Janne Muhonen - valtakunnanärsyyntyjä

Kunnallispolitiikka

Poliitikon on helpompi pestä rahaa kuin kasvonsa

Olen seurannut jo tovin suurella mielenkiinnolla paitsi puolueiden myös niiden nuorisojärjestöjen edustajien kannanottoja.

Valta vai vastuu?

Kumpi houkuttelee arvionne mukaan keskimääräistä poliitikkoa enemmän hänen "lähtiessään leikkiin mukaan" ja kosiskelemaan äänestäjiä: valta vai sen kääntöpuolella tuleva vastuu? Asia tuli tuossa eräänä päivänä kävelyllä mieleeni, kun muistelin keskustan eduskuntaryhmän entisen puheenjohtajan, Timo Kallin, juttuja hieman yli kahden vuoden takaa:

Kaikki puoluejohtajat tilille tovereidensa tekemisistä

Hyvää Aleksis Kiven eli siis suomalaisen kirjallisuuden päivää, kansalaiset! Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinia on hiillostettu kantamaan vastuu puoluetovereidensa tekemisistä tai sanomisista. Häneltä on vuoronperään vaadittu julkista tuomitsemista, tekemisten allekirjoittamista tai niistä irtisanoutumista. Hakkarainen, Halla-aho, Niikko, Hirvisaari ja listahan jatkuu.

Syrjäseutujen elinvoimaisuus - mahdoton tehtävä?

Jatkanpa kolmen viikon takaista pohdintaa kuntaliitoksista, palveluiden turvaamisesta ja alueiden yleisestä elinvoimaisuudesta - samoin kuin elinvoimaisuuden säilytystarpeista harvaan asuttujen alueiden muuttotappiokuntien osalta. Perussuomalaiset haluaisivat puolueohjelmansa mukaan huolehtia siitä, että myös syrjäseudut pysyvät asutettuina ja että palvelut turvattaan myös siellä. Peruspalveluiden turvaaminen kaikille on yksi valtion perustehtäviä, mutta syrjäseutujen tapauksessa asia on vähintäänkin kaksipiippuinen.

Yhteistyötä yli kuntarajojen

Asia, josta haluaisin keskustella, koskee kuntaliitoksia ja muun muassa pääkaupunkiseudun kaupunkien mahdollista pakkoliitosta Suur-Helsingin metropolialueeksi - jopa siis vastoin Espoon tai Vantaan kaupunginvaltuuston suostumusta. Helsingin Sanomien vaalikone sisältää seuraavan kysymyksen:

Julkaise syötteitä