Tuomioita ajatusrikoksesta ja kiihottamisesta kansanryhmiä kohtaan, vaikkei kansanryhmiä tulisi erikseen voida osoittaa, ts. katsoa erilleen joistain toisista, jos todella olemme tasa-arvoisia. Rasismi instituutiona on hyvin vanhaa historiallista perua, joten ei ole yhden tai kahden perussuomalaisen rivipoliitikon vastuulla sanoutua siitä irti. Se on yhteinen missiomme ja sitä ei kaikessa tulkinnanvaraisuudessaan surkuhupaisa lakipykälä viharikoksista lainkaan palvele.
Väärinymmärryksistä on - olivatpa ne sitten myönteisiä tai ei - ikävä tapa muodostua lumipalloefekti. Vihapuhe"skandaalimmehan" on tällä hetkellä sellainen pullataikina, jossa on yliannos hiivaa. Hiivana toimii sulassa sovussa joukkoviestimet ja leivinjauheena valtakunnansyyttäjän sekä vähemmistövaltuutetun virasto. Tämä mahdottomiin mittasuhteisiin miltei tyhjästä yltynyt mylly ei kunnolla vauhtiin päästyään ihan heti laannu ja lisää vettä rattaisiin ladotaan samaa tahtia.
Jokaisen nuivan paras kaveri, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske, on myös kantanut kortensa kekoon vihakirjoittelijoiden kaitsemiseksi. Hän arvostelee poliitikkoja tämän päivän medioissa sangen kovasanaisesti rasistisista puheista - kuitenkaan hänen ja hengenheimolaistensa tavoille uskollisena mainitsematta ketään tai mitään tahoa erikseen. Näin asiasta kertoo Iltalehti:
Suomessa on (toistaiseksi) säällisesti toimiva sanan-, ilmaisun- ja kokoontumisvapauden kulttuuri, joka on eräänlainen "kultainen keskitie" hysteerisen sensuurin ja viidakon lakien välimaastosta. Soisin asioiden pysyvän nykyisellä tolalla, vaikka kehityssuunta näyttääkin uhkaavasti päinvastaiselta. Kuten tunnettua, ei ensisijainen syntipukki vihapuheiden suitsimisessa ole kukaan vähemmistöryhmän edustaja omana itsenään vaan sananmukaisesti vähemmistön edustaja, eli byrokraatti tai poliitikko.
Arvoisat suomalaiset, vetoan teihin ja järkeenne. Elämme kriittisiä hetkiä ja nyt jos koskaan emme saa antaa periksi Norjan verilöylyn jälkeisessä šokkitilassa paineita antaville poliitikoille ja byrokraateille, mikäli kansallisesta itsetunnostamme on rahtustakaan jälkellä. Edelleenkin ymmärrän nämä hätäreaktiot, joilla pyritään hyvään, mutta panoksena ovat sellaiset suomalaisen sivistysvaltion perusoikeudet, jotka ovat liian kalliit likoon laitettaviksi.
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen (kd.) oli tänään Huomenta Suomessa ja hänen mielestään vihapuheita pitää suitsia. Konkreettisten toimien toivossa häneltä kysyttiin keinoja tietynlaisen vihakirjoittelun ("joissa uhataan esimerkiksi jonkun henkeä") ehkäisemiseksi ja eräänä ratkaisuna nollatoleranssin saavuttamiseksi netissä hän esitti seuraavanlaisen analogian, johon liittyy kansalaisvalppaus:
Apua! Tohtori! Tilanne kun on valitettavasti otsikon mukainen.
En liene ensimmäinen, joka jotain tämänsuuntaista oivaltaa, mutta olen havaitsevinani ajatusrikollisuudella ja erityisesti rikosnimikkeellä "kiihottaminen kansanryhmää vastaan" huomattavaa sidonnaisuutta holhousvaltiopolitiikkaan. Paremminkin sanottuna tällainen lainsäädäntö on kansalaisten aliarvioimista, joka on toki nykyisen holhousvaltioajattelun eräs kulmakivi. Kansalaisten tyhmyys on olettamus totalitarismin tueksi.
"Ya ain't seen nothin' yet!" kuten kovat jätkät rapakon takana sanovat. Rasistisesti motivoitua rikollisuutta koskenut tilasto Ajankohtaisessa
kakkosessa ilmoitti viharikosten
määrän suorastaan ryöpsähtäneen käsiin Suomessa vuosien 2007 ja 2009 välillä. Suhdanne olikin pysynyt varsin tasaisena - joskin nousujohteisena - alkaen vuodesta 2003, josta ohjelmassa näytetty diagrammi alkoi.
Näin alkajaisiksi herättelen itseäni vanhempia käyttäjiä ja muita lukijoita muisteloihin. Vihreät lienivät ensimmäisiä edustuspaikkoja saadessaan varsin uudistusmielinen puolue verrattuna aiempiin eduskuntapuolueisiin. Vihreiden nousun alkuvaiheista on jo sen verran aikaa, etten vielä seurannut uutisia lainkaan. Lupsakkana miehenä annan tämän itselleni anteeksi, koska edeltäjän, vihreän liikkeen, saadessa ensimmäiset kansanedustajansa vuonna 1983 en ollut vielä syntynytkään.
Peruskeskisuomalaisen valtakunnanärsyyntyjän viraston ajantasaisia raportteja ympäristön solmukohdista. Osa tarjolle asetetuista teksteistä sisältää myös sitä kuuluisaa sarkasmia, joka vaatii keskimääräistä paremman sisälukutaidon. Apulaisvaltakunnanärsyyntyjälle ei ole toistaiseksi paikkaa avoinna.
En ennakkosensuroi ensimmäistäkään kommenttia, mutta juuri siksi edellytänkin asiallista kirjoitustyyliä. En kuitenkaan epäröi poistaa täysin joutavaa paskaa, mikäli homma menee yli äyräiden.