palaamme analogiaan lihavasta naisesta, muistuttaa hänen käytöksensä peruskristittyä. Jos hän olisi rehellinen, hän tiedostaisi liikalihavuutensa, sen, että lihavuus häiritsee häntä sekä fyysisellä että henkisellä tasolla ja täten mahdollisesti tekisi asialle jotain. Vähintään hän lopettaisi kanssaihmisten ahdistelun kysymyksillään.

Kysymykseen vastaaja yrittää vain olla rehellinen sekä itselleen että kysyjälle. Naisen tulisi pyrkiä hyväksymään itsensä ja olla sinut itsensä kanssa, mutta se edellyttää, että tekijöistä, jotka estävät pääsyn "zen-tilaan", täytyisi päästä eroon.

Lihava mies voisi olla samaa analogiaa jatkaaksemme tyyppiesimerkki muslimista. Mikäli hänelle huomauttaa ylipainosta, on vastaus todennäköisemmin sorttia "näin on, mitäs sitten?" Pieru ja röhönauru päälle. Suomalaismies ei ole yhtä sensitiivinen painoasioissa kuin nainen, joka toki osaa lukea sen mitä puntari näyttää, mutta reagoi siihen hysteerisesti (vrt. kristitty, joka saakin tietää, että homostelevat miehimykset ovat kauhistus).

Lihava mies tiedostaa lihavuutensa, hymähtää ja palaa mahaansa rapsutellen katsomaan formuloita. Hän mahdollisesti hyväksyy itsensä ylipainoisena, jopa lihavana, eikä anna tämän seikan pilata hänen mentaalielämäänsä ja minäkuvaansa, johon voi vaikuttaa monella muullakin tavalla. Samaan tapaan musulmaani hymähtää hänen pyhää doktriiniaan kuvailleelle ja siitä jotain kysäisseelle ja palaa mahaansa rapsutellen 13-vuotiaan vaimonsa pariin.