Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Yleisradion ohjelmatoiminnasta monikulttuurisuuden tukemisen osalta.
Suomessa on tunnistettu ainakin kaksi ongelmaa, joista molempien kanssa ovat tekemisissä omien alojensa huippuosaajat™. Asiat ovat jo jokusen päivän vanhoja, mutten ole sitten kerrassaan millään ehtinyt tarttua niihin, koska olen ollut mm. töideni johdosta kiireinen.
(Joku varmastikin ajattelee ja ehkä kommentoikin, ettei olisi ollut väliksi, vaikken olisi tarttunutkaan koko aihepiiriin. En välttämättä kehota jokaista miettimään sitä, kumpi ongelmista on merkittävämpi, mutta näinkin voi niin halutessaan toimia.)
Silmiini sattui muuan Helsingin Sanomien (mielipidekirjoitukselta haiskahtava) artikkeli, jota haluaisin kommentoida. Kirjoituksen taustalla lienee joku tuntemattomaksi jäävä yksittäinen henkilö eikä lukuisia henkilöitä työllistävä mediatalo, mutta mikäli kyseinen "aviisi" julkaisee tämänkaltaisia mielenilmauksia verkkosivuillaan, katson niiden osoittamien näkemysten myötäilevän myös toimituksen virallista kantaa.
Olen usein kirjoittaessani ja keskustellessani pohdiskellut sitä, että mahtavatkohan monet hartaista hartaimmat antipersut ja yleisesti suvaitsevaisiksi itsensä lukevat ihmiset kuvitella minun ja muiden maahanmuutto- ja monikulttuurikriittisiksi profiloituvien henkilöiden vastustavan nykykehitystä ihan vain vastustamisen ilosta.
Kuten viikko sitten kirjoituksessani "Maahanmuuttokeskustelun nykytaso" vihjasin, on maahanmuutosta edelleenkin syytä keskustella. Vieläpä huomattavasti mieluummin kuin keskustelijoista itsestään. Syytin ilmapiiriä keskustelun lipsumisesta metatasolle, eli keskusteluun keskustelijoista ja suoranaisista epäolennaisuuksista itse aiheen sijaan.
Rupesinpa tässä vaihteen vuoksi pohdiskelemaan
monikulttuurisuusihanteen ja -pyrkimysten juurisyitä sekä niiden
toteutumispotentiaalia. Oikein sitä, tiedättehän, syvintä olemusta.
Lähestyn asiaa tällä kertaa siltä kantilta, että siinä missä
vastaanottavan yhteiskunnan poliitikot ja viranomaiset kaipaavat aivan
tietynlaista monimuotoista elinympäristöä, on jäänyt epäselväksi, että
haluavatko tulijat - optimitilanteen toteuttava osapuoli - omaehtoisesti osallistua sen luomiseen ja ylläpitoon.
Tuli tässä mieleeni - kuin salama kirkkaalta taivaalta -, että
maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelu on livahtanut muutaman
vuoden takaisesta konkretiasta lähinnä metatasolle. Keskustelua
keskustelusta ja ennen kaikkea keskustelijoista.
Iltalehden maineekkaalla keskustelupalstalla oli viestiketju ja kysymys: "Mistä sinä olisit keskustellut Väyrysen kanssa kahvipöydässä? Entä mitä olisit tarjoillut presidenttiehdokkaalle?" Paavo kun otti ja vieraili ihan omassa persoonassaan eräässä espoolaisperheessä.
Jokaisessa suomalaisessa oppilaitoksessa, niin toisen asteen kuin alemmissa ja ylemmissä korkeakoulututkinnoissakin, on asetettu kuhunkin koulutusohjelmaan pääsyksi kriteereitä. Tämä johtuu siitä, että kullakin oppilaitoksella on ensisijaisesti lukumäärään perustuva kapasiteetti kouluttaa opiskelijoita.
Kiintiöitä säädellään ja tarkastetaan jatkuvasti niin koulutustarpeen kuin oppilaitoksen reaalisten resurssienkin mukaan. Kyse on siis määrään perustuvista rajoituksista ja niiden tiedostamisesta.
Monikulttuurisuusliturgian
sanavarasto ja sen puitteissa muodostettavien variaatioiden mahdollisuus on
laaja kuin mandariinikiinassa. Jopa sellainenkin kaveri
kuin Paavo Arhinmäki viittaa edelleen
maahanmuutto(politiikka)a kritisoiviin muukalaisvastaisuudella, kuten
hän presidentinvaalitentissä 12.1.2012 teki.
Mielestäni kukaan ei ole puhunut pitkään aikaan "muukalaisista". Katson, että on Arhinmäen (&
Co.) tehtävä määritellä, keitä ne muukalaiset ovat, koska tuota
käsitettä vaihdellaan verrattain näppärästi sanan "maahanmuuttaja" tilalle.
Peruskeskisuomalaisen valtakunnanärsyyntyjän viraston ajantasaisia raportteja ympäristön solmukohdista. Osa tarjolle asetetuista teksteistä sisältää myös sitä kuuluisaa sarkasmia, joka vaatii keskimääräistä paremman sisälukutaidon. Apulaisvaltakunnanärsyyntyjälle ei ole toistaiseksi paikkaa avoinna.
En ennakkosensuroi ensimmäistäkään kommenttia, mutta juuri siksi edellytänkin asiallista kirjoitustyyliä. En kuitenkaan epäröi poistaa täysin joutavaa paskaa, mikäli homma menee yli äyräiden.