Janne Muhonen - valtakunnanärsyyntyjä

Homostelu

Siivu homoseksuaalisuuden historiasta

Niin erikoiselta ja jopa ajan tuhlaamiselta kuin se saattaakin jonkun mielestä kuulostaa, käytin tuiki tavallisena heteromiehenä erään arki-illan lueskellen homoseksuaalisuuden ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien historiasta. Pienimuotoisten tutkimusteni pohjalta syntyi myös raportti, josta ajattelin kiinnostuneille referoida tämän tekstin.

Homojen oikeudet ja todistustaakka

On karkeasti jaoteltuna kaksi vaihtoehtoa, kuinka lähteä purkamaan kysymystä homoliitoista ja -adoptiosta. Näin itse asiassa toimitaan kaiken aikaa molemmin puolin rintamalinjaa. Joko avio- ja adoptio-oikeuden laajentamista puoltavat asetetaan vastuuseen perustellakseen ratkaisun paremmuuden verrattuna nykytilaan, tai sitä vastustavat asetetaan vastuuseen perustellakseen sen, miksi muutos olisi huonompi verrattuna nykytilaan.

Pohdinta homovanhemmuudesta

Onkohan homojen adoptio-oikeutta kiivaimmin vastustaneilta menneet ydinperhemalleineen puurot ja vellit sekaisin? Välillä – kun kaikenkarvaisia perusteluita on saanut lukea – tuntuu siltä, että sateenkaariperheeseen kuuluisi joko vain naispari ja jälkikasvua, eikä lähipiiriä lainkaan. Monet kun ovat huolissaan miehen mallista esimerkiksi perheen pojalle. Sivumennen sanoen niin ikään monet eivät ole tästä lainkaan huolissaan, sillä miehen mallin puuttuminen tarkoittaa heille mahdollisimman androgyyniä kasvatustyötä.

Homoseksuaalien verenluovutuskielto on kohta historiaa?

Kun taudinkuvaa ei oltu vielä onnistuttu kunnolla kartoittamaan, puhuteltiin AIDSia vähemmän mairittelevasti homoruttona. Aivan varma en tuoreimmista tilastoista ole (enkä ikävä kyllä keksi, mistä voisin sellaisia löytää), mutta epäilen vahvasti, ettei kyseisen pöpön ja homostelun väliltä löydy niin voimakasta korrelaatiota, kun mitä noin 70-80-luvuilla pelättiin.

Sisäministeriön uskottavuus - onko sitä?

Tervehdys täältä Jyväskylästä, jossa pidettiin tänään Päivi Räsäsen kunniaksi ihka oma pride-kulkue lukuisine oheistapahtumineen. Pahoittelen sitä, että epäilen todella vahvasti tuoreen sisäasiainministerimme ja jyväskyläläisittäin suorastaan päivänsankari Räsäsen suoritutumiskykyä runsaasti tasa-arvokysymyksiä sisältävässä pestissään. Yhtä objektiivinen taho tehtäväänsä olisi Seppo Lehto maahanmuutto- ja eurooppaministerinä, eli virassa, jota tosin ei enää ole.

Mitä te niistä homoista murehditte?

Voi pyhä Sylvi sentään: homostelkaa kaikki ihan niin paljon kuin sielu sietää, jos homostuttaa. Kehoitan siis lämpimästi toimimaan hieman mukaillen sitä, kuinka Muutos 2011:n puheenjohtaja Jiri Keronen aikoinaan pienpuolueiden puheenjohtajatentissä totesi.

Olen ainakin itse oppinut sellaiseen ajatteluun, että silloin kun omat asiat ovat tarpeeksi hyvin, on varaa alkaa murehtia tai korrektimmin sanottuna päivitellä toisten asiantilaa. Ja vaikka näin kokisikin, ei toisten asioihin ole syytä puuttua.

Julkaise syötteitä