Janne Muhonen - valtakunnanärsyyntyjä

Maahanmuuttajat

Kaksi kulttuuria - kaksi suuntaa

Muistuipa tuossa jälleen mieleeni kuuden vuoden takainen Helsingin Sanomien artikkeli pääkaupungissamme sijaitsevassa kansainvälisestä kulttuurikeskus Caisasta, tuosta vertaansa vailla olevasta kulttuurien sopusoinnun mekasta, ja sen alkutaipaleesta.

Monikulttuurisuusliturgiasta

Jokaisessa suomalaisessa oppilaitoksessa, niin toisen asteen kuin alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissakin, on asetettu kuhunkin koulutusohjelmaan pääsyksi kriteereitä. Tämä johtuu siitä, että kullakin oppilaitoksella on ensisijaisesti lukumäärään perustuva kapasiteetti kouluttaa opiskelijoita.

Kiintiöitä säädellään ja tarkastetaan jatkuvasti niin koulutustarpeen kuin oppilaitoksen reaalisten resurssienkin mukaan. Kyse on siis määrään perustuvista rajoituksista ja niiden tiedostamisesta.

Kuinka suomalaisten maahanmuuttoon tulisi varautua:

Vastoin yleistä harhaluuloa Suomi suoriutuu maahanmuutosta oikeinkin mallikelpoisesti. Tästä kertoo se, kuinka maahanmuutosta itsestään on onnistuttu loihtimaan työllistävältä vaikutukseltaan tepsivää sorttia oleva verkosto. Monikulttuuristen virkanimikkeiden kirjo on mittava ja sen piiristä olemme saaneet todistaa useita menestystarinoita, joista tämä vanhahko tapaus on vain yksi pintaraapaisu.

Me suomalaiset vain olemme huonompia

Monikulttuuri-ihannoijia voidaan määrittää monella tavalla, mutta tartutaanpa nyt tällä kertaa siihen, kuinka hanakoita tämä hankalasti määritettävä sakki on etsimään (= keksimään) Suomesta ja suomalaisuudesta vain huonoja puolia, joita tulisi pyrkiä korvaamaan ulkoisilla (= paremmilla) vaikutteilla. Eri etnisten ryhmien monimuotoisuus ja tämän näkyminen katukuvassa on jo klisee parhaasta päästä, mutta valitettavan usein yhä kuultavissa.

Jungner ja maahanmuuttopolitiikka

Mikael Jungnerin täytyy olla mittavan mediakokemuksensa ansiosta mustan huumorin sekä sarkasmin nero. Mitenkään muuten en kykene hänen aivoituksiaan ymmärtämään ja tästä kuin oppikirjanomaisen laatuesimerkin tarjoaa hänen tuorein kirjoituksensa Suomea raastavasta maahanmuuton tarpeesta, joka korreloituu lähes kirkuvaan työvoimapulaan.

Luonnollinen ja luonnoton maahanmuutto

Täysin monokulttuuriset yhteiskunnat - joita pidetään toistaiseksi tuntemattomasta syystä erityisen huonona juttuna - ovat olleet viime vuosisatoina harvassa (erityisesti länsimaissa). Maahanmuutto on loppupeleissä luonnollinen ilmiö, joka tapahtuu omalla painollaan ja näin on oleva. Kautta aikain ihmismassat ovat vaeltaneet ja sekoittuneet, ja tämä on tapahtunut vieläpä ilman erityisiä toimenpiteitä.

Rikokset ja niiden etnosentrinen neutralisointi

Lanseerasin aikoinaan mielestäni havainnollistavan termin rikollisuuden neutralisointia koskien, jonka laajennan nyt tarkoittamaan erityisesti etnistä rikollisuutta näin impivaaralaisittain kutsuttuna.

Monikulttuuristen virkanimikkeiden kirjo

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa oli runsaasti tuohtumusta herättänyt maininta suomalaisen perinnetaiteen asemasta. Yksi sun toinenkin oli hetken huolissaan, josko postmodernimpi lähestymistapa taiteeseen joutuu jatkossa pannaan, mutta vanha sanonta "ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin" osoittanee jälleen paikkansapitävyytensä.

Monikulttuurisista kouluista

Timo Vaittinen kirjoitti eilen aidosti monikulttuurisesta arjesta. Tämän kirjoituksen runko on hänelle kirjoittamani kommentti.

Miksi vihervasemmisto vihaa suomalaisia?

On monikulttuuri-intoilijoiden parissa suorastaan kivitauluun hakattu totuus, että meidän nurkkakuntainen, takapajuinen ja ennen kaikkea harmaa sivilisaatiomme on muita huonompi, ja parasta, mitä meille voisi tapahtua, on maahanmuutto muualta. Tulijoiden vilpittömän rikastava vaikutus on omiaan pelastamaan tilanteen ja eheyttämään junttikulttuurimme sellaiseksi kuin se voisi doktriinin™ mukaan parhaimmillaan olla.

Sivu 1 | 2 | »
Julkaise syötteitä