Janne Muhonen - valtakunnanärsyyntyjä

Media

"Kun maailma ei riitä..."

Poliittisen mielipidekirjoittelun ja journalismin keskeisin ongelma lienee siinä, ketkä sitä tuottavat: ihmisissä. On inhimillistä saavuttaa aatteellinen vakaumus, joka ilmenee esimerkiksi puoluekannassa. Bloggaavalle politiikolle on - kuten moneen kertaan todettua - haaste jatkaa kirjoittamista puhtaalta pöydältä saavutettuaan jonkunlaisen virka-aseman. Enää ei saa heittää huulta tai fantasioida. Journalistilla taas on työnsarkana tuottaa tekstiä soluttamatta siihen mukaan omaa aatteellista näkökulmaansa, ja juuri tässä nykyään mitä surkeimmin epäonnistutaan.

Median ruuti on käynyt kosteaksi

Kun perussuomalaisten edustajat mainitsevat julkisesti mielestään epäoikeudenmukaisesta kohtelusta etenkin valtiollisen median taholta, ovat jotkut kokeneet asiakseen syytellä heitä marttyyriasenteesta. Saman tien ns. iso pyörä pyörähtää. Täysin tyhjästä polkaistu ja tahalliseen väärinymmärtämiseen perustunut "kohu" sai eduskuntaryhmämme erottamaan James Hirvisaaren useammaksi kuukaudeksi.

Asennelatautuneet toimittajat ovat itsesuggestion mestareita

Koska kertaus on opintojen kanssa naimisissa olevan anoppi, en malta olla jatkamatta jo lähes kyllästyttävän monetta kertaa julmien perussuomalaisten eräästä julkilausumasta. Ajattelinpa vaihteeksi arvostella hieman mediaväkeä, enkä mielestäni lainkaan perustelematta.

Mielipidevaikuttaminen ja median vastuu

Tänään oli Iltalehdessä skandaalinhakuista pelon lietsontaa Soinilandiasta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Iltalehden kaltainen isohko (laajalevikkinen) media ei tunne vastuutaan siinä, millaisia päättömyyksiä julkaisee. Eipä olla nimittäin puhuttu muutaman viime vuoden aikana Kiviniemilandiasta tai Vanhaslandiasta omine spesifeine agendasta johdettuine uhkakuvineen.

Julkaise syötteitä