Tehokas lähestymistapa koulukiusaamiseen
Nyt loppui hyssyttely ja ymmärrys. Mannekiinit ovat tuominneet, paheksuneet ja julistaneet kampanjoita, mutta pohja se on jokaisessa säkissä. Hyvän tahdon julistaminen ei ole selvästikään tuottanut kaivattua tulosta. Lapset ja teinit osaavat olla kylmäverisiä sadisteja, joten yhteiskunnasta tulee poistaa rikosoikeudellinen 15 ikävuoden suojaikäraja.
Seuraavaksi aletaan tutkia, että minkälaisin seurauksin kiusaamista jatkossa käsitellään. Paljastuuhan koulupihojen tapahtumista jatkuvasti useita aikuisten maailmassa valideja rikosnimikkeitä. Toisaalta lasten yhteisöissä heijastuu koko yhteiskunnan ja ns. aikuisten maailman nykyiset, kovat, arvot, eikä siitä liene pienintäkään epäselvyyttä.
Ei siinä, että oppilaat mukiloivat toisiaan välitunnilla, ole mistään "kiusaamisesta" kyse. Kyseessä on tapauksesta riippuen pahoinpitely tai törkeä pahoinpitely. Sivustaseuraajat - vaikkeivat ottaisikaan osaa itse pahoinpitelyyn - saattavat saada osallisuudestaan ja toiminnastaan riippuen syytteen heitteillepanosta (Suomen rikoslain 21. luvun 14. pykälä), kunnianloukkauksesta tai törkeästä kunnianloukkauksesta (24. luvun 9. pykälä) tai yksinkertaisuudessaan avunannosta rikokseen (5. luvun 6. pykälä).
Viimeisenä mainittu rikosnimike pätee tilanteessa, jossa toiset teinit suojelevat varsinaiseen pahoinpitelyyn syyllistyneitä koulutovereitaan joutumasta vastuuseen rikoksen toteuttamisesta. Törkeän rikoksen - jollaiseksi pahoinpitelykin lasketaan - ilmoittamatta jättäminen on myös yksi rikosnimike, joka voi tulla kysymykseen Suomen rikoslain 15. luvun ja 10. pykälän mukaan. Saman luvun 11. pykälä koskee rikoksentekijän suojelua, joka voi niin ikään olla osoitettavissa.
Jos Tuksu heittää jotain toista yökerhon asiakasta drinkkitikulla silmäkulmaan ja saa pahoinpitelysyytteen niin miksei potkittuja ja hakattuja yläkoululaisia käsitellä pahoinpitelyn uhreina? Ei missään laissa tunneta yksiselitteistä rikosnimikettä "kiusaaminen", joka tarkoittaisi väkivallantekoa ympäristösidonnaisena ja mitätöitävänä pikkutekona, vaikka uhrin mahdollinen kärsimys vaatisi sairaalahoitoa ja rikosnimikkeen tunnusmerkit täyttyisivät.
Iltalehti kysyy lukijoiltaan, että voisiko "koulukiusaaminen olla raaistunutta"? En usko, että meininki on varsinaisesti siellä koulun pihamaalla tai koulumatkoilla sen hurjempaa kuin koskaan aiemminkaan, mutta tapauksista uutisoidaan aina vain herkemmin ja herkemmin. Se on tietenkin vain ja ainoastaan positiivinen asia. Fyysinen väkivalta ei välttämättä olekaan raaistunut, mutta henkinen sosiaalisen median vaikutuksesta senkin edestä.
Teoilla täytyy olla seuraukset ja seuraukset saatetaan reaalitasolle ottamalla käyttöön reaalitodellisuutta vastaavat rikosnimikkeet, joihin tekijät todellakin syyllistyvät. Yksi vaihtoehto olisi asettaa oma lainsäädäntönsä olemassaolevien rikosnimikkeiden tiimoilta alle 15-vuotiaille. Lainsäädäntö voisi olla vaikkapa nykyinen rikoslaki, mutta skaalattuna korvausvelvoitteiden pituuden osalta vaikkapa puoleen normaalista.
Rikoslain 17. luvun 13. pykälä ilkivallasta muuten toteutui näkyvästi ainakin Muuramen yläasteella, kun wc-pöntöt oli moukaroitu siihen kuntoon, että ne olisi saanut kannettua ulos. Sotketut seinät, pöydät ja lattiat ovat asia erikseen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Väkivallasta rikosoikeudellisen vastuuseen ja siviilioikeudelliseen korvausvastuuseen. Muunlaisen kiusaamisen kohdalla koulujen opettajat tulisi velvoittaa kiusaamaan sellaista "kovanaamaa" päivästä toiseen herkeämättä niin kauan, kunnes käytös olisi lopullisesti muuttunut.
Hyviä keinoja olisivat mm. naurun alaiseksi tekeminen luokan edessä, halveksunta ja nöyryyttäminen.
Lähestymiskielto voisi olla kohtalainen lain sallima keino pitää kiusaajat uhreistaan erossa.
Toden totta, mutta sangen hankala toteuttaa, mikäli sekä tekijä että uhri jatkavat todetun kiusaamistapauksen jälkeenkin samassa opinahjossa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 3 kommenttia