Janne Muhonen - valtakunnanärsyyntyjä

Monikulttuurisuus

Monikulttuurisuusoppia jatkossa verovaroin

Perussuomalaisten kansanedustaja Vesa-Matti Saarakkala on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen Yleisradion ohjelmatoiminnasta monikulttuurisuuden tukemisen osalta.

Suomella on (ainakin) kaksi ongelmaa

Suomessa on tunnistettu ainakin kaksi ongelmaa, joista molempien kanssa ovat tekemisissä omien alojensa huippuosaajat™. Asiat ovat jo jokusen päivän vanhoja, mutten ole sitten kerrassaan millään ehtinyt tarttua niihin, koska olen ollut mm. töideni johdosta kiireinen.

(Joku varmastikin ajattelee ja ehkä kommentoikin, ettei olisi ollut väliksi, vaikken olisi tarttunutkaan koko aihepiiriin. En välttämättä kehota jokaista miettimään sitä, kumpi ongelmista on merkittävämpi, mutta näinkin voi niin halutessaan toimia.)

"Kun maailma ei riitä..."

Poliittisen mielipidekirjoittelun ja journalismin keskeisin ongelma lienee siinä, ketkä sitä tuottavat: ihmisissä. On inhimillistä saavuttaa aatteellinen vakaumus, joka ilmenee esimerkiksi puoluekannassa. Bloggaavalle politiikolle on - kuten moneen kertaan todettua - haaste jatkaa kirjoittamista puhtaalta pöydältä saavutettuaan jonkunlaisen virka-aseman. Enää ei saa heittää huulta tai fantasioida. Journalistilla taas on työnsarkana tuottaa tekstiä soluttamatta siihen mukaan omaa aatteellista näkökulmaansa, ja juuri tässä nykyään mitä surkeimmin epäonnistutaan.

Suomalaisvanhemmat preferoivat lapsilleen suomalaisenemmistöisiä kouluja

Maahanmuuttokeskusteluissa on esiintynyt viime vuosina "luku- ja kirjoitustaidottomat kamelikuskit". Tämä on ymmärtääkseni edelleen useille paimentolaiskansoilla hyvin tavanomainen elinkeino kehitysmaissa ja kyseisillä alueilla heille on myös kysyntää sekä tarjontaa. Näitä kuvaelmia on pidetty yksiselitteisesti halveeravina, mutta minusta taas olisi kiinnostavaa tietää, että mikä kamelikuskin ammatin julkituonnissa on sellaista, joka halveeraa viranhaltijaa.

Suomalaiset eivät osallistu koulujen laadunvalvontaan

Silmiini sattui muuan Helsingin Sanomien (mielipidekirjoitukselta haiskahtava) artikkeli, jota haluaisin kommentoida. Kirjoituksen taustalla lienee joku tuntemattomaksi jäävä yksittäinen henkilö eikä lukuisia henkilöitä työllistävä mediatalo, mutta mikäli kyseinen "aviisi" julkaisee tämänkaltaisia mielenilmauksia verkkosivuillaan, katson niiden osoittamien näkemysten myötäilevän myös toimituksen virallista kantaa.

Kaksi kulttuuria - kaksi suuntaa

Muistuipa tuossa jälleen mieleeni kuuden vuoden takainen Helsingin Sanomien artikkeli pääkaupungissamme sijaitsevassa kansainvälisestä kulttuurikeskus Caisasta, tuosta vertaansa vailla olevasta kulttuurien sopusoinnun mekasta, ja sen alkutaipaleesta.

Monikulttuurivastaisuutta vastustamisen ilosta?

Olen usein kirjoittaessani ja keskustellessani pohdiskellut sitä, että mahtavatkohan monet hartaista hartaimmat antipersut ja yleisesti suvaitsevaisiksi itsensä lukevat ihmiset kuvitella minun ja muiden maahanmuutto- ja monikulttuurikriittisiksi profiloituvien henkilöiden vastustavan nykykehitystä ihan vain vastustamisen ilosta.

Maahanmuuttokeskustelun nykytaso, osa 2

Kuten viikko sitten kirjoituksessani "Maahanmuuttokeskustelun nykytaso" vihjasin, on maahanmuutosta edelleenkin syytä keskustella. Vieläpä huomattavasti mieluummin kuin keskustelijoista itsestään. Syytin ilmapiiriä keskustelun lipsumisesta metatasolle, eli keskusteluun keskustelijoista ja suoranaisista epäolennaisuuksista itse aiheen sijaan.

Sitä oikeenlaista kemiaa

Rupesinpa tässä vaihteen vuoksi pohdiskelemaan monikulttuurisuusihanteen ja -pyrkimysten juurisyitä sekä niiden toteutumispotentiaalia. Oikein sitä, tiedättehän, syvintä olemusta. Lähestyn asiaa tällä kertaa siltä kantilta, että siinä missä vastaanottavan yhteiskunnan poliitikot ja viranomaiset kaipaavat aivan tietynlaista monimuotoista elinympäristöä, on jäänyt epäselväksi, että haluavatko tulijat - optimitilanteen toteuttava osapuoli - omaehtoisesti osallistua sen luomiseen ja ylläpitoon.

Monikulttuurisuus on erottamaton osa arkeani

Nyt se tapahtui. Kuvittelin kaikessa impivaaralaisuudessani olleeni tähän asti täysin eristetty ympäröivän maailmamme muiden kulttuurien vaikutukselta suosimalla esimerkiksi kotimaisia elintarvikkeita, tallustelemalla Reino-tohvelit jalassa ja kommunikoimalla tuttavieni kanssa Nokia-merkkisellä matkapuhelimella. Virhearvio!

Katsoin tarkemmin puhelimen pakkauslaatikkoa ja havaitsin kauhukseni, että tuo vastikään ostamani kapistus onkin valmistettu Unkarissa. Toinen toistaan epämieluisampia asioita alkoi tarkemman tutkiskelun jälkeen valjeta utuisen savuverhon peitteistä.

Sivu 1 | 2 | »
Julkaise syötteitä